A
"aloittaja"
Vieras
Eksä kävi tänään katsoo poikaansa ja se vierailu päätty vähän huonosti. Meillä on aika räjähdysherkät välit, mut ollaan yritetty tulla toimeen, jotta vois käydä katsoo poikaa mun luona. Tuli sitten taas riitaa ja eksä kävi muhun käsiks.
Tuntuu muutenkin tosi pahalta, kun aina on mua haukkumassa, mollaamassa ja lannistamassa. Kuten tänäänkin. En kuulemma koskaan voi enää elää normaalia elämää, koska mulla on lapsi ja olen lapsen yksinhuoltaja. Eikä kukaan mies enää voi aidosti muhun ihastua. Ne haluaa vaan pillua ja yksinhuoltajat on helppoja. Tollanen masentaa, kun kuitenkin on tullut jo vuoden oltua yksin.. sanoo se paljon muutakin ja kohta alan itsekin uskoa noihin sen juttuihin..
Olen ehottanut, että käytäisiin lastenvalvojalla ja tehdään sopimus yhteishuoltajuudesta niin ei voi aina vedota mun yksinhuoltajuuteen ja siihen, että sen vuoks oon yksin vastuussa lapsesta. Ei tätä halua, koska liikaa vastuuta. Olen myös ehdottanut, ettei vietettäis yhdessä aikaa vaan olis kaksin pojan kanssa. Hakis luokseen, jottei pojan tarvis nähdä meidän riitelyä, mutta ei halua olla kaksin lapsen kanssa. Ja kyse ei ole siitä, etteikö uskaltais vaan on yksinkertaisesti itse sanonut, että ei halua olla lapsensa kanssa, koska ei nää sitä tarpeelliseks. Tänään sanoi, että voi olla pojan kanssa kaksin, että saan omaa aikaa, jos maksan hälle palkkaa siitä.
Ja sen verran voin kertoa itsestäni, että olen myös häntä kohtaan inhottava, koska olen mäkättävä ämmä. Ja ehkä hieman katkera hänelle, koska jätti mut, kun olin raskaana, vaikka raskaus ei tullut yllätyksenä meille.
Tuntuu muutenkin tosi pahalta, kun aina on mua haukkumassa, mollaamassa ja lannistamassa. Kuten tänäänkin. En kuulemma koskaan voi enää elää normaalia elämää, koska mulla on lapsi ja olen lapsen yksinhuoltaja. Eikä kukaan mies enää voi aidosti muhun ihastua. Ne haluaa vaan pillua ja yksinhuoltajat on helppoja. Tollanen masentaa, kun kuitenkin on tullut jo vuoden oltua yksin.. sanoo se paljon muutakin ja kohta alan itsekin uskoa noihin sen juttuihin..
Olen ehottanut, että käytäisiin lastenvalvojalla ja tehdään sopimus yhteishuoltajuudesta niin ei voi aina vedota mun yksinhuoltajuuteen ja siihen, että sen vuoks oon yksin vastuussa lapsesta. Ei tätä halua, koska liikaa vastuuta. Olen myös ehdottanut, ettei vietettäis yhdessä aikaa vaan olis kaksin pojan kanssa. Hakis luokseen, jottei pojan tarvis nähdä meidän riitelyä, mutta ei halua olla kaksin lapsen kanssa. Ja kyse ei ole siitä, etteikö uskaltais vaan on yksinkertaisesti itse sanonut, että ei halua olla lapsensa kanssa, koska ei nää sitä tarpeelliseks. Tänään sanoi, että voi olla pojan kanssa kaksin, että saan omaa aikaa, jos maksan hälle palkkaa siitä.
Ja sen verran voin kertoa itsestäni, että olen myös häntä kohtaan inhottava, koska olen mäkättävä ämmä. Ja ehkä hieman katkera hänelle, koska jätti mut, kun olin raskaana, vaikka raskaus ei tullut yllätyksenä meille.
Sen kyllä sanon, etten minkään sortin eksää eron jälkeen lapsen ja minun kotiin haluaisi tulevan, saatikka meidän kodissa (tai muuallakaan) käsiksi käymään... Tuollaisten puheidenkin kuuntelu omassa kodissa olisi inhottavaa.
