Mennis, kiitti vinkistä, pitääpä kokeilla tuota lypsämistä. Empä olis tullut ite edes ajatelleeksi moista. =)
Tässäpä synnytyskertomusta, rohkaisuksi teille keitä pelottaa synnytys. Nimittäin tosi positiivinen kokemus oli ja jäi hyvä maku suuhun, että voisin vielä uudelleenkin ryhtyä tuohon hommaan!
Eli pe-la yönä 7.8. heräsin yöllä klo 2.04 kunnon kipeään supistukseen, josta kyllä heti tiesi, että tältä tuntuu synnytyssupistus. Niitä sitten alkoi tulla heti säännöllisesti ensin 10min välein, sitten tihentyen tasaiseen tahtiin ja aina vaan kipeämpiä. Parin tunnin jälkeen soitin Kättärille, siellä oli täyttä ja kysyivät pärjäisinkö vielä kotona vai menenkö naistenklinikalle. Päätin jäädä vielä kotiin hetkeksi, otin panadolia ja tunnin verran konttasin (!!!) suihkussa kylppärin lattialla, kunnes mies sanoi, että nyt kyllä mennään ja soitti kättärille. Tällä kertaa saatiin lupa lähteä tulemaan.
Synnytyshuoneeseen päästyä kohdunsuu olikin jo auki 4cm. Kokeilin ilokaasua, mutta maski ahdisti enkä voinut sitä ottaa. Epiduraalin sainkin sitten aika pian ja se oli ihanaa! Tosin laittaminen oli aika rankkaa, kun piti olla kovissa supistuksissa ihan liikkumatta, mutta onneksi se kävi nopeesti. Puudute vaikutti pari tuntia, sitten alkoi taas pikkuhiljaa supparit tuntua tosi kipeästi. Jotain tippaa kätilö laittoi vielä antamaan pontta suppareille ja puudutettakin sain lisää. Aika pian olikin kohdunsuu täysin auki, mutta en silti voinut vielä ponnistaa, koska vauva oli vielä hiukan liian ylhäällä ja hiukan väärässä asennossa synnytyskanavassa. Tämä välivaihe olikin koko synnytyksen inhottavin ja tuskallisin vaihe, kun piti vaan odotella vauvan laskeutumista ja hirmu kova paineen tunne alapäässä, ja kesti n 1½tuntia. Sain vielä pudendaalipuudutteenkin ponnistusvaihetta varten.Klo 6 sainkin sitten ruveta ponnistamaan ja puudutteista huolimatta tunsin aika hyvin kuinka se tapahtuu. Jotenkin aika luonnostaan sen osasi. Yhteensä 12min kesti ponnistusvaihe. Huippua oli se, kun tuntui että loppuu happi enkä jaksa enää yhtään, niin kätilö kannusti että "vielevielävielä" ja äänensävystä ymmärsin, että nyt ollaan lähellä, ja ihan tosi väsyneenä vielä rutistin menemään, niin sieltähän se vauvan pää tuli ja alkoi heti kuulua huuto! Kätilöt ja mies sitä siinä ihastelivat ja ihmettelivät, kun toinen pyöritteli päätä ja silmiä availi ja parkui! Loppuponnistus olikin helppoa, vauva tuli melkein kuin itsestään ulos. Kätilö nosti sen sitten ylös ja näin että tyttöhän sieltä tuli. :heart: Siinä vaiheessa ei kyllä enää sattunut yhtään, ja minä ja mies molemmat itkettiin aivan valtoimenaan, kun oli niin ihana pikkuvauva meillä. Tyttö nostettiin heti mun rinnan päälle, ja hetken päästä sitten tissille imemään, kova nälkä olikin pienellä. Sitten pääsin suihkuun ja saatiin vähän aamiaista. Oikea jalkani tosin petti alta pudendaalin takia, mutta se meni ohi muutassa tunnissa. Episiotomia leikattiin myös jossain vaiheessa kireän välilihan takia, mutta sitä en itse siinä tohinassa edes huomannut. Tikkejä tuli, mutta ilmeisesti haava alkaa jo parantua hyvin, ihan hyvin voin jo istuakin!
Kaikenkaikkiaan aivan mahtava kokemus, jota en pois vaihtaisi, kivusta huolimatta! Kokonaisuudessaan synnytys kesti siis 8h12min laskien siitä ihan ekasta supistuksesta, eli kohtuullisen nopeasti selvisin ensikertalaiseksi. Kotiinhan me päästiin sitten vauvan kanssa maanantaina eli 2vrk
äästä synnytyksestä.
Toivottavasti omaa koitostaan odottavat saatte vähän rohkeutta tästä mun tarinasta, ei ne synnytykset välttämättä oo aina kauhutarinoita näköjään!
Siitä mä olin vielä tosi tyytyväinen, että se mun kätilö tuli sunnuntaina vielä kertaamaan synnytyksen kulun mun kanssa ja sai jutella siitä kokemuksesta. Sanoinkin kätilölle, että mielestäni meni tosi hyvin synnytys, eikä mitään pelkoja jäänyt.
Ituhippi ja ihana tyttövauva
