Tässäpä tulis synnytyskertomusta sen verran kun ehdin laittaa:
Eli su-aamuna hulahti lapsivettä klo.8 aikaan aamulla. Kalvoissa oli reikä jossain ylempänä, tasaisin väliajoin sitä sitten hulahteli, aika runsaasti kuitenkin. Alettiin valmistelemaan lähtöä kaikessa rauhassa, mutta sitten tajusin ettei vauva oikein liiku. Soitin sairaalaan ja pyysivät tulemaan ainakin näytille. Olin silloin rv 37 auki jo 1,5cm. Mentiin sairaalaan klo.10 ja käyrillä kaikki näytti onneksi hyvältä, vaikka liikkeitä en tuntenutkaan. Kotiin eivät enää laskeneet.
Kevyesti supisteli, mutta oikeat kunnon supistukset alkoivat klo.15-16 välillä. Silloin ehdottivatkin jo epiduraalia ja sen otinkin siinä. Klo.16.30 olin auki 3 cm. Avautuminen oli ensisynnyttäjäksi aika vauhdikas, kun klo.19 paikat olikin jo KOKONAAN auki...
Muutaman todella kipeän supistuksen ehdin tuntea ennen puudutusta, muuten se siitä vaiheesta jäi positiivinen kokemus.
Kuvittelin sitten tietenkin, että ponnistus menisi yhtä hyvin. Mutta ihan niin helppoa se ei sitten ollutkaan... :/ Minulla ei tullut KERTAAKAAN koko aikana ponnistamisen tarvetta. Osastolla oli ruuhkaa, eikä kätilö ehtinyt siinä olemaan. Epiduraali lopetettiin ja laitettiin supistuksia vauhdittava tippa, jotta saisin apua ponnistamiseen. Siitä alkoi kamalat kivut... :'( Joka supistuksella yritin ja yritin ponnistaa parhaani mukaan, mutta kätilö kävi vaan välillä toteamassa, että ei tule lapsi alaspäin. Lisäksi sydänäänet laskivat joka supistuksella. Sitten päättivät rueta laittamaan imukuppia valmiiksi. Pyysin päästä pystyasentoon, kun koko ajan tuntuu, että siitä olisi helpompi ponnistaa. Lopulta siihen pääsinkin ja vauva alkoi heti laskeutua. Ennen kun lääkäri ehti tulla imukupille, tyttö syntyikin ihmeen nopeasti ajatellen sitä ettei minulla edelleenkään ollut tarvetta ponnistaa. Jotenkin sitä vaan oppi kuinka sen voisi tehä.
Ja sieltähän putkahti täydellinen, ihana pieni tyttö! :heart: Napanuora oli löysästi kaulan ja vartalon ympärillä, joka aiheutti ne sydänäänien laskut. Neiti annettiin rinnalle ja hän tarttuikin heti innoissaan imemään... :heart:
Minulle leikattiin eppari, mutta ihmeen vähän se on vaivannut. Olen pystynyt koko ajan kävelemään ja istumaan normaalisti. Myös vessaasiat onnistui toimittaa alusta saakka.
Kotiin päästiin lääkärintarkastuksen jälkeen. Ja kotona elämä on lähtenyt hienosti käyntiin... :heart: