ekaluokkalaisilla puhelin
- Viestiketjun aloittaja kirsuli
- Ensimmäinen viesti
joo. musta ei yhtään ihmeellistä että yksin kulkeva lapsi on varustettu puhelimella.
Meillä oli viime vuonna se tilanne, että esikoinen (poika) oli lähdössä ekalle luokalle. Miulla oli ajatuksena, että sitten hankitaan puhelin, kun sellaista tarvitsee ja olin kovin puhelimen hankintaa vastaan. Mies kuitenkin osti pojalle puhelimen. Sitä ei saa viedä kouluun, mutta se on oiva apuväline siinä kohdassa, kun olen jo töissä ja poika herää yksin kotona ja joutuu lähtemään yksin kouluun. Minulla on onneksi sellainen työ, että voin pikapuhelun pojalle ottaa ja neuvoa, jos sitä tarvitsee...tai poika soittaa minulle. Onpa se kerran jo pelastanut isosta pulastakin!
Että siis yhteenvetona, ei minusta mikään ihmeellinen vekotin tuo puhelin ole - uutuuden viehätys on kadonnut, ja poika soittaa sillä tosi vähän. Ja siis ihan peruspuhelin meillä on, ei hienouksia.
Että siis yhteenvetona, ei minusta mikään ihmeellinen vekotin tuo puhelin ole - uutuuden viehätys on kadonnut, ja poika soittaa sillä tosi vähän. Ja siis ihan peruspuhelin meillä on, ei hienouksia.
Juu, meillä on molemmilla olli puhelin siitä asti ku meni eskariin.Yksin kun joutu kulkemaan (pienempi kulki osan mataa isomman kanssa tosin)
Täällä on liki välttämätöntä olla puelin koskoa ikinä ei tiedä jos vaikka taksi ei tule tai bussi on myöhässä tms.Koulussa puhelimet pitää olla joko äänettömällä tai kookonaan kiinni.
Pienemmällä on matkaa kouluun semmonen 7km ja isommalla 13km.Bussilla menevät ja taksilla tuelvat kotiin.
Täällä on liki välttämätöntä olla puelin koskoa ikinä ei tiedä jos vaikka taksi ei tule tai bussi on myöhässä tms.Koulussa puhelimet pitää olla joko äänettömällä tai kookonaan kiinni.
Pienemmällä on matkaa kouluun semmonen 7km ja isommalla 13km.Bussilla menevät ja taksilla tuelvat kotiin.
Meillä sitten sattuu ja tapahtuu - juur kun mie ehdin kertomaan ,että hyvin on mennyt tuon kännykän kanssa.
Perjantaina pojalla oli sellainen aamu, että piti lähteä yksin. Hän soitti miulle ns. heräämispuhelun, että on hereillä ja käy aamupalalle. Annoin sitten ohjeita, että pue sitten päälle ja pese hampaat....jne...sanoin vielä perään, että lähde siihen ja siihen aikaan pihalle, kun ukki tuli häntä hakemaan, kun oli sukset saatava kouluun. Sanottiin hei-heit ja ajattelin sitten itsekseni, että soitan vielä juur ennen kuin poika lähtee, vaan puhelin sanoikin, että "soititte numeroon, johon juuri nyt ei saada yhteyttä".
Laskin yks plus yks.. poika on siis ropannut puhelintaan niin, että se on mennyt pois päältä, eikä hän kyllä tiedä pin-koodia. Luotin kuitenkin siihen ,että poika on fiksu ja osaa katsoa kellosta, milloin on lähdön aika ja tuleehan ukki kuitenkin meillä käymään.
Iltapäivällä sitten selvisi, että hän oli muistellut pin-koodia, ja painellut sen väärin. Ilmeisesti useastikin, koska puhelin kysyi puk- koodia seuraavaksi..,.. sen sai sitten mies operaattorilta, minulle eivät sitä antaneet, koska en ollut liittymän omistaja.
Poika ei ollut juur millänsäkään, totesi vain, että jos hänellä olisi ollut pin-koodi tiedossa, niin isolta hässäkältä olisi vältytty. Mitä tästä oppi äiti. Poika on kätevä ja tietäväinen olento, joka osaa hoitaa monta hommaa. Ei hätäänny, vaan olisi tämänkin klaarannut kotiin ihan hienosti. Minä olin töissä vähän aikaa ihan hermona, kun en saanut poikaa kiinni.... että sitä aina pitää meidän äitien hätäillä! =)
Perjantaina pojalla oli sellainen aamu, että piti lähteä yksin. Hän soitti miulle ns. heräämispuhelun, että on hereillä ja käy aamupalalle. Annoin sitten ohjeita, että pue sitten päälle ja pese hampaat....jne...sanoin vielä perään, että lähde siihen ja siihen aikaan pihalle, kun ukki tuli häntä hakemaan, kun oli sukset saatava kouluun. Sanottiin hei-heit ja ajattelin sitten itsekseni, että soitan vielä juur ennen kuin poika lähtee, vaan puhelin sanoikin, että "soititte numeroon, johon juuri nyt ei saada yhteyttä".
Laskin yks plus yks.. poika on siis ropannut puhelintaan niin, että se on mennyt pois päältä, eikä hän kyllä tiedä pin-koodia. Luotin kuitenkin siihen ,että poika on fiksu ja osaa katsoa kellosta, milloin on lähdön aika ja tuleehan ukki kuitenkin meillä käymään.
Iltapäivällä sitten selvisi, että hän oli muistellut pin-koodia, ja painellut sen väärin. Ilmeisesti useastikin, koska puhelin kysyi puk- koodia seuraavaksi..,.. sen sai sitten mies operaattorilta, minulle eivät sitä antaneet, koska en ollut liittymän omistaja.
Poika ei ollut juur millänsäkään, totesi vain, että jos hänellä olisi ollut pin-koodi tiedossa, niin isolta hässäkältä olisi vältytty. Mitä tästä oppi äiti. Poika on kätevä ja tietäväinen olento, joka osaa hoitaa monta hommaa. Ei hätäänny, vaan olisi tämänkin klaarannut kotiin ihan hienosti. Minä olin töissä vähän aikaa ihan hermona, kun en saanut poikaa kiinni.... että sitä aina pitää meidän äitien hätäillä! =)
Suomessa tuntuu olevan yleista, taalla muualla Euroopassa ekaluokkalaisilla harvinaista. Meidankaan ekaluokkalaisella ei ole kannykkaa, eika tule muutamaan vuoteen. Han ei yksinkertaisesti viela tarvitse sita.
tähän kohtaan tuli vielä mieleen tilanne kun meidän esikolle hankittiin puhelin... itsellä lähtökohta oli et sit kun kouluun lähtee mut isänsä sen osti jo eskarina.
Ja täytyy sanoa että olipa näppärä, kun itse olin vauvan kanssa kotona ja kun lähiössä asuttiin niin esikoisella oli tapana olla kavereiden kanssa omalla tai naapuri- taloyhtiön pihalla, ei kuitenkaan välittömässä näköyhteydessä... niin olipa huomattavasti helpompi soittaa ja kutsua syömään tai muuten vaan jo kotiin kun pukea joka kerta vauvallekin päälle ja lähteä etsimään.
Ja täytyy sanoa että olipa näppärä, kun itse olin vauvan kanssa kotona ja kun lähiössä asuttiin niin esikoisella oli tapana olla kavereiden kanssa omalla tai naapuri- taloyhtiön pihalla, ei kuitenkaan välittömässä näköyhteydessä... niin olipa huomattavasti helpompi soittaa ja kutsua syömään tai muuten vaan jo kotiin kun pukea joka kerta vauvallekin päälle ja lähteä etsimään.
Meidän eskarilla ei ole kännykkää. Ajatuksena on hankkia syksyllä kun aloittaa koulun niin kännykkä kotiin, millä voi sitten yksin ollessaan soittaa jos tulee joku hätä. Kännykkä ei siis periaatteessa olisi pojan oma, vaan tyyliin vanhat lankapuhelimet aina siis kotona. Ajatuksena laittaa siihen saldoraja ja pikavalinta näppäimiin tärkeimmät numerot.
Toivottavaa on kyllä että ekaluokkalainen ei joutuisi juurikaan yksin olemaan..
Toivottavaa on kyllä että ekaluokkalainen ei joutuisi juurikaan yksin olemaan..
Mä annoin tytölle oman vanhan puhelimeni ja siihen liitymän jo syksyllä 07. Tyttö on siis eskarissa vielä. Mulla on itsellä varmempi olo kun saan muksun kiinni ja se saa mut jos tulee jotain. Olen kotona ollut jo syksystä eli tyttö ei siis ole yksin kotona. Hyvin on pitänyt puhelinta, tosin se mun vanha hajos jo, ei tytön takia ja nyt on saanut uuden.
Kyllä tytölle annaetaan sitten kun menee ekalle. Mutta ihan semmoinen peruskapula. Olen kuulluut kuinka joillekkin on jo hankittu semmoinen kamerakännykkä. Aivan älytöntä mun mielestäni 
Tyttö osaa jo mun kännykkänumeron ja alaoven sähkölukon koodin, joten eiköhän tuo opi myös pin-koodin.
Lapsille kannattaa jo nyt opettaa tärkeitä numeroita. Muisti harjaantuu eikä sitten tule liikaa asioita muistettavaksi kun koulu alkaa.
Tyttö osaa jo mun kännykkänumeron ja alaoven sähkölukon koodin, joten eiköhän tuo opi myös pin-koodin.
Lapsille kannattaa jo nyt opettaa tärkeitä numeroita. Muisti harjaantuu eikä sitten tule liikaa asioita muistettavaksi kun koulu alkaa.