Elämään väsynyt!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
Tiedän täällä moni valittanut elämäänsä,mut pakko purkaa itteänsä....olen kai masentunut en läydä mitään iloa näistä päivistä..O on niin yksinäinen sukulaiset kaukana ja vanhat kaverit myös. Joo tiedän et kavereita täytyy hankkia ja NIIN olen yrittänytkin mutta,mutta helppoa se ei ole..ja mies ei ymmärrä tätä tuskan tunnetta mikä mun sydäntä raastaa..olen puhunut monet kerrat mutta ei,ni ei tärkeää on vain omat menot...tuntuu kuin olisin yksinhuoltaja AINA YKSIN! En vain kestä tätä enää..haluisin vain lopettaa oman elämäni....en tiedä mitä tässä tekis?
 
tuo on kuin mun kynästäni sillä erotuksella että en halua lopettaa elämääni. Yksinäinen silti olen että sydämestä raastaa=( Mistäpäin sä olet jos voitais vaikka tutustua?
 
Itsellä on kanssa kaverit pitkin Suomea. Uudella paikkakunnalla on sellaisia tuttuja joiden kanssa voi käydä kyllä lasten kaa leikkimässä mutta ei "henkiystäviä". Aika yksinäiseltä itsestäkin välillä tuntuu. Omia menoja ei juuri ole ilman muksuja. Olen itse kyllä aika sosiaalinen, mutta.. tälläistä tämä on.
 
Jos olet töissä käynyt on varmaan tylsää olla kotona. Jos olet kotiäiti löydät kenties uusia ystäviä seurakunnankerhosta tai mannerheimin lastensuojeluliiton kerhosta, jos menet reippaasti juttelemaan toisten äitien kanssa.
 

Similar threads

Yhteistyössä