Synntyskertomusta täältäkin
21.8 40+6 Olen koko päivän kani-ja jyrsijänäyttelyissä touhuamassa. Kantelen pöytiä, siivoan lattiaa...yms. Eli jalkojen päällä melkeen koko päivä 9-18. Eikä mitään tuntemuksia illalla.
22.8 41+0 Laimeat, selkään kuitenkin tuntuvat supistukset alkaa heti aamusta. Kellottelen, tulevat n. vartin välein. Voin kuitenkin touhuta ihan normaalisti. Välillä tuntuu olevan pitempiäkin taukoja. Kyläilemme molemmissa mummuloissa ja haetaan kiinalaista ruokaa kotiin. Iltapäivällä huomaan pissalla käydessä että paperiin jää kirkasta verta ja pieniä verihyytymiä. Soitan synnärille, kerran verta ei tuu paljon pitäs olla normaalia, johtuu kohdunsuun avautumisesta. Kätilö sanoo kuitenkin että voin käydä näytillä jos vuoto jatkuu tai muutenkin.
Mahan puolelle rupee käymään kipeää vaikka ei supistakaan. Päätämme illalla lähteä kuitenkin synnärille näytille. Ollan n. klo. 21 synnärillä. Otetaan käyrää, käyrälle piirtyy laimeita suppareita 15 minuutin välein edelleen. Kätilö sanoo että lääkäri haluaa kuitenkin ultrata. Joten jäämme odottelemaan lääkäriä joka on jossain toimenpiteessä osastolla. Odottelemme reilun tunnin. Lääkäri ultraa ja kaikki on kunnossa. Sisätutkimuksessa olen kahdelle sormelle auki ja kanava on lyhentynyt 1,5 senttiin. Lääkäri pyörittelee kohdunsuuta, käy aivan sairaan kipeää. Lähdemme kotiin. Kello on niin paljon että isommat lapset ovat mummulassa nukkumassa joten ajelemme miehen kanssa kahdestaan kotiin. Katselemme CSI:tä ja koitan syödä iltapalaa. Supparit ovat selvästi kipeämpiä lääkärin "käsittelyn jälkeen". Mies laittaa TENS-laitteen selkääni. Kai se vähän auttaa. CSI:n jälkeen otan pari panadolia ja lähdemme kokeileen nukkumista. Ei tullut nukkumisesta mitään. Supparit tulevat jo viiden minuutin välein ja kippuroin kivusta. Jossain vaiheessa päätetään että lähdetään takaisin.
23.8 41+1 Olemme synnärillä klo. 1.30. Kätilö tutkii kohdunsuun. Edelleen sama tilanne, ei ole siis edistynyt. Supistuksia tulee silti 5:n minuutin välein. Kätilön mielestä ovat liian epäsäännöllisiä ja lyhyitä. Kysyy pärjäisinkö vielä kotona. Kai minä sit pärjään. Mietityttää että kuinka tiuhaan niitä pitäis tulla että olisivat säännöllisiä. Kätilö lähtee käymään jossain ja tulee n. vartin päästä. Päättä kokeilla vielä kerran kohdunsuun tilannetta, ja sanoo että vauva on laskeutunut paljon vartissa, että pääsette kuitenkin saliin. Huh.
klo. 2.15 Siirrytään saliin. Otetaan käyrää ja kätilö ohjaa ilokaasun käytössä. Aikaisemmissa synnytyksissä siitä ei ole ollut hyötyä, mutta nyt se tuntuu vievän kipeimmän supparihuipun pois. Ja kyllähän siitä pienoiset kännitkin saa, meinaa välillä hihityttää. Koitan miehellekin tarjota mutta ei halua ottaa huikkaa. TENS-laitteen otin pois jo synnärin vastaanotossa, jotenkin ei toiminut mulla, valmiiksi kipeään selkään sähköä, auts. Kätilö tarkistaa jossain vaiheessa tilanteen, kanava kadonnut ja 3cm auki, eli etenee ihan hyvin. Kätilö kysyy myös kivunlievitystoiveita ja mulla on toiveena saada spinaali.
Joskus puoli neljän maissa kätilö tulee kertomaan että anestesialääkäri on tulossa viereiseen huoneeseen, voi laittaa samalla puudutuksen minullekin. Sanon että en oo vielä niin kipeä että välttämättä tarvisin. Oon siinä vaiheessa n.5cm auki. Pitää valita otanko spinaalin nyt, koska todennäköisesti anestesialääkäri ei kerkeä sitten tämän jälkeen niin nopeasti sitä pistämään, koska synnytys on edennyt hyvää vauhtia. Päätän kuitenkin sen ottaa, siitä oli viimeksi niin iso apu ponnistusvaiheessa. Spinaali laitetaan ja kaikki kivut katoavat, tilalle tulee vaan järjetön kutina! Joka paikkaa kutittaa eikä auta yhtään vaikka kuinka raapii. Miehen kanssa ollaan ihan ihmeissään, että pitäskö tän muka jo kahen tunnin sisällä syntyä, vastahan me tultiin?
Puoli viiden aikoihin kätilö tulee lääkärin kanssa että puhkaistaan kalvot vauhdittamaan synnytystä. On muuten sama lääkäri joka pyöritteli kohdunsuuta illalla, naureskelee että sehän lähti helposti sit käyntiin. Yllätykseksi kalvot onkin puhjenneet itekseen, enkä oo huomannut mitään. Eli ilmeisesti lapsivettä on ollut enää vähän. Lääkäri kiinnittää pinnin vauvan päähän. Tuossa vaiheessa olen reilut 7cm auki.
Saan jonkun aikaa nukuttuakin kun spinaali vaikuttaa niin hyvin. Mieskin kuorsaa sohvalla
Puoli kuuden maissa heräilen, tuntuu että supistuksen huiput rupeaa taas tuntumaan paineen tunteena alhaalla. Sanon tästä kätilölle joka tutkii tilanteen ja olenkin jo täysin auki. Saan kuulemma ponnistaa kun paineen tunne tulee. Papereihin oli ponnistuvaiheen pituudeksi merkitty 2minuuttia, ponnistinkohan kolme kertaa ennen kuin pää syntyi. Siitä sitten pari ponnistusta niin syntyi loputkin. Katselemme ihmeissämme sinistä rääpälettä, meidän pikkutyttö!
Synnytys oli kokonaisuudessaan tosi helppo, yhtä helppo kuin siskonsakin. Hirveän kipeä en kokenut olevani koko aikana. Kätilö sanookin että vauva on tullut äitiinsä, ei turhia valita kun hän ei edes kunnolla itkenyt, pari kertaa vain parkaisi. Ja spinaali toimi taas tosi hyvin, en kokenut mitään kipua koko ponnistusvaiheessa, mikä toivomukseni olikin
Mitat oli 3380g ja 49cm, itelle tuli muutama tikki 1. asteen repeämään.
-Sande & pikkuneiti 4vrk
