Onnea
mezzy :heart: :heart: :heart:
Kiitos
mandy kertomuksesta, hienosti teillä mennyt. Saa itekkin positiivista uskoa tohon ponnistusvaiheeseen. Mulla meni muuten aika samoin tuo alku, mutta just ennen ponnistusvaihetta tuli jotenkin ihan suunnattomat kivut ja aloin huutaan lääkkeitä. No mitään ei oikein voida enää antaa, kun ollaan noin pitkällä. Olin siis sen 10 auki, mutta joku läppä oli jäänyt (en ihan ymmärtänyt), no johtu tosta avosuisestatarjonnasta ja sen vuoksi myös ponnistuvaihe oli aivan kamalaa, vaikka siis aina just sanotaan, että ponnistusvaiheessa kivut tulee siedettäviksi, kun ite saa alkaa ns. tekeen asialle jotain. Mua kyllä helpotti, kun lääkäri pelkopolilla kertoi mistä tuo yhtäkkinen muutos niin tuskaseksi tuossa synnytyksessä johtu ja kuulemma on tilastollisesti tosi harvinaista että samalla synnyttäjällä tuo tilanne uusisi. Eli nyt miekin ja jotenkin varsinkin tän
mandyn kertomuksen jälkeen uskallan uskoa tuollaseen aktiiviseen hyvän fiiliksen ponnistusvaiheeseen. Kiitos vielä kerran, tää on parasta pelkopolia
Pitää pistää mieskin lukeen se, kun häntä taitaa jopa mua enemmän jännittää just tuo loppu.
Huomenna lääkäri, ni näkee röörin tilanteen. Toisaalta kiva, että on näin myöhään, just ton takia, että tietää kuinka auki on, tietää lähtee heti sairaalaan ekasta supistuksesta, jos nyt jo auki kunnolla. Ja varsinkin kun mulla tuo avautuminen meni viimeksikin 0cm tohon 10 niin nopsaan.
Oon jotenkin ihan täpinöissäni näistä meidän tilanteista, oikein jo seuraavaa aamua jännään, että kellä on edennyt
Jos ei itellä, ni ainakin voi jännätä jonkun muun puolesta!
Supistuksellista yötä mammat meille kaikille
Permis ja Veikko 37+1