Vihdoin sivistyksen parissa! Anteekssi, en jaksa kommentoida vielä muiden
juttuja, mutta koitan jotain kertoa miten meillä meni..
Supparithan alko tosi kipeesti su-ma yönä eli viikko sitten. tiistaihin asti kärvistelin ja
oottelin neuvolaan asti joka oli päivällä. siellä terkka sanoi että minä EN halua toimia kätilönä,
tää ei oo sun paikka vaan menet nyt synnärille. suppareita tuli tositosi tiheesti, enkä ollu kahteen päivään nukkunu.
No, neljän aikaan menin synnärille, käyrille piirty suppareita muutaman minsan välein.
Auki olin tässä vaiheessa SORMELLE! ja kaulaa sentti jäljellä.
Kätilö pisti shoppailureissulle.. eipä ois kovin tehny mieli mutta toteltiin kuitenki
takas tultiin vasta 23 aikaan illalla, kipupiikkiä ja lepäileen. auki tuolloin VÄLJÄSTI sormelle.
Meinas usko loppua. suppareita tuli jatkuvasti ja piikki rentoutti kivusta jäykät lihakset
niin että supparit vaan koveni. no, kolmas täysin uneton yö. kiikuskelua, itkua ja lämpötyynyä. Olo tuntu tosi yksinäiseltä kun mies nukkui ja minusta tuntu ettei
kroppa toimi oikein. No, aamulla lisää kipulääkettä piikkinä, sain torkuttua suppareiden välit.
9 aikaan aamulla hoitaja tuli hakemaan saliin, olin n. 4cm auki maanantain vastaisesta yöstä- keskiviikko aamuun jatkuneilla suppareilla.
Salissa sain lopulta epiduraalin. kalvotki puhkaistiin sen jälkeen.
Tasaisin väliajoin tarkisteltiin miltä ks näyttää. Oksitosiini tippa laitettiin myös tehostamaan suppareita. Kolmelta iltapäivällä aloin tuntea aivan järkyttävää kipua, puuduteannosta nostettiin mutta ei auttanu yhtään. Olin aika huonossa kunnossa, järkyttävä väsymys ja heikko olo kun ei ollu syöny yli vuorokauteen. vauvan sydänäänet heitteli hurjasti sen niiden mun kipukohtausten aikana, 50-170! lääkäri pyydettiin paikalle, tässä vaiheessa en tienny vielä yhtään että joku on hullusti. Lääkäri otti vauvan päästä verinäytteen,(sitä ennen yksi lääkäri oli kokeillut ja epäonnistunut yrityksessään) josta katottiin pH arvo, joka kertoo miten vauva jaksaa ja tulee jaksamaan synnytyksen.se oli matala. salissa oli yhtäkkiä paljon ihmisiä, enkä tajunnut ollenkaan mitä tapahtuu. kätilö kysyi millon oon syöny ja juonu viimeksi, ja käski lopettaa. siinä vaiheessa aloin itkeä ihan hulluna. happimaski annettiin ja käskettiin hengittää siitä, että vauva pärjäisi. Lopulta tuli kiireellinen sektio käsky, katetria alettiin laittaa paikalleen klo 16.07. ovellla ramppasi ihmisiä huutelemassa että sali on valmis, hoitajia käskettiin pitämään kiirettä.
kun sain vaihdettua sänkyä, kärrättiin mut saliin. pari minuuttia sektiopäätöksestä. mies joutui odottamaan lastenhoitohuoneessa. ei ehitty puhua mitään ennenku olin jo leikkaussalissa. Itkin hulluna ja olin ihan paniikissa. kivut oli aivan järkyttävät.
lopulta vauva saatiin ulos ja onniteltiin pienestä pojasta, syntymäaika 16.25. hyväkuntoinen oli onneksi, 9 pistettä pienelle miehelle.
minä vaan itkin ja silitin pikkuisen täydellisiä pikkuruisia sormia. vauva vietiin isälle ja minut kursittiin kokoon ja vietiin heräämöön. Siellä olin aivan lääkehuuruissa ja puhuin ääneen jotain aivan käsittämätöntä
lopulta 19 aikaan pääsin vuodeosastolle pikkuisen ja isän luokse. imetystäkin opeteltiin.
kauheesti en tapahtumista muista lääkkeiden ja väsymyksen takia. yöllä vauva vietiin pois ja hoitaja toi pari kertaa vaavin syömään. toisella kerralla nukahdin pikkumies vieressä pariksi tunniksi. Toipuminen on ollut TODELLA hidasta. Tänään vasta päästiin pois osastolta, sairaalassa siis ti-su. Haava ja koko maha on todella kipeät. pikkuisen sokereita tarkkailtiin, eilen aamulla oli vain 1.8
Kuulin että sektioon päädyttiin sen takia, että napanuora oli liian lyhyt ja lisäksi kaulan ympärillä. tästä johtu pysähtynyt synnytys, vaavi ei päässyt laskeutumaan ja paikat ei
avautunu. Nyt tuota täydellistä pientä peikkoa kattoessa tuntuu järkyttävältä, että
jos alatiesynnytystä ois yritetty, pieni ois kuristunu napanuoraan. Onneksi ! päädyttiin sektioon ja meillä on oma, ihana, rakas ja täydellinen peikkopoika, jota äiti ja isi rakastaa valtavasti :heart:
tää viikko on ollu aivan järjettömän raskas ja toipuminen kestää, mutta meillä on terve ja rakas pieni, ja se on tärkeintä.
eli meille syntyi POIKA, 2885g, 49cm, py 34
rv 39+2
Jaksamista kaikille pallomahoille ja vauvan saaneille :heart: Pysyn linjoilla tsemppaamassa teitä, luettavaa ainaki viikon aikana on tullu huomattavasti
epplu + rumpali 4 vrk :heart:
