Elän nyt täysillä

Hei onko täällä kohtalo kavereita??
Tein n. kuukausi sitten elämäni toisen erittäin tärkeän päätöksen. Sanouduin irti vakinaisesta työpaikasta lasteni vuoksi. Minulla on 4 lasta (10, 7, 5, 4) ja edellisen kerran oikeissa töissä olen ollut 7 vuotta sitten. Oli hoitovapaata ja virkavapautta. Huomasin kuinka lapseni tarvitsivat minua kotona koulun jälkeen ja kerhon jälkeen. Onneksi minulla on vielä toinen työ tallella josta nautin täysin rinnoin. Olen kouluttautunut tanssiohjaajaksi ja saan näin opettaa ihmisille lava sekä kansantansseja. Se on elämäni homma tässä vaiheessa. Lapseni ovat etusijalla ja hyväksyvät äidin iltatyöt ja monesti haluavat olla mukana tanssiopetuksissa. Olin palvelualalla tiskintakana ja jotenkin tuntui ettei se enää kiinnosta. Sitä hommaa edin tehdä jo n. 15 vuotta. HUHHUH. Kyllähän työkaverit ihmettelivät päätöstäni aluksi mutta jatkoivat sitten "ehkä nyt saat tehdä mitä haluat"
Elämäni ensimmäinen tärkeä päätös oli tietysti mennä naimisiin rakkaani kanssa. :hug:
Vastailkaa jos on samallaisia tapauksia. Kiva kuulla kuinka olette asioihinne sopeutuneet

 

onnittelen päätöksestäsi. tuohon kun pystyisi, mutta ei voi ajatellakkaan kun on niin paljon velkaa. pakko käydä töissä. Pidän kyllä työstäni. minulla on kaksi aikuista lasta jotka ovat jo poissa kotoa, he ovat edellisesä avioliitosta. Sitten on nämä kaksi lasta nykyisen mieheni kanssa eli 7v ja kohta 6v lapset. Asumme maalla syrjässä ja onneksi naapurissa on samanikäisiä lapsia ja naapurin rouva perhepäivähoitaja.lapsemme ovat siellä hoidossa. taksi vie ja tuo kouluun . Välillä oli huoli että miten me oikein järjestämme koululaisten hoidon aamulla ja illalla. Joudumme molemmat lähtemään aamulla kuuden aikaan töihin. Kohta ei hoitopaikaa tarvitse mutta kuitenkin olisi hyvä jos joku olisi aamulla kotona laitamassa heitä kouluun ja olisi kotona kun tulevat koulusta. On vain luotettava että he pärjäävät. Itse olen aikeissa alkaa osa-aikalisälle helmikuussa mutta kun ei tahdo löytyä tekijää töilleni. Olisin kaksi viikkoa vapaalla ja kaksi töissä vuoden ajan. toivon että tämä toteutuu. Taloudellisesti en niin häviä kun hoitomaksut pienenevät tuntuvasti. en tiedä jäisinkö kuitenkaan lopullisesti kotiin jos esim. saisin niin paljon rahaa että velat saisi maksetuksi. On tärkeää kuulua johonkin ja se on tuo työyhteisö, niin erilaista. Perhe on tärkeä ja ensi sijaiseesti lapset. mutta kuitenkin.... jos ajattelen sitten 10 vuoden päästä , lapset ovat isoja, minä olisin poissa työelämästä ja enään sen ikäisenä ei ole toivoakaan saada töitä.
Olen nyt 47v. eli pakko ajatella tulevaisuuttakin, lapset kasvaa ja lentävät sitten aikanaan pois pesästä. asiaa pitää ajatella joka kantilta ja miten se sopii kunkin elämäntilanteeseen.
ei työ minua rasita, vaan ajan puute. elän juuri nyt aivan ihanaa aikaa, nautin joka hetki myös perhe elämästä.

 

Moi

Kumpa minäkin voisin tehdä tuollaisen ratkaisun , olen miettinyt sitä tosi paljon mutta ..... on niin monta asiaa joista se uskallus on kiinni .
Onnittelen sinua rohkeasta ratkaisusta, lapsesi ovat varmaan iloisia .
Hauskaa joulun odotusta teille ja nauttikaa . =) :heart:

 

Olen tehnyt vastaavanlaisen ratkaisun kieltäytymällä työstä ja laittamalla lapsen vain osa-aikaiseen hoitoon. Rahaa se ei tuo, mutta saan olla lapsen kanssa. Toisaalta lapsi saa ne tarvitsemansa kaverit, joita meillä ei kotona eikä naapurissa ole. En muuten saa edes osa-aikaisen kodinhoitotukea, vaikka hoitovapaata olisi vielä vähän jäljellä. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Mutta varsinainen asia: kunnioitan suuresti niitä, jotka osaavat jäädä osa-aika eläkkeelle. Edellisessä työpaikassani on edelleen töissä ihmisiä, joiden "kädet tutisevat ja aivot eivät toimi", mutta he ovat korvaamattomia eivätkä pysty jäämään eläkkeelle, vaan jatkavat yliajan. Ja tällä meiningillä he karkottavat kaikki "asiakkaat", eli nuoret. Mutta kun heillä ei muuta elämää ole.

 

Hienoa ja onnea päätöksellesi. Rohkeasti tehty. Toivottavasti voit nyt tehdä kaikkea mitä haluat, kaikilla ei siihen ole resursseja. Lapset ovat varmasti onnellisia. Sitähän voi opiskella lisää vielä "vanhalla iällä" ja katsella pientä puuhailua kun lapset ovat kasvaneet isommiksi. Onnellista joulunodotusta perheellesi ja kaikille jotka tämän tarinan lukee. :heart: