mä voisin kans kirjottaa mun synnytyskertomuksen, on aina niin terapeuttista kirjottaa.
Maanantaina 29.8 oli rv 41+4, seuraavana päivänä olisi ollut käynnistykseen meno ja siihen valmistauduinkin. Mies läks vanhimman pojan kanssa kalaan, sanoin vielä lähtiessä että olokaa vaan niin kauan ku haluatte ei tää kyllä tännäänkään synny..
klo.19.15 menin laittaan keskimmäistä nukkumaan ja tuli ensimmäinen supistus. Ja jo se oli kipeä, sitten niitä tulikin vartin välein. 20.15 oli pakko nousta pois sängystä kun kävi jo niin kipeää olla makuulla. soitin ukolle et alakaa tulla, mutta olivatkin jo pihassa. Mies meni jatkamaan kesken jäänyttä nukutusta, kun mä menin suihkuun n.20.30. suihkusta tultua supisteli ihan koko ajan. Soitin mun siskolle että hakis mut niille, et oisin lähempänä sairaalaa.
klo.21.15 sisko tulikin ja supistukset tuli n.5min välein ja kesti 30sekunnista reiluun minuuttiin. Päätettiin et meenkin suoraan sairaalalle. Sisko tuli sitten saattamaan synnärille ja sano et jää oottamaan mikä tilanne.
21.50 oltiin sairaalalla, olin vielä ihan hyvissä voinnissa eikä (muka) sattunu paljonkaan, kaikki tutkimushuoneet oli varattuja ja sanoin kätilölle et pystyn kyllä oottamaan. Eivät kuitenkaan antaneet oottaa vaan jossakin varaston tapasessa teki sisätutkimuksen-> 5cm auki ja saliin.
Salissa sain ilokaasua ennenkun anestesialääkäri tuli, auttoi ihmeen paljon. klo.23.45 sain epiduraalin ja kivut kaikkosi.Lääkäri kävi puhkasemassa kalvot ja pieni pelko vauvan koosta hiipi mieleeni kun lääkäri kysyi minkäkokosia edelliset vauvat olleet ja sitten perään et miten se 4,5kg mahtu tulemaan.. Koitettiin siinä nukkua, mutta siskoni höpisi koko ajan miten on tylsää kun mua ei satu.. 00.30 todettiin ettei synnytys edisty ilman oksitosiinia, olin vaan 7cm auki, saman mitä olin ku epiduraali laitettiin. n.01.00 pistettiin oksitosiinitippa ja epiduraalia pienennettiin. koitin siinä torkkua, mutta supistukset alkoivat taas tuntua.
02.15 käskin siskoni soittaa kelloa, kun tuntui niin kova paine. Kätilö tutki ja olin 10cm auki, 02.30 alkoi ponnistus joka päättyi 02.35 pienen pojan syntymään. Ponnistusvaihe oli melko raju, kun vauva syntyi käsi poskella, suurenpia repeämiä ei onneksi tullut.
Syntymän jälkeen siskon kanssa tuumattiin et voi miten pieni, eihän hän ollukkaan niin iso kun arveltiin.
Kätilö punnitsi vauvan ja sanoi ettei tää nyt niin pieni ole..
Kaikenkaikkiaan hyvä fiilis jäi synnytyksestä, hiukan haikea vain koska todennäköisesti en sitä enää ikinä tule kokemaan..
Sittenpä muuta:
Meillä kans on vauvan kädet ja varpaat tosi usein kylmät.
Meillä taitaa alkaa imetys taas luonnistamaan, tänään 2kertaa tissitelty ilman suurempia ongelmia.
Pienestä sitä voikin ihminen tulla iloseksi.
Täällä kanssa sairastetaan nuhaa ja Oiva ollukkin tosi kiukkunen pari päivää, onneksi tiistaina lääkärin nla, niin siinä samalla tulee tarkastettua korvatkin.
taitaa olla jo 3.nuha vauvalle, kun tuo pienenpi isoveli jatkuvaan sairaana ja tarttuu sitten vauvaankin. Taitaa taas putkitus siirtyä kun nous kuume herraan äskettäin.:/ Ärsyttää.
Miten sinne kerhoon pääsee?