Tervehdys!
Kiitos kaikille onnitteluista! =) Ja onnea jälleen kaikille uusille vauvoille perheineen! Sekä jaksamista odottelijoille!
Tässä viimein lupaamani synnytyskertomus:
Toissa viikon sunnuntaina bongasin ekat supparit. Su-ma yö tuli nukuttua melko huonosti ja aamulla laskeskelin, että suppareita tuli jopa 10 min välein. Ne kuitenkin harvenivat lepäiltyäni sängyllä. Aamupäivällä jotain nestettä lorahti hieman pöksyihin ja pohdiskelin, että onkohan tämä nyt lapsivettä. Sitä ei kuitenkaan tullut kovin paljon ja ajattelin, että katsellaan tuleeko lisää. Puolen neljän aikaan iltapäivällä nestettä tuli taas ja tuolloin olin aivan varman, että kyseessä on tosiaan lapsivesi eikä mikään muu neste. ;-) Soitin sitten Kättärille, jossa pyydettiin menemään näytille ennen iltaa.
Joskus puolen kahdeksan aikaan menimme sairaalaan, jossa neste varmistui lapsivedeksi. Mulla olisi vielä ollut mahis mennä kotiin odottelemaan, mutta päädyin varmuuden vuoksi jäämään Kättärille. Yö meni jälleen superhuonosti ja joskus neljän aikaan pyysin särkylääkettä, jonka avulla sain unta pari tuntia.
Aamuun mennessä ei synnytys ollut edistynyt ja päädyttiin puhkaisemaan kalvot kunnolla. (Vuotanut lapsivesi oli tullut jostain "ylempää"). Synnytysosastolle pääsimme klo 11, jolloin hommaa alettiin vauhdittaa myös oksitosiinitipalla. Supparit oli melkoisen epäsäännöllisiä ja epältiin, että ennen kuin vauva tulee maailmaan, voi kestää pitkäänkin. Iltapäivällä touhu alkoi käydä kivuliaaksi ja ensimmäisenä mulle tarjotiin ilokaasua. Heti ensimmäisten henkosten jälkeen oksensin rajusti ilman, että edes ehti paha olo tulemaan. Totesin, että "tämä ei ole mun juttu". KÄtilöt kuitenkin rohkaisivat ottamaan uudet henkoset, kun paha olo ei välttämättä tule kuin ekasta imaisusta. Niin siinä sitten kävikin ja sain kaasusta jonkin verran apua. Ennen viittä totesin, et nyt tarvin epiduraalin ja sainkin sen tosi nopeasti. Laitto sujui mallikkaasti, enkä saanut siitä mitään sivuvaikutuksia. Epiduraali tuntui aivan taivaan lahjalta viedessään kaikki kivut pois ja jäljelle jäi vain paineen tunne. Rentouduin jopa niin, että nukuin lähes kaksi tuntia kesken varsinaisen synnytyksen, jonka laskettiin alkaneen klo 14
.
Unieni jälkeen totesin, että epiduraalin laitosta on jo 2 tuntia ja sen vaikutusajaksi oli sanottu juuri tämä aika. Kysyinkin, että voisinko saada sitä lisää, vaikka mitään kipuja ei ollut takas tullutkaan ;-). Tässä vaiheessa tarkistettiin kohdunsuun tilanne ja todettiin paikkojen olevan 10cm auki ja että enää ei epiduraalia tipu. Mun epäsäännöllisten suppareiden teho yllätti kokeneenkin kätilön
. Mietitytti hieman, jotta mitenköhän loppuvaihe sujuu, mutta se meni yllättävän helposti. Sain ponnistettua pojan maailmaan 7 minuutissa, eikä ponnistus tehnyt sen kipeampää kuin yhden kirosanan jouduin hartioiden ulostullessa päästämään.
Poika tuli maailmaan käsi poskella, mutta selvisin silti kahdella tikillä. Pystyin nousemaan pikapuolin omille jaloille ja kävelimme synnyttäneiden osastolle, jossa pystyi jopa istumaan saman tien. Koko homma meni siis todella mukavasti ja koko perhe selvisi ilman traumoja
.
Nyt ollaan opeteltu kotielämää jo viikon verran ja ihan mukavasti sujuu. Ainoa ongelma on ollut syömisen kanssa. Poika ei oikein saanut tisseistä tarpeeksi ruokaa irti ja verensokerit laski sairaalassa liian alas. Siksi jouduttiin turvautumaan lisäravintoon ja pulloon. Nyt poika vaatii heti ruokaa, kun nälkä tulee ja pääasiassa hän syö pullosta. Imettäminen olisi kyllä ollut paljon helpompaa, kun ei olisi tarvinnut pulloja keitellä. Mutta näillä eväillä mennään nyt... : / Onneksi poika kuitenkin voi muuten hyvin.
Lion73 ja Ekso 11 vrk