Hirmuisesti onnea kaikille vauvaantuneille!!!
Niin monta nimeä, etten enää muista... :ashamed:
Mutta, niinhän se pitääkin olla, pitkä lista kun elokuu on jo yli puolenvälin!
Mihin tää aika menee???
Meillä neiti kasvaa hienosti, kilon verran on painoa tullut syntymäpainoon. Aika hyvin, vaikka onhan tuo vielä aika tirppana.
Ja mä olen kanssa mielummin täällä kaksplussalla, kuulun siihen fb-ryhmäänkin, mut tää on musta paljon kivempi. Joten jos joku perustaa vauvanhoitopuolelle elokuiset-ketjun, ilman muuta mukana! Mulla ei riitä aika eikä aivot sellaisen perustamiseen
:ashamed:
Ja vihdoin synnytyksestä, Eli kun elokuu alkoi, alkoi mun supistuksetkin. Pe-la välisenä yönä supisteli kipeästikin, mutta epäsäännöllisesti ja en edes miehelle maininnut koko asiasta, kun ajattelin niiden loppuvan, taas. Aamulla sitten alkoi olla aika säännöllisiä, kymmenen minuuttia väliä, ja päätettiin että mennään näytille, senverran kypsä aloin olla olotilaani. Ja vauvan sydänäänet halusin tsekattavan, kun taas olivat mitä sattuu neuvolassa perjantaina.
Supistukset kuitenkin laantuivat joten synnärille mentiin rautakaupan ja cittarin kautta, yhden jälkeen oltiin siellä. Ja supistuksia ei ollenkaan.
Pitkälle käyrälle laittoivat ja kuten arvelinkin, sykkeet vauvalla taas korkeat ja ottivat sisälle. Kätilö teki sisätutkimuksen klo.14, melkein 4cm auki ja kanavaa 1cm ( rv.36+ oli 3cm auki ja 1,5cm kanavaa ).
Päästiin saliin, lähinnä käyrälle, supistuksia saatiin vissiin tunnissa 3-4kpl...
No, tuli niitä sitten vähän enempi, kun lähettiin talsimaan pitkin sairaalaa. Neljän jälkeen kätilö tuli sanomaan, että lääkäri katsoi käyrät ja nyt vauvan sykkeet ok, että voitte lähteä kotiin odottelemaan, että synnytys käynnistyy kunnolla.
Mä siihen totesin, että voiskos katsoa alakerran tilannetta, ja vastaus oli että yleensä vasta kun tarvitsee kivunlievitystä katsotaan. En tuntenut tarvetta puudutuksille, vaikkakin aikast kipeetä jo kävikin kun supisti. Välillä saattoi olla vain pari minuuttia supistusten välissä, ja sitten taas 15-20min ennen seuraavaa.
saatiin sitten kuitenkin lupa jäädä, kun ei ollut ruuhkaakaan ja viideltä sain kätilön vakuuttuneeksi siitä, että mä aion synnyttää tänään, vaikka ei säännöllisiä suppareita ollutkaan. Kätilö oli aika "järkyttynyt" totesi vain, että herranen aika, 7cm auki ja kanava hävinnyt. Koko ajan mulla oli sellainen olo, ettei uskonut, että supistukset tekee yhtään mitään ja itsellä oli ihan päinvastainen olo.
No, kuudelta sain ilokaasun, tai suostuin ottamaan, en ollut kovin innokas, koska sain siitä järkyn olon viimeksi. Eipä sitä juuri tullut höngittyä. Lämpimät kaurapussit tehosi paremmin. Supistukset teki ihan kunnolla kipeetä, mutta harvakseltaan tulivat. Puoli seiskan jälkeen loppuivat ( tyyntä myrskyn edellä ) ja seiskalta tulikin ihan erilainen supistus, teki mieli ponnistaa. Ja 10cm auki, ja sinne meni mun kohdunkaula-puudutukset... :headwall:
Siinä sitten puhkastiin kalvot, pää oli tulppana jo, ei siis vettä kuin liru. Jäätiin vielä hetkeksi kahdestaankin ja sitten se alkoi, elämäni kauhein 30min.
Siis esikoisen ponnistusvaihe oli ihan helppo juttu vrt. tämä. Tosin esikoisesta oli : epiduraali ja kohdunkaula-puudutus ( tämä varmaan suurin vaikutin ) ja tehtiin episotomia, tosin pääkin oli esikoisella 36cm, kun nyt 34,5cm.
Mä meinasin hannata koko ponnarin, tuli siinä kiroiltuakin ja huudettua... :ashamed:
Lopulta, kun jotenkin sai koottua itsensä, sain kahteen viimeiseen supistukseen työnnettyä vauvaa oikeinkin hyvin ja siihen loppu tuska. Mutta alkuun, se kipu oli niiiin hyökkävää, että teki mieli peruuttaa synnytyssängyssä... Ja lähteä kotiin...
Maailman suloisin mustatukka syntyi sitten 1.8 minuutin yli kahdeksan illalla! :heart:
Äiti sai pari tikkiä, verta kyllä meni ihan reilusti, sekin oli "outoa", kun esikoinen syntyi lähes verettömästi. Mutta hb olikin sit vain 89 seuraavana päivänä.
Ihmeellistä oli myös tirppanan koko, vielä vartti ennen, kun syntyi kätilö sanoi, että tämä on nyt vaan vähän isompi kuin eka... Ja olikin sit vähän pienempi. Kaikki arviot meni taas pieleen, ihan sama kun ekalla kierroksella. oliskohan pituus hämäävä tekijä, esikoinen 54cm ja tämä 53cm.
Ihanaa oli saada kölliä salissa kolme tuntia synnytyksen jälkeen, aika hutera olo oli.
Meillähän alkoikin sitten kaikki vastoinkäymiset vasta parin päivän päästä, synnytyksestä jäi ihan hyvä mieli, mutta viimeiseksi taisi jäädä. Ja jos joskus vielä erehdyn synnyttämään, en astu edes saliin ennenkuin puuduttavat mut päästä varpaisiin. Se kävi niiin kipeää, se ponnistusvaihe.
Papereissa ei ollenkaan avautimisvaiheen kestoa, koska mulla ei koskaan ne supparit tullut säännöllisiksi. Siitä kun sairaalaan mentiin, kului 7 tuntia syntymään, mutta kätilö sanoi, että ei silloin vielä ollut synnytys kunnolla käynnissä. Joten, mene ja tiedä.
Mutta jos olisin kotiin lähtenyt neljältä odottamaan synnytyksen käynnistymistä, olisin tajunnut takasin lähteä just silloin kun alkoi ponnistuttamaan, että kiireeksi olis pistänyt.
Ja lapsivedet holisi sitten kun vauva oli syntynyt, vihreetä oli ja PALJON vettä, siksi siis iso maha ja liikkeet tuntui älyhyvin loppuun asti, kun vauva pienehkö ja isosti tilaa ja vettä.
Sainpas kirjoitettua aika romaanin...
:|
Mutta, kiva jos joku jaksoi lukea!
Treelo ja iso/pieni neitokainen ( 4,2kg JO ) =)
