Elämättömän elämän häpeä

nyt vähän offtopic, mutta onko sua tutkittu ikinä mt-puolella mitenkään?
Onko nuo samat ajatukset vaivannut sinua ns.ihan nuoruudesta saakka? Vai onko nyt vain iskenyt kriisi?
Tuo ”en osaa jutella smalltalkkia” kalskahti vain mun korvaan, tai se ettei se kiinnosta. Ei itseasiassa minuakaan, mutta itselläni nuo samankaltaiset ajatukset/piirteet kantaa juurensa Add:sta, koen tylsyyttä aika pian ja varsinkin yksinäisyyden tunne vainoaa myös hyvin herkästi.
Elämässä pitää olla jotain virikettä kokoajan, tai muuten olen aika alakuloinen.
Mutta toisaalta et vaikuta kovin ailahtelevaiselta ihmiseltä, mutta oletko itse huomannut, että myönteisillä asioilla tai tapahtumilla olisi hetkellisesti aina hyvä vaikutus sun päiviin, että koet olevasi hetken onnellinen ja taas hetken kuluttua huomaat taas olevasi alakuloinen? Kun enimmät innostukset laantuu…
Ja että tuo kuvio toistuu vuodesta toiseen.

Mitä ajatuksia tarkoitat?

Mua ei ole koskaan mitenkään virallisesti tutkittu tai diagnosoitu, mutta asiasta olen sen verran lukenut, että en usko osuvani mitenkään autismin tai ADD:n kirjoon. Kukaan ei ole koskaan tuosta mulle maininnut ja uskoisin, että se olisi jotenkin tullut edes lievästi ilmi, jos siihen olisi aihetta. Kysymys ei niinkään ole siitä, että en osaisi jutella tai tajuaisi miten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään. Enemmänkin kyse on siitä, että en koe sitä maailmaa omaksi itselleni tai että se olisi sellainen johon haluaisin panostaa. Tilanteen sitä vaatiessa niin osaan kyllä keskustella säästä ja aamurutiineistani vaikka tuntikausia, mutta se ei ole mitenkään sitä ominta itseäni ja lisäksi en koe, että olisin ihmisenä niin kiinnostava, että joku haluaisi noista asioista minulta kuulla.

Jännä, että et koe mua ailahtelevaiseksi. Mä taas itse pidän itseäni ailahtelevaisena ja pidän sitä myös yhtenä suurena syynä nykyiseen tilanteeseeni. Ja kyllä, tuollainen tunteiden vuoristorata on välillä hyvinkin hallitseva osa elämääni. Se ei välttämättä ole hyväksi ja viime vuosina se on painunut enemmissä määrin taustalle. Siltikään en tiedä onko se lopulta hyvä asia. Vuoristorata sentään kertoo, että tunteet ovat elossa. Apatian vallatessa tilaa on uhkana pysyvä harmaus. Asiaan liittyen juuri tuollaiset hetkelliset tapahtumat voivat toimia mussa myös suurena voimanlähteenä ja motivaattorina. Populistisena esimerkkinä voisin käyttää niitä muutamaa viime kesän treffikokemusta. Lopultahan niistä ei mitään seurannut, mutta vielä kun en sitä tiennyt niin nuo pienetkin onnistumiset naisten parissa saivat selkäni suoristumaan, suuni hymyyn ja askeleisiini päättäväisyyttä.

[ap]

 

Kysymys ei niinkään ole siitä, että en osaisi jutella tai tajuaisi miten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään. Enemmänkin kyse on siitä, että en koe sitä maailmaa omaksi itselleni tai että se olisi sellainen johon haluaisin panostaa. Tilanteen sitä vaatiessa niin osaan kyllä keskustella säästä ja aamurutiineistani vaikka tuntikausia, mutta se ei ole mitenkään sitä ominta itseäni ja lisäksi en koe, että olisin ihmisenä niin kiinnostava, että joku haluaisi noista asioista minulta kuulla.

[ap]

Nyt tulee ruusuja ja risuja sulle.

Ruusut:Sä olet ajattelija ja pohdiskelija, ja susta olisi selkeästi johonkin vaikka akateemiseen ammattiin. Loistaisit siellä.

Risut: appappap! Mitä "sitä maailmaa en koe omakseni" - ollaanko me muut joitain hikisiä, ÄO 55 juntteja kun iloitsemme aurinkoisesta aamusta, kahvista, jännitetään MM-lätkää?

Mun mielestä olkoon vaikka moninkertainen tohtori, filosofi tai muu ajattelija, niin he kyllä osaavat iloita noista asioista myös.
Ne eivät poissulje toisiaan.

Ei se ole "sitä jotain toisenlaista maailmaa". Se on jokapäiväistä elämää. KAIKILLA.

 

Nyt tulee ruusuja ja risuja sulle.

Ruusut:Sä olet ajattelija ja pohdiskelija, ja susta olisi selkeästi johonkin vaikka akateemiseen ammattiin. Loistaisit siellä.

Risut: appappap! Mitä "sitä maailmaa en koe omakseni" - ollaanko me muut joitain hikisiä, ÄO 55 juntteja kun iloitsemme aurinkoisesta aamusta, kahvista, jännitetään MM-lätkää?

Mun mielestä olkoon vaikka moninkertainen tohtori, filosofi tai muu ajattelija, niin he kyllä osaavat iloita noista asioista myös.
Ne eivät poissulje toisiaan.

Ei se ole "sitä jotain toisenlaista maailmaa". Se on jokapäiväistä elämää. KAIKILLA.

Tämä on pitkä ketju. Ihan kaikkea kirjoittamaani en muista. Mutta sellainen kuva mulla on, että useamman kerran olen todennut, että olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos voisin olla normaali, keskiarvoihminen. Kyse ei siis ole siitä, että en arvostaisi ihmisyyden peruskysymyksiä - päinvastoin. Mä en kuitenkaan voi pakottaa itseäni olemaan jotain muuta kuin olen. Helpompaa olisi, jos kykenisi nauttimaan niistä pienistä hetkistä ja kokemaan maailmaa edes välillä ilman liikaa analyysia. Ne ajat, kun mulla meni paremmin elämässä niin ne olivat juuri tuollaisia. Silloin se aamun lämmin aurinko tuntui erityiseltä, koska pystyin nauttimaan siitä ilman mitään ahdistuksia tai ylimääräisiä painolasteja.

[ap]

 

Tämä on pitkä ketju. Ihan kaikkea kirjoittamaani en muista. Mutta sellainen kuva mulla on, että useamman kerran olen todennut, että olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos voisin olla normaali, keskiarvoihminen. Kyse ei siis ole siitä, että en arvostaisi ihmisyyden peruskysymyksiä - päinvastoin. Mä en kuitenkaan voi pakottaa itseäni olemaan jotain muuta kuin olen. Helpompaa olisi, jos kykenisi nauttimaan niistä pienistä hetkistä ja kokemaan maailmaa edes välillä ilman liikaa analyysia. Ne ajat, kun mulla meni paremmin elämässä niin ne olivat juuri tuollaisia. Silloin se aamun lämmin aurinko tuntui erityiseltä, koska pystyin nauttimaan siitä ilman mitään ahdistuksia tai ylimääräisiä painolasteja.

[ap]

Looopeeeta saavutusten hakeminen.
Se on vähän laas siison. Nykyihminen elää hetkessä, bongorumpua ja jambalayaa ticotico! (Anteeksi tyhmä vastaus mut poimi siitä se pointtini)

 

Mitä ajatuksia tarkoitat?

Mua ei ole koskaan mitenkään virallisesti tutkittu tai diagnosoitu, mutta asiasta olen sen verran lukenut, että en usko osuvani mitenkään autismin tai ADD:n kirjoon. Kukaan ei ole koskaan tuosta mulle maininnut ja uskoisin, että se olisi jotenkin tullut edes lievästi ilmi, jos siihen olisi aihetta. Kysymys ei niinkään ole siitä, että en osaisi jutella tai tajuaisi miten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään. Enemmänkin kyse on siitä, että en koe sitä maailmaa omaksi itselleni tai että se olisi sellainen johon haluaisin panostaa. Tilanteen sitä vaatiessa niin osaan kyllä keskustella säästä ja aamurutiineistani vaikka tuntikausia, mutta se ei ole mitenkään sitä ominta itseäni ja lisäksi en koe, että olisin ihmisenä niin kiinnostava, että joku haluaisi noista asioista minulta kuulla.

Jännä, että et koe mua ailahtelevaiseksi. Mä taas itse pidän itseäni ailahtelevaisena ja pidän sitä myös yhtenä suurena syynä nykyiseen tilanteeseeni. Ja kyllä, tuollainen tunteiden vuoristorata on välillä hyvinkin hallitseva osa elämääni. Se ei välttämättä ole hyväksi ja viime vuosina se on painunut enemmissä määrin taustalle. Siltikään en tiedä onko se lopulta hyvä asia. Vuoristorata sentään kertoo, että tunteet ovat elossa. Apatian vallatessa tilaa on uhkana pysyvä harmaus. Asiaan liittyen juuri tuollaiset hetkelliset tapahtumat voivat toimia mussa myös suurena voimanlähteenä ja motivaattorina. Populistisena esimerkkinä voisin käyttää niitä muutamaa viime kesän treffikokemusta. Lopultahan niistä ei mitään seurannut, mutta vielä kun en sitä tiennyt niin nuo pienetkin onnistumiset naisten parissa saivat selkäni suoristumaan, suuni hymyyn ja askeleisiini päättäväisyyttä.

[ap]

Okei, minulla sellaiset läheiset ja lähipiiri etteivät uskoneet minulla olevan tuota ongelmaa, eivätkä siis sillä osanneet edes epäillä asiaa.
Peitän kai ne asiat niin hyvin tai en ole se perinteinen adhd joka on hölöttämässä joka välissä tai häsläämässä.
Ennemmin semmonen sivustaseuraaja ja ylihuolellinen ja tunnollinen.
Mutta nimenomaan sinussa mietin ailahtelevaisuutta siinä mielessä, koska kirjoitusten perusteella sitä sinun elämässä on, mutta sitten osaat kumminkin täällä keskustella aika kärsivällisesti keskustellen, etkä suutu tai ota itseesi.

Mutta jokin klikki sinulla on mihin kaipaisit vaikka esim.terapiaa.

Terapiaakin on monen muotoista, sitä on myös sellasta mitkä haastaa aivoja.

 

Ja siitä kun kysyit mitä ajatuksia tarkoitan, meinaan sitä että onko sua koko elämän ajan vaivannut ajatukset epäonnistumisista ja sen sellaisista

 

Looopeeeta saavutusten hakeminen.
Se on vähän laas siison. Nykyihminen elää hetkessä, bongorumpua ja jambalayaa ticotico! (Anteeksi tyhmä vastaus mut poimi siitä se pointtini)

Pakko hakea, jos ei halua olla tässä mun tilanteessa. Ja harva haluaisi.

Hetkessä voi elää, jos taustat on kunnossa.

[ap]

 

Ja pitänee lisätä vielä sekin ettei esim. Add:ssa ole kyse siitä ettei osaisi keskustella tai ettei tiedä miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään, vaan siitä että jotkin perinteiset puheenaiheet vaan tuntuu niin pirun tylsiltä, ettei niihin ole niin mielenkiintoa keskittyä. Sitä voi kaivata enemmän keskustelua syvällisemmistä asioista kuin vaikka siitä millanen sää on ollu tai kuinka söpö se naapurin kissa oli kun juoksi taas pihan poikki. Jäi vaan siis tämä häiritsemään kun sanoit että ei ole kyse ettei osaisi tai tietäisi miten pitää käyttäytyä.

 

Pakko hakea, jos ei halua olla tässä mun tilanteessa. Ja harva haluaisi.

Hetkessä voi elää, jos taustat on kunnossa.

[ap]

Mutta kumpi tulee ensin, muna vai kana?
Elämän pikkuasioista iloitseminen tuo ihmisiä ympärille -> ihmissuhteita, rohkeutta työuraan.

 

Okei, minulla sellaiset läheiset ja lähipiiri etteivät uskoneet minulla olevan tuota ongelmaa, eivätkä siis sillä osanneet edes epäillä asiaa.
Peitän kai ne asiat niin hyvin tai en ole se perinteinen adhd joka on hölöttämässä joka välissä tai häsläämässä.
Ennemmin semmonen sivustaseuraaja ja ylihuolellinen ja tunnollinen.
Mutta nimenomaan sinussa mietin ailahtelevaisuutta siinä mielessä, koska kirjoitusten perusteella sitä sinun elämässä on, mutta sitten osaat kumminkin täällä keskustella aika kärsivällisesti keskustellen, etkä suutu tai ota itseesi.

Mutta jokin klikki sinulla on mihin kaipaisit vaikka esim.terapiaa.

Terapiaakin on monen muotoista, sitä on myös sellasta mitkä haastaa aivoja.

Kirjoitukset ovat vain osa isompaa kokonaisuutta. Varmasti jos haluaa nähdä niin mun elämä voi ollakin ailahtelevaa. Suurimmalta osin se ei sitä ole, mutta tänne tietenkin kirjoitan ne suuremmat tapahtumat ja muutokset. Eniten on siltikin sitä tylsää ja toistuvaa arkea. Mun kohdalla sitä tylsää on niin paljon ja se on kestänyt niin kauan, että pieni muutos voi tuntua normaalia isommalta. Ja vielä, kun on taipumusta reagoida liian suuresti asioihin niin ehkä siitä muodostuu tuo kuva ailahtelevaisuudesta?

Keskustelussa asiat keskustelevat, eivät niinkään ihmiset. Mä veikkaan, että tämäkin keskustelu olisi jäänyt lyhyeen, jos suuttuisin tai ylireagoisin. Tuo ei myöskään ole luonteelleni ominaista.

[ap]

 

Ja pitänee lisätä vielä sekin ettei esim. Add:ssa ole kyse siitä ettei osaisi keskustella tai ettei tiedä miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään, vaan siitä että jotkin perinteiset puheenaiheet vaan tuntuu niin pirun tylsiltä, ettei niihin ole niin mielenkiintoa keskittyä. Sitä voi kaivata enemmän keskustelua syvällisemmistä asioista kuin vaikka siitä millanen sää on ollu tai kuinka söpö se naapurin kissa oli kun juoksi taas pihan poikki. Jäi vaan siis tämä häiritsemään kun sanoit että ei ole kyse ettei osaisi tai tietäisi miten pitää käyttäytyä.

Mulla itsellä on diagnosoimaton add. Mun mielestä ihmisen on hyvä yhdistää sekä arkistoorit että syvällisten pohdiskelu.

Jos toinen puuttuu, tulee ongelmia ihmissuhteissa.

 

Ja pitänee lisätä vielä sekin ettei esim. Add:ssa ole kyse siitä ettei osaisi keskustella tai ettei tiedä miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään, vaan siitä että jotkin perinteiset puheenaiheet vaan tuntuu niin pirun tylsiltä, ettei niihin ole niin mielenkiintoa keskittyä. Sitä voi kaivata enemmän keskustelua syvällisemmistä asioista kuin vaikka siitä millanen sää on ollu tai kuinka söpö se naapurin kissa oli kun juoksi taas pihan poikki. Jäi vaan siis tämä häiritsemään kun sanoit että ei ole kyse ettei osaisi tai tietäisi miten pitää käyttäytyä.

Tuo selvittikin enemmän. Melko hyvinhän nuo kuvaukset ADD:stä sopisivat mun juttuihin. Mä silti luulen, että enemmän mun kohdalla on kysymys kyynisyydestä tai ehkä elämän myötä muuttuneesta minäkuvasta, jonka myötä haluan nähdä itseni erilaisena, uniikkina, ja siksi karsastan tietoisestikin noita pinnallisiksi mieltämiäni juttuja tai keskusteluja. Tälle erityisyydelle tuskin on perusteita, mutta koska muutakaan ei ole niin pidän siitä kiinni kaksin käsin.

[ap]

 

Kirjoitukset ovat vain osa isompaa kokonaisuutta. Varmasti jos haluaa nähdä niin mun elämä voi ollakin ailahtelevaa. Suurimmalta osin se ei sitä ole, mutta tänne tietenkin kirjoitan ne suuremmat tapahtumat ja muutokset. Eniten on siltikin sitä tylsää ja toistuvaa arkea. Mun kohdalla sitä tylsää on niin paljon ja se on kestänyt niin kauan, että pieni muutos voi tuntua normaalia isommalta. Ja vielä, kun on taipumusta reagoida liian suuresti asioihin niin ehkä siitä muodostuu tuo kuva ailahtelevaisuudesta?

Keskustelussa asiat keskustelevat, eivät niinkään ihmiset. Mä veikkaan, että tämäkin keskustelu olisi jäänyt lyhyeen, jos suuttuisin tai ylireagoisin. Tuo ei myöskään ole luonteelleni ominaista.

[ap]

Tää seuraava ei ole kristillinen viesti.
Sä tarttet tuon kehäajattelun ravistelua. Sulla on liikaa kämpillä oloa.

Sut pitäis viedä Balin viidakkoon, juottaa känniin siellä, tuupata pari paikallista böönaa puskiin sulostuttamaan ja sit pidät seuraavan vuoden rantakahvilaa siellä. Ketään ei kiinnosta sun taustas siellä.
Alkais elämä virrata suonissa.


(Juu mä en tätä sit sanonu)

 

Mulla itsellä on diagnosoimaton add. Mun mielestä ihmisen on hyvä yhdistää sekä arkistoorit että syvällisten pohdiskelu.

Jos toinen puuttuu, tulee ongelmia ihmissuhteissa.

niinhän se on, muuten saattaa vaikuttaa jonkun silmissä aika kylmältä tai itsekeskeiseltä. Onneksi näissäkin asioissa voi aina oppia uutta ja haastaa itseään esim. niihin epämieluisiin asioihin.
Mulla hankaloittaa uusiin ihmisiin tutustumisessa ja ihmissuhteissa se, että näen usein jotain asioita ihmisten läpi, siis muiden tunnetilat otan aika voimakkaasti tai inhokki on jos näen että ihmisellä on 24/7 jokin rooli päällä, en osaa olla sellaisen kanssa oma itseni tai että itse olisin se aktiivisempi yhteydenpitäjä. Tuo rooli saattaa olla myös joku semmonen että ihminen vaan ei uskalla olla oma avoin itsensä vaan pitää olla jotain ihan muuta mitä onkaan, se jostain syystä raskauttaa myös omaa oloa . Mutta näihin esim. Voi oppia ja totutella jonkinlaisella uudella ajattelutavalla tyyliin, että ei se ole minulta pois jos joku muu ei osaa olla oma itsensä jne.
Mutta juu, osaan kyllä jutella myös ihan puuta heinää ja tiedän mitä kenenkin kanssa kannattaa keskustella jos haluaa edes puhua jotain
Esim. Yksi tuttu mikä on hyvin puhumaton ihminen niin sen kanssa voin jutella siitä säästä, se kun on sen sydäntä lähellä

 

niinhän se on, muuten saattaa vaikuttaa jonkun silmissä aika kylmältä tai itsekeskeiseltä. Onneksi näissäkin asioissa voi aina oppia uutta ja haastaa itseään esim. niihin epämieluisiin asioihin.
Mulla hankaloittaa uusiin ihmisiin tutustumisessa ja ihmissuhteissa se, että näen usein jotain asioita ihmisten läpi, siis muiden tunnetilat otan aika voimakkaasti tai inhokki on jos näen että ihmisellä on 24/7 jokin rooli päällä, en osaa olla sellaisen kanssa oma itseni tai että itse olisin se aktiivisempi yhteydenpitäjä. Tuo rooli saattaa olla myös joku semmonen että ihminen vaan ei uskalla olla oma avoin itsensä vaan pitää olla jotain ihan muuta mitä onkaan, se jostain syystä raskauttaa myös omaa oloa . Mutta näihin esim. Voi oppia ja totutella jonkinlaisella uudella ajattelutavalla tyyliin, että ei se ole minulta pois jos joku muu ei osaa olla oma itsensä jne.
Mutta juu, osaan kyllä jutella myös ihan puuta heinää ja tiedän mitä kenenkin kanssa kannattaa keskustella jos haluaa edes puhua jotain
Esim. Yksi tuttu mikä on hyvin puhumaton ihminen niin sen kanssa voin jutella siitä säästä, se kun on sen sydäntä lähellä

Mä en allekirjoita tuota pinnallisen ihmisen määritelmää. Jokainen pitkälle small talkin osaava ihminen osaa puhua syvällisiä.

Jos vaikka keskustelee jonkun positiivisuus-Sirpan kanssa ja tulee esille että vaikka öööö oma setäni kuoli, niin se Sirpa on myötätuntoinen ja alkaa puhua mummonsa heikkenevästä tilasta.
Kyse on tilanteista.

Sen sijaan varsinaiset eettiset, uskonnolliset, elämäntarkoitus-, poliittiset jutut säästetään paaaaljon myöhäisempään vaiheeseen. Siihen vaiheeseen jossa tunnetaan sen Sirpan ja pirtsakka-Pirren kans jo paremmin.

Kyse on ajoituksesta. Kaikella on oma aikansa.

 

Mä en allekirjoita tuota pinnallisen ihmisen määritelmää. Jokainen pitkälle small talkin osaava ihminen osaa puhua syvällisiä.

Jos vaikka keskustelee jonkun positiivisuus-Sirpan kanssa ja tulee esille että vaikka öööö oma setäni kuoli, niin se Sirpa on myötätuntoinen ja alkaa puhua mummonsa heikkenevästä tilasta.
Kyse on tilanteista.

Sen sijaan varsinaiset eettiset, uskonnolliset, elämäntarkoitus-, poliittiset jutut säästetään paaaaljon myöhäisempään vaiheeseen. Siihen vaiheeseen jossa tunnetaan sen Sirpan ja pirtsakka-Pirren kans jo paremmin.

Kyse on ajoituksesta. Kaikella on oma aikansa.

niin kyllä, eihän sitä heti kaikesta avaudutakaan, mutta tiedätkö sen tunteen kun on ihmisiä joiden kanssa jotenkin ei ikinä pääse tuota small tallkkia pidemmälle? Toki voi olla ihan kyse persoonastakin ja siitäkin vaikka että on hyvin järki ihminen, tai ottaa vaan asiat niin erilla tavalla kuin itse

 

niin kyllä, eihän sitä heti kaikesta avaudutakaan, mutta tiedätkö sen tunteen kun on ihmisiä joiden kanssa jotenkin ei ikinä pääse tuota small tallkkia pidemmälle? Toki voi olla ihan kyse persoonastakin ja siitäkin vaikka että on hyvin järki ihminen, tai ottaa vaan asiat niin erilla tavalla kuin itse

Mä oon täälläpäin Suomea oppinut semmoisen "kaavan". Nää on aika kaavamaisia, ja kaavan mukaan edetään kärsivällisesti. Pitää antaa rauhallinen, tyytyväinen, toimelias, reipas ja ei-boheemi kuva itsestä.
Sit on saumaa muihinki keskusteluihin.

Varmaan jos liikkuis Helsingin stylisti-homo -piireissä niin omia tunteita analysoitaisiin sata lasissa....

 

Mä oon täälläpäin Suomea oppinut semmoisen "kaavan". Nää on aika kaavamaisia, ja kaavan mukaan edetään kärsivällisesti. Pitää antaa rauhallinen, tyytyväinen, toimelias, reipas ja ei-boheemi kuva itsestä.
Sit on saumaa muihinki keskusteluihin.

Varmaan jos liikkuis Helsingin stylisti-homo -piireissä niin omia tunteita analysoitaisiin sata lasissa....

no siis tuokin on niin mielenkiintoista! Nimittäin tuo missä päin suomea ollaan… Aihe kiinnostaa kun itselle tuli vuosia sitten tunne etten ole ihan suomalainen ja jotain vähän muutakin minussa sitten ilmeisesti on kuin Suomalaista. Että tuntee olonsa vähän sellaiseksi kuin muukalainen vieraalla maalla, haluaisin asua siellä päin suomea missä ihmiset ei niin pelkää ottaa katsekontaktia ja juttelee niitä näitä vieraallekin, siis sitä smalltakkia edes!

 

no siis tuokin on niin mielenkiintoista! Nimittäin tuo missä päin suomea ollaan… Aihe kiinnostaa kun itselle tuli vuosia sitten tunne etten ole ihan suomalainen ja jotain vähän muutakin minussa sitten ilmeisesti on kuin Suomalaista. Että tuntee olonsa vähän sellaiseksi kuin muukalainen vieraalla maalla, haluaisin asua siellä päin suomea missä ihmiset ei niin pelkää ottaa katsekontaktia ja juttelee niitä näitä vieraallekin, siis sitä smalltakkia edes!

Vinkki: Savoa kutsutaan Suomen Italiaksi.

 

Tää seuraava ei ole kristillinen viesti.
Sä tarttet tuon kehäajattelun ravistelua. Sulla on liikaa kämpillä oloa.

Sut pitäis viedä Balin viidakkoon, juottaa känniin siellä, tuupata pari paikallista böönaa puskiin sulostuttamaan ja sit pidät seuraavan vuoden rantakahvilaa siellä. Ketään ei kiinnosta sun taustas siellä.
Alkais elämä virrata suonissa.


(Juu mä en tätä sit sanonu)

Mä en tykkää kuumasta ja kosteasta. Siis ilmastosta. Voisinko mennä jonnekin viileämpään paikkaan?

Tuo sun skenaario ei ole mahdollinen, mutta olen kyllä pohtinut, että muuttaisin jonnekin toiseen kaupunkiin. Sielläkin olisin edelleen oma itseni, omine ongelmineni ja taustoineni, mutta se olisi uusi startti ja ehkä voisi johtaa johonkin, kun piirit vaihtuisivat. Enkä mä edes hirveästi kämpillä ole. Viime viikollakin kävin kahdesti pyöräilemässä ja kolmesti kaupassa.

[ap]

 

Mä en tykkää kuumasta ja kosteasta. Siis ilmastosta. Voisinko mennä jonnekin viileämpään paikkaan?

Tuo sun skenaario ei ole mahdollinen, mutta olen kyllä pohtinut, että muuttaisin jonnekin toiseen kaupunkiin. Sielläkin olisin edelleen oma itseni, omine ongelmineni ja taustoineni, mutta se olisi uusi startti ja ehkä voisi johtaa johonkin, kun piirit vaihtuisivat. Enkä mä edes hirveästi kämpillä ole. Viime viikollakin kävin kahdesti pyöräilemässä ja kolmesti kaupassa.

[ap]

Noo Espanja talvikaudella on mukavan vilpoinen, mutta silti siellä on meininkiä.

 

Vinkki: Savoa kutsutaan Suomen Italiaksi.

Tuo ei varmaan ihan puppua ole, nimittäin osa tutuista asuu Kuopiossa ja siellä tullut käytyä välillä. Ja kyllä pidän siitä niiden tyylistä siellä

ihan ap:llekin tiedoksi että joskus tosiaan se maiseman muutos voi saada ihmeitä aikaan. Eri ihmiset ja uusi alku, mut sitä tosiaan pitää punnita tarkkaan.
Ja kun jo ihan Suomen sisäpuolellakin on noita kulttuuri eroja.

käväsin jokin aika sitten tampereella lomalla, moni on sitä mainostanut kivana paikkana… Mutta kyllä minusta ihmisistä tuli sellanen pidättäytyväinen fiilis.

kun sitten taas kävin lähempänä vaasaa, niin meinasin selälleni lentää kun kassamyyjät jutteli niitä näitä ja fiilis / tunnelma oli jokapaikassa avoimempi, tai ei sellanen että lasittunein katsein tuijotellaan vähän ohi ja vältellään sitä että joutuisi jotain sanomaan.

 

Onneksi on kuuma. Voi ilman sitä ylenpalttista häpeää, jota olen tuntenut joka päivä viimeiset 15 vuotta, olla sisällä ja olla tekemättä mitään. No, enhän mä ole 99% ihmisistä mielestä mitään tehnyt koko elämälläni. Heittänyt sen vain hukkaan, mutta nyt puhutaankin mun standardeista. Kohta on taas kylmä, kesä ohi ja pitäisi painaa duunia ja olla yhteiskunnan tuottava jäsen. Silloinkin toki jään sisälle, koska miksi menisin ulos. EI mulle ole siellä mitään.

Ehkä syksyyn mennessä olen kuntoutuksessa vaivani takia ja saisin siitä syyn olla kotona ja toimeton.

Parin viime viikon aikana olen tehnyt havainnon, joka ehkä melko varmasti kertoo syyn ikisinkkuudelleni ja menestymöttömyydelleni naisten keskuudessa. Ihmettelen, että miksi en ollut tuota havaintoa nöin selvänä ollut aikaisemmin tehnyt, mutta jostain syystä nyt se iski päin naamaa kuin pahinkin kesäsalama. Samalla tajusin, että itsessä se vika tosiaankin on ja miten kaukana normaalista miehestä tuon asian osalta olenkaan. Melko avaava kokemus.

Tällainen kesäpäivitys tällä kertaa. Mukavaa ja lämmintä kesää kaikille.

[ap]

 

Jaakko Alasaarela - Sinä pystyt!
Joe Dispenza - Yliluonnolliseksi: tavallalisesta tallaajasta ihmeidentekijäksi

Nuo ovat kohta lähikirjastostani noudettavissa. Noita kai täällä suositeltiin. Nyt pääsen ne lukemaan. Jos oli vielä muita kirjoja, niin mielelläni luen muitakin. Nyt kesällä on aikaa lukea.

[ap]

 

Voisit vaikka lukea kirjan

Jaakko Alasaarela Sinä pystyt

Siitä saisit osviittaa, miten muutat ajatusmallejasi ja uskomuksiasi.

Ei ne ihan itsekseen muutu positiivisiksi. Se vaatii duunia, mutta aikaahan sulla on. Sen voi käyttää järkevämminkin, kuin vain surkutella omaa tilannetta.

Suosittelin tuota kirjaa sinulle 26.07.2020. Kirja on ollut viimeisen vuoden ajan suurin piirtein heti lainattavissa pk-seudulla. Tuskin muissakaan kirjastoissa mitään suurempaa ruuhkaa on ollut.