Onnea Mariialle tosiaan! Mahtava juttu, että saitte uuden mahdollisuuden
Ihanaa Hobitti, että olette päässeet lastenhuonetta laittelemaan

Varmasti moni muukin täällä on. Mä vielä odottelen sitä iloa. Vähän pelkään, että muutto menee jonnekin synnytyksen takaiseen aikaan. Kauheaa. Tähän asuntoon ei millään haluaisi lasta tuoda monestakaan syystä. Ensinnäkään tilaa ei ole, pitäisi karsia tavaroita, joita sitten taas tarttisi kun muutetaan jokatapauksessa kun on irtisanominen elokuun lopussa. Tänne ei vaan todellakaan mahdu edes vauvan sänkyä, ellei tästä kämpästä heitä jotain huonekalua pois, ja kaikki vähäkin tuntuu tarpeelliselta. No, täytyy katsoa sitten tilanteen mukaan. Vähän menee vaan hankalaksi. Ja sitten olisi kiva muuttaa kun on pieni vauva ja kaikki uutta muutenkin. Saispa nyt sen asunnon.
Muuten kuuluu ihan ok (paitsi, että iho vihoittelee, tosin oon löytänyt Bepanthen-voiteet, jotka auttaa kummasta, suosittelen niiden kokeilemista esimerkiksi just nännihaavoihin, jos niitä tulee imettäessä ja esim. atoopikoille muutenkin, voivat auttaa). Vauva liikuskelee kovasti pitkin päivää. Viime yönä pikkuinen huitoili varmaan käsillään jonnekin vasemmalle alas, varmaan lonkkaluihin kolautteli tai jotain, tuntui hassulta. Yleensä liikkeet tuntuu oikealla ylhäällä (on tuntuneet koko ajan siellä kaikkein eniten, joten varmaan köllöttelee niin, että jalat osuu sinne). Toisinaan tuntuu just oikeiden kylkiluiden kohdalla ahdistava tunne, tunkee varmaan toista jalkaa sinne jotenkin. Liikkeet on kyllä hauskoja
Tuntuu jotenkin pelottavalta, kun mun vanhemmat lähti juuri kuukaudeksi ulkomaille, ja miehenkin vanhemmat lähtevät viikon päästä päättämättömäksi ajaksi vieraille maille. Toivottavasti vauva ei synny ennen kuin palaavat

Mä oon muuten lueskellut synnytyskertomuksia tuolla http://www.perhekerho.net/oppaat/raskaus_odotus.htm viime päivinä. Alkanut viimeinkin enemmän kiinnostamaan myös tuo synnytys, joka tähän asti on tuntunut kauhean kaukaiselta. Mies kauhisteli, että mitä sä niitä luet, järkytyt vaan. Se pelkää, että mä alan stressaamaan sitä synnytystä, mutta omaksikin yllätyksekseni ei pelota laisinkaan, vaikka tuollakin on vaikka millasia tapauksia (tosin noi taitaa suurin osa päättyä onnellisesti). Mä jotenkin suhtaudun synnytykseen niin, että se on luonnollinen tapahtuma, vaikkakin todennäköisesti kivulias. Kuitenkin suurin osa naisista (ja vauvoista) selviää siitä kuitenkin hengissä. Jos jotain komplikaatioita tulee, niitä sitten tulee, turha niitä on etukäteen murehtia. Kaikkein eniten mua huolestuttaa se tilanteen intiimiys, että miten kiusalliseksi mä koen olla siellä vieraiden (ja tuttujen?) ihmisten keskellä alapää paljaana.
No johan tuli jaariteltua.