Eläkööt tuska ja kipu- kamalimmat kokemukset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
1. Hermosärky selän murtumisen jälkeen, siihen ei auttanut mitkään lääkkeet
2. Esikoisen synnytys, oksitosiini sai supistukset tulemaan jatkuvina ja kipu oli silmitöntä
3. Kohtutulehduksen aikaan tehty sisätutkimus
 
pahin kipu jonka kokenut, oli n.1kk nuorimman lapseni synnytyksen jälkeen alkanut mahakipu ja verenvuoto, johon meinasin kuollakin, johtui että istukkaa oli jäänyt kohtuun, nukutettiin ja tehtiin kaavinta sekä 3 verensiirtoa. hyvänä kakkosena tulee lasteni synnytykset, ilman kivunlievityksiä.

Sama juttu, mulla vuoto alkoi vaan pari tuntia synnytyksen jälkeen. Tosin mulla eka kaavinta tehtiin jo synnytyssalissa pelkän ilokaasun voimin. Illalla sitten toinen nukutuksessa. Sitä kipua ei voi sanoin kuvata. Itse synnytyskipu oli lastenleikkiä.
 
Hammaslääkärissä pahasti paljastuneisiin hampaan kauloihin kylmä ilmasuihku. Juurihoito on ollut, tavallisissa poraamisissa en ota en tarvitse puudutuksia, mutta tuo kipu oli poraamiseen verrattuna kymmenen eksponentissa.
Toinen kipu jäätyneen olkapään aiheuttama kipu, entenkin kerran kun pikkuisen kompastui johonkin ja tasapainon säilyttämiseksi vaistomaisesti heilautti sitä olkapääkipuista kättä. Puukon työntäminen olkapäähän olisi ollut ihan pikkujuttu siihen verrattuna, jalat petti välittömästi alta ja taju meinasi mennä. Vertailuna siihen kipuun verrattuna: käsivarresta molemmat luut poikki: tuskin tuntuu. Nivelsiteet nilkasta hajalle: on juuri huomattavissa verrattuna. Selkäydinnesteen otto: voisi ottaa vaikka nokoset. Postpunktiopäänsärky: meneehän se.
 
Toisen lapseni synnytys oli kaamee, taju lähti.

Kurkusta suonen polttaminen sähköllä kiinni. Kamalaa. Kamalaa. Hyi.

Mitäs sitten... Vatsatauti kun vatsaa vääntää ja sattuu.
 
Jokaisessa kolmessa synnytyksessä ne supistuskivut ovat elämäni pahin kipu, en pystynyt hallitsemaan niitä itse mitenkään ja supistuksia alkaa aina yhtäkkiä tietyssä vaiheessa tulla ihan jatkuvasti, no epiduraali sitten auttaa jonkun ajan kuluttua kun sen saa. Kolmas lapseni syntyi sektiolla ja sen jälkeisiä kipuja minulla ei ollut, oli jopa helpompaa kuin kahden alatiesynnytyksen jälkeen, vaikka usein olen muuta kuullut.

teininä kuukautiskivut olivat myös jotain ihan kamalaa
 
1. Tuska lapsen menetyksestä, oli aivan fyysistäkin. Synnytyksessä, ei kipulääkkeet kerenneet auttaa.
2. Kolmoishermosärky, tämän kovempaa fyysistä kipua en pysty kuvittelemaan. Ikäänkuin kaikissa toisen toisen puolen hampaissa olisi juuritulehdus yhtäaikaa jne.. Todella nujertava kipu, johon mikään ei auta. (olin raskaana, joten en saanut syödä kuin panacodia).
3. Hermosärky persuuksissa. Tehtiin pukamien hirtto, ja se meni ilmeisesti jotenkin pieleen, kun makasin kaksi päivää sairaalassa niin vahvoissa särkylääkkeissä, etten ymmärtänyt mitään, kipu ei vaan niilläkään taintunut.
4. Muut hermosäryt.
jne.
 

Yhteistyössä