elämä 2 pienen kanssa?
- Viestiketjun aloittaja mimonmami
- Ensimmäinen viesti
V
v
Vieras
lapsilla ikäeroa 1v3kk ja helpoin vaihe oli kun kuopus oli 0-9kk se oli kyllä elämäni ihaninta ja antoisinta aikaa 
S
Susu
Vieras
Mua taas pelottaa se et mun poitsu tulee olemaan jo reilu 4v ku tämä maha-asukki syntyy..liian iso ikäero..?! Musta tuntuu et just tollanen 1-2v ikäero olis paras. Pojalla kun on vielä adhd..saa nähä miten käy!
V
vv
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mimonmami:miten onnistuu kun esikoinen on alkanut just juoksennella ympäriinsä, ja kakkosen kanssa juokset tissi suussa (siis vauvan suussa) sitä paimentamassa..?
kyllä niillä hetkillä on vaan tapana lutviutua
E
eka vuosi
Vieras
Minusta raskainta oli se kuopuksen syntymän jälkeinen eka vuosi. Esikoinen heräili vielä pari kertaa yössä ja siihen päälle vauvan yöheräilyt, eli nukuttu ei paljoakaan. Lapsilla ikäeroa 1v7kk.
V
vieras
Vieras
J
jääte
Vieras
Minusta ei ollut vaikeaa, kun pienempi oli vauva. 2 vuotta ikäeroa. Molempia pystyi hyvin hoitamaan, eikä isompi sännännyt heti tekemään pahoja kun vauvaa hoidettiin, kuten vähän olin pelännyt. Vauvahan myös nukkuu paljon, niin esikoinenkin saa aikaa. Nyt kun on 4- ja 2-vuotiaat, niin vaikeampaa nyt on, kun ovat oppineet tappelemaan
Kumma, miten molempia kiinnostaa kerralla sama lelu, eikä mikään muu kelpaa...
Kumma, miten molempia kiinnostaa kerralla sama lelu, eikä mikään muu kelpaa...
S
suosittelen
Vieras
Oikein ihanaa on ollut,eikä ollenkaan niin rankkaa kun luulin!Pahin vaihe oli kun kuopus oli n.vuoden ja alkoi eka uhma,KAIKKEA nukkumaanmenosta pyllynpesuun ja pukemisesta syömiseen vastusti ja tietty esikollakin silloin taas pahempi testailuvaihe päällä.Silloin kyllä tuntuu,että luovutan.Mutta äkkiä nuo kaudet menee ohi ja nyt on taas oikein leppoisaa =) Nyt lapsilla ikää kohta 2v ja 3,5v.Ja kolmannesta haaveilen...
N
Nalletar
Vieras
Meillä on lapsilla ikäeroa kaksi vuotta. Ihan aluksi laitokselta tullessa tuntui kyllä vaativalta kahden pienen hoito. Tai tarkemmin sanottuna oli haastavaa olla vähän väliä imettämässä ja koittaa paimentaa yhtä uhmaikäistä. Ja 2-3kk ikä vauvalla oli sellaista itkusempaa aikaa ja sai illat kannella sylissä. Sitten kyllä helpotti suuresti. Noin 3kk iästä vauva on nukkunut yönsä ja päiväunet isoveljen kanssa samaan aikaan. Se auttaa ihan kamalasti. Ja jo nyt (vauvan ollessa 8kk) lapset alkaa viettämään aikaa keskenäänkin. Pian ne jo leikkii kunnolla toistensa kanssa ja sitten olen varmasti tyytyväinen pieneen ikäeroon.
Mie olen vissiin ihan outo kun ei musta elämä kahden pienen kanssa ole mitenkään vaikeaa.Ikäeroa lapsilla 1v1kk. Siihen unenpuutteeseen on jo tottunut kun kakkonen syntyy niin johan sitä valvoo samoilla silmillä toisenkin kanssa. Nyt kun kuopus on 1,5.v niin leikkivät tuon 2.5.v kans joka päivä ihan tohkeissaan =)
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v5kk ja alkukaan ei olisi ollu rankkaa jos tytöllä ei olisi ollut pahaa koliikkia tai jos se olis ollu ees pikkusenkin helpompi vauva. Mutta nyt kun tyttö on paljon isompi ja esikoinenkin täyttää kohta 3v niin kyllä alun hankaluus on kruunattu tolla kun näkee kuinka sisarukset toisistaan tykkää.
Kolmatta odotellessa ja edelleen pienellä ikäerolla.
Kolmatta odotellessa ja edelleen pienellä ikäerolla.
jonkinlainen päivärytmi auttaa pitämään ohjat käsissä. meillä on nyt kaks poikaa, 2v5kk ja toinen 5kk. aamulla syödään, leikitään ja mennään ulos. silloin myös pienempi nukkuu. ulkoa tultaessa voidaan katsoa tv:tä, leikkiä, ottaa välipalaa ja joskus isompi nukkuu tähän väliin. neljän aikoihin yritän myös tehdä ruuan. sen jälkeen siivotaan, pestään pyykit yms. eihän se mikään minuuttiaikataulu saa olla, mutta jonkinlaista järjestystä kuitenkin. itsestäkin tuntuu että homma on hallinnassa, kun päivä ei ole yhtä kaaosta.
isompi tahtoo sotkea (eli vetää kaikki tavarat lattioille) kun silmä välttää, mutta tuohon riehumiseen paras lääke on selkeät ja johdonmukaiset säännöt. kyllä kaks vuotias osaa jo muistaa jotain, mitä saa tehdä ja mitä ei. se on ihan turhaa, että eilen kieltää sen, mikä tänään onkin sallittua... menee sekä lapsi sekaisin ja mammalta hermot kun kohta lapsi ei enää usko mitään.
kolmas juttu on huomiointi. isompi alkaa varmasti hakemaan huomiota kiukuttelulla, jos hän ei sitä muuten saa. myös 2 vuotiasta voi ottaa mukaan kotitöihin, esim. minä lajittelen pyykit ja poika sulloo niitä pesukoneeseen, imurointi on kivaa vaikkei siitä nyt niin hyötyä olekaan. yritetään viedä leluja kamariin, kun olohuone alkaa olla kaaottisessa kunnossa. nukkumaan mennään yhdessä ja luetaan sekä sitä ihan "yleistä" yhdessäoloa.
illalla kannattaa siivota niin, ettei aamua tarvi alottaa sillä. muuten menee ainakin minulla koko päivä vähän pipariksi
isompi tahtoo sotkea (eli vetää kaikki tavarat lattioille) kun silmä välttää, mutta tuohon riehumiseen paras lääke on selkeät ja johdonmukaiset säännöt. kyllä kaks vuotias osaa jo muistaa jotain, mitä saa tehdä ja mitä ei. se on ihan turhaa, että eilen kieltää sen, mikä tänään onkin sallittua... menee sekä lapsi sekaisin ja mammalta hermot kun kohta lapsi ei enää usko mitään.
kolmas juttu on huomiointi. isompi alkaa varmasti hakemaan huomiota kiukuttelulla, jos hän ei sitä muuten saa. myös 2 vuotiasta voi ottaa mukaan kotitöihin, esim. minä lajittelen pyykit ja poika sulloo niitä pesukoneeseen, imurointi on kivaa vaikkei siitä nyt niin hyötyä olekaan. yritetään viedä leluja kamariin, kun olohuone alkaa olla kaaottisessa kunnossa. nukkumaan mennään yhdessä ja luetaan sekä sitä ihan "yleistä" yhdessäoloa.
illalla kannattaa siivota niin, ettei aamua tarvi alottaa sillä. muuten menee ainakin minulla koko päivä vähän pipariksi
Ei ole vaikeaa kun osaa ottaa sen asenteen. Meillä on muksut nyt 1v3kk,2v1kk ja 4v1kk. Eli kolme pientä poikaa.
Ehkä suurin "ongelma" oli liian vähän unta kun pieni ikäero.
Toisella oli tosi paha koliikki ja huusi klo 22.15-3.45 välisen ajan lähes taukoomatta ekat 4kuukautta. Se ehkä oli sellanen jonka ois halunnut jättää väliin
Unta oli ekan kolmen vuoden aikana sellaset 3h yössä,mutta tietty siihenkin tottuu kun tarpeeksi valvoo :saint:
Ehkä suurin "ongelma" oli liian vähän unta kun pieni ikäero.
Toisella oli tosi paha koliikki ja huusi klo 22.15-3.45 välisen ajan lähes taukoomatta ekat 4kuukautta. Se ehkä oli sellanen jonka ois halunnut jättää väliin
Unta oli ekan kolmen vuoden aikana sellaset 3h yössä,mutta tietty siihenkin tottuu kun tarpeeksi valvoo :saint:
2
2:den äitee
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ruttunaama:
Ei miksikään. Vaan paljon paljon helpompaa kuin yhden kanssa
Leikkivät keskenään sit muutaman kuukauden päästä joka tarkoittaa sulle enemmän omaa aikaa jos olet kotiäitinä
Isompi auttaa jo usein kodinaskareissa, tuo tuttia, vaippaa, pyyhettä, vaatetta jne kun pyydät vauvalle. Sun ei tarvi kokoajan viihdytää yhtä kun niillä tosiaan on sit seuraa toisistaan.
Mun elämä ei kyllä muuttunut yhtään pahempaan päin, vaan helpompaan
Miinuksia siis puhdas nolla, ikäeroa 2v.
3
3:n äiti
Vieras
3
3in2years
Vieras
Meillä oli kaksi pientä 1v2kk ikäerolla. Ajoittain koin sen kovinkin raskaaksi, kunnes kolmas syntyi 10kk ikäerolla. Sitten oli välillä vaikeahkoa. Kahden kanssa ei oikeesti ole kovinkaan hankalaa.
T
tyytyväinen
Vieras
Minun kolme poikaani syntyneet kaikki kahden vuoden välein. Ja ihan hyvin on mennyt. Itse olen ollu tähän ikäeroon tyytyväinen tai ikäeroa olis voinu oikeestaan olla vähemmänkin.
Mun lapsil ikäeroa 1,8 vuotta ja mitään huonoa en keksi. Niist on toisilleen seuraa, leikkivät yhdes...hyvin on menny..
?
=)
Vieras
Meillä on lapsilla ikäeroa 1,5v ja alkuun oli unet vähissä kun vauva valvotti yöt ja kun vaavi nukahti niin heräs isompi aamusta aikonaan... Meinas väliin ryydyttää. Mut kun kasvavat, niin täytyy sanoa, että on hyvä kun ikäero on niin pieni, lapsista on toisilleen tosi paljon seuraa. Ovat nykyään 4 ja 5,5 ja ovat kuin paita ja peppu, eli erottamattomat! =)
