vierailija
Mitä ajatuksia tarkoitat?nyt vähän offtopic, mutta onko sua tutkittu ikinä mt-puolella mitenkään?
Onko nuo samat ajatukset vaivannut sinua ns.ihan nuoruudesta saakka? Vai onko nyt vain iskenyt kriisi?
Tuo ”en osaa jutella smalltalkkia” kalskahti vain mun korvaan, tai se ettei se kiinnosta. Ei itseasiassa minuakaan, mutta itselläni nuo samankaltaiset ajatukset/piirteet kantaa juurensa Add:sta, koen tylsyyttä aika pian ja varsinkin yksinäisyyden tunne vainoaa myös hyvin herkästi.
Elämässä pitää olla jotain virikettä kokoajan, tai muuten olen aika alakuloinen.
Mutta toisaalta et vaikuta kovin ailahtelevaiselta ihmiseltä, mutta oletko itse huomannut, että myönteisillä asioilla tai tapahtumilla olisi hetkellisesti aina hyvä vaikutus sun päiviin, että koet olevasi hetken onnellinen ja taas hetken kuluttua huomaat taas olevasi alakuloinen? Kun enimmät innostukset laantuu…
Ja että tuo kuvio toistuu vuodesta toiseen.
Mua ei ole koskaan mitenkään virallisesti tutkittu tai diagnosoitu, mutta asiasta olen sen verran lukenut, että en usko osuvani mitenkään autismin tai ADD:n kirjoon. Kukaan ei ole koskaan tuosta mulle maininnut ja uskoisin, että se olisi jotenkin tullut edes lievästi ilmi, jos siihen olisi aihetta. Kysymys ei niinkään ole siitä, että en osaisi jutella tai tajuaisi miten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään. Enemmänkin kyse on siitä, että en koe sitä maailmaa omaksi itselleni tai että se olisi sellainen johon haluaisin panostaa. Tilanteen sitä vaatiessa niin osaan kyllä keskustella säästä ja aamurutiineistani vaikka tuntikausia, mutta se ei ole mitenkään sitä ominta itseäni ja lisäksi en koe, että olisin ihmisenä niin kiinnostava, että joku haluaisi noista asioista minulta kuulla.
Jännä, että et koe mua ailahtelevaiseksi. Mä taas itse pidän itseäni ailahtelevaisena ja pidän sitä myös yhtenä suurena syynä nykyiseen tilanteeseeni. Ja kyllä, tuollainen tunteiden vuoristorata on välillä hyvinkin hallitseva osa elämääni. Se ei välttämättä ole hyväksi ja viime vuosina se on painunut enemmissä määrin taustalle. Siltikään en tiedä onko se lopulta hyvä asia. Vuoristorata sentään kertoo, että tunteet ovat elossa. Apatian vallatessa tilaa on uhkana pysyvä harmaus. Asiaan liittyen juuri tuollaiset hetkelliset tapahtumat voivat toimia mussa myös suurena voimanlähteenä ja motivaattorina. Populistisena esimerkkinä voisin käyttää niitä muutamaa viime kesän treffikokemusta. Lopultahan niistä ei mitään seurannut, mutta vielä kun en sitä tiennyt niin nuo pienetkin onnistumiset naisten parissa saivat selkäni suoristumaan, suuni hymyyn ja askeleisiini päättäväisyyttä.
[ap]