*** Elokuun 2011 masumurut HEINÄKUUSSA ***

Ja isyysloman mies aloittaa heti kun mie joudun sairaalaan..muuten ei järjestyis lastenhoito..toivottavasti siis en joudu ennen sektiopäivää..kaks viikkoa pitää ja jättää viikon myöhemmäks..mun äiti jää sit elokuun puolesta välistä pariks viikkoa lomalle niin saa olla sit apuna mulle :)
 
onnea vauvatuneille :flower: ja onnea matkaan synnytykseen meneville =)

meilläkin oli tänään neuvola (32+6).. terkkari jutteli synnytyksestä ja aloin ihan tosiaan aatteleen, että kohta se synnytyskin on edessä.. kääks. esikko syntyi sektiolla, joten ei ole meikäläisellä kokemusta normi synnytyksestä. nyt tietty mietittyttää sitten monikin asia kuten kivunlievitys, milloin pitää lähteä synnärille, ym.

mietinkin tässä että mitä kivunlievityskeinoja te uudelleensynnytäjät ootte käyttäneet ja millaisia kokemuksia niistä jäi?

kummit on jo valittu ja pyydetty, mutta tosiaan vauvan nimi on vähän hakusessa. isäntä paremmin tuppaa tyrmäämään kaikki mun "hyvät" ehdotukset, erityisesti tytön nimet. :D no ehkä se nimi sieltä vielä putkahtaa
 
Suuret kiitokset kaikille onnitteluista :kiss:!!

Ja Tiiperille ja Hildalle suuret onnittelut myöskin pienten johdosta :heart:!

Hemarille paljon paljon tsemppiä synnytykseen!!!

Samoin tsempit Miuskille, toivottavasti ei vielä tule lähtöä, vaikka kovasti siltä jo kuulostaa!

Tiiperi: Juu viikot meni oiken etusivulle.

Raitis: Siinä entisessä kuvassa oli meidän kleinspitz, aikuinen kylläkin! Se on niin pieni (sekin...) että moni luulee pennuksi. Nyt kuvassa meidän ihana vauva sylissä :heart:.


Sitten oma- ja vauvanapaista avautumista... Saahan tähän ketjuun kirjoittaa vauvajuttuja? En nyt muista miten sovittiin sen jälkeen kun vauvat syntyneet.

Mutta siis, me ollaan edelleen sairaalassa! Nyt jo mennyt siis yli viikko täällä, vauva neljän vuorokauden ikäinen ja vauvan bilirubiini arvot vaan nousee nousemistaan.
Harmittaa niin älyttömän paljon!!
Imetys lähti eilen käyntiin, mutta siihen asti vauva ei sitten ole juurikaan saanut syömistä ja sokerit käyneet välillä alhaalla, mikä varmaan vaikuttaa noihin arvoihin. Vauva ei siis jaksanut imeä aluksi juuri ollenkaan ja oli muutenkin tosi uninen niin kuin ennenaikaiset monesti on. Ja uninen vauva on edelleen, tänään olen herätellyt sitä syömään parin tunnin välein kun ei se muuten jaksa. Huolestuttaa... Ja harmittaa, koska olen jokaiselle hoitajalle sanonut tästä ja vasta eilen asialle oikeasti tehtiin jotain! Tuntuu että asiat voisivat olla toisin jos joku olisi kuunnellut mua aikaisemmin... Alkuun me siis annettiin lisämaitoa silloin tällöin, mutta siitäkin sitten sanottiin että pitäisi vaan imettää (ja minä jos kuka oon imetyksen kannalla!) mutta eihän se sieltä tissistä mitään saanut kun ei jaksanut imeä vaikka kuinka yritin. Eilen sitten yksi hoitaja tai kätilö tmv. keksi että yritetään pumpata, ja sehän riitti yksi pumppaus kerta ja maitoa alkoi nousemaan parin tunnin kuluttua! Eli miten yksinkertaisella tavalla tämäkin asia olisi ratkennut aikaisemmin eikä meidän vauvan olisi tarvinnut olla nälässä... Sitten vielä toinen hoitaja neuvoi vauvalle oikean imuotteen, vaikka sitäkin olin pyytänyt jo aiemmin tarkistamaan. Eli nyt vauva jo jaksaa imeä kun ote on oikea ja maitoakin oikeasti tulee. No, arvot siltikin vaan laskee vauvalla ja se on hirmu uninen, ja me tosiaan joudutaan vieläkin jäämään tänne tarkkailuun. Mulla on kauhea ikävä kotiin, ikävä miestä ja koiria. Pää alkaa hajoileen kun täällä ei ole yksityisyyttä ollenkaan, jotkut hoitajat tuntuu ajattelevan että me molemmat ollaan sairaalan omaisuutta eikä edes oveen tarvitse koputtaa kun tullaan huoneeseen sisään. Täällä on kahden hengen huoneet ja on tosi rankkaa kun vierellä on koko ajan vieraita ihmisiä ja itse muutenkin herkässä tilassa ja huoli vauvasta kova!!! Itkettää mutta täytyy pidätellä koko ajan... Kukaan ei kerro meille mitä tapahtuu ja miksi, vauvaa tutkitaan ja läääkärit supisee keskenään mutta meille vanhemmille ei viitsitä kertoa mitä meidän lapselle tehdään. Vaikka kaikki tapahtuu vauvan parhaaksi, niin on silti kauheeta katsoa miten vieraat ihmiset aina vuorollaan tempoo vauvaa ja kun ei voi ite ottaa toiselta pahaa oloa pois silloin kun tarvitsisi ettei häiritse tutkimista, kauheeta kun joku muu sitten kuitenkin yrittää tehdä niin ja itelleen tulee sellainen olo että on huono äiti kun ei itse sitä viitsinyt tehdä. Kauheeta myös katsoa kun koko aika otetaan kivuliaita verikokeita pieneltä ja muutenkin herätetään kesken unien kaikenlaisia tutkimuksia varten, venytetään ja vanutetaan... Kauheelta tuntuu ajatella, että tuon pienen pitäisi olla vielä mun vatsassa turvassa kasvamassa eikä ollenkaan kokea vielä tollasia juttuja ja kipua! Tulee väkisin mieleen ajatuksia, että mitä mä oon tehnyt väärin raskausaikana että se on syntynyt niin aikaisin, mulla on niin kauhean huono omatunto ja paha mieli... Ja huonoa omatuntoa ei yhtään lievitä se, että koko ajan tarkkaillaan miten kaiken tekee ja miten hoitaa vauvaa... On niin turhautunut olo ja paha mieli kaikinpuolin!

Anteeksi nyt tämä vuodatus, mutta se helpotti vähäsen! Yritän ajatella nyt että huomenna päästäisiin kotiin, jos ei niin se on sitten sen ajan pettymys...


Onnea vielä kaikille kenen vauvat on nyt täysiaikaisia, nauttikaa siitä!!

Vimmu ja Hippu 4vrk
 
Vimmu, kovin kuulostaa tutuilta nuo ajatukset, tosin mun esikoinen oli reilusti ennenaikainen ja kellastumisen, väsymyksen jne lisäks oli hengityksen jne kanssa ongelmia.. Veretkin meinattiin kerran vaihtaa kun ne bilirubini-arvot pääs niin korkeelle! Mut haluan lohduttaa et usein keskosilla asiat loksahtavat ihan yhtäkkiä kohdalleen! Mäkin itkin vielä muutama päivä ennen kotiutumista ettei poika pääse ikinä kotiin kun vieläki tarvii happiviiksiä ja yhtäkkiä oltiinki kotona ja imetyski suju! Kotiin päästiin rv35+5, poika syntyi siis jo rv32+2..
Paljon jaksamista sulle! Ja haluun vielä muistuttaa että tuskin vauvalla mitään erikoista on, kovin kuulostaa tyypillisiltä 'keskosongelmilta'.. Mut huolen toki ymmärrän! Meillä keskosuus ei jättänyt mitään merkkiä ja meillä on nyt täysin terve ja normaalisti kehittynyt 2-vuotias :) ja toinenkin keskonen on tosiaan ihan pian todellisuutta! (tää raskaus siis jatkuu täysaikaseks TODELLA pienellä todennäköisyydellä..)

Huikkis ja typy rv33+3
 
Täällä ihan helvetellinen yö, jostain kumman syystä mulla tuli harkkari suppareiden sijasta niitä oikeita just sinne selkään yöllä ja ne oli epäsäännöllisiä joten lähtöä en missään nimessä harkinnut.

Pikkumies tais olla mukana kun liikku samalla ja minä valvoin periaatteessa koko yön, esikko heräsi klo 7 ja nyt silmät ihan ummessa ja selkään sattuu edelleen, tästä se alkaa nimittäin ekassa raskaudessa mä valvoin kaikki yöt ainakin 6viikkoa ja nukuin päivät..

NyT ei vaan voi nukkua yhttän päikkäreitä:/ Nii ja nää supparit oli paljon kipeempipiä kuin esikossa joten miten sit H-HETKELLÄ!?!?!?!:x
 
Isyysloman - mies aloittaa luultavasti sitkun itse jään sairaalaan, että pystyy olemaan esikon kanssa. Tosin jos vauva syntyy kolmen viikon sisällä niin sit aloittaa vasta kun itse pääsen pois sairaalasta.

Vimmu - :hug: Toivotaan että vauva alkaa pian jaksamaan itse syömään, eikä asia todellakaan ole sinun vikasi että syntyi muutaman viikon etuajassa, älä itseäsi soimaa !

- Ja tosiaan kyllä mun mielestä tänne saa kirjotella vauva-arjestakin, eikö vain? Tehdään vaikka sitten elokuun loputtua omapino vauvautuneille vai? :)

(.) Edelleen tulee verestävää limaa !! En kyllä usko että enteilee mitään, eihän tää nyt vielä voi syntyä, kun mitään tavaroita ym. ei olla vielä laitettu eikä vaatteita pesty! :D .. mutta tosiaan esikon synnytys käynnistyi samanlaisella verestävällä lima vuodolla ( limatulppaa? ) ja tasan 24h liman alkamisesta oli ja laps sylissä.

Majj & 35+2
 
Vimmu Kyllä mun mielestäni ainakin tänne saa kirjoitella vauva- asioita. Et sä ole tehnyt mitään väärää vaikka vauva on jo syntynyt, niillä kun on oma tahto pienestä pitäen. On toi kyllä kummallista kun ei vanhempia kuunnella sairaalassa yhtään vaan ajatellaan, että kaikki osaa jo kaikki valmiiksi. Mutta jaksamisia ja anna sen itkun tulla kun tulee, tiedän että helpottaa edes hetkellisesti oloa.
 
Tyttö tuli <3

Eli kiitos kaikille tsempeistä :) Eilen illalla klo 21:38 meille syntyi pikkuinen tyttö, 2945g ja 47cm, rv 37+4.

Kalvot puhkastiin muistaakseni yhden aikaan ja säännölliset supistukset alko kolmen aikaan. Oksitosiinilla autettiin supistuksia, kun ei itsestään voimistunu tarpeeksi. Ponnistusvaihe oli 13min, mut tuntu tosi pitkältä. Olin niin väsyny ja nälkäinen että pyysin jo että vetäkää se vauva ulos mut kätilö sano vaan että enkä vedä kun nyt työnnät :) Ja sieltä sitten tultiin. Pää oli vähän väärässä asennossa niin, että oli hankala puskea ulos. Otsassa oli komea kuhmu, joka nyt on jo laskenut onneksi. Otsa on kyllä ihan musta :)

Verensokereita seuraillaan, ja myös otetaan streptokokki vasta-aineet huomen aamulla. Esikoisella siis oli streptokokki A, ja vaikka mulla verikokeet oli negatiiviset, niin silti sain antibioottia suoneen synnytyksen aikana. Kätilö sanoi että streptokokki on ainut todella vaarallinen bakteeri synnytyksessä, joka kyllä eliminoidaan jos vähänkään epäilyttää et vois se olla.

Koin oksitosiinitipalla aiheutetut supistukset aika lailla terävimmiksi kuin ns oikeat supparit, eli oli kyllä kivuliaampi synnytys ku eka. Mut aivan ihanaa on se, että ei tullu yhtään tikkiä, jes!! Ekasta tuli 3 (eli aika vähän) ja vessakäynnit oli tosi ikäviä. Nyt en huomaa oikeastaan ollenkaan eroa normaalitilaan :) Paitsi että lihakset on ihan kadoksissa.

vimmu kovasti voimia sinne :hug: Sun tunteet on mullekin tuttuja, esikoisen kanssa oltiin lastenklinikalla viikko ja olin aivan epätoivoinen. Syöminen oli heikkoa kun tytsy nukahti heti rinnalle ja häntä sai vähän väliä herätellä. Tätä toistakin kyllä näköjään saa herätellä syömään...pieni pelko mulla on taustalla että tämän kanssa syöminen on myös aluksi vaikeaa, mutta yritän olla ajattelematta sitä vielä.

Esikoinen ja mies tulee parin tunnin päästä katsomaan meitä :) Kamala ikävä jo esikoista, saa nähdä miten reagoi vauvaan...

hemari ja helmiäinen n.11h
 
majj voi hyvin olla limatulppaa :) Mulla kävi aika huvittavasti, että kun kuulin että käynnistetään, niin maha tyhjentyi ja limatulppa irtos :D Hah! Eli kroppa reagoi uutiseen vähän niinkuin käynnistämällä synnytystä jo itse :) Limatulppa tosin voi kai irrota viikkoja ennen synnytystä. Mulla irtos esikosta muutama tunti ennen ku hän synty ja nyt samoin.
 
Onnea hemari neitokaisesta!!! :flower:

Vimmulle jaksamisia osastolle. Kuulostaa kyllä ihan painajaismaiselta touhulta. Itselläni niin kova inho sairaalassa yöpymiseen ja sitten vielä sun suuri huoli pikkuisesta. :( Toivottavasti joku pikaparaneminen tosiaan tapahtuu ja äkkiä. Pääsette sitten omaan rauhaan ja harjoittelemaan sitä normaalia arkea. :) Koita jaksaa!!!

Facebookin elokuisissa tuli esille, että siellä on joku tyyppi pyörinyt ja kirjoitellut, vaikka ei ole oikeasti edes raskaana. Nyt vähän vissiin epäselvää pyöriikö hän täälläkin? Toivottavasti ei kuitenkaan. :)
 
Onnea Hemarin perheelle tytöstä :flower:

Isyysloma Mies jää isyyslomalle heti kesälomansa perään. Ja eikös se niin ole, että kelaan ne laput viedään sitten kun lapsi on syntynyt?

muheli84 mulla on ollu spinaali ja epiduraali ja kokemuksena molemmat itsellä olleet hyvät, Ainakin helpotuksen olen suppareihin saanut :)

Joku kyseli välilihan öljyämisestä.. ainakin itse koin sen hyväksi kuopuksen synnytyksessä :) aloitin öljyämisen n. 5 vkoa ennen H-hetkeä ja ei yhtään tikkiä alakertaan tarvinnut. Toivottavasti siis just tuolla ceridal öljyllä oli vaikutuksensa. :O tuli mieleen, että pitäisi se jälleen taas aloittaa...

Pieni Tähtönen ja Neiti 36+1 :heart:
 
Eea
Onnea hemarille pikkuisesta prinsessasta!!!! :flower: :heart:

Eihän tässä omaa vuoroa malttaisi millään odotella!!! :) Aika matelee....

Vimmulle voimia! Toivottavasti pikkuisen vointi paranee ja pääsette pian kotiutumaan.

Eea & Urkki 33+6
 
Onnea Hemarille Pikku prinsessasta!!! :heart:

Vimmu: Voimia kovasti sinulle ja pienelle alkutaisteluihin. Anna vain itkun tulla! jospa muutkin huomaisi, että sulla on jokin hätänä ja reagoisivat. Monesti itku myös auttaa olotilaa, joten ihan turhaan pidättelet. Olisko sulla siellä yhtään sellaista kätilöä tai lastenhoitajaa jolle uskaltaisit huolistasi jutella? Varmasti saisit asioihin selvyyttä. :hug:

Mä synnytin viime yönä unessa. Sectiolla syntyi iso poika joka näytettiin mulle ja sitten mä heräsin. Sen verran ehdin kuulla ennen heräämistä, että kyllä sillä pallit on. :heart: Se sectio tehtiin ilmeisesti ihan suunnitellusti, en nyt tiedä mistä tääkin uni tuli. Mä pelkään sectioa, enkä sitä todellakaan halua ellei hätä tule. Enskuussa nähdään (toivottavasti) näyttääkö yhtään samalta kuin unessa. :D

Leo rv 33+1
 
Pieni tähtönen: Käytitkö ihan tavallista ceridal öljyä vai sitä intime versiota? Ny pitää vissiin aloittaa että säästyis pahimmilta repeämiltä. Kummallakin revenny ihan tarpeeksi. Kun kerrankin tulis vähän pienempi vauva niin sais suosiolla ilman repeämiä ponnistettua.
 
Onnea Vimmulle, Hildalle ja Hemarille nyyteistä! :flower: Yritähän Vimmu jaksaa siellä osastolla, toivotaan että se vaavikin siitä kohta piristyy.

Yritähän Miuski saada pidettyä kaveri vielä hetki sisällä! Vaikka kuulostaa jo kyllä, että olisi kovasti tulossa ulos. :O

Läheisyydestä, meillä kyllä mies käy halailemassa ja taputtelee ohi mennessään, seksiä saan jos haluan, ja kyllähän nuo halut on vielä ollu tallessa. :D Tärkeintä se kait on keskustella toisen kanssa, missä mennään. Ei voi aina osata lukea toisen ajatuksia.

Nukkuminen on täälläkin katkonaista, mutta onneksi kylkisäryt on vähän hellittäneet. Helteellä ei kauheesti tullut oltua ulkona, onnex nuo vähän jo hellitti. Meille tulee tänään ilmalämpöpumpun asentajat, joskos sitä loppuajasta ei tarvitse ainakaan kuumuudesta kärsiä.

Käytiin tutustumassa lauantaina synnärille. Tai no, se oli sellainen luento keskussairaalassa, jossa kerrottiin synnytyksen kulusta ja mitä palveluja sairaalalla on tarjota. Harmikseni meidän synnärillä ei ole vesiallasta. : / Mutta se TENS-laite kiinnostaa. Äitillä on sellainen ja ajattelinkin pyytää sitä lainaa, että voin käyttää sitä kotona heti kun supparit alkaa. Kuulemma teho on parempi, kuin että jos aloittaa käytön vasta laitoksella, kun supistukset on jo voimakkaammat. Kätilö puhui myös välilihan öljyämisestä, suositteli sitä ja sanoi että voi käyttää vaikka ihan ruokaöljyä. Sitä pitäis alkaa tekemään jo hyvissä ajoin, että on mahdollisesti hyötyä.

Olin tuossa neljä päivää reissussa pääkaupunkiseudulla, oli kiva käydä moikkaamassa kavereita! Neuvolassa kävin tiistaina:

pissa puhdas
painoa 300 g/vko (kokonaisuudessaan 12 kg)
verenpaine ok
hbg ei mitattu
ei turvotusta
Liikkeet hyvät
Syke 139
Sf 33

Vauva on edelleen rt:ssä ja todella alhaalla. Liikkeet on erilaiset kuin ennen, alkaa varmaan tila vähän loppumaan. Kantapää välillä napottaa rintojen alla ja pylly näkyy kyljessä. =) Terkkari sanoi, että ei todennäköisesti enään käänny väärin päin, kun on noin alhaalla.

Muutoin olen jaksanut aika hyvin. Supistuksia ei ole minkäänlaisia. Olen alkanut käymään vesijuoksussa, se on tehnyt todella hyvää selälle. Vauvan vaatteet on kaikki pesty ja laitettu kaappiin. Reissusta ostin pesuvannan/kylvetystuen, imetystyynyn ja hoitotason sängyn päälle. Täällä alkaa kaikki olemaan aikas valmista. Itellä on vähän sellainen olo, että saattais tulla ennen laskettua aikaa... :p Tänään viimeinen saikkupäivä!

Soulmama ja Kunto-Oskari 34+5
 
Heips taas pitkästä aikaa! :)

Ensinnäkin SUURET ONNITTELUT vauvautuneille!! Hyvän kokosia pikku muruja ootte saanu :heart:

Nti.: Täällä yx kohtalotoveri. Paino noussu liki 20 kiloa ja vasta rv35+5 menossa(3 edellisessä raskaudessa tullu n.10 kiloa) tää turvotus on ihan hirveetä ja jalat särkee pienestäkin kävelystä ihan sikana. Sormuksia ei tarvii kuvitellakkaan saavansa pois.. eli en voi muuta sanoa kun että tsemppiä, tiedän miltä tuntuu :hug:

Koralli73: Oon kans joutunu vauvan painosta tarkkailuun äippäpolille :( ja sama huoli täälläkin kunnei vauva tunnu kasvavan toivottua tahtia! En kylläkään luota noihin arvioihin niin täysin, ne voi heittää joskus paljonkin..esikosta tehtiin käynnistyspäivänä rv41+6 painoarvio 2,9kg ja poika syntyi samana iltana. Painoa oli 3710g ja pituutta 53cm :D Meni ainakin se painoarvio aika metsään.. Tietysti on hienoa, että seuraavat sairaalassa tilannetta ja toimivat jos niin täytyy, mutta inhottavaa kun saa jatkuvasti murehtia jostain :( Koitahan jaksella, kyllä se teidän vauva on varmasti suurempi :hug:

Sitten vähän omaa napaa: pakko purkaa tätä ahdistusta..tää on siis ihan uskomatonta! Eikö se nyt riittänyt, että alkuraskaudessa oli messevät verenvuodot, kohdusta löytyi jokin strangi(ylimääräinen lihassäie, mihin vauva voi sotkeutua) mitä tarkkaillaan vieläkin, rv26 jouduin sairaalaan ennenaikaisen synnytyksen vaaran vuoksi, vuodelepoa rv35 asti ja nyt sitten vielä toi vauvan kasvuhidastuma ja sekä loppuhuipennukseksi poitsu on edelleen perätilassa!!! HUH HUH!! Ja ainut toivomukseni on ollut etten joutuisi sektioon(edellinen syntyi hätäsektiolla kun toinen jalka oli jo synnytyskanavassa), olin viimeksi niin kipeä ja kauan! Kahdesta alatiesynnytyksestä olen toipunut todella nopeasti!

Pääsen kyllä magneettikuvaan rv37, mutta lääkäri kuulemma päättää loppukädessä saanko synnyttää alateitse vai en. Riskiä lisää edellinen sektio, strangi kohdussa ja vauvan asento. Onko muuten millaisia käytäntöjä ollut muissa sairaaloissa? kun minulle sanottiin ettei ulkokäännöstä voida edes yrittää jos on tehty joskus sektio, minusta se kuulosti vähän oudolta..haluaako ne nyt väkisin tehdä sen sektion vai mikä ihme mättää!!???

Kiitos kun jaksoitte lukea purkaantumiseni!! :D

Happy ja Nestori 35+5
 
Vimmulle piti vielä kommentoida: ISO :hug: Noi tunteet kuulostaa erittäin tutulta, lähetän täältä paljon voimia ja jaksamista koko perheelle!! Meidän edellinen poika(nyt 1,7v) syntyi pienenä keskosena rv28+5 ja painoa oli 1120g. Synnytys tuli ihan yllätyksenä, vedet meni kesken lomamatkan hotellihuoneen sänkyyn. Olimme Cran Kanarialla kun poika syntyi ja "lomani" venyikin sitten 2 kuukauden pituiseksi. Mieheni joutui palaamaan lasten kanssa Suomeen, lasten koulun takia ja minä asuin hotellissa ja vietin kaikki päiväni sairaalassa pojan kanssa. Huoli oli jatkuvasti suuri ja sitä vielä lisäsi entisestään kielimuuri, kun yksikään hoitaja ei puhunut sanaakaan englantia, enkä minä tietysti osannut espanjaa.. No tästäkin kaikesta selvittiin hengissä ja sanontani kuuluukin, että se mikä ei tapa niin vahvistaa :) Tiedän silti ettei nämä sanat tällä hetkellä juurikaan lohduta sinua. Teidän pienestä taistelijasta kasvaa vielä ihana pikku-mies :heart:

Happy ja Nestori 35+5
 

Yhteistyössä