Ekaluokkalainen ja luokalle jättäminen

[rattus]

Mulla ei ole lapsia enkä osaa enkä missään nimessä edes yritä neuvoa vanhemmuudessa, mutta yksi huomio: mun isä jäi aikanaan luokalle. Kuulemma (isän oman kertoman mukaan) hyvin läheltä piti ettei jäänyt kahdesti! Nykyään mun isä on OTK, VT, asianajaja ja osakas, tienaa ihan kivasti, sillä on (erittäin rakastava) perhe ja se on ollut naimisissa hieman yli 30 vuotta. Aivan tavallinen ihminen siis, ei millään tavalla tyhmä tai huonosti menestynyt. Mun pointti on nyt vaan se, että ei kannata liikaa masentua tuollaisesta asiasta tai ainakaan ajatella että lapsessa on jotain vikaa. Se ei kerro tyhmyydestä tai oikeastaan mistään muustakaan kuin siitä että ihmiset nyt vaan sattuu kehittymään eri tahtia. Eikä se leimaa mitenkään tulevaisuutta, ei ainakaan siten ettei siitä pääsisi yli. =)

 

["poikia3"]

[QUOTE="vieras";25612283]Muistatko paljonko tuli maksamaan ja mitä kautta löysitte henkilön, joka teki tutkimukset?[/QUOTE]

Soitin Pikkujättiin ja sieltä löytyi huippuluokan lastenneurologi, joka teki ensin tutkimuksia, jotka kuulostivat lähinnä jutustelulta. Mutta kartoitti tilanteen. Hän kirjoitti lähetteen neuropsykologille,
joka tapasi lasta kahdesti useamman tunnin ajan, ja teki erilaisia testejä.

Tarkkaa hintaa en enää muista mutta olisiko ollut kaiken kaikkiaan 600 - 1000 euron välillä nuo tutkimukset.

 

[..]

Mitä mieltä olisit lapsen siirtämisestä pienryhmään? Onko teidän koulussa siihen mahdollisuutta?

 

[Ahdistunut]

Mulla ei ole lapsia enkä osaa enkä missään nimessä edes yritä neuvoa vanhemmuudessa, mutta yksi huomio: mun isä jäi aikanaan luokalle. Kuulemma (isän oman kertoman mukaan) hyvin läheltä piti ettei jäänyt kahdesti! Nykyään mun isä on OTK, VT, asianajaja ja osakas, tienaa ihan kivasti, sillä on (erittäin rakastava) perhe ja se on ollut naimisissa hieman yli 30 vuotta. Aivan tavallinen ihminen siis, ei millään tavalla tyhmä tai huonosti menestynyt. Mun pointti on nyt vaan se, että ei kannata liikaa masentua tuollaisesta asiasta tai ainakaan ajatella että lapsessa on jotain vikaa. Se ei kerro tyhmyydestä tai oikeastaan mistään muustakaan kuin siitä että ihmiset nyt vaan sattuu kehittymään eri tahtia. Eikä se leimaa mitenkään tulevaisuutta, ei ainakaan siten ettei siitä pääsisi yli. =)

Minä en usko en hetkeäkään lapseni olevankaan tyhmä. Hän on ollut pienestä pitäen hyvin kiinnostunut monenlaisista asioista ja kiinnostus on nimenomaan sielä, miten kaikki toimii ja luonto ja siihen liittyvät ilmiöt saavat hänet oikein loistamaan kun saa oppia niistä asioista uutta. Enkä usko sitäkään, että lapseni ei voisi olla jotain suurta, jos hän niin päättää.

Tässä vain nyt on taustalla se trauma, että miehen häpeä on hyvin syvää asiaan liittyen, hän ei ole asiasta päässyt yli. Sen näkeminen ei ole helppoa. Ja hänellä ei edes liittynyt sosiaalisten suhteiden ongelmia luokalle jäämisen kanssa. Sen häpeän loi hänen oma mielikuvansa omasta huonoudesta. Objektiivisuus on siis kadoksissa meiltä juuri tällaisen asian takia. Sen korjaaminen ei ole ihan helppoa. Yritän toki avoimin mielen mennä tapaamiseen. Vaatii vain mieheltä paljon, että hän ottaa tämän häntä syvästi kalvavan asian puheeksi opettajien kuullen, jotta he ymmärtäisivät myös meidän näkökulmamme.

 

["poikia3"]

Jos mun oma lapsi menestyisi ykkösellä heikosti niin toivoisin kernaasti että tuplaisi niin olisi vähän aikaa kypsyä eikä olisi niin kituuttamista; eli saattaisin jopa itse pyytää tuplaamista.

Ihan syystä riippumattako tuplaisit luokan? Jos vaatii vaan kypsymistä, eli ei ole ollut kouluun valmis, niin toki tästä on apua. Mutta ADD-lapsen kanssa ei varmasti ole apua, eikä kyllä välttämättä auta lukihäiriöisenkään lapsen kanssa.

 

[Ahdistunut]

Pienryhmäopetuksesta en ole varma. Eikä minulla ole myöskään täyspäiväisestä pienryhmäopiskelusta oikein tietämystä, että osaisin sanoa mielipiteen. Sen tiedän kyllä, että lapsi on pienryhmäopiskelusta hyötynyt todella paljon tuon äidinkielen suhteen, vaikka se on ollut vain 1h vko, on hän oppinut tämän orastavan lukutaitonsa kuukauden aikana. Eli se on ollut todella eduksi hänelle.

 

[Lentokala]

Äkkikuulemalta tuntuu, että ykkösen tuplaaminen vois olla hyväksi lapselle?
Alkuopetus on tosi tärkeää ja jos perustaidot ei oo hanskassa niin vaikeuksia tulee viimeistään kolmannella.

Itse tiedän 2 lasta, joiden kohdalla ykkösen tuplaamista harkittiin.
He siirtyivät kuitenkin kakkoselle ja sitten kävivät kakkosen kuitenkin uudestaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";25612411]Soitin Pikkujättiin ja sieltä löytyi huippuluokan lastenneurologi, joka teki ensin tutkimuksia, jotka kuulostivat lähinnä jutustelulta. Mutta kartoitti tilanteen. Hän kirjoitti lähetteen neuropsykologille,
joka tapasi lasta kahdesti useamman tunnin ajan, ja teki erilaisia testejä.

Tarkkaa hintaa en enää muista mutta olisiko ollut kaiken kaikkiaan 600 - 1000 euron välillä nuo tutkimukset.[/QUOTE]

kiitos tiedosta. Teen samalla syväänhengitysharjoituksia kun tuota rahasummaa katselen.

 

["..."]

[QUOTE="poikia3";25612547]Ihan syystä riippumattako tuplaisit luokan? Jos vaatii vaan kypsymistä, eli ei ole ollut kouluun valmis, niin toki tästä on apua. Mutta ADD-lapsen kanssa ei varmasti ole apua, eikä kyllä välttämättä auta lukihäiriöisenkään lapsen kanssa.[/QUOTE]

Samaa mieltä tästä. Ei mitään järkeä jättää luokalle jos kyseessä on esim. se ADD tai lukihäiriö. Lisää vaan kärsimystä. Lapsi vielä pitkästyy koulussa ja sitten kyllästyy koko koulun käyntiin.

Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan.

 

[rattus]

Minä en usko en hetkeäkään lapseni olevankaan tyhmä. Hän on ollut pienestä pitäen hyvin kiinnostunut monenlaisista asioista ja kiinnostus on nimenomaan sielä, miten kaikki toimii ja luonto ja siihen liittyvät ilmiöt saavat hänet oikein loistamaan kun saa oppia niistä asioista uutta. Enkä usko sitäkään, että lapseni ei voisi olla jotain suurta, jos hän niin päättää.

Tässä vain nyt on taustalla se trauma, että miehen häpeä on hyvin syvää asiaan liittyen, hän ei ole asiasta päässyt yli. Sen näkeminen ei ole helppoa. Ja hänellä ei edes liittynyt sosiaalisten suhteiden ongelmia luokalle jäämisen kanssa. Sen häpeän loi hänen oma mielikuvansa omasta huonoudesta. Objektiivisuus on siis kadoksissa meiltä juuri tällaisen asian takia. Sen korjaaminen ei ole ihan helppoa. Yritän toki avoimin mielen mennä tapaamiseen. Vaatii vain mieheltä paljon, että hän ottaa tämän häntä syvästi kalvavan asian puheeksi opettajien kuullen, jotta he ymmärtäisivät myös meidän näkökulmamme.

Hyvä! Tuollaisiin juttuihin varmastikin liittyy jonkinlainen stigma edelleen joidenkin mielessä. Eiköhän se mies pääse asian yli jos nyt asiat menee niin, että tarvii päästä. Varmaan se tapaaminen ja keskustelu jo selvittää paljon asioita. Kun mä olen itse aloittanut koulun vuotta aiemmin ja mun elämään läheisesti kuuluu ihan keskiverto-menestynyt ihminen joka on yhden luokan tuplannut, niin en voi olla ajattelematta että jonkinlainen joustavuus ihan yksilöllisen kehitystason mukaan on hyödyllisempää kuin väkipakolla massan mukaan meneminen.

 

[nöppönen]

Onhan tuossa aika paljon jo asioita joissa tarvitsee tukea ja se kakkosluokka kun on sit kuitenkin vaativampi. Meillä keskusteltiin ennen joulua myös luokalle jäämisestä palaverissa, puhtaasti vain siksi, että pojalle kirjaimet tuotti hankaluuksia ja sitä kun lukeminen ei onnistu, ei luonnistu myöskään kirjoittaminen. Joululomalla otti hirmu spurtin lukemisessa, kirjoittaminen ei ole niin sujuvaa. saa nähdä mitä mieltä ope on nyt keväämmällä. Minen osannut pitää pahana ajatuksena, joskaan en enää näe syytä kertaamiseen kun se lukeminenkin sujuu.

Mutta tosiaan, jos on ongelmia äidinkielen lisäksi matikassa ja ryhmäkäyttäytymisessä, voisi se kertaus olla positiivinen asia. Toinen luokka tulee olemaan vaativa ja raskas jos hädintuskin sen ekan pääsee läpi. Ilkeämpi se on myöhemmin kerrata kuin nyt alussa.

 

["Sirpa"]

En ( koskaan ) halua lukea edellisten kirjoituksia ( luen kyllä myöhemmin ), koska haluan kertoa puhtaasti oman mielipiteeni, johon ei kenenkään palstalaisen, usein fiksukin, mielipide ole vaikuttanut. Aivan ensimmäiseksi tiedustelen, missä päin asutte, onko seudulla useampi koulu, jota lapsi voisi käydä. Toiseksi, miehelle tiedoksi, koulu ei enää tänä päivänä ole sama luokalle jääneelle, kuin hänen aikanaan.
Kertomasi perusteella lapsenne ei ole kypsä ekaluokkalainen. Älkää huolestuko, samankaltaisia lapsia on maassamme hyvin paljon. Siksi kysyinkin, missä päin asutte, koska näiden lasten asioita hoidetaan niin turkasen eri tavalla.
Tuntematta ...asioita sen tarkemmin, suosittelisin uutta ekaa luokkaa, puhtaalta pöydältä, toisessa koulussa, jos on pelkoa, että morkataan. Jos lapsi jää nyt näiden muiden kelkasta, jollain tapaa luokalta päästyään, on uhka, että koko koulunkäynnistä tulee iljettävä pakko ja lapsestanne ei ikinä tule työtä tekevää kunnon kansalaista.

 

["veera"]

Luulisi että eskarissa olisi puututtu näihin ongelmiin, jos on jotain havaittu.. Onko kelto tavannut lastasi eskarissa? Nykyään kuulen enemmän että eskari käydään kahdesti, kun että ekaluokka käydään uusiksi, juurikin sentakia kun eskariaikaan se koulukypsyys jo katsotaan

 

[Ahdistunut]

Minun miehelläni on lukihäiriö eli siis perimän perusteella voidaan ajatella, että lapsikin voisi siis olla lukihäiriöstä kärsivä. Voidaanko siis ajatella, että jos lapselle tehdään testi, jonka myötä todettaisiin lukihäiriö. Olisi lapsen edun mukaista saada erityistukea opetuksessa, kuin kertaaminen ilman tukiopetusta?

 

["..."]

Eihän se lukihäiriö katoa vaikka kävisi ekan viisi kertaa. Lapsi tarvii tukea koko koulu uran jos on lukihäiriö. Eli sitten tokalle vaan tukitoimien kera.

 

["poikia3"]

Lukihäiriö kannattaa testata - meillä näitä testejä on tehnyt sekä koulupsykologi että erityisopettaja. Samoin se ADD kannattaa testauttaa.

Eli ottaisin yhteyttä koulupsykologiin, keskustelisin oppimisen vaikeuksista ja haluaisin kartoittaa laajasti mistä on kyse. Ja sen jälkeen päätökset tehtäisiin laajempien tietojen perusteella.

Lukihäiriö ei katoa mihinkään, on vaikea myöskään sanoa, minkä verran edistymistä tapahtuu vuodessa, myös lukihäiriöiselle luokan tuplaamisesta voi olla apua, mutta voi myös olla, että samat ongelmat ovat myöhemmin edessä.

Joka tapauksessa, kun tiedetään, mistä ongelmat johtuvat, lapselle osataan kohdistaa oikeanlaiset tukitoimet ja lapsi saa oikeanlaista apua.

 

["vieras"]

sanoisin ,että lapselle on paras kerrata eskari tai ekaluokka.

ja jos ei osaa lukea tai pysy muitten tahdissa, niin hyvin äkkiä seuraa "kärryiltä putoaminen".

Tuntemani ope piti matematiikkaa tärkeämpänä kuin lukemista, koska matematiikassa kaikki uusi perustuu aina vanhan asian "päälle". Jos et osaa vanhaakaan, ei ole mitään mahiksia oppia uutta.
Lukemaan taas opitaan sitten kun opitaan ja sitä voi parantaa omassa tahdissa.

 

["kolmen äitee"]

Eskarissa ei ollut mitään mainittavaa ongelmaa. Kävi toki kahdella eri paikkakunnalla eskaria, joissa toinen oli hyvin koulumainen ja jälkimmäinen päiväkotimaisempi.

Minuakin hyvin vahvasti kiinnostaa testauttaa lasta koulupsykologilla. Lapsi kun on muutenkin todella huolimaton. Hieman sellainen haahuilija. Ylivilkkautta ei ole.

Voi kun en tuntisi niin suurta ahdistusta lapsen puolesta siitä, että mitä voi itsetunnolle tehdä luokalle jääminen. Olisi paljon helpompaa, kun voisi ajatella lapsen parasta objektiivisesti. Tai jos oppiminen olisi minun silmään selkeästi vaikeaa eikä vain vaikeampaa.

Olen sitä mieltä, että nykyisin koulussa ollaan hyvin valveutuneita ikätasoisista kriteereistä ja siitä mitä kuuluu osata ja miten kuuluu osata toimia koulussa. Luokalle jättämistä ei varmasti perustella "heppoisin perustein" vaan useammalla osa-alueella on oppimisvaikeutta, jos tällaista ehdotetaan. On vain niin ettei lapsi "mahdu ns ikärenkaaseensa vaan tarvii vielä oppia enemmän.

Elä turhaan ahdistu eläkä ainakaan näytä lapsellesi sitä, että asia olisi jotenkin ahdistava. On varmasti kaikkein hyödyllisin ja paras vaihtoehto hänelle, jos kertaa ensimmäisen luokan uudelleen ja pääsee ns.sisään opiskeluun. Helpompaa takuulla käydä ensimmäinen luokka uudelleen kuin, jos joutuisi samaan tilanteeseen myöhemmillä luokilla! Myöhemmin lapsi osaa itsekin sitä hävetä ja ikätoverit ovat isompana paljon ilkeämpiä puuttumaan sellaiseen vaikkei asiassa oikeasti mitään kummallista olekaan! Yleensä tässä tilanteessa asiaa mietitään tiimissä, johon myös pitäisi kuulua koulupsykologikin.

Lapsellenne on varmasti kaikkein parasta tuplata eka luokka niin, että "pysyy kärryillä" asioissa ja saa eväitä koulunkäyntiin. Jos tippuu jo ekalla kyydistä ja koittaa sitten pysyä jatkossa mukana niin se voi olla tuplasti hankalampaa ja opiskelun into lopahtaa heti alkuunsa, kun ei pysy mukana eikä näin ollen jaksa enää panostaa koko koulunkäyntiin.

 

["vieras"]

huoh. mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa???? ihan älytöntä touhua. heti ollaan diagnosoimassa lapsi, jos on esim herkkä tai "vilkas" tai mitä vaan.
ap, äitinä uskon hdistuksesi. mietin kanssa, onko mahdollisuutta toiseen kouluun? suosittelen lukemaan steiner-koulun ideologista missä nämä "haahuilijat", kuten mainitsit, saavat rauhassa olla niitä "haahuilijoita" ja opetus on räätälöidysti yksilöllisempää.
lukemaan ja laskemaan varmasti ehtii.

 

["..."]

[QUOTE="kolmen äitee";25613251]Olen sitä mieltä, että nykyisin koulussa ollaan hyvin valveutuneita ikätasoisista kriteereistä ja siitä mitä kuuluu osata ja miten kuuluu osata toimia koulussa. Luokalle jättämistä ei varmasti perustella "heppoisin perustein" vaan useammalla osa-alueella on oppimisvaikeutta, jos tällaista ehdotetaan. On vain niin ettei lapsi "mahdu ns ikärenkaaseensa vaan tarvii vielä oppia enemmän.

[/QUOTE]

Opetajia on niin monen erilaisia ja valitettavasti heidän omat arvot ja tavoitteet vaikkuttavat myös siihen mitä lapsilta vaaditaan.

Meidän haahuilija sai aivan mainion opettajan, ja on pärjännyt hyvin kolme ensimmäistä vuotta. Ekan kevät todistuksessa oli kehoitus treenata lukemisen sujuvuutta kesällä. Innostuikin Aku Ankoista ja lukeminen sujuu mallikkaasti.

 

["vieras"]

Mene sinne kokoukseen avoimin mielin, ilman että olet valmiksi puolustusasemissa. Juttelette siellä, missä kaikessa mättää heidän mielestään, mitä kaikkia tukitoimia on jo saanut ja mihin vielä olisi mahdollisuus. Erityisopettaja on varmaan jo testaillut omalta osaltaan lapsen taitoja. Pienluokan/ryhmän mahdollisuuttakin kannattaa kartoittaa.

Ensimmäisen tai toisen luokan tuplaaminen ei vielä niin paha ole, parempi, että niistä saa kaikki tarvittavat perustiedot, kolmoselle mennessä tulee suuri hyppy vaadittavissa taidoissa ja tehtävät muuttuvat hyvin erilaisiksi verrattuna kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen, puhumattakaan uusista aineista, mitä tulee mukaan. Jos sinne mennessä taidot ovat kiikunkaakun, niin silloin voi tulla todellisia vaikeuksia.

 

[Ahdistunut]

Nyt on käyty tapaamisessa.
Ongelma on keskittyminen. Häiriintyy helposti kaikesta ympärillä olevasta ja tehtävien teko on hankalaa. Teroittelee kyniä aika paljon ja ottaa esiin jo pois laitettuja tavaroita, vaikka kielto niiden esille ottamisesta on tullut.
Äidinkieli edistyy yksilöopetuksessa, matikka onnistuu ryhmässä ainoastaan kun on vierellä joku, joka patistaa tekemään tehtäviä. Eli kun asiassa on hieman vaikeampi, niin silloin jää tekeminen ja alkaa kiinnostaa omat jutut.
Psykologille varataan aika, jossa hän tekee omat tutkimuksensa. Sen jälkeen palataan asiaan. Itse sanoimme mielipiteen siitä, että luokalle jättäminen olisi lapselle järkytys. Kun asian ottaa puheeksi, niin itku häneltä tulee. Jos mainitsee, että mikä on pahinta niin se, että joutuisi kertomaan kavereille ja sitten ne ei olisi enää samalla luokalla. Ja yritin kysellä, että minkälaisia lisätukitoimia heillä on tarjota, jotta luokalle jättämiseltä vältyttäisiin. Matikan tunneilla kouluavustaja keskittyy lapseemme kokonaan. Äidinkieli on pienryhmää. Tarvittaessa voidaan käyttää sermejä, joilla häiriötekijät poistetaan. Kotona pyrimme tukemaan sitä, että tehtäviä kun tehdään niin ne on tehtävä yhdellä kerralla. Tänään saatiinkin tehtävät tehtyä 30 minuutissa, vaikka normisti kun yksin tekee niin 1h30min menisi aikaa.
Lukihäiriön mahdollisuus on suuri, kun isä on lukihäiriöinen. Sekin otetaan huomioon. Mies oli todella tiukan paikan edessä kun piti tästä omasta kohtalostaan kertoa. Kyllä sen aisti uskoakseni myös opettajat, että 20 vuoden jälkeen, ei ole helppoa edelleenkään asiasta puhua, niin he kyllä yrittivät miettiä, että onko jokin tuki mahdollinen kuitenkin paremmin. Asia kuitenkin on vielä vahvasti pöydällä. Asiaan täytyy meidänkin hyvin vahvasti nyt alkaa sopeutumaan.

 

["poikia3"]

Hyvältä kuulosti koulutapaaminen ja minusta vaikuttaa siltä, että ekan tuplaamiseen ei ole syytä.

Toivottavasti pääsette pian tutkimuksiin ja saatte sitä kautta apua asiaan.

En usko, että millään sermillä saadaan keskittymistä parantumaan, ainakin oma add-poikani olisi häiriintynyt ko. sermistä vain entistä enemmän. Meillä läksyt piti tosiaankin tehdä aina niin, että istuin vieressä esim. lukien kirjaa, ja aina kun lapsen huomio karkasi johonkin, koputin kirjaa, eli palautin huomion läksyihin.

Kannattaa muistaa, että jos lapsella on keskittymishäiriö, häiriötekijä voi olla myös joku sermin yksityiskohta. Oma poikani rekisteröi ympäristöstään ihan kaiken. Yksi hänen lempipuuhiaan on etsiä leffoista mokia - siis sellaista, mitä kuvassa ei pitänyt näkyä, ja ihan uskomattoman taitava hän on niitä mokia löytämään - itse en huomaa yhtään mitään.

Keskittymishäiriöön on olemassa myös lääkitys, moni on saanut siitä apua, omalla lapsellani sitä ei ole koskaan kokeiltu, sillä ongelmistaan huolimatta hän on pärjännyt kuitenkin koulussa hyvin, ja yläasteella tilanne on selvästi tasapainottunut ja asioista huolehtiminen parantunut, sekä numerot entisestäänkin parantuneet.

 

["poikia3"]

Se vielä tuossa tekstissä kiinnitti huomioni, että poika näpertää (terottelee kyniä, ottaa esiin tavaroita). Opettajat eivät useinkaan ole tämän asian asiantuntijoita, ja ainakin oman lapseni tapauksessa, jokin näperteltävä tavara ei suinkaan vie keskittymistä vaan lisää sitä. Eli poika tarvitsee käsilleen jotakin tekemistä, mutta pystyy samaan aikaan kuuntelemaan täysin. Eli joku sallittu näperreltävä olisi hyvä olla käsillä. Vaikka rannekello, tai sitten vaikka piirrustuspaperi ja kynä (moni meistä piirtelee puhelimessa ja palavereissa).

 

[meillä]

Meillä kans ekaluokkalaisen kanssa sama tilanne. Uskon, että oma opettaja on paras asiantuntija onko luokalle jäännistä hyötyä. Tarkoitus on, että saa riittävän lukutaidon, jotta pärjää toisella luokalla, jossa täytyy lukea jo melko pitkiä tekstejä. Jos on huono koulussa jatkuvasti, kun pohja ei ole tarpeeksi hyvä, kehittyy lapselle huono itsetunto eikä saa onnistumisen kokemuksia. Itse ajattelen, että en vastusta luokalle jäämistä, jos opettaja on sitä mieltä.Parempi vaan, että saa vahvan pohjan. Ainoa mitä mietin, on että opettaja vaihtuu, nyt kun lapsella on hyvä opettaja.