Mutta jos äidin palkka nousee, niin todennäköisesti (ainakin minä tekisin niin) siitäkin suurempi osa kuin ennen menisi lapsiin. Miksi siis isän palkankorotuksen tullessa pitäisi todeta, että ollaan me ennenkin sillä pienellä elarilla tultu toimeen? Eli edelleenkin perään sitä, että miksi näiden isän uusien mielestä isällä ei saisi olla kuin mahdollisimman pienet velvollisuudet OMIIN LAPSIINSA??????????????? Ja kun tosiasia kuitenkin on, että suurimmalla osalla isä ei lapsilleen osta mitään muuta kuin elarit. Olen useasti kuullut kommenttia, että "sitävartenhan se saa ne elarit". Ihannehan toki olisi jos elatus asiat toimisivat niin, että isäkin aina kun varoja on, auttaisi lasten hankinnoissa yms. Mutta karua todellisuutta on, että aika harvoin se noin toimii. Eihän nämä asiat yksinkertaisia ole koskaan. Ärsyttää vaan se, että lähivanhempi saa aina haukut siitä, että uskaltaa vaatia toiseltakin vanhemmalta tämän osuutta lasten elämään. Eri asia tietysti silloinkin jos lapsi on lähes puolet ajastaan sillä etävanhemmalla. Meillä vaan tilanne on se, että exä ottaa lapsia nippanappa joka toinen viikonloppu ja viikon kesälomastaan. Eli lapset on lähes aina mulla. Ja mulla on hoitomaksut yms. hoidettavana kun työtäkin on tehtävä että muksujen kanssa eletään.