Moi:wave:
Yritän pikaisesti kirjoittaa synnytyskertomusta. Mies lähti isomman tytön kanssa kauppaan ja kaksi pienintä lapsukaista on päikkäreillä
Mulla torstai-perjantai yönä jo alkoi olla sellainen olo, että tuleeko tästä lähtö sairaalaan. Supisteli todella kipeästi, mutta kun välit vaan oli siinä 10 min molemmin puolin, ja mietin jo että soitanko äitiä lapsenvahdiksi vai en. Jossain välissä kuitenkin huomasin, että olin taas nukahtanut.
Perjantaiaamulla sitten oli neuvola-aika ja aika kipeänä vääntäydyin sinne, kun ei synnytyskään ollut käynnissä vielä. Kerroin sitten tädille kuinka kipeänä olin ollut jo monena päivänä ja hän sanoi tutkivansa kohdunsuun tilanteen, kun huomasi mun olevan todella tuskainen valvomisesta ja kivuista. Kanavaa olikin enää sentti jäljellä, ja kohdunsuu auki 3-4cm. Arveltiin sitten, että pian pääsen tositoimiin ja lähdin kotiin. Täti käski mun lähteä sairaalaan, kun on tunnin supistellut säännöllisesti.
Kipeät supistukset jatkuikin heti kotiin päästyäni, ja puolilta päivin päätettiin miehen kanssa, että nyt viedään lapset hoitoon. Kyllä se tänään lähtö tulee. Pitkin päivää ne vaan sit jatkui epäsäännöllisenä, ja vasta 15.30 alkoi tulemaan tasan 5 min välein. 16.30 aikaan sitten päätettiin, että se on menoa nyt ja lähdettiin sairaalaan. Aluksi otettiin käyriä, ja kaikki näytti hyvältä. Kätilö teki tutkimuksen ja kanavaa oli hieman jäljellä, 4cm auki. Saatiin valita lähdetäänkö vielä kävelylle vai suoraan saliin. Halusin mennä saliin, ajattelin että voin sielläkin liikkua. Saliin kävellessä jo alkas kipu lisääntymään, ja mies lähti lämmitteleen riisipusseja. Olin hyvin tyytyväinen, etten lähtenyt kävelylle. Mies olis varmaan saanut kantaa mut takas sinne osastolle muuten
Synnytyssalissa aluksi makoilin sängyllä ja mies hieroi mun selkää lämpösillä riisipusseilla. Kivun lisääntyessä lähdin kuumaan suihkuun. Tuli jo sellainen olo, että apua voisko joku muu hoitaa tän homman mun puolesta. Aikani siellä suihkuteltua, tuli supistuksia jo minuutin välein ja kutsuttiin kätilöä. Kohdunsuu olikin vain 5cm auki ja tuskastuin etteikö tää ikinä edisty. Kello oli n. 19 silloin, ja supistukset vaan koveni ja lopuksi kyselin olisko jotain mikä lievittäis supistusten kipua.
Kätilö kutsui lääkärin ja multa puhkaistiin kalvot. Tilanne oli siinä vaiheessa 7cm auki ja lääkäri laittoi kohdunkaulan puudutteen. Heti 8cm auki ja kuvittelin ainakin kivun vähän lievittyneen. Kätilö lähti pois ja käski soittaa kelloa, kun tulee ponnistustarve. Pari supistusta tuli ja kipu vaan yltyi. Puristelin miehen käsiä kaikin voimin ja yritin vain keskittyä hengittämään ja kestämään kipua. Alkoikin jo ponnistuttaa. Käskin miehen kutsua kätilön, ja olin täysin auki siinä vaiheessa. Sain alkaa ponnistamaan ja 14.8.09 klo 19.33 meidän pieni prinsessamme näki päivän valon:heart: Onneksi loppuvaihe menikin niin nopeasti, että vimpat 5cm aukeni puolessa tunnissa ja ponnistuskin kesti vain 4 minuuttia. Ilman repeämiäkin selvisin. Olin niin onnellinen, kun sain vauvan syliini ja vain halailin ja pussailin vauvaa. Olin hyvin tyytyväinen itseeni, kun selvisin niin reippaasti, vaikka alkuun olin pelännyt synnytystä niin kovaa. Ihana kokemus oli!
RangaTanga + Tyttönen 5vrk
:heart:
Yritän pikaisesti kirjoittaa synnytyskertomusta. Mies lähti isomman tytön kanssa kauppaan ja kaksi pienintä lapsukaista on päikkäreillä
Mulla torstai-perjantai yönä jo alkoi olla sellainen olo, että tuleeko tästä lähtö sairaalaan. Supisteli todella kipeästi, mutta kun välit vaan oli siinä 10 min molemmin puolin, ja mietin jo että soitanko äitiä lapsenvahdiksi vai en. Jossain välissä kuitenkin huomasin, että olin taas nukahtanut.
Perjantaiaamulla sitten oli neuvola-aika ja aika kipeänä vääntäydyin sinne, kun ei synnytyskään ollut käynnissä vielä. Kerroin sitten tädille kuinka kipeänä olin ollut jo monena päivänä ja hän sanoi tutkivansa kohdunsuun tilanteen, kun huomasi mun olevan todella tuskainen valvomisesta ja kivuista. Kanavaa olikin enää sentti jäljellä, ja kohdunsuu auki 3-4cm. Arveltiin sitten, että pian pääsen tositoimiin ja lähdin kotiin. Täti käski mun lähteä sairaalaan, kun on tunnin supistellut säännöllisesti.
Kipeät supistukset jatkuikin heti kotiin päästyäni, ja puolilta päivin päätettiin miehen kanssa, että nyt viedään lapset hoitoon. Kyllä se tänään lähtö tulee. Pitkin päivää ne vaan sit jatkui epäsäännöllisenä, ja vasta 15.30 alkoi tulemaan tasan 5 min välein. 16.30 aikaan sitten päätettiin, että se on menoa nyt ja lähdettiin sairaalaan. Aluksi otettiin käyriä, ja kaikki näytti hyvältä. Kätilö teki tutkimuksen ja kanavaa oli hieman jäljellä, 4cm auki. Saatiin valita lähdetäänkö vielä kävelylle vai suoraan saliin. Halusin mennä saliin, ajattelin että voin sielläkin liikkua. Saliin kävellessä jo alkas kipu lisääntymään, ja mies lähti lämmitteleen riisipusseja. Olin hyvin tyytyväinen, etten lähtenyt kävelylle. Mies olis varmaan saanut kantaa mut takas sinne osastolle muuten
Synnytyssalissa aluksi makoilin sängyllä ja mies hieroi mun selkää lämpösillä riisipusseilla. Kivun lisääntyessä lähdin kuumaan suihkuun. Tuli jo sellainen olo, että apua voisko joku muu hoitaa tän homman mun puolesta. Aikani siellä suihkuteltua, tuli supistuksia jo minuutin välein ja kutsuttiin kätilöä. Kohdunsuu olikin vain 5cm auki ja tuskastuin etteikö tää ikinä edisty. Kello oli n. 19 silloin, ja supistukset vaan koveni ja lopuksi kyselin olisko jotain mikä lievittäis supistusten kipua.
Kätilö kutsui lääkärin ja multa puhkaistiin kalvot. Tilanne oli siinä vaiheessa 7cm auki ja lääkäri laittoi kohdunkaulan puudutteen. Heti 8cm auki ja kuvittelin ainakin kivun vähän lievittyneen. Kätilö lähti pois ja käski soittaa kelloa, kun tulee ponnistustarve. Pari supistusta tuli ja kipu vaan yltyi. Puristelin miehen käsiä kaikin voimin ja yritin vain keskittyä hengittämään ja kestämään kipua. Alkoikin jo ponnistuttaa. Käskin miehen kutsua kätilön, ja olin täysin auki siinä vaiheessa. Sain alkaa ponnistamaan ja 14.8.09 klo 19.33 meidän pieni prinsessamme näki päivän valon:heart: Onneksi loppuvaihe menikin niin nopeasti, että vimpat 5cm aukeni puolessa tunnissa ja ponnistuskin kesti vain 4 minuuttia. Ilman repeämiäkin selvisin. Olin niin onnellinen, kun sain vauvan syliini ja vain halailin ja pussailin vauvaa. Olin hyvin tyytyväinen itseeni, kun selvisin niin reippaasti, vaikka alkuun olin pelännyt synnytystä niin kovaa. Ihana kokemus oli!
RangaTanga + Tyttönen 5vrk
:heart: