Heippa!!
Piti tossa alkuillasta ottaa torkut sohvalla ni nyt sitte valvotuttaa.. Höh.
Voih, kiitos Sitrus, Hobitti, Piukki ja Iiq ynnä muut kun noin sympaattisia ja empaattisia ootte, en arvannutkaan että noin moni oikeasti ymmärtää ja tietää mistä puhun. Oli tosi lohduttavaa lukea että muillakin on tällasia ongelmia vaikken nyt tietenkään kenellekään samaa sontaa toivo mutta..
Ja anteeksi tosiaan kun valitin noin kauheesti, hävettää nyt älyttömästi ku luin ton aiemman tekstin, ajattelin että nyt te varmaan ""lynkkaatte"" mut kun heti uutena tuun tänne itkemään, raivoamaan ja valittamaan ja pilaamaan muiden päivän.
Siinä oot kyllä Piukki oikeessa että kyllä tosiaan on raskauden ""hehkua"" poskilla nyt..

Monesti tossa kaikkia odotus ym. lehtiä on huvittanut kun siellä on maininta siitä että juuri tää keskiraskauden aika on ""aikaa olla KAUNIISTI raskaana""... MY ASS!!

Tässä ollaan kauniisti raskaana juu, naama helottaa ku Petteri Punakuonolla konsanaan ja pursunneilla tisseillä vois ruokkia kokonaisen Ivalon kaupungin. Puhumattakaan siitä ku koko emäntä näyttää just siltä että ""on tyttö tainnu olla kotona ruoka-aikaan.."" Oon tainnu olla naapurissaki kyllä sopivasti kahvitteluaikaan..

Eli kun joku sano että 40 koon housutki tekee tiukkaa iltaisin niin huolet pois- meikäläinen vetää varmaan pohjat ton painon nousun kanssa- 8 kiloa tullut jo. Se(kin) aiheuttaa jo harmaita hiuksia.. Varsinainen taskuvalas taidan olla raskauden loppumetreillä jos painonnousu tätä vauhtia jatkuu.
Hmmh, alkaa sen verran rujo olee mun mielestä toi peilikuva että pakko ottaa salainen ase huumori taas käyttöön, ei tästä muuten selviä. Mies naureskeli ku sinne sairaanhoitajan vastaanotolle lähtiessäni hyräilin sitä kohtalontangoa tossa eteisessä..

Eipä siitä tosiaan mitään suurempaa hyötyä ollut, menin sairaanhoitajalle, se kysyi mikä vaivaa, ei edes katsonut tarkemmin vaan sanoi että sun täytys varmaan lääkärille mennä.. (taas AAAAAARGH, NIIIIIINKÖ?! Meinaako se tosiaan että pitäs lääkärille ihan mennä..)ja antoi sitten vaan sen solun puhelinnumeron mihin kuulun ja sano että soita aamulla ja katso jos saat ajan. Ja ohjas mut pois huoneesta. Eli täysin hukkareissu, mitä kyllä osasin vähän ounastellakin. Ei siinä mitään mutta musta on tullut varsinainen itkupilli näin raskauden myötä niin itkuksihan siinäkin sitte piti laittaa, soitin äidille ja siinä terkan pihassa varmaan vartin paruin ja haukuin koko laitoksen lyttyyn.. Kyllä mahto ihmiset kattoa että mikähän varttihullu toikin oikeen on.Aikuinen nainen ja huuli väpättäen itkee ku pikkulapsi. Noh, onneksi pystyin soittamaan äidille, se helpotti kummasti.
Täytyy huomenna aamulla sit herätä ajoissa ja soittaa taas, josko se inha ajanvaraustäti suostuis jo päästämään mut lekurille.
Ja mitä neuvolalääkäriin tulee niin sen kanssa on vähän niin ja näin, meni luotto heti alkuunsa sen hutkimistaitoihin ku ekalla käynnillä kyselin just kaikista kortisoneista ja allergialääkkeistä niin se ensinnäki kiels käyttämästä mitään kortisonivoiteita (!!) ja sit sano et jos ihan pakko on jotain allergialääkkeitä syödä niin ihan sitä mitä aiemminkin oon käyttäny. Olin kyllä jo aika epätoivonen sillon ku ajattelin että tähän ei siis oikeesti olis mitään helpotuksia saatavissa vaan kärsittävä olis, siksikin pitkitin ekalla kerralla lääkäriin menoa niin kauan. No mut siis sitten kun sinne terveyskeskukseen menin niin se lääkäri kuka ne antibiootitkin määräs ja kuuli mitä allergialääkkeitä olin syöny niin sano vaan että niitähän ei tosiaan saa sitten syödä. Itkuhan se tuli siitäkin sit ku ajattelin että nyt oontota sinttiäni vahingoittanu ku moisia myrkkyjä olen syönyt.. Ja apteekissakin tihrustin ku reseptejä hain.. Tosi surkea tapaus taidan olla..

Mutta jos nyt saisin huomiseks ajan ni täytyy kysellä niistä valohoidoista, mun isä on kans käynyt muistaakseni niissä joskus menestyksekkäästi. Jospas niistä sitten avun sais, Toivossa on hyvä elää sano lapamato.
Vois meidän parisuhdekin varmaan vähän paremmin miehen kanssa jos en koko ajan olis naama norsunvit**la. Sehän se mullakin on kuka raukka reppana saa niskaansa ensimmäisenä kaiken. Ollaan tosi lyhyt aika oltu yhdessä ja kun nää hormoni-itkut ja nyt sit nää ihottumaitkut päälle välillä yllättää mut itsenikin niin hatunnosto miehelle jos se jaksaa raskauden loppuun asti mua kattella.
Mutta eteenpäin sano mummo lumessa.
Ihana lukea että jo näin monet ne liikkeet tuntee. Huomaa itse aina hymyilevänsä toisten puolesta, tulee niin hyvä fiilis lukea toisten ilouutisia.

Kyllähän niitä niin paljon murheita monille tähän raskauteen mahtuu että kaikki iloiset uutiset on aina enemmän ku tervetulleita vaikka aika paljon ton oman navan ympärillä tuleekin pyörittyä. Ettäs meninki kehumaan kuinka vilkas meidän sintti on, nyt ollut tosi hiljaista ja alankin tosissani huolestumaan.. :/ Toivottavasti sintti voi hyvin ja kasvaa.
Mutta jospa nyt pistäs näppiksen yöpuulle ja yrittäs itteki vetää unta palloon, tulihan tota tekstiä taas. Kauniita unia kaikille masuvauvoja myöten.
