Elämäsi vaikein asia G

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Vaikein asia tähän mennessä on yhden lapseni sairaus, autismi kyseessä. lapsi on ihana ja viaton, mutta sairaus vie kaiken energian ja vaikuttaaa koko perheeseen ja lapseen itseensä suuresti. Muuten elämämme on varsin mailillaan, mutta noin iso asia lapsen terveydessä tuntuu välillä ihan liian isolta taakalta.
Mikä teillä on vaikein/raskain asia?
 
Mä en ikinä unohda sitä, kun isäni antoi minulle selkään... Se oli jotain niin kammottavaa ja noloa. Hän vaan kiivastui typerästä syystä (en halunnut ottaa reilusti nuorempaa siskoani kaverini luoksen mukaan) ja sitten remmi lauloi :'(
Vaikka minullakin on yksi erityislapsi, en koe vaativaa arkea hänen kanssaan niin vaikeaksi kuin tuota... pahoinpitelyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en ikinä unohda sitä, kun isäni antoi minulle selkään... Se oli jotain niin kammottavaa ja noloa. Hän vaan kiivastui typerästä syystä (en halunnut ottaa reilusti nuorempaa siskoani kaverini luoksen mukaan) ja sitten remmi lauloi :'(
Vaikka minullakin on yksi erityislapsi, en koe vaativaa arkea hänen kanssaan niin vaikeaksi kuin tuota... pahoinpitelyä.

olitko minkäikäinen? :( oliko kerta vai toistuvaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äidille:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en ikinä unohda sitä, kun isäni antoi minulle selkään... Se oli jotain niin kammottavaa ja noloa. Hän vaan kiivastui typerästä syystä (en halunnut ottaa reilusti nuorempaa siskoani kaverini luoksen mukaan) ja sitten remmi lauloi :'(
Vaikka minullakin on yksi erityislapsi, en koe vaativaa arkea hänen kanssaan niin vaikeaksi kuin tuota... pahoinpitelyä.

olitko minkäikäinen? :( oliko kerta vai toistuvaa?

Joskus ala-asteella, koulussa oli kuitenkin. Hämärästi muistan, että kertoja olisi ollut 2, mutta tuon mainitsemani muistan valitettavasti kuin eilisen päivän. Isäni ei tänäkään päivänä häpeä sitä :(
 
Masennus joka johtui monesta vaikeasta asiasta jotka kasaantuivat kaikki samalle vuodelle.

Yo-kirjoitukset, erittäin vaikeat pääsykokeet, poikaystävä koko vuoden armeijassa, omien vanhempien riitaisa ero (johon vetivät minutkin mukaan haukkumalla toisiaan minulle) sekä muuttaminen hyvin kauas pois kotoa opiskelukaupunkiin heti kirjoitusten jälkeen ja se ettei opiskelujen alkaessa ollut enää energiaa yrittää hankkia kavereita.

Masentunut olin alkusyksystä alkukevääseen kaiken tuon seurauksena, onneksi mies palasi armeijasta ja auttoi minua pääsemään jaloilleni niin etten sitten lopulta tarvinnut niitä lääkkeitä.

Vaikeampaa on varmasti tulossa, mutta tuossa tähän asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en ikinä unohda sitä, kun isäni antoi minulle selkään... Se oli jotain niin kammottavaa ja noloa. Hän vaan kiivastui typerästä syystä (en halunnut ottaa reilusti nuorempaa siskoani kaverini luoksen mukaan) ja sitten remmi lauloi :'(
Vaikka minullakin on yksi erityislapsi, en koe vaativaa arkea hänen kanssaan niin vaikeaksi kuin tuota... pahoinpitelyä.

:hug: Täällä myös yksi remmiä ja tukkapöllyä ja risua saanut :/

Elämäni vaikein asia on äitini.
Hän on puolueellinen kun on kyse lapsistaan, vanhempi osaa kaiken ja on paras ja jos joku muukin niin sitten nuorin, keskimmäinen ei ole mitään, eli minä.
Hän ei puhu, ei menneestä ei nykyhetkestä, on siis erittäin sisäänpäin kääntynyt useimmille ihmisille, ja kaikki pitäisi ajatuksenluvulla hoitaa.
Muutenkin paljon sellaista, mikä on jäänyt mieltä kaihertamaan mutta tuskin koskaan selviää.
 
koko lapsuus...isä veteli millon paljaal kädel,millon risul ja millon vyöllä,joi,hakkas äitiä ja äiti ei saanu aikaseks lähteä ennen ku mä olin 15v....jätti mut ainoona isän työ asumaan(sisaruksia mulla 3) =( ikinä en unohda,mut anteeks olen isälle antanu...tiedän etten oo mikää helppo lapsi ollu ja täten en ihan syytönkää selkäsaunoihin =((
 
Lapsuudessa oli niin monta kovaa kolhua että vieläkin niitä asioita käsittelee päässään jopa iltaisin kun pitäisi ajatella vain kauniita asioita. Tosin ne on helppo välttää omien lasten kohdalla. Järki käteen vaan. Onneksi mieheni on vahvana vieressä.
 
Entinen mieheni pelasi venäläistä rulettia, ja tapahtui pahin mahdollinen. Tapahtui eromme jälkeen, ja kesti vuosia ennen kuin selvisin asiasta. En tiedä olisinko ikinä selvinnyt, jos olisi tapahtunut vielä yhdessäollessamme...
 

Yhteistyössä