ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - heinäkuussa

Onnea meelaie ja lenan! :heart:

Nyt näitä synnytysuutisia alkaa ropista harva se päivä. Ihanaa!

kikkakolmonen Tervetuloa! Kerrotko sun lasketunajan, iän, synnärin ja monettako odotat. Lisäilen tiedot etusivun listaan.

meelaie Meidän pojat syntyivät samana päivänä. :) Ja meillä myös vähän samoja onkelmia kuin teilläkin. Kirjoitan kohta synnytyskertomuksen.

Ennen sitä.. Tässä meidän leijonanpennun kuva ihasteltavaksi.



Mandy ja Aksu 5 vrk
 
Olisikohan mun vuoro tänään lähteä ???

Kävin äsken kaupassa ja melkein heti kun pääsin kaupan ovesta sisälle tuli oikein kunnon supistus.
Siinä sitten purin hammasta kun sattui niin paljon ja nojailin hyllyyn.
Mieli olisi tehnyt huutaa kun sattui niin paljon, mutta päätin sitten kuitenkin vaan purra hammasta ja pitää suuni kiinni.
Nyt pääsin kotiin ja maha on ihan kovana ja selässä aivan kauhea paineen tunne.
Mutta mun tuurilla en mä tästä vielä muutamaan viikkoon synnytä...

Mutta täytyy varmaan alkaa laittaa ruokaa kun jos vaikka tänään vielä lähtö tulisi niin haluan kyllä syödä ensin kun en ole tänään vielä juuri mitään syönyt.
Lisäksi ostin jo valmiiksi kaupasta suklaapatukoita kun neuvolassa sanottiin että niitä kannattaa pakata mukaan sairaalaan kun kuulemma sairaalassa ei saa enää syödä mitään jos vaikka joudutaankin leikkaamaan ja silloin mahalaukun pitää olla mahdollisimman tyhjä.
Mutta kuulemma suklaata kannattaa olla mukana että voi sitä sitten aina välillä ottaa jos synnytys venyy ja verensokerit laskee.
 
Onnea poksuista ja uusista nyssäköistä! :heart: :heart: :heart:

Mandy, ihana "pentu" teillä! *awww* :heart:

Mä heräsin tänä aamuna neljältä ja valvoin sängyssä sähköiskuineni puoli kuuteen saakka. Siitä saakka alakerrassa ollu outo tunne ja alavatsalla sekä -selässä on kestomenkkajomo. Kovottelee kyllä, mutta ovat aamuyön jälkeen olleet ihan olemattomia. Limatulppaa (vrt. jojo-limaa) työntää edelleen noin kerran päivässä pikkusen, muutoin ei mtn.

Synnytys ei poppakonsteilla ala, ellei ole alkaakseen muutoinkin (kuten outikokin mainitsi), mutta tänä on iltana tarkoitus keretä liukastelemaan ennen nukkumattia, jos vaikka.. ;) :whistle: :ashamed:


-iinaZ & The PötZi Kolmonen 37+4
 
Mandy Aivan ylisulonen pikku mies :heart: :heart: Nyt tässä ei vasta maltakaan odotella omaa pienokaista :D

Meilläki meidän neiti kyselee välillä että "Äiti, joko se vauva on kasvanu?" :D Tietää että sen pitää kasvaa ennenku voi syntyä. Oon aina sanonu et kyllä se siellä koko ajan kasvaa ja syntyy kyllä kohta :)
Poitsu käy sit aina taputtelee äitin massua ja pöristelee sitä :D

Me muuten myös pidetään nuo ristiäiset kotona, edellisetkin lapset kastettu kotona. Hyvin tänne mahtuu se 20 henkilöäkin.

ajatar Jaksuja sulle :hug:

Huh, vähän sain viilennettyä oloani kun istuskelin tuossa tuon tuulettimen ääressä :D Tässä pikku hiljaa ruokaa laittelen uuniin valmistumaan. Illalla ajattelin kyllä käydä lenkillä, oo oikein päässy käymään kunnolla kävelemässä ja ku tekis mieli kävellä.

Mulla on välillä jomotellu lantioo ja alaselkää... Jomottas vaan enempi ja alkais tapahtuu :D

Nyt jatkaa ruuan laittoa :wave:

mertsu & prinsessa 36+3
 
Onnea Lenan pikkuisesta :flower:

Voi Mandy, miten suloinen pikkuinen leijonapoika! Aivan ihana mussukka. Nyt tuli ikävä omaa maha-asukkia, tulisi jo...

Täällä on kyykitty puutarhassa rikkaruohoja kitkien, piti lopettaa, kun alkoi tuntua liian extreme-suoritukselta. Jatkan illalla, jos vielä jaksaisi. Onneksi on pieni piha.

Nyt ajattelin alkaa leipomaan niitä Mandyn porkkanaleivoksia. Eilen leivoin pakkaseen pullaa. Onpahan sitten ainakin jotain vierasvaraa tarvittaessa. Tosin toivon, ettei tänne hirveää vierasvaellusta pakkaudu, etenkin näin possunuhan aikaan.

Täälläkin odottaa kokonainen keilapallollinen vesimeloonia, se onkin oikeastaan mansikoiden ja muiden marjojen ohella ainoa mikä maistuu ja mitä tekee mieli. Muuten ruokahalu on edelleen salaperäisesti kadoksissa.

Onnea vielä kerran kaikille äideille ja tsemppiä niille, jotka ovat seuraavana vuorossa. Voimia myös niille, joille tämä raskauden viime taival on erityisen kivikkoinen mm.Ajatar.

Tikru 38+6
 
Mandy Ihana! :heart:

Legginsseistä: Kiitos vinkeistä! Onko Seppälässäki ihan äitiyslegginssejä?
Joskus kuukausi takaperin etsin niitä legginssejä h&m:ltä ja Seppälässäkin pyörähdin, mutta en vissiin katsonut tarpeeksi tarkasti, kun en niitä löytänyt. Pitäis tehdä uus kierros jos jostain sattuis vielä yhdet löytymään. :) (Voi toki olla jo myöhäistä, kun syysvaatteetki on jo tullu... :| )

Ristiäisiin kutsutaan vain molempien vanhemmat ja sisarukset kihlattuineen/perheineen sekä mun äidinäiti. Sekä lisäksi yksi kummi, joka ei lukeudu edellisiin (miehen kaveri). Yhteensä meitä on 24 hlö + vauva. Meidän kaksioon ei taideta mahtua, joten joku muu paikka on keksittävä. "Ohjelmaksi" oon miettinyt sitä, että pari kummia ja mun mies laulais/soittais jotain... Kummeja on yhteensä 4, miehen veli ja sen kihlattu, mun sisko ja miehen kaveri. Kaikki on jo suostunu. Kastemaljan ostin eilen ja kastemekko on molempien suvuissa, pitää vain sitte valita kumpi otetaan....

Illusia & Emppu 37+4
 
voi perkele! kirjotin piiiitkän tekstin ja se katos. :'(

onnea siis vauvan saaneille ja tsemppiä koitokseen lähteneille... :heart: :flower:

kirjotan myöhemmin uusiks lisää jos tältä housuun kuseksimiselta ehdin.. :(

omppuli ja öttiäinen 35+6
 
Mandylla ihana poikanen, niin täydellinen pikku paketti!

Meelaie: Onskut perheelle!

lenan: Myös isot onnentoivotukset!

KAikki jotka pungertavat juuri nyt ulos piäntä, heille lähetän voimaa ja onnea ja iloa he saavatkin ison tujauksen sitten kun mussukat on maailmassa ;)

Mulla päällä vaan törkyvit**us ja vauva painaa tonne alas niiiiiiiin paljon... Mulla alkaa hermo loppua. Nyt tänään poju joutunut leikkiskelee ittekseen koko päivän kun oon ollut niin tohjona. Taas on sellanen olo että |O SYNNY LAPSI JO! |O

Ristiäiset: Luulisin että pidetään täällä meillä. Pikkupippalot vaan, Anoppi ja puolappi, Appiukko, ukon siskot, mun sisko, mun äiti, mun mummi, mun täti/tädit... Ja siinä se.

En millään jaksa sanoa mitään enempää, ketuttaa kuin pientä siiliä..

Kimalle rv 36 (joojooPOKsnAKs) ja Pikkumiäs 11kk
 
Suloinen poika Mandy ja niin siisti ihokin :)

Päikyistä ei oikein tullut mitään, päätä särkee, vaikka otin tuplat panadolia, huoh.

Kimalle, tuolla pikkukakkosissa kovasti vinkkailtiin kyykkyhyppyjen käynnistävään vaikutukseen, sivulla 24. Otatte kotona seuraavaksi leikkinumeroksi ;)
 
Ihan aluksi suuri kiitos iinaZille! :heart: Ihana, kun tsemppasit mua torstaiaamuna.

Limatulppa meni 22.7. keskiviikkoiltana. Masuasukki oli jotenkin hurjan energinen silloin. Oli vähän semmonen tulemisen meininki, vaikka silloin ei supistanut ollenkaan. Enkä edes tiennyt miltä supistukset tuntuu. Heräsin yöllä klo 02 pissalle ja paperiin jäi hennon vaaleanpunainen jälki. Menin takas sänkyyn sitä suuremmin miettimättä. Sängyssä masuasukki aloitti taas hurjan potkunyrkkeily-setin. Yleensä se ei paljon yöllä liiku. Kävin kohta uudestaan vessassa ja bongasin limaista verta. Sitä minä sitten ihmettelin hetken mielessäni (ja lueskelin netissä, että onko normaalia), kunnes alkoi supistaa. Supistukset alkoivat ehkä kolmen aikaan. En muista tarkasti. Kuuden aikoihina sain iinZilta hyviä vinkkejä ja kävinkin seiskalta saunassa ja suihkussa. Ihan uskomatonta, kuinka kuuma suihku alaselkään vie supistuskivuilta tehot. Käytiin miehen kans joskus yheksän jälkeen pienellä kävelylenkillä. Minä hengittelin ja puuskuttelin aina supistusten tullessa. Supistuksiahan tuli koko aamun tosi epäsäännöllisin aikavälein, lyhimmillään 5 min välein pisimmillään melkein 15 min välein. Klo 11 soitin synnärille, että mitä tehään. Käskivät jatkaa normaalia elämää. =) Heh.. Sanoivat, että tulla sitten, kun ei enää kotikonsteilla pysy kipu aisoissa. Joo.. Mulla on aika korkea kipukynnys ollut aina. Noh, siinä sitten tehtiin ruokaa ja ihmeteltiin ja puuskuteltiin. Käytiin toisenkin kerran vielä lenkillä. Kolmen aikaan sanoin miehelle, että nyt tuntuu siltä, että mennään synnärille. Se oli ihan, että nytkö!? Paistoi vielä paniikissa siinä makkaran grillissä, kun oli sen ehtinyt kuumentaa... =) Minä puhisin ja puhkuin. Lähettiin liikenteeseen, kunnes kilometrin päässä tajuttiin, että kaikki muu tuli mukaan paitsi neuvolakortti. Voitteko kuvitella! =) Tärkein jäi. Ja eikun takas. No, onneks meillä ei oo synnärille, kuin 10-15min matka. Mulla oli vähän semmonen olo, että käydään nyt ainakin tarkistamassa, mikä tilanne tuolla kohdunsuulla on. Voidaanhan me tulla aina takas kotiin, jos oonkin vasta tosi alussa.

Synnärillä kivut selässä olivat jo aika kovia. Klo oli 16.10. Päästiin tutkimushuoneeseen, jossa hoitaja (?) totesi, että olen 7 cm auki!!! Kääks! Niin paljon. Vähän meitä meinas miehen kans naurattaa. Siinä me sitten odoteltiin tutkimushuoneessa ehkä 15 -30 min. En tiiä oliko kaikki salit täynnä, vai mitä. Kätilö tuli esittäytymään ja oli ihan ihmeissään kuinka olin niin rauhallinen ja juttelin ja naureskelin aina supistusten välillä. Olin muuten kirjoittanut synnytystoiveisiini, että haluan mennä mahdollisimman pitkälle ilman lääketieteellistä kivunlievitystä ja epiduraalia en halua missään nimessä. Kohdunkaulan puudutus oli toiveissa, jos jotain on pakko ottaa. Kätilö totesikin, että tämä taitaa mennä aika pitkälle niin kuin olen toivonutkin. Sitten siirryttiin synnytyssaliin, jossa sain lämpöpakkauksen selänpuolelle ja Buscopania piikillä kankkuun. Kävelin supistusten aikana ja lopulta istuin jumppapallon päällä ja supistusten tullessa heiluttelin siinä itsenä sivulta sivulle. Joskus ehkä kuuden aikaan kätilö tarkisti kohdunkaulan tilanteen ja totesi, että sille ei ole tapahtunut mitään. Hän ehdotti, että puhkaistaan lapsivesi, jotta homma edistyisi tositoimiin. Tässä vaiheessa kätilö kyseli ties kuinka monetta kertaa, että enkö tosiaan halua mitän kivunlievitystä. Hän ehdotti, että laitettasiin kalvojen puhkaisun jälkeen kohdunkaulan puudutus. Suostuin tähän. Painoarvioksi saimme jossain vaiheessa vauvalle 3600 g. Itse olin veikannut 3300 g ja mies 3500g. Kun kalvot puhkaistiin, alkoikin tapahtua. Kohdunkaulan puudutus pystyttiin laittamaan vain toiselle puolelle. Ja sitten alkoi armoton ponnistamisen tarve! Kätilö oli ihan tohkeissaan. Ponnistelin välillä selällään ja välillä kyljellään. Olin toivonut synnytysjakkaraa, mutta kätilö oli sitä mieltä että parempi kun synnytän siinä sängyllä, että voimani riittävät. En pistänyt vastaan. Ponnistaminen oli melkeimpä mahtavaa! Supistuksen tullessa oli niin pakottava tarve ponnistaa, että oksat pois. Ja tajusin jossain vaiheessa, että mähän karjun kuin leijona aina kun ponnistan. En kiljunut, en huutanut, en kirkunut, vaan KARJUIN kunnolla. Naurattaa nyt. Mutta sekin tuli vaan jostain yhtä kovalla voimalla kuin se ponnistamisen tarvekin. Ponnistusvaihe alkoi klo 18.55 ja kesti 57 min. Musta ei todellakaan tuntunut sille, että olisin ponnistanut tunnin. Aika tuntui paljon lyhyemmälle. Mieheltä tuli itku, kun ponnistelin ensimmäisiä kertoja. Olin ihan ihmeissäni. Se ei itke ikinä. Sille oli tullut vaan niin tunteellinen olo, kun minä siinä synnytin ja kuulosti kait se aika eläimelliselle karjumisineen kaikkineen. Ja kun ei se paljon voinut tehdä. Ihanaa oli se, että mies paineli märkää rättiä mun otsalle, kaulalle ja kasvoille. Oli ihmeellistä, kun pään ponnistamisen jälkeen jäätiin odottamaan seuraavaa supistusta, jotta saadaan muukin kroppa ulos. Koskin siinä pojan tukaa. Ihan ihmeellistä. Seuraavan ponnistuksen tullessa, kuulin kätilön sanovan; "Jahas, täältään taitaa tulla herrasmies, kun on heti kättäpäivää sanomassa." Eli käsi oli jotekin kait koukussa tai jotain. Tämän vuoksi sainkin muutamia tikkejä. Lopulta ponnistin poikamme puoli-istuvassa asennossa maailmaan klo 19.52. Poika itki heti. Naurettiinki, että hän ei varmaan ehtinyt edes kokonaan ulos masusta, kun huuto jo alkoi. Ihana hetki. Sitten vaan poika rinnan päälle mun paidan alle. En edes itkenyt. Mä oon itkeny katsoessani Kätilö-sarjan synnytyksiä ja miettiessäni omaa synnytysta raskausaikana. Nyt ei sitten itkettänytkään. Hassua. Ja mies itki. Sekin oli hassua. Vauva söi rintaa salissa ja me saatiin miehen kans kahvit ja leivät. Kävin suihkussa ja käveltiin porukalla osastolle.

Mutta kaiken kaikkiaan synnytys oli mahtava kokemus! Mun mielestä avautumisvaiheen supistukset olivat kivuliaampia kuin ponnitusvaihe. En muista ponnistusvaiheen sattuneen ollenkaan. Siinä oli niin hurja tekemisen meininki. Kätilö on kirjoittanut synnytyksestäni näin: "Upea, luonnonmukainen ensisynnytys. Mandy pärjäsi hieosti supistuskipujen kanssa ja sairaalaan tullessa kohdunsuu oli jo 7 cm auki. Kivunlievitykseksi lämpöpakkaus ja Buscopan 20 mg im. sekä kohdunkaulan puudutus vain toiselle puolelle kalvojen puhkaisun jälkeen klo 18.35. Mandylle tuli voimakas työntämisen tarve ja sillä voimalla ponnisti hienosti vajaassa tunnissa virkeän poika-vauvan klo 19.52. Välilihaan emättimen pohjalle repeämä, joka ommeltiin Vigryl rapidillä. Ensi-imetys onnistui. Istukka täydellinen."

Lääkärintarkastuksessa pojan sydämessä kuului sivuääni, joka tutkittiin ultraamalla myöhemmin. Selvisi, että se oli ihan vaaraton ääni ja häviää n. 1 kk iässä. Sunnuntaina vauvan keltaisuusarvot olivat koholla ja sen vuoksi jäimme vielä neljänneksi yöksi sairaalaan. Maanantaina arvot vieläkin koholla, mutta ei niin korkeat, että olisi pitänyt valohoitoon mennä. Sovittiin, että saamme lähteä kotiin ja tiistai-aamuna pitää tulla käymään labrassa. Kävimme siellä aamulla, ja nyt mun pitäiskin soitella osastolle ja kysellä tuloksia.

Semmonen romaani. =)

Mandy ja Aksu 5 vrk
 
Ai niin, mulla oli synnytyksessä oma polttama cd mukana. Tai piti olla kaksikin, mutta toinen (James Blunt) meni hukkaan ja olikin siitä miehelle äkäinen siinä sairaalan lähdön kynnyksellä. =)

Tällasia biisejä kuunneltiin:
- Anna Puustinen - Hallelujah, Yölintu - Preussinpunaista, Taikakuu - Hiljainen on laulu rakkauden, Janne Raappana - Jos vain voisin, Simo Silmu - Kaikkea hyvää, Uniklubi - Kukka, Johanna Kurkela - Sun särkyä anna mä en, Yölintu - Mä putoan, Yö - Ihmisen poika, Suvi Teräsniska - Hento kuiskaus, Kaija Koo - Niin kaunis on hiljaisuus, Sir Elwoodin hiljaiset värit - Älä mee, Saana Liikanen - Hiljaisuus, Jonna Tervomaa - Rakkauden haudalla, Happoradio - Puhu äänellä jonka kuulen, Siiri Nordin - Sydämeni osuman sai, Dave Lindholm - Pieni ja hento ote, Pepe Willberg - Aamu.

Nyt pitää mennä. Maito nousee rintoihin ja sattuu jo pirusti. Pitää kaivaa rintapumppu esille.

Ai niin. Suosittelen suurella lämmöllä Carriwellin imetysliivejä. Ostin silloin raskausaikana yhdet ja tänään tilasin toiset. Nämä: http://www.pientenparhaaksi.fi/product_details.php?p=86
 
Ihanan helpolta kuulosti toi Mandyn synnytys !!
Mä varmaan siellä sairaalassa saan viettää ainakin 15 tuntia kun ei paikat aukene ja muuta.
Ja epiduraalin aion pyytää heti kun sinne pääsen, tai siis aion heti sanoa että sen haluan ja että heti kun vaan mahdollista niin voisivat laittaa.
Neuvolassa kun puhuttiin kivunlievityksestä ja sanoin että aion epiduraalin pyytää, niin th sanoi että kannataa asiasta mainita jo heti kun sairaalaan menee.

Kun aikaisemmin kirjoitin niistä supistuksista, niin nyt niistä on jäljellä enää vaan kauhea paineen tunne alaselässä ja se sitten säteilee vasempaan jalkaankin.
Ja maha on kyllä vieläkin ihan kovana melkein koko ajan, mutta siis varsinaisia supistuksia ei nyt taas ole ollut.

Nyt täytyy varmaan alkaa tiskaamaan että jos tässä nyt lähipäivinä kuitenkin lähtö sairaalaan tulisi niin en halua että kun sairaalasta vauvan kanssa kotiudutaan niin kämppä näyttää ihan siltä kun täällä ei olisi siivottu ainakaan vuoteen.
 
Mandy81 Ihana kertomus :heart: Sulla on mennyt kaikki kyllä ihailtavan hyvin ja sujuvasti =) Ja lähes ilman mitään kivunlievitystä, oot kyllä sitkeä =)

Mä oon ite kirjottanut siihen lappuun, että haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mutta aloin tuossa sun kertomusta lukiessa miettiä, että kyllähän sitä vois ainakin yrittää kestää sitä kipua mahdollisimman pitkään ihan luonnonmukaisin keinoin.

Miltä muuten tuntuu, oliko tosta omasta musiikista apua? Mietin just, että pitäskö itekin kasata joku cd sinne mukaan.

Niin ja millaset kokemukset jäi sairaalasta/kätilöistä? Oliko siellä kauheet ruuhkat, niinku on varoteltu?

Sori kun kyselen kauheesti, mutta kun samaan paikkaan oon menossa itekin, niin kiinnostaa tietää :D

Ihanaa varmaan nyt kun on se pikkumies kotona :)

outiko 39+6 ( joka aikoo tänään tempasta kunnon löylyt, jos vaikka jotain tapahtus..)
 
Mandy Mä sain kyyneleet silmiini kun luin tuon kertomuksesi :) Kuulosti niin helpolta niinkuin kerrotkin että oli mahtava kokemus =) Ihana kuulla! :heart:

Minustakin pojan syntymä oli helppo ja tosiaan ponnistusvaihe on jotenki kivuttomampi kuin se avautumisvaihe, ponnistuksessa pääsee siihen itse työhön ja tekemään sitä työtä ;)

Mulle tuli jotenki kummallinen olo äsken, kesken Mandyn kertomusta lukiessani. En tiedä kuvittelinko vai mitä, mutta ihan tuli semmonen ponnistamisen tarve, semmoinen tunne. Jalat meni velliksi, ja hikeä alko puskemaan. En tiedä mitä se oli mutta aloin täristä ja just mies tuli töistä ja kerroin sille. Mies sit arveli et mahtaakohan sulla olla niistä paikoista enää mitään jäljellä :eek: En tiedä itsekään. Paniikki iskee kohta että mitenköhän kiire se mahtaa tulla sit sairaalaan ku lähtö tulee. Huhhhuijjaa, mitäköhän toi oli?? Ei mua oo tänään niinkään ees supistellu... Mahtaakohan käydä niin salakavalasti niinku monet on kertoneet et yhtäkkiä vaan tulee tarve ponnistaa :eek: HUI!
Huomenna ois se äitipolikäynti, sillon viimestään saa tietää alakerran tilanteen, ellei jo tänään pidä lähtee...

mertsu 36+3
 
Mandy Ihana pikkumies teillä, vielä kerran paljon onnea! =) Kiitos kun laitoit tuon synnytyskertomuksen, kuulosti kaikinpuolin hyvin ja helposti edenneeltä synnytykseltä, tuollainen tilauksessa tännekin, kiitos! :LOL:

Jeppis & Pikku-papu 38+3
 
Mä en kans varmaan uskalla kovin kauan olla kotona sitten kun alkaa kunnolla supistelemaan, toki olen osastolla 5 minuutissa kotoa lähdön jälkeen... mutta neiti syntyi alle kahdessa tunnissa ja veikkasivat silloin että seuraava syntyy kotiin.. :LOL: sitä ootellessa....
 
Mandy, ihana lukea hienosti menneestä synnytyksestä. Aivan mielettömän suloinen poika!! :heart: :) mä toivon, että itsekin pystyisin olemaan rauhallinen, vaikka synntys ja kipu mua pelottaakin. Siellä hypnosynnytys -kurssilla, jonka kävin, kehotettiin olemaan kotona niin pitkään kuin suinkin kykenee. Ohjeena annettiin, että hyvä hetki lähteä sairaalaan on noin 5 minuutin välein ollut 1 min. kestoisia supistuksia ja sitä kestänyt tunnin verran (uskon kyllä meneväni aiemmin...). Monesti kuulemma synnytys pysähtyy hetkeksi, kun lähtee tutusta koti ympäristöstä sairaalaan. Ja kuumaa suihkua sekä kauratyynyjä suositeltiin kipua lievittämään kotioloissa ja myös sairaalassa.

Tulin hetki sitten kaupasta ja oli kyllä vaikea kauppareissu. Alkoi ihan hirveesti sattumaan alavatsaan ja liikkuminen oli vaikeaa. Kärryihin nojaten hiimailin pitkin käytäviä ja ladoin ostoksia. En kuitenkaan usko, että oli supistuksia, vaan jotain muuta.

Luminella ja matkustaja 38+3

 
Vielä kerran oikein paljon onnea Mandylle! Onpa söpö poika. :heart: Mun mielestä sun synnytys kuulosti todella kauniilta. Täälläkin tuli tippa linssiin.

Mä tosiaan kävin eilen neuvolassa. Kaikki arvot on kohdillaan ja vauva oli terkan mielestä kiinnittynyt. Paitsi se hitsin sf-mitta. Eka mun oma terkka sai kuusi viikkoa sitten lukemaksi 28cm sitten kolmen viikon päästä sijainen 30cm no viime viikollahan lääkäri sai 28cm ja nyt sijainen taas 31! Mun käyrä on kyllä todella kumman näköinen. Taitaa nyt olla vähän mittaajastakin kiinni. Vauva ei mun mielestä ole kuitenkaan asentoa vaihdellut. No terkka sit sanoi mulle että jos ens viikolla tulis joku hassu lukema niin sitten ultraan. Onneksi neuvola on sitten taas ensi viikolla tossa ihan vieressä. Harmi kun oma terkka on ensi kuun lomalla.

Lenan onnea poikavauvasta! :heart:

Täällä ei ole mitään tuntemuksia että synnytys lähenisi. Sairaalakassin voisi kuitenkin varmaan kohta pakata.

Päksäkkä 38+0 :heart:
 
MEILLE SYNTYI IHANA TYTTÖVAUVA 26.7. KLO 11.05, rv 38+4 naistenklinikalla. Mitat 50 cm, 3402 g. Synnytys kesti huikeat 26 tuntia ja imukupilla hänet lopulta maailmaan vedettiin :) Rankka kokemus se oli, mutta palkkio siitä kaikesta on aivan huikea :)
 

Yhteistyössä