ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - kesäkuussa *POKS!*
- Viestiketjun aloittaja Mandy81
- Ensimmäinen viesti
Huuh, mulla on kyllä tosi kiva anoppi, mutta kun lastenhoidosta on kyse, niin neuvoja kyllä riittää. Noin ylipäätään kannattaa varautua siihen, että melkein kaikilla on mielipide siitä, miten sitä sinun lastasi tulisi hoitaa. Niiden mielipiteiden pitää vain antaa valua toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos. Mä en enää jaksa märehtiä oman äitinikään sanomisia vaan luotan ennemmin omaan tuntemukseeni (sekä terkkarini mielipiteisiin, ne kun on yleensä samat kuin omani!)
Meillä isoimmat mielipidekiistat isovanhempien kanssa on liittyneet tutin käyttöön ja perhepetiin. Tuota tutittomuutta eivät hyväksy isoäidit (jotka eivät jaksaneet kuunnella naperon unihuutoa) ja perhepetiä taas vastusti isoisä. Itse on perkule nukuttanut lapsensa pimeässä huoneessa YKSIN ja lapsen huutaessa. Sitä minä taas en hyväksy.
Varmana nukkuu kuopuskin sängyssämme, isosisko sitten omassa sängyssä vieressämme. Enkä halua tuttia käyttää, sehän saattaa vaikka estää puheenoppimisen (juu, kun meiän tyttö on kova pälättämään ja tuttiserkkunsa eivät vielä sano sanaakaan, todella pätevä tieteellisen tutkimuksen aineisto). No, minusta ei vaan lapsen ilmaisua pidä tukkia jollakin tuollaisella turhakkeella.
Esikoista odottaessani sf-mitta viikolla 30 oli noin 25, eikä siitä muistaakseni huomautettu. 23. raskausviikon jälkeen käyrä kulki koko loppuraskauden keskikäyrän alla ja ihan vikat viikot jopa alin käyrä alitettiin, sillä mitta ei pariin kolmeen vikaan viikkoon enää miksikään muuttunut. Kävin viikolla 37 äippäpolilla verenpaineen takia ja samalla katsottiin vauvan koko ultralla sekä lapsiveden määrä. Varsinaisesti tuo pieni mitta ei kai olisi lähetettä tuottanut, mutta tulipahan kaikki tarkistettua.
Nyt oon vihdoin kaivanut tytön vanhat vauvanvaatteet kellarista ja enää pitäis pestä ne sekä hommata joku kaappi, mihin ne sais varastoitua. Meillä kun ei ylimääräistä säilytystilaa tällä hetkellä ole.
Muuten käytetään vanhoja tarvikkeita, mutta vaunuihin ostin pehmeän kantokopan, jotta vauvan saa siirrettyä lenkin jälkeen parvekkeelle nukkumaan ilman häiriöitä. Lisäksi voi jättää vauvan odottamaan ulko-oven viereen, kun itse hakee vaunut varastosta. (joo meillä on hiukka hankalat olot lastenvaunujen säilytyksessä, ei ole edes hissiä). Olisi ollut kätevää esikoisenkin kanssa.
Sänkykin pitäis hommata, mutta ehkä tuolle isommalle semmoinen laidallinen niin vauva sais pinnasängyn. Päikkärithän meillä on pyritty nukkumaan muualla kuin isin ja äidin sängyssä, koska siitä on tippumisvaara.
Mistäs kohtaa muuten ootte tuota masun ympärystä mitannut? Navan kohdalta kun tulee paljon pienempi tulos kun tuosta lantiolta... Että mikä on se virallinen mittauspaikka?
Tigris ja pentu
Meillä isoimmat mielipidekiistat isovanhempien kanssa on liittyneet tutin käyttöön ja perhepetiin. Tuota tutittomuutta eivät hyväksy isoäidit (jotka eivät jaksaneet kuunnella naperon unihuutoa) ja perhepetiä taas vastusti isoisä. Itse on perkule nukuttanut lapsensa pimeässä huoneessa YKSIN ja lapsen huutaessa. Sitä minä taas en hyväksy.
Varmana nukkuu kuopuskin sängyssämme, isosisko sitten omassa sängyssä vieressämme. Enkä halua tuttia käyttää, sehän saattaa vaikka estää puheenoppimisen (juu, kun meiän tyttö on kova pälättämään ja tuttiserkkunsa eivät vielä sano sanaakaan, todella pätevä tieteellisen tutkimuksen aineisto). No, minusta ei vaan lapsen ilmaisua pidä tukkia jollakin tuollaisella turhakkeella.
Esikoista odottaessani sf-mitta viikolla 30 oli noin 25, eikä siitä muistaakseni huomautettu. 23. raskausviikon jälkeen käyrä kulki koko loppuraskauden keskikäyrän alla ja ihan vikat viikot jopa alin käyrä alitettiin, sillä mitta ei pariin kolmeen vikaan viikkoon enää miksikään muuttunut. Kävin viikolla 37 äippäpolilla verenpaineen takia ja samalla katsottiin vauvan koko ultralla sekä lapsiveden määrä. Varsinaisesti tuo pieni mitta ei kai olisi lähetettä tuottanut, mutta tulipahan kaikki tarkistettua.
Nyt oon vihdoin kaivanut tytön vanhat vauvanvaatteet kellarista ja enää pitäis pestä ne sekä hommata joku kaappi, mihin ne sais varastoitua. Meillä kun ei ylimääräistä säilytystilaa tällä hetkellä ole.
Muuten käytetään vanhoja tarvikkeita, mutta vaunuihin ostin pehmeän kantokopan, jotta vauvan saa siirrettyä lenkin jälkeen parvekkeelle nukkumaan ilman häiriöitä. Lisäksi voi jättää vauvan odottamaan ulko-oven viereen, kun itse hakee vaunut varastosta. (joo meillä on hiukka hankalat olot lastenvaunujen säilytyksessä, ei ole edes hissiä). Olisi ollut kätevää esikoisenkin kanssa.
Sänkykin pitäis hommata, mutta ehkä tuolle isommalle semmoinen laidallinen niin vauva sais pinnasängyn. Päikkärithän meillä on pyritty nukkumaan muualla kuin isin ja äidin sängyssä, koska siitä on tippumisvaara.
Mistäs kohtaa muuten ootte tuota masun ympärystä mitannut? Navan kohdalta kun tulee paljon pienempi tulos kun tuosta lantiolta... Että mikä on se virallinen mittauspaikka?
Tigris ja pentu
Huomenta taas täältä !!
Mies palasi tänään töihin 3:n viikon kesäloman jälkeen.
Oli TOSI kiukkuinen illalla ja moneen kertaan jaksoi sanoi kuinka häntä v*tuttaa mennä taas töihin.
Koitin sitten siinä muistutella ettei ole tässä kun pari kuukautta töitä ennen isyyslomaa..
Eilen illallakaan ei liikkeitä pahemmin tuntunut, ja mies tietysti oli ihan paniikissa täällä.
Kauheasti koitti mun mahaa tökkiä ja heilutella ja huudella että vauva liikkuisi.
Ja siitä tietysti hermostui vielä enemmän kun kerroin että kaaduin eilen aamulla, mutta
sitten kun kerroin lentäneeni polvi edellä ja näytin kuinka polveni on ihan ruvella kaatumisesta, niin mieskin vähän rauhoittui ( ei mulla mitään väliä, kunhan en kaadu maha edellä ettei vauvaa satu
)
Nyt sitten tänä aamuna heräsin viideltä siihen kun vauvalla oli kauhea hikka, ja sitten loppu aamun oli kyllä sellainen meno, että selvästi oli neiti vaan keräillyt pari päivää voimia ja nyt sitten taas jaksoi liikkua.
Piritta88 joo ostettiin se emmaljungan kaukalo ja hinta oli 189 e ( oli kylläkin tarjouksessa )
Mies palasi tänään töihin 3:n viikon kesäloman jälkeen.
Oli TOSI kiukkuinen illalla ja moneen kertaan jaksoi sanoi kuinka häntä v*tuttaa mennä taas töihin.
Koitin sitten siinä muistutella ettei ole tässä kun pari kuukautta töitä ennen isyyslomaa..
Eilen illallakaan ei liikkeitä pahemmin tuntunut, ja mies tietysti oli ihan paniikissa täällä.
Kauheasti koitti mun mahaa tökkiä ja heilutella ja huudella että vauva liikkuisi.
Ja siitä tietysti hermostui vielä enemmän kun kerroin että kaaduin eilen aamulla, mutta
sitten kun kerroin lentäneeni polvi edellä ja näytin kuinka polveni on ihan ruvella kaatumisesta, niin mieskin vähän rauhoittui ( ei mulla mitään väliä, kunhan en kaadu maha edellä ettei vauvaa satu
)Nyt sitten tänä aamuna heräsin viideltä siihen kun vauvalla oli kauhea hikka, ja sitten loppu aamun oli kyllä sellainen meno, että selvästi oli neiti vaan keräillyt pari päivää voimia ja nyt sitten taas jaksoi liikkua.
Piritta88 joo ostettiin se emmaljungan kaukalo ja hinta oli 189 e ( oli kylläkin tarjouksessa )
Masunympäryksen mittasin ihan navan alta kun mulla on siitä kohtaa isoimmillaan.
Onnittelut kaikille joilla oli eilen poksut! :flower:
Kikka kiva että liikkeet tuntuu taas hyvin. Ikävää kun vauva säikyttelee! :hug:
Eilen lähdin illalla kävelylle ja kävelin 500 metriä ja jouduin kääntymään takaisin. Maha oli niin kireenä että pahaa teki ja hyvä kun pääsin takaisin. Mä pystyn ilmeisesti aamulla liikkumaan hyvin mutta illalla ei sitten enää pysty. Ärsyttävää!
Ihanaa kun aurinko taas paistaa! B)
Päksäkkä 30+6 :heart:
Onnittelut kaikille joilla oli eilen poksut! :flower:
Kikka kiva että liikkeet tuntuu taas hyvin. Ikävää kun vauva säikyttelee! :hug:
Eilen lähdin illalla kävelylle ja kävelin 500 metriä ja jouduin kääntymään takaisin. Maha oli niin kireenä että pahaa teki ja hyvä kun pääsin takaisin. Mä pystyn ilmeisesti aamulla liikkumaan hyvin mutta illalla ei sitten enää pysty. Ärsyttävää!
Ihanaa kun aurinko taas paistaa! B)
Päksäkkä 30+6 :heart:
Ihanan "edullinen" toi H&M:n paita...
Mä en ole mahan ympärystä mitannut, enkä mittaa, taitaa olla niin isot lukemat et alta pois... :ashamed:
Mulle on muutenkin ollut tosi kova paikka, kun esikoisen odotuksessa kiloja tuli ja tuli, vaikka kuinka yritti syödä tervellisesti, mutta mulla olikin ennen raskautta ihan ylivilkas aineenvaihdunta ja poltin tupakkaa. No, imetys ei vienyt kiloakaan, päinvastoin, tuntui että nousi vielä herkemmin paino. Ja nyt ei alkuun noussut, kunnes paha olo helppas ja rautakuri alkoi. Ja kun lenkkeily menee just noin kun Päksäkkä kuvaili, puoli kilsaa ja kotiin, niin lopputulos on selvä... :ashamed:
Mutta ei mun pitänyt tulla valittamaan mun läskeistä, pääasia että mahamatkaajalla kaikki hyvin. =)
Kokosin sitten hoitopöydänkin jo, nyt ei sitten puutu kun kaukalo, eipä me muuta olla uutena hankkimassakaan, esikoisen tavarat kun ihan hyviä vielä. Paitsi tietty rasvat tms täytyy käydä ostamassa.
Loppuviikolla lähdetään sukuloimaan, vähän hirvittää pitkä ajomatka, mutta en jaksa uskoa, että juhannuksen jälkeen sitä enää tulee lähdettyä reissuun, joten se on mentävä vielä kun ( toivottavasti ) jaksaa.
Ihana auringonpaiste tosiaan! B)
Treelo 33+1
Mä en ole mahan ympärystä mitannut, enkä mittaa, taitaa olla niin isot lukemat et alta pois... :ashamed:
Mulle on muutenkin ollut tosi kova paikka, kun esikoisen odotuksessa kiloja tuli ja tuli, vaikka kuinka yritti syödä tervellisesti, mutta mulla olikin ennen raskautta ihan ylivilkas aineenvaihdunta ja poltin tupakkaa. No, imetys ei vienyt kiloakaan, päinvastoin, tuntui että nousi vielä herkemmin paino. Ja nyt ei alkuun noussut, kunnes paha olo helppas ja rautakuri alkoi. Ja kun lenkkeily menee just noin kun Päksäkkä kuvaili, puoli kilsaa ja kotiin, niin lopputulos on selvä... :ashamed:
Mutta ei mun pitänyt tulla valittamaan mun läskeistä, pääasia että mahamatkaajalla kaikki hyvin. =)
Kokosin sitten hoitopöydänkin jo, nyt ei sitten puutu kun kaukalo, eipä me muuta olla uutena hankkimassakaan, esikoisen tavarat kun ihan hyviä vielä. Paitsi tietty rasvat tms täytyy käydä ostamassa.
Loppuviikolla lähdetään sukuloimaan, vähän hirvittää pitkä ajomatka, mutta en jaksa uskoa, että juhannuksen jälkeen sitä enää tulee lähdettyä reissuun, joten se on mentävä vielä kun ( toivottavasti ) jaksaa.
Ihana auringonpaiste tosiaan! B)
Treelo 33+1
Mun on kyllä pakko kohta soittaa neuvolaan, että pääsisin lääkärille. Nää mun kivut on yhtä tuskaa! En tiedä onko liitoskipuja, mutta ilmeisesti kyllä. Sattuu vaan niin ettei pysty tekemään mitään. Mikään asento ei ole hyvä. Mietin vaan että millähän mä pääsen sinne lääkäriin, ku meillä ei oo autoa enkä jaksa/pysty nyt pyöräilemäänkään. Enkä kävellä bussipysäkille..että pitäsköhän taksilla sitten mennä
Niin ja äsken kivuissani menin ottamaan panadolia, mutta otinkin vahingossa mun epilepsialääkkeen. Kun ei oikeen ajatuskaan käy täysillä. Ei siinä mitään, mut kun oon ottanut jo mun tän aamusen epi-lääkkeen kertaalleen. Tuli siis tupla-annos mut ei voi mitn.
Tuntuu että muutamassa päivässä tää raskaus on käynyt ylitsepääsemättömän raskaaksi. Meinaan vielä viime viikolla kaikki oli tosi hyvin =)
Sori, kun tuli "vähän" valivalia...
outiko 32+5
Niin ja äsken kivuissani menin ottamaan panadolia, mutta otinkin vahingossa mun epilepsialääkkeen. Kun ei oikeen ajatuskaan käy täysillä. Ei siinä mitään, mut kun oon ottanut jo mun tän aamusen epi-lääkkeen kertaalleen. Tuli siis tupla-annos mut ei voi mitn.
Tuntuu että muutamassa päivässä tää raskaus on käynyt ylitsepääsemättömän raskaaksi. Meinaan vielä viime viikolla kaikki oli tosi hyvin =)
Sori, kun tuli "vähän" valivalia...
outiko 32+5
Päksäkkä mä pystyn kans aamuisin liikkumaan (hyvin töissä jne.) mutta iltaisin tekee tiukkaa, että jaksaa liikuskella vielä kotona, saatika käydä lenkillä tms.
Vilmav2 ja Mamika mun tuurilla mua siirretään kesken synnytysponnistelujen johonki toiseen huoneeseen, tai remppamiehet tulee hakemaan jotain työkaluja tms. Siinä sitte hehkeästi hikisenä.. Taidan harjoitella jo sellaisen kirosana-litanian valmiiksi, että kaikki ylimääräiset tajuaa häipyä.
Jaa-a, kai sitä pitäis ruveta lopputavaroita hankkimaan jo valmiiksi, kaveri synnytti viikolla 33+2 aivan normaalisti. Eli kotiin pääsi parin päivän jälkeen..
Onko teillä muilla käynyt mielessä, että onko teistä äideiksi? (otetaan vastaan kommentteja myös jo olevilta äideiltä. ). Paljon käy nämä mielessä, ja jotenki tekee surulliseksi myös se, että meiltä loppuu se kyllä-vähänlainen-parisuhde-aikakin sitten lopunkin, kun vauva tulee. Ei enää kaksistaan makoiluja sohvalla jne.. Kai ne hetket pitää sitten ottaa vain, kun vauva nukkuu. Pelkään vain, että meidän parisuhde joutuu koville koetuksille vauvan tulon myötä. Omasta mielestäni en nytkään saa tarpeeksi huomiota mieheltä itselleni, saatika sitten kun vauva tulee. Mutten kyllä usko, että olisin vauvalle mustasukkainenkaan, toivottavasti. Eikö sekin kuitenkin ole aika harvinaista? Huoh, tässähän saa kohta lähteä istumaan terapeutin kanssa!
Vaavitar + tintta
Vilmav2 ja Mamika mun tuurilla mua siirretään kesken synnytysponnistelujen johonki toiseen huoneeseen, tai remppamiehet tulee hakemaan jotain työkaluja tms.
Siinä sitte hehkeästi hikisenä.. Taidan harjoitella jo sellaisen kirosana-litanian valmiiksi, että kaikki ylimääräiset tajuaa häipyä. Jaa-a, kai sitä pitäis ruveta lopputavaroita hankkimaan jo valmiiksi, kaveri synnytti viikolla 33+2 aivan normaalisti. Eli kotiin pääsi parin päivän jälkeen..
Onko teillä muilla käynyt mielessä, että onko teistä äideiksi? (otetaan vastaan kommentteja myös jo olevilta äideiltä.
). Paljon käy nämä mielessä, ja jotenki tekee surulliseksi myös se, että meiltä loppuu se kyllä-vähänlainen-parisuhde-aikakin sitten lopunkin, kun vauva tulee. Ei enää kaksistaan makoiluja sohvalla jne.. Kai ne hetket pitää sitten ottaa vain, kun vauva nukkuu. Pelkään vain, että meidän parisuhde joutuu koville koetuksille vauvan tulon myötä. Omasta mielestäni en nytkään saa tarpeeksi huomiota mieheltä itselleni, saatika sitten kun vauva tulee. Mutten kyllä usko, että olisin vauvalle mustasukkainenkaan, toivottavasti. Eikö sekin kuitenkin ole aika harvinaista? Huoh, tässähän saa kohta lähteä istumaan terapeutin kanssa! Vaavitar + tintta
Mulla kans kaikki kivut (liitos-, häpyluu ja nivus-kivut) estää liikkumisen, kääntymisen, pissimisen ja kaiken oleellisen. Näin kolmannella kerralla se on toistakin pahempaa (kuten yleensä ) ja ilmenee iskiastyyppisenä jomotuksena, viiltävänä pistoksena tai repivänä kipuna enemmän vasemmalla puolella (vasen puoli alapäästäkin tuntuu puutuneelle!), nivusesta aina polveen saakka. Sängyssä asento (kyljeltä toiselle) pitää vaihtaa polvet yhdessä sentti kerrallaan ja tukea on otettava noustessa eikä housuja saa pois jos pitäis vasemmalla jalalla vaan seistä. Tasaisessa hitaassa kävelyssä rentona kivut on siedettäviä ja jopa helpottaa - aina pysähtymiseen ja seuraavaan liikkeelle lähtöön saakka. Vittumaista mutta onneks varatonta. :headwall:Alkuperäinen kirjoittaja outiko:Mun on kyllä pakko kohta soittaa neuvolaan, että pääsisin lääkärille. Nää mun kivut on yhtä tuskaa! En tiedä onko liitoskipuja, mutta ilmeisesti kyllä. Sattuu vaan niin ettei pysty tekemään mitään. Mikään asento ei ole hyvä. Mietin vaan että millähän mä pääsen sinne lääkäriin, ku meillä ei oo autoa enkä jaksa/pysty nyt pyöräilemäänkään. Enkä kävellä bussipysäkille..että pitäsköhän taksilla sitten mennä
Mä olen kanssa miettinyt sitä että onko musta äidiksi..
Tai oon kyllä aina kuulemma ollut sellaista "äiti-tyyppiä" , kun olen ollut aina se joka hoitaa muiden lapsia, ja päiväkodissakin olin alle 3-vuotiaiden osastolla ja tein normaalia päivähoitajan työpäivää täysin ilman palkkaa.
Lähinnä mulle ongelma on se että osaanko olla sitten vauvan kanssa muiden ihmisten seurassa.
Mulla on sellaine huonotapa että jos olen pienen lapsen kanssa kaksin niin se menee ihan omalla painollaan tosi luontevasti, enkä yhtään mieti että mitä pitäisi tehdä tai sanoa, kun tuntuu että kaikki tulee niin luonnostaan.
Mutta sitten jos siinä on muita ihmisiä ( esim. lapsen vanhemmat ) niin en jotenkin osaa olla, kun tuntuu että muut katsoo ja arvostelee mitä teen..
Lisäksi varsinkin nyt viimeaikoina olen kovasti alkanut miettimään omaa biologista äitiäni, ja on alkanut pelottamaan että mitä jos musta tulee samanlainen.
Kuitenkin niinhän se menee että ne käyttäytymismallit opitaan omalta äidiltä, ja pelottavaa onkin se että osaanko tehdä kaiken toisin, vai tuleeko tuolta jostain alitajunnasta ohjeita toimia samoin kuin oma äitini.
Siis tietysti yritän kaikkeni etten toimisi niinkuin äitini, mutta mitäs sitten kun on tosi väsynyt ja muuta, eikä välttämättä ajattele kovin selkeästi, helposti sellaisessa tilanteessa voi tulla ne "opitut mallit" .
Ja sitten kun monesti kuulee äitien sanovat että "näin meidänkin äiti aina teki " ja taas mulla tilanne on se etten voi tehdä mitään niin..
Vitsi että tuli taas sekavaa tekstiä...
Tai oon kyllä aina kuulemma ollut sellaista "äiti-tyyppiä" , kun olen ollut aina se joka hoitaa muiden lapsia, ja päiväkodissakin olin alle 3-vuotiaiden osastolla ja tein normaalia päivähoitajan työpäivää täysin ilman palkkaa.
Lähinnä mulle ongelma on se että osaanko olla sitten vauvan kanssa muiden ihmisten seurassa.
Mulla on sellaine huonotapa että jos olen pienen lapsen kanssa kaksin niin se menee ihan omalla painollaan tosi luontevasti, enkä yhtään mieti että mitä pitäisi tehdä tai sanoa, kun tuntuu että kaikki tulee niin luonnostaan.
Mutta sitten jos siinä on muita ihmisiä ( esim. lapsen vanhemmat ) niin en jotenkin osaa olla, kun tuntuu että muut katsoo ja arvostelee mitä teen..
Lisäksi varsinkin nyt viimeaikoina olen kovasti alkanut miettimään omaa biologista äitiäni, ja on alkanut pelottamaan että mitä jos musta tulee samanlainen.
Kuitenkin niinhän se menee että ne käyttäytymismallit opitaan omalta äidiltä, ja pelottavaa onkin se että osaanko tehdä kaiken toisin, vai tuleeko tuolta jostain alitajunnasta ohjeita toimia samoin kuin oma äitini.
Siis tietysti yritän kaikkeni etten toimisi niinkuin äitini, mutta mitäs sitten kun on tosi väsynyt ja muuta, eikä välttämättä ajattele kovin selkeästi, helposti sellaisessa tilanteessa voi tulla ne "opitut mallit" .
Ja sitten kun monesti kuulee äitien sanovat että "näin meidänkin äiti aina teki " ja taas mulla tilanne on se etten voi tehdä mitään niin..
Vitsi että tuli taas sekavaa tekstiä...
iinaZ Helpottavaa kuulla, että muillakin samoja vaivoja. Mä en tiedä voiko lääkäri tälle ees mitään sen kummempaa tehdä, kun sanoa vaan että on normaalia. Siksi mietinkin et oisko ihan turhaa siellä edes käydä. Toisaalta, mulle riittäisi jo se että se lääkäri sanoisi että " tää on normaalia".
Kipuja ei kyllä yhtään helpota se, että vauva potkii ihan hirveesti.
Sängyssä löytyy ehkä yksi asento missä ei satu, mutta sängyssä liikkuminen/ asennon vaihto on kyllä niin työlästä kun pitää sillei mahan kautta koittaa kääntyä että sattuis mahd. vähän.
Äsken miehellekin jo soitin töihin ja sanoin, että oisin jo melkein valmis synnyttämään, kun se varmaan veisi nää kivut pois. Mutta toivottavasti pikkuinen kuitenkin vielä pysyy muutaman viikon mahassa.
Kipuja ei kyllä yhtään helpota se, että vauva potkii ihan hirveesti.
Sängyssä löytyy ehkä yksi asento missä ei satu, mutta sängyssä liikkuminen/ asennon vaihto on kyllä niin työlästä kun pitää sillei mahan kautta koittaa kääntyä että sattuis mahd. vähän.
Äsken miehellekin jo soitin töihin ja sanoin, että oisin jo melkein valmis synnyttämään, kun se varmaan veisi nää kivut pois. Mutta toivottavasti pikkuinen kuitenkin vielä pysyy muutaman viikon mahassa.
Viikon alkuja
Me kanssa annettiin eilen esikoiselle isovelipaketti, kun kotiutui mummilasta. Tai no paketti se ei ollut, kun päädyttiin ostaan myös pyörä, kun oli siinä ja siinä, että vanha oli pieni. Sit pyörän kylkeen kasailtiin kaikkea kivaa, mm. lempilelu (Bakugan, suurta hottia tällä hetkellä), sellaset muumin tehtäväkirjat, joissa harjoitellaan numeroita ja kirjaimia (näitä tehään sit äiskän ja iskän kanssa, ilman vauvaa), molemmille pojille autoon aurinkosuojat (autot-leffan), muumikasetti kirjoineen, joku poliisijuttu (salapoliisityö on kuulemma isojen poikien juttuja), namitutteja ja mä kans etin tota isovelipaitaa, mut oli joka paikasta loppu, missä ennen ollut, oli vaan pikkuvelipaitoja. Poju oli ihan innoissaan, joskin vähän päästä pyörällä, kun tosiaan kotiutui hemmotteluviikonlopulta mummin ja papan kanssa. Täyshuomio kahelta aikuiselta, plus mun molemmat siskot oli käynyt leikittämässä, herkuttelua lempiherkuilla (makupalaa ja makkaraa ), muumimaailma käynti, aikamoinen viikonloppu herralla. Ja olivat puhuneet, että välillä esikko menee yksin mummilaan, vaikka vauva on jo syntynyt ja välillä sit menevät yhessä Voi olla vielä kova paikka, kun nyt on eka lapsenlapsi mun porukoille ja saanut täyden huomion. Ja mä oon kyllä sitä mieltä, että lasten ollessa isovanhemmilla siellä on omat säännöt, mihin mun ei pidä liikaa puuttua esim. herkkujen syönti ja kotona taas omat sännöt ja hyvin tää on aina toiminut.
Mä kävin viikonloppuna ekaa kertaa yli kuukauteen kaupungilla. Käytiin syömässä ja parissa kaupassa, paljon supisteli, mut ei kipeesti. Kävelin kokonaisuudessa varmaan max. 1km koko päivän aikana, mutta illalla olin niin kipee että. Selkä särki ja nivuse ja jalat huusi apua. Mut ei ihme, kun en oo saanu täältä mihkään liikkua. Pelkäsin että yöllä supistelee, mutta kipeitä ei onneksi tullut. Uskalsin lähteä, kun tuo 30 viikkoo tuli täyteen. Kovasti piristi mieltä, tuntu että tampere on ihan tänä aikana muuttunut
Mulla massun ympärys 107cm juuri mitattuna ja yläkäyrien yläpuolella siis mennään massun kanssa. Perjantaina neuvola seuraavan kerran ja piiiitkästä aikaa ihan normikäynti, joskin varmaan lääkärille tulee taas aika, kun viime viikolla pari yötä jouduin jo niitä suppareita laskeen.
Eilen leivoin mansikkakakun, ihan siis sokerikakku, kermavaahtoo ja tuoreita manssuja (makso melkein 10? mansikat, hui), näiden 30 viikon kunniaksi. Tämä oli se mun ja lääkärin eka tavoite, joskin sitä nyt on hilattu 34. Oli muuten herkullista ja hintansa veroinen, nam
Nyt tekeen viimoset työhommat, että saa alkaa keskittyyn vaan tähän odotukseen ja kesän viettoon. Mukavaa päivää kaikille
Ja soita outiko ihmeessä neuvolaan, huolehtimiseen ei kannata aikaa tuhlata, vaikka varmasti normaalia onkin. Niillä voi olla tarjota kikkakolmosta, mikä vois auttaa ja voit sit jakaa sen täällä meille
Permis ja Veikko 30+0
Me kanssa annettiin eilen esikoiselle isovelipaketti, kun kotiutui mummilasta. Tai no paketti se ei ollut, kun päädyttiin ostaan myös pyörä, kun oli siinä ja siinä, että vanha oli pieni. Sit pyörän kylkeen kasailtiin kaikkea kivaa, mm. lempilelu (Bakugan, suurta hottia tällä hetkellä), sellaset muumin tehtäväkirjat, joissa harjoitellaan numeroita ja kirjaimia (näitä tehään sit äiskän ja iskän kanssa, ilman vauvaa), molemmille pojille autoon aurinkosuojat (autot-leffan), muumikasetti kirjoineen, joku poliisijuttu (salapoliisityö on kuulemma isojen poikien juttuja), namitutteja ja mä kans etin tota isovelipaitaa, mut oli joka paikasta loppu, missä ennen ollut, oli vaan pikkuvelipaitoja. Poju oli ihan innoissaan, joskin vähän päästä pyörällä, kun tosiaan kotiutui hemmotteluviikonlopulta mummin ja papan kanssa. Täyshuomio kahelta aikuiselta, plus mun molemmat siskot oli käynyt leikittämässä, herkuttelua lempiherkuilla (makupalaa ja makkaraa
), muumimaailma käynti, aikamoinen viikonloppu herralla. Ja olivat puhuneet, että välillä esikko menee yksin mummilaan, vaikka vauva on jo syntynyt ja välillä sit menevät yhessä Voi olla vielä kova paikka, kun nyt on eka lapsenlapsi mun porukoille ja saanut täyden huomion. Ja mä oon kyllä sitä mieltä, että lasten ollessa isovanhemmilla siellä on omat säännöt, mihin mun ei pidä liikaa puuttua esim. herkkujen syönti ja kotona taas omat sännöt ja hyvin tää on aina toiminut. Mä kävin viikonloppuna ekaa kertaa yli kuukauteen kaupungilla. Käytiin syömässä ja parissa kaupassa, paljon supisteli, mut ei kipeesti. Kävelin kokonaisuudessa varmaan max. 1km koko päivän aikana, mutta illalla olin niin kipee että. Selkä särki ja nivuse ja jalat huusi apua. Mut ei ihme, kun en oo saanu täältä mihkään liikkua. Pelkäsin että yöllä supistelee, mutta kipeitä ei onneksi tullut. Uskalsin lähteä, kun tuo 30 viikkoo tuli täyteen. Kovasti piristi mieltä, tuntu että tampere on ihan tänä aikana muuttunut
Mulla massun ympärys 107cm juuri mitattuna ja yläkäyrien yläpuolella siis mennään massun kanssa. Perjantaina neuvola seuraavan kerran ja piiiitkästä aikaa ihan normikäynti, joskin varmaan lääkärille tulee taas aika, kun viime viikolla pari yötä jouduin jo niitä suppareita laskeen.
Eilen leivoin mansikkakakun, ihan siis sokerikakku, kermavaahtoo ja tuoreita manssuja (makso melkein 10? mansikat, hui), näiden 30 viikon kunniaksi. Tämä oli se mun ja lääkärin eka tavoite, joskin sitä nyt on hilattu 34. Oli muuten herkullista ja hintansa veroinen, nam
Nyt tekeen viimoset työhommat, että saa alkaa keskittyyn vaan tähän odotukseen ja kesän viettoon. Mukavaa päivää kaikille
Ja soita outiko ihmeessä neuvolaan, huolehtimiseen ei kannata aikaa tuhlata, vaikka varmasti normaalia onkin. Niillä voi olla tarjota kikkakolmosta, mikä vois auttaa ja voit sit jakaa sen täällä meille
Permis ja Veikko 30+0
Neuvolassa käyty Mun oma neuvolatäti oli jo kesälomalla, eli oli sijainen tällä kertaa. Onneksi kuitenkin sijainenkin oli mukava ja kaikki meni ihan hyvin.
Verenpaine oli 119/71, pissa puhdas, turvotusta on vähän, paino +600g/vko, syke 150 ja sf 26cm. Sf oli onneksi kasvanut ihan omaa käyräänsä pitkin, vaikka meneekin keskikäyrien alapuolella. Varmaan ihan turhaan mietin pienestä vatsasta, kun liikkeetkin tuntuu hyvin. Täti vain käski soitella, jos alkaa huolestuttamaan jokin vielä tai sitten tulla käymään
Tigrita Mä mittasin sen vatsanympäryksen tuosta navan kohdalta. Mun vatsa on siitä kohdasta kaikista suurimman kokoinen.
outiko Kuullostaa kamalilta nuo sun kivut :hug: Toivottavasti saat jotain helpotusta niihin. Soittelitko neuvolaan?
Tollaista Onko musta äidiksi -miettimistä mulla ei varsinaisesti ole ollut. Jotenkin mulle on aina ollut luonnollista ajatella, että musta tulee useamman lapsen äiti ja tällä hetkellä lähinnä mietityttää, että koska mun vauvakuume loppuu Tähän mennessä joka synnytyksen jälkeen on varmaan jo kuukauden päästä alannut haaveilemaan uudesta raskaudesta ja vauvasta. Mua ehkä mietityttää se enemmän, että miltä lapsista tuntuu, kun mä en ehdi entiseen tapaan olla niiden kanssa, ja esim. kun imetän vauvaa, niin toiset lapset ei pääse silloin syliin jne...
Esikoisen synnyttyä miehellekin oli kova pala se, kun parisuhteelle ei enää jäänyt aikaa kuten ennen. Onneksi toisen tultua ja nyt kolmannenkin kanssa, mies jo tietää mitä on tulossa Itselle siitä tulee myös paha mieli, kun huomaa, että miehestä ja lapsesta tuntuu pahalta, kun minä olen suurimman osan ajasta vauvalle varattu. Onneksi se siitä kuitenkin ajan myötä helpottaa, se vauva-aika menee loppujen lopuksi niin nopeasti.
Nyt mä lähden makaroonilaatikon tekoon! Sitten pitäisi jostain saada voimia siivoamiseen ja matkalaukkujen pakkaukseen...
RangaTanga 30+1 :heart:
Mun oma neuvolatäti oli jo kesälomalla, eli oli sijainen tällä kertaa. Onneksi kuitenkin sijainenkin oli mukava ja kaikki meni ihan hyvin.Verenpaine oli 119/71, pissa puhdas, turvotusta on vähän, paino +600g/vko, syke 150 ja sf 26cm. Sf oli onneksi kasvanut ihan omaa käyräänsä pitkin, vaikka meneekin keskikäyrien alapuolella. Varmaan ihan turhaan mietin pienestä vatsasta, kun liikkeetkin tuntuu hyvin. Täti vain käski soitella, jos alkaa huolestuttamaan jokin vielä tai sitten tulla käymään
Tigrita Mä mittasin sen vatsanympäryksen tuosta navan kohdalta. Mun vatsa on siitä kohdasta kaikista suurimman kokoinen.
outiko Kuullostaa kamalilta nuo sun kivut :hug: Toivottavasti saat jotain helpotusta niihin. Soittelitko neuvolaan?
Tollaista Onko musta äidiksi -miettimistä mulla ei varsinaisesti ole ollut. Jotenkin mulle on aina ollut luonnollista ajatella, että musta tulee useamman lapsen äiti ja tällä hetkellä lähinnä mietityttää, että koska mun vauvakuume loppuu
Tähän mennessä joka synnytyksen jälkeen on varmaan jo kuukauden päästä alannut haaveilemaan uudesta raskaudesta ja vauvasta. Mua ehkä mietityttää se enemmän, että miltä lapsista tuntuu, kun mä en ehdi entiseen tapaan olla niiden kanssa, ja esim. kun imetän vauvaa, niin toiset lapset ei pääse silloin syliin jne... Esikoisen synnyttyä miehellekin oli kova pala se, kun parisuhteelle ei enää jäänyt aikaa kuten ennen. Onneksi toisen tultua ja nyt kolmannenkin kanssa, mies jo tietää mitä on tulossa
Itselle siitä tulee myös paha mieli, kun huomaa, että miehestä ja lapsesta tuntuu pahalta, kun minä olen suurimman osan ajasta vauvalle varattu. Onneksi se siitä kuitenkin ajan myötä helpottaa, se vauva-aika menee loppujen lopuksi niin nopeasti.Nyt mä lähden makaroonilaatikon tekoon! Sitten pitäisi jostain saada voimia siivoamiseen ja matkalaukkujen pakkaukseen...
RangaTanga 30+1 :heart:
Liitoskipuja tulee toisille, toisille ei. Johtuu mm. häpyluiden löystymisestä/avautumisesta joka alkaa jo raskauden alkupuolelta ja pahentuu (toisilla) raskauden loppupuolella vauvan painaessa hermoja, luita ja ytimiä.Alkuperäinen kirjoittaja outiko:
Synnytys poistaa ko. kivut, mikään muu ei niihin juurikaan auta, paitsi toisilla toimii leveä kunnollinen tukivyö jonka voi saada lainaan/vuokralle fysioterapeutilta (tai ostaa kaupasta), joka taas vaatii yleensä lääkärin lähetteen. Tukivyöt on kuitenkin usein enemmän rasitusselkäkipuiluun kuin liitoskipuun.
Kannattaa muistaa että kipujen luonne, kohde ja voimakkuus elää päivän kerrallaan, vaikka mulla tätä samaa on jatkunutkin jo miltei kk:n ajan yhtä pahana. Tukivyökään ei auta, korkeintaan ehkä ihan hitusen ylälonkan jomoon. Lepo ja rentona liikkuminen (vaikeempaa toteuttaa kun varot jo valmiiks liikkeitäs!) on kans ainakin kokeilun arvosia.
Jaksuja, tää on vielä pientä tulevaan jos synnytyskivut on esim. lantiossa :hug:
p.s. ainahan voit käydä valittamassa lääkärille ja kysyä fysiolta lainavyötä (riippuu terkan palveluista), varsinkin jos et oo satavarma just liitoskivuista (ne tuntuu luissa!).
Taas täällä...
Itseasiassa piti käydä h&m alea selaamassa, kun hokasin että reilun parin kk:n päästä voi pukea jo suht normit vaatteet päälle, eikä mulla ole mitään. Joten piti tilata muutamat...
Ja iinaZ kuvailut liitoskivuista osui ja upposi, mulla vaan onneks on välillä helpompia päiviä, jos olen tajunnut pysyä suht levossa edellisen päivän, ja sitä ei kyllä usein tapahdu.
Mulla oli ekassa raskaudessa neuvolan fysioterapeutin kautta tukivyö, lähinnä kyllä iskiasvaivaan, mutta auttoi kyllä muutenkin liikkumista.
Ja vink vink, h&m:lla äitiysuimapuku 9,90 jos joku sellaista sattuisi tarvitsemaan vielä. tai nythän ne kesäkelit vasta alkaa! :wave:
Treelo 33+1
Itseasiassa piti käydä h&m alea selaamassa, kun hokasin että reilun parin kk:n päästä voi pukea jo suht normit vaatteet päälle, eikä mulla ole mitään. Joten piti tilata muutamat...
Ja iinaZ kuvailut liitoskivuista osui ja upposi, mulla vaan onneks on välillä helpompia päiviä, jos olen tajunnut pysyä suht levossa edellisen päivän, ja sitä ei kyllä usein tapahdu.
Mulla oli ekassa raskaudessa neuvolan fysioterapeutin kautta tukivyö, lähinnä kyllä iskiasvaivaan, mutta auttoi kyllä muutenkin liikkumista.
Ja vink vink, h&m:lla äitiysuimapuku 9,90 jos joku sellaista sattuisi tarvitsemaan vielä. tai nythän ne kesäkelit vasta alkaa! :wave:
Treelo 33+1
No välillähän näitä selkeän järjen hetkiä onAlkuperäinen kirjoittaja vaavitar:Onko teillä muilla käynyt mielessä, että onko teistä äideiksi? (otetaan vastaan kommentteja myös jo olevilta äideiltä.
. Mun näkemys on ettei kukaan täysissä järjissään oleva oikeastaan tähän äitiyshommaan rupeaisikaan, kyllä tässä on kyse jonkinlaisesta biologisesta hormonidopingista. Sitten joskus sitä yhtäkkiä tulee sellainen selvä hetki jolloin tajuaa että elämä muttuu LOPULLISESTI. Plus että pimpistä pitää ponnistaa sellainen lentopallon kokoinen paketti ulos. Ja kun ajattelee miten se muutaman sentin alkionkin ulostulo silloin keskenmenossa sattui... :x Synnytysepäilyissä mua on kyllä auttanyt hyvä synnytyskirjallisuus (menossa Ina May Gasginin opas) ja omia äitiyskykyjä miettiessäni käyn läpi seuraavanlaisia argumentteja:
- kaikki eläimetkin saavat pentuja ja poikasia. Ja pärjäävät niiden kanssa.
- melkein kaikki naiset saavat lapsia. Ja pärjäävät.
- lapsia voi kasvattaa ihan ilman ohjeitakin, tai täysin ohjeiden vastaisesti, ja kunhan pari perusjuttua on kunnossa (ruokaa, lämpöä, rakkautta) niin suurin osa selviää oikein hyvin aikuisuuteen. Miettii nyt miten laidasta laitaan kasvatusmenetelmät ovat eri aikoina ja eri maissa vaihdelleet.
- luonto/Jumala/kohtalo on sen niin suunnitellut että epätäydelliset ihmiset kasvattavat toisensa aikuisiksi. Tulee mokia, mutta jos nyt edes kohtuudella onnistuisi niin sekin riittäisi.
Kyllä mä luulen että se sujuu
:wave:Heippa!
Outiko Jaksamista kipuilun kanssa, varmaan syytä mennä lääkäriin jos vielä pitkään jatkuu??
Kikka89 Ei sitä kannata liikaa miettiä mitä muut ihmiset ajattelee, se on tärkeintä että luotat itse itseesi ja tiedät toimivasi lapsen parhaaksi...Oma äitihän sen yleensä parhaiten tietää mikä lapselle on parasta! On niitä poikkeuksiakin, mutta varmasti itse tiedät jos kerran omalta äidiltäsi olet saanut huonoa hoitoa niin miten ainakaan ET halua lastasi kohdella.
Kyllä sitä itsekin toisinaan miettii että millainen äiti sitä sitten tulee olemaan mutta uskon että kaikki tulee luonnostaan, ja yritän kerätä mahdollisimman paljon itseluottamusta äitiyteen valmistautumisessa, välillä tulee myös liikaa mietittyä sitä että mitä muut ajattelee vaikkei todellakaan olisi syytä!
Neuvola on taas keskiviikkona, mulla on nyt kahden viikon välein käynti. Viime kerrasta viisastuneena tiedän että jos pavun syke vaikuttaa matalalta niin vaadin että kuunnellaan myös kylki- tai istuma-asennossa. Selinmakuuasento vaikutti viime kerralla ihan taatusti siihen sykkeeseen ja saatiin turhaan pelätä jo ties mitä ja käydä äitipolillakin :/ Vaikka hyvähän se on tarkistuttaa mutta olisi se lääkärikin voinut hetken odottaa ja kuunnella uudestaan tai ehdottaa tosiaan sitä asennonvaihtoa. Olen nimittäin jälkikäteen kuullut pariltä tutulta että heilläkään ei selinmakuulla meinattu saada kunnon sykkeitä.
Jeppis & Pikku-papu 31+2
Outiko Jaksamista kipuilun kanssa, varmaan syytä mennä lääkäriin jos vielä pitkään jatkuu??
Kikka89 Ei sitä kannata liikaa miettiä mitä muut ihmiset ajattelee, se on tärkeintä että luotat itse itseesi ja tiedät toimivasi lapsen parhaaksi...Oma äitihän sen yleensä parhaiten tietää mikä lapselle on parasta! On niitä poikkeuksiakin, mutta varmasti itse tiedät jos kerran omalta äidiltäsi olet saanut huonoa hoitoa niin miten ainakaan ET halua lastasi kohdella.
Kyllä sitä itsekin toisinaan miettii että millainen äiti sitä sitten tulee olemaan mutta uskon että kaikki tulee luonnostaan, ja yritän kerätä mahdollisimman paljon itseluottamusta äitiyteen valmistautumisessa, välillä tulee myös liikaa mietittyä sitä että mitä muut ajattelee vaikkei todellakaan olisi syytä!
Neuvola on taas keskiviikkona, mulla on nyt kahden viikon välein käynti. Viime kerrasta viisastuneena tiedän että jos pavun syke vaikuttaa matalalta niin vaadin että kuunnellaan myös kylki- tai istuma-asennossa. Selinmakuuasento vaikutti viime kerralla ihan taatusti siihen sykkeeseen ja saatiin turhaan pelätä jo ties mitä ja käydä äitipolillakin :/ Vaikka hyvähän se on tarkistuttaa mutta olisi se lääkärikin voinut hetken odottaa ja kuunnella uudestaan tai ehdottaa tosiaan sitä asennonvaihtoa. Olen nimittäin jälkikäteen kuullut pariltä tutulta että heilläkään ei selinmakuulla meinattu saada kunnon sykkeitä.
Jeppis & Pikku-papu 31+2
Sain lääkärille ajan huomiseksi. Tuolla meidän neuvolassa, kun ei oo lääkäri paikalla kun kolmena päivänä viikossa. No mutta onneksi kuitenkin sain.
Niin ja tukivyö mulla onkin, mutta ei siitä kyllä tunnu olevan apuja. Onneksi joku mainitsi, että jos on kovat liitoskivut, niin synnytys saattais olla vähän helpompi, kun on löystynyt paikat niin Mutta saa nähdä pitääkö paikkansa. Voihan sitä aina itselleen uskotella sillei, niin kestää näitä kipuja paremmin.
Ai niin, bongasin ekat suonikohjutkin eilen illalla, great. Sehän tästä vielä puuttuikin
Äitiyspakkauskin ois jo postissa, mutta en sitä kyllä mitenkään saa haettua. No mutta kerkeehän sen.
Uusin Vauva lehti tuli äsken postissa niin menenkin tästä sitä lukemaan...
Outiko 32+5
Niin ja tukivyö mulla onkin, mutta ei siitä kyllä tunnu olevan apuja. Onneksi joku mainitsi, että jos on kovat liitoskivut, niin synnytys saattais olla vähän helpompi, kun on löystynyt paikat niin
Mutta saa nähdä pitääkö paikkansa. Voihan sitä aina itselleen uskotella sillei, niin kestää näitä kipuja paremmin.Ai niin, bongasin ekat suonikohjutkin eilen illalla, great. Sehän tästä vielä puuttuikin
Äitiyspakkauskin ois jo postissa, mutta en sitä kyllä mitenkään saa haettua. No mutta kerkeehän sen.
Uusin Vauva lehti tuli äsken postissa niin menenkin tästä sitä lukemaan...
Outiko 32+5
Seinäjoen synnärin remontista joku kysyi, eli remontti on vieriosastolla, alkaa elokuussa :/
Kikka, kyllä se välillä mietityttää, että onko musta tähän. Mutta paljon enemmän se, että kuinka sitä oppii elämään ihan uutta elämää. Mitäs jos en tunnekaan niinkuin pitäisi? Mitäs jos masennun? Kaikki menee varmaan kuitenkin omalla painollaan.
Hyvä Outiko, että sait lääkäriajan niin ei tarvitse hermoilla.
Kikka, kyllä se välillä mietityttää, että onko musta tähän. Mutta paljon enemmän se, että kuinka sitä oppii elämään ihan uutta elämää. Mitäs jos en tunnekaan niinkuin pitäisi? Mitäs jos masennun? Kaikki menee varmaan kuitenkin omalla painollaan.
Hyvä Outiko, että sait lääkäriajan niin ei tarvitse hermoilla.
Hoh hoh.. ei ole netti kunnolla toiminut koko viikonloppuna ja tuntuu kuin ois ollut kamalassa tieto pimenossa. Miten riippuvainen sitä nykyään onkaan kaikista viestimistä
Nyt kuitenkin pääsin lueskelemaan ja pakko tietysti kommentoida..
vaavitar kyseli onko käynyt mielessä onko meistä äideiksi.. ja vastaus on siis KYLLÄ. Muista en tiedä mutta puhun siis omasta puolestani. Ennen olen pitänyt itsestäänselvyytenä että vauvan kanssa selviää maalaisjärjellä ja että tokihan minusta tulee hyvä äiti lapselleni. Nyt olen kuitenkin ruvennut miettimään kaikkia asioita... että jos minusta tuleekin sellainen väsynyt, äkäinen ja äksyilevä äiti :| Toivottavasti ei. Nyt on vaan pari viikkoa ollut täälläkin sellainen olo, että huh huh.. en tiedä johtuuko hormoneista vai mistä, mutta kaikki pikku asiatkin on alkanut ärsyttämään. Yleensä sitä tapahtuu vain silloin kun olen tosi väsynyt.. mutta nyt saatan olla äkäinen heti kun aamulla avaan silmäni. Todella outoa ja pelottavaa minulle!
Veikkailen tosin että tuohon vaikuttaa turhautuminen tähän vatsaan. Olen toki iloinen pienokaisesta, mutta parin viikon aikana olen totaalisesti ruvennut huomaamaan miten tuo maha jo häiritsee normaali elämää, esim. lehtien lattialta nostoa, sängyssä kääntymistä ym. Joskus ei saa sohvalta itseään millään ylös ellei ota pehmusteista kiinni hassua..
Liitoskipuja on ollut myös täällä ja outoja pistoksia ties missä... mutta kaiken kaikkiaan on kaikki hyvin. Vauvan liikkeetkään eivät vaan enää aina tunnu mukavilta, kun tuntuu että napa poksahtaa ilmaan ja iho venyy, paukkuu ja rutisee... mutta hyvähän se vain on. Eikä tässä nyt montaa viikkoa enää tarvitse odotella niin se pienokainen jo tupsahtaa.. nyt sitä alkaa jo odottaan ihan tosissaan. Ois kyllä kivaa päästä taas kosketuksiin sen normaalivartalonsa kanssa. Enää ei mee mikään takkikaan päälle!
Mandy kyseli joskus monta päivää sitten onko muilla pesänrakennus viettiä tms. Mulla on tainnut olla aina, mutta erityisen paljon nyt viimeisen kahden kuukauden aikana B) Ikean sivut on jo puhki kulunut, samoin kaikki katalogit ja mainokset jota kotiin tupsahtelee. Yhtäkkiä pitäis saada uus matto, verhot, lamppu ym. Onneksi on siskon mökillä päässyt touhuamaan ja saanut suurinta himoa kaikenlaiseen remppaamiseen ja sisustukseen tyydytettyä.. kyllä on käsisahakin laulanut, ei ole paljon maha haitannut :kieh: Asuntojakin olen selaillut vaikka rahaa ei ole todellakaan alkaa sellaisia ostelemaan... mutta sieluni silmin olen niihinkin kämppiin jo sisustus/remonttisuunnitelman tehnyt... Huvinsa kullakin
Huoh.. kauhea lomakuumekin ois. Jonnekin tekis mieli lähteä, mutta en tiedä kenen vaivoiksi tällä kertaa.
Jaksamista ja voimia kaikille odottajille!
Marizzza ja vaaveli 30+3
Nyt kuitenkin pääsin lueskelemaan ja pakko tietysti kommentoida..
vaavitar kyseli onko käynyt mielessä onko meistä äideiksi.. ja vastaus on siis KYLLÄ. Muista en tiedä mutta puhun siis omasta puolestani. Ennen olen pitänyt itsestäänselvyytenä että vauvan kanssa selviää maalaisjärjellä ja että tokihan minusta tulee hyvä äiti lapselleni. Nyt olen kuitenkin ruvennut miettimään kaikkia asioita... että jos minusta tuleekin sellainen väsynyt, äkäinen ja äksyilevä äiti :| Toivottavasti ei. Nyt on vaan pari viikkoa ollut täälläkin sellainen olo, että huh huh.. en tiedä johtuuko hormoneista vai mistä, mutta kaikki pikku asiatkin on alkanut ärsyttämään. Yleensä sitä tapahtuu vain silloin kun olen tosi väsynyt.. mutta nyt saatan olla äkäinen heti kun aamulla avaan silmäni. Todella outoa ja pelottavaa minulle!
Veikkailen tosin että tuohon vaikuttaa turhautuminen tähän vatsaan. Olen toki iloinen pienokaisesta, mutta parin viikon aikana olen totaalisesti ruvennut huomaamaan miten tuo maha jo häiritsee normaali elämää, esim. lehtien lattialta nostoa, sängyssä kääntymistä ym. Joskus ei saa sohvalta itseään millään ylös ellei ota pehmusteista kiinni
hassua..Liitoskipuja on ollut myös täällä ja outoja pistoksia ties missä... mutta kaiken kaikkiaan on kaikki hyvin. Vauvan liikkeetkään eivät vaan enää aina tunnu mukavilta, kun tuntuu että napa poksahtaa ilmaan ja iho venyy, paukkuu ja rutisee
... mutta hyvähän se vain on. Eikä tässä nyt montaa viikkoa enää tarvitse odotella niin se pienokainen jo tupsahtaa.. nyt sitä alkaa jo odottaan ihan tosissaan. Ois kyllä kivaa päästä taas kosketuksiin sen normaalivartalonsa kanssa. Enää ei mee mikään takkikaan päälle! Mandy kyseli joskus monta päivää sitten onko muilla pesänrakennus viettiä tms. Mulla on tainnut olla aina, mutta erityisen paljon nyt viimeisen kahden kuukauden aikana B) Ikean sivut on jo puhki kulunut, samoin kaikki katalogit ja mainokset jota kotiin tupsahtelee. Yhtäkkiä pitäis saada uus matto, verhot, lamppu ym. Onneksi on siskon mökillä päässyt touhuamaan ja saanut suurinta himoa kaikenlaiseen remppaamiseen ja sisustukseen tyydytettyä.. kyllä on käsisahakin laulanut, ei ole paljon maha haitannut :kieh: Asuntojakin olen selaillut vaikka rahaa ei ole todellakaan alkaa sellaisia ostelemaan... mutta sieluni silmin olen niihinkin kämppiin jo sisustus/remonttisuunnitelman tehnyt... Huvinsa kullakin
Huoh.. kauhea lomakuumekin ois. Jonnekin tekis mieli lähteä, mutta en tiedä kenen vaivoiksi tällä kertaa.
Jaksamista ja voimia kaikille odottajille!
Marizzza ja vaaveli 30+3
heipsan, uusi viikko uudet kujeet
selvittiin tallinnan reissustakin kunnialla. kunto ja kestävyys oli tiukilla sii touhussa ja tohinassa. koirat pärjäs hienosti, ilmakin loppujen lopuksi suosi ja yksi kolmesta koirasta tuli eestin juniori ja eestin voittaja tittelin kera kotio! B)
hetkittäin supisteli tosi paljon ja jonkun verran piti aina pitää taukoja, jotta taas jaksoi niissä tallinnan vanhankaupungin rappusissa ja kaduilla. hulluhan mie kai oon, mut niin kovasti oli päästävä kaikkiin kivoihin paikkoihin siel! ja jalat on muussina! lauttamatkat meni ilman pahoinvointia, sitä etukäteen vähän jännäsin, et kui käy...
päivisin ei paljo liikkeitä tuntunu, mut illal ku maltto, ni kyllä sieltä sitten ilmotettiin elosta ja olosta...jopa niin paljon, et ihan heti ei pystyny nukahtamaan
tuosta onko musta äidiksi - hetkittäin mietin paljonkin, että mitens tää tulee sujumaan, mut yritän luottaa siihen että luonto hoitaa tehtävänsä ja alitajunta hoitaa
sissi ja papana 29+3 ( huh, ei paljo puutu enää 30 rajapyykistä )
selvittiin tallinnan reissustakin kunnialla. kunto ja kestävyys oli tiukilla sii touhussa ja tohinassa. koirat pärjäs hienosti, ilmakin loppujen lopuksi suosi ja yksi kolmesta koirasta tuli eestin juniori ja eestin voittaja tittelin kera kotio! B)
hetkittäin supisteli tosi paljon ja jonkun verran piti aina pitää taukoja, jotta taas jaksoi niissä tallinnan vanhankaupungin rappusissa ja kaduilla. hulluhan mie kai oon, mut niin kovasti oli päästävä kaikkiin kivoihin paikkoihin siel! ja jalat on muussina! lauttamatkat meni ilman pahoinvointia, sitä etukäteen vähän jännäsin, et kui käy...
päivisin ei paljo liikkeitä tuntunu, mut illal ku maltto, ni kyllä sieltä sitten ilmotettiin elosta ja olosta...jopa niin paljon, et ihan heti ei pystyny nukahtamaan
tuosta onko musta äidiksi - hetkittäin mietin paljonkin, että mitens tää tulee sujumaan, mut yritän luottaa siihen että luonto hoitaa tehtävänsä ja alitajunta hoitaa
sissi ja papana 29+3 ( huh, ei paljo puutu enää 30 rajapyykistä )
Heippa,
oon kyllä kanssa miettiny ja paljon tuota äitiysasiaa. Oon aina hirveesti halunnu lapsen ja nyt kun se vihdoin on toteutumassa niin mietin sitä että jaksanko, miten kestän ku ei ole omaa aikaa? en tykkää tehdä ruokaa just siihen samaan aikaan JOKA pvä.. turha kai tollasia on miettiä etukäteen ja luulenpa että kun se vauva on maailmassa on ihan sama että mitä muut ajattelee mun lapsenhoidostani tai vaatetuksista. Nyt vaan jaksaa panikoida ihan kaikkea.
Mutta on mulla kyl muuten ihan omituisia juttuja nykysin. Esim en ikinä normaalisti leivo, ja eilen leivoin!! kaverit on jo pitkään puhunu että joku pvä se sullaki alkaa, alat leipoo ja siivoo ihan hullun tavalla. Nyt uskon. aattelin koittaa tehä mansikkakakun ekaa kertaa elämässäni ihan lähipäivinä....
muuten vointi on kyllä hyvä, ei oo nyt juurikaan supistellu, onneks. Kävin töissäki ja on se kumma juttu että olisin voinu olla siellä vaikka kuinka kauan ja ennen olisin lähteny sieltä tosi nopsaan.
Vyötärönympärys tänään 118 cm, hieman navan yläpuolelta mitattuna. Se on kyllä muutenkin ihan kamalan suuri.
aniit ja taneli 29+3 (kylläpä aika menee)
oon kyllä kanssa miettiny ja paljon tuota äitiysasiaa. Oon aina hirveesti halunnu lapsen ja nyt kun se vihdoin on toteutumassa niin mietin sitä että jaksanko, miten kestän ku ei ole omaa aikaa? en tykkää tehdä ruokaa just siihen samaan aikaan JOKA pvä..
turha kai tollasia on miettiä etukäteen ja luulenpa että kun se vauva on maailmassa on ihan sama että mitä muut ajattelee mun lapsenhoidostani tai vaatetuksista. Nyt vaan jaksaa panikoida ihan kaikkea. Mutta on mulla kyl muuten ihan omituisia juttuja nykysin. Esim en ikinä normaalisti leivo, ja eilen leivoin!! kaverit on jo pitkään puhunu että joku pvä se sullaki alkaa, alat leipoo ja siivoo ihan hullun tavalla. Nyt uskon.
aattelin koittaa tehä mansikkakakun ekaa kertaa elämässäni ihan lähipäivinä.... muuten vointi on kyllä hyvä, ei oo nyt juurikaan supistellu, onneks. Kävin töissäki ja on se kumma juttu että olisin voinu olla siellä vaikka kuinka kauan ja ennen olisin lähteny sieltä tosi nopsaan.
Vyötärönympärys tänään 118 cm, hieman navan yläpuolelta mitattuna. Se on kyllä muutenkin ihan kamalan suuri.
aniit ja taneli 29+3 (kylläpä aika menee)