K
"Kifa"
Vieras
Itse olen päässyt työn puolesta vähän sivusta seuraamaan tätä tukiopetus- ja muuta meininkiä alakouluissa ja voin sanoa että se on kyllä todella erilaista kuin miehesi lapsuudessa. Nykyään koulussa pyritään tosi herkästi huomaamaan mahdolliset vaikeudet jo alkuluokilla ja tarjoamaan tukea. Eka- tai tokaluokan tuplaaminen ei ole enää mikään harvinaisuus eikä useinkaan johdu siitä että lapsi olisi tyhmä tai oppimaton vaan juurikin siksi ettei lapsi ole vielä sosiaalisesti kypsä (ei osaa vielä istua paikoillaan tai odottaa vuoroaan, ikävöi äitiä, harhautuu leikkimään tai tekemään omia juttuja). Jos asia sitten korjaantuu niin voidaanhan lapsi siirtää takaisin entiseen luokkaansa vaikka kesken vuoden. Toisaalta alkuluokilla (eka ja toka) on paljon paremmat mahdollisuudet opetuksen yksilöllistämiseen kuin sitten myöhemmin. Kolmoselle siirtyessä harppaus on tosi iso ja kypsymistä vaaditaan siinä vaiheessa monella osa-alueella joten jos on epäilyksiä pärjäämisestä niin on todellakin parempi tuplata sitten alkuluokilla kuin myöhemmin.
Veikkaan myös että isän mielipiteillä on iso osuus siihen miten lapsi asiasta ajattelee. Toki on kurjaa siirtyä eri ryhmään kuin kaverit mutta lapset muodostavat uusia kaverisuhteita nopeasi ja näkeehän välkillä niitä entisiäkin kavereita. Sen sijaan jos isä on jo kotona ehtinyt toitottaa kuinka noloa ja häpeällistä luokallejääminen on niin ei ole ihme jos lastakin ajatus ahdistaa.
Veikkaan myös että isän mielipiteillä on iso osuus siihen miten lapsi asiasta ajattelee. Toki on kurjaa siirtyä eri ryhmään kuin kaverit mutta lapset muodostavat uusia kaverisuhteita nopeasi ja näkeehän välkillä niitä entisiäkin kavereita. Sen sijaan jos isä on jo kotona ehtinyt toitottaa kuinka noloa ja häpeällistä luokallejääminen on niin ei ole ihme jos lastakin ajatus ahdistaa.