elämä lopussa kakskymppisenä?

[voi ei...]

Miksi mä tätä tänne kirjoitan..

Mä huudan tuskasta, mä en kestä mun elämää. Mulla ei oo oikeesti mikään huonosti, mutta silti kaikki tuntuu pahalta. Ei enää yhtään ystävää, mutta silti tuntuu ettei haluais edes olla kenenkään kanssa. toiset ihmiset suorastaan ällöttää, inhottaa, kaikki turhanpäiväinen jutustelu tuntuu turhalta, merkityksettömältä. Kukaan ei kaipaa mua mihinkään , kukaan ei halua viettää aikaa mun kanssa. Mut nyt tuntuu että menee tosiaan kuppi nurin, mä vedän miehen ja lapsenkin mukaan tähän tyhjään elämään. Mies sanoi ettei olisi halunnut viettää juhannusta kotona , mutta eihän meitä kukaan enää mihinkään kutsu. haluaisin vaan nukkua, nukkua, nukkua. Niin pitkään että kaikki tää tuska on ohi ja joskus tuntuis hyvältäkin, että joskus joku pitäis mustakin ;(

sanokaa miten tästä pääsee yli, masennus todettiin viime syksynä, mutten silloin halunnut lääkistystä aloittaa, kai olisi pitänyt. Kuoleminen vaan tuntuis parhaalta vaihtoehdolta..

 

[feger]

Aloita lääkitys nyt heti! Yritä ainakin saada apua itsellesi.

 

[Non compos mentis]

Mä pääsin alle vuoden lääkityksellä takaisin kiinni elämään.

 

[masentuneen vaimo]

Sulla on masennus! Ehdottomasti hae apua, niin olosi helpottuu!
Googletapa varsin aiheesta ja varsinkin eri foorumeilta kannattaa lukea ihmisten omia kokemuksia. Sinä et ole ainoa.

Mutta perheesi vuoksi on todella tärkeää hakea apua tilanteeseen. Meilläkin oltiin eron partaalla, ennenkuin asiat alkoivat luistaa taas..

 

[ap]

Mietin myös voisinko kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja onko masennus syy tai seuraus tälle? tuntuu jällain lailla turhalta hakea apua, kun on niin yksinäinen. Saisinko muka ystäviä tai vanhat ystäväni takaisin vaikka normaalisoituisin?

 

[kohtalotoveri]

täällä yksi samojen ongelmien kanssa painiskeleva.. :/ paitsi että olen yh ja ero tuli juurikin osaksi sen takia että mä erakoiduin ja halusin olla vaan kotona ja nukkua, mies halusi juhlia ja elää sosiaalista elämää >tiet erkani. joten hae ihmeessä apua, jotta voit edes pelastaa parisuhteesi. mäkin hain, mut en aloittanu lääkitystä vaan terapian. auttanut jonkin verran, mutta silti yhä pahoja päiviä paljon.. päivä kerrallaan mennään! tsemppiä sulle!