[QUOTE="Ihmettelen";30650175]Liittyykö tossa kurittamisessa mikään rakkauteen ja terveeseen parisuhteeseen? Mun mielestä rakkaus on jotain muuta kuin toisen ihmisen satuttamista. Tollasessa ei ole mitään sellaista mikä viittaisi rakastamiseen, kunnioittamiseen, arvostamiseen, hyvän tahtomiseen toiselle. Mun mielestä tollanen kurittaminen on jotain toista alistavaa, nöyryyttävää, sadistista, nasristista, väkivaltaista...
Tekijät ovat ehkä onnistuneet markkinoimaan tollasta kotikuria jonain vitsinä, yhteisenä kivana juttuna, parisuhteen elävöittämisenä. Tollaset kotikurittajat vaan haluavat toteuttaa jotain sairasta puolta itsessään alistamalla ja satuttamalla muka sitä rakastamaansa ihmistä.[/QUOTE]
Kotikuri-suhteessa eläminen on oman kokemukseni perusteella, kaunein ja syvin ihmissuhde, missä tähän astisen aikuiselämäni aikana olen ollut. Suhteessa eläminen 24/7 vaatii täydellistä luottamusta molemmilta. Säännöt ovat aivan tarkkoja ja yhdessä laadittuja, kenellekkään ei suhteessa tehdä mitään vasten hänen tahtoaan. Hyvin itsenäisenä naisena koen sen vapauttavaksi, että joillakin alueilla, joissakin asioissa, vastuu on miehelläni täysin.
Mieheni kurittaessa tunnen vilpitöntä ja syvää rakkautta. Minun täydellinen antautumiseni hänelle jopa säikäytti häntä ensimmäisillä kerroilla, hän ei ole ollut osannut odottaa sitä. Se on mieletön tunne voida luottaa toiseen täysin..kurittamisessa ei todellakaan ole mitään sadistista. Mieheni ei nauti itse selkäsaunasta tai lyömisestä. Uskaltaisin väittää, että keskustelemme monista asioista paljon enemmän ja olemme toisiamme paljon lähempänä, kuin parit vaniljasuhteissa. Pelkästään jo sen takia, että hän todellakin kantaa vastuunsa minun ohjaamisesta..ja se vaatii monia keskusteluja, että hän voi varmistua siitä, mikä kulloinkin on oikea ratkaisu.
Kurittaminen, varsinkin nurkassa seisominen, tuntuu häpeälliseltä. Siinä vain ei ole mitään väärää. Itseppähän sinne jouduin. Olen usein pyrkinyt olemaan täydellinen. Nyt koen aivan erilaisen anteeksi annon, myös itseltäni, niissä tilanteissa, joissa rikoin sääntöja. Kurituksen jälkeen asia on loppuun käsitelty.
Olo ja tuntemukset kurituksen jälkeen ovat melkein sanoin kuvaamattomia. Yhtenäisyyden tunne, koska se vaatii molemmilta jotakin, molemmat antavat toisilleen. Usein, ainakin meidän kohdallamme, 'sattuu niin' että päädymme seksiin, koska tunne toisen läheisyydestä on vastustamaton.
Aiheesta voisi, ja onkin varmaan, kirjoitettu kokonaisen kirjan. Joka ei ole kokenut tällaisessa suhteessa elämistä, ei varmaan voi sitä ymmärtää. Kun ajattelen menneisyyttäni ja edellisiä kumppaneitani, heissä ei kenessäkään olisi ollut sitä todellista miestä tällaisen suhteen toteuttamiseen. Koska suhde vaatii ensisijaisesti vilpittömästi rakastavan ja hellästi vahvan miehen.