Eihän opettajalla ole oikeutta kertoa oppilaan terveystietoja koko luokalle??

[äide]

Meillä tytöllä vaihtui juuri koulu ja samassa rytäkässä myös todettiin epilepsia.
Opettaja ilmoitti heti alkuun tiukasti, että tämä on nyt sitten sellainen asia joka täytyy puhua läpi koko luokan kanssa. Ope sanoi että toisilla on oikeus tietää. Tämä tietenkin johtuu siitä, että voivat joutua todistamaan kohtausta tai soittamaan ambulanssia jne. Opettaja sanoi keskustelevansa tytön kanssa kuinka asia tuodaan luokassa esille.

Pointtinani nyt kuitenkin se, että sain sen käsityksen että asiaa ei voisi salailla vaikka niin jostain syystä haluttaisiinkin. sain sen käsityksen ettei vaitiolovelvollisuus koulussa päde ihan niinkuin työpaikoilla tai muualla.

Mutta a.p:lle sen verran, että tyhmästi ope asian kuitenkin möläytti. Olisi voinut teidän kanssa asiasta ensin jutella. Olisi varmaan syytä jutella edes nyt jälkikäteen jotta osaa jatkossa varoa möläyttelemästä.

 

["vieras"]

Pojallani (8v) on tavallaan kuulovamma. Oikea korva on kuuro, vasemmalla korvalla hän kuulee normaalisti. Tämä aiheuttaa sen, että opettajan on sijoitettava poika istumaan luokassa luokan eteen niin, että oikea korva on esim ikkunariviin tai seinään päin ja vasen, kuuleva korva, opettajaan päin.

Aiemman opettajan kanssa tämä asia hoitui hyvin ja opettaja teki istumajärjestyksen tosi hyvin. Kesken lukuvuoden olivat arponeet uudet paikat vaihtelun vuoksi, mutta ope teki senkin tosi taitavasti ja hienovaraisesti niin, että poikani oli edelleen kuulon suhteen hyvällä paikalla "arvottuna". Poika kun ei halua että koko luokka tietää kuulojutusta, parhaille kavereilleen hän on siitä kertonut.

Nyt ope vaihtui ja tämä uusi ope oli eilen kertonut koulun alkajaisiksi koko luokalle asiasta kun oppilaat olivat valinneet istumapaikat. Tyyliin:"Matin pitää päästä istumaan tähän koska Matilla on kuulovamma". Nimenomaan olimme alkuviikosta opettajaan yhteydessä siitä, että huomioisi istumapaikan vaivihkaa.

Jäin vain miettimään, saako opettaja kertoa koko luokalle jonkun oppilaan terveystietoja tai terveydentilaan liittyviä asioita? Oma poikani pahoitti mielensä tapahtuneesta, mutta tällaisia lipsahduksiahan nyt sattuu aina joskus.

kertoi luokalle miksi hän saa istua siinä missä istuu. Ehkä ei ajatellut eikä kysynyt pojalta voiko kertoa. Opettaja oletti että näin voi sanoa.

 

[Metsäpeikko]

[QUOTE="aloittaja";26867234]Miten niin salailu..? Tuskin kukaan muukaan kailottaa koko luokalle lapsensa keskittymisongelmista, psyyken ongelmista, kastelusta, tuhrimisesta tms sairauksista? Olisi sitten muiden lasten helpompi ymmärtää Totuushan on, että nekään kaverit, joille lapseni on kuuloviastaan kertonut, eivät muista koko asiaa tosipaikan tullen. Kun emme itsekään sitä kotona muista...[/QUOTE]

Vähän huonoja esimerkkejä ulospäin näkyvistä "vammoista".

Mutta en minäkään ymmärrä miksi noinkin näkyvä asia pitäisi salata viimeiseen asti.

Kuulovika on mielestäni sellainen jonka voisi hyvin kertoa, toki asianomaisen suostumuksella.

-psst! Opettaja! Älä kerro luokalle että pojaltani puuttuu käsi, ethän?

 

["vieras"]

keskustella pojan ja vanhempien kanssa ja miten kerrotaan jos tulee ihmetyksiä muilta luokkalaisilta.!
En tiedä miten entinen opettaja on asian hoitanut.

 

[Olet luuseriäiti]

Hyvähän se on tietää muidenkin tästä vammasta. Ei tehnyt opettaja mitään väärää. Miksi pitää vaivihkaa toimia? En käsitä? Häpeätte lastanne ja hänen vammaasa? Uskomattomia vanhempia olette.

 

[kaffetauko]

Toki opettaja toimi väärin, varsinkin jos oli juuri antanut teidän ymmärtää että asia hoituu edelleen vaivihkaa.

mutta mielestäni tekin olette tehneet karhunpalveluksen pojalle kun asiaa ei ole otettu normaaliksi jutuksi jo päiväkodissa, eskarissa, ekalla luokalla jne. Näin toimimalla se kaikkein parhaiten onnistuu. alusta asti on koko porukan tiedossa että jannikalla on silmälasit, petrillä on kuulokoje ja kaapolla ruskeat hiukset. kaikki normaaleja asioita joita tarvittaessa otetaan huomioon.

 

["vieras"]

Toki opettaja toimi väärin, varsinkin jos oli juuri antanut teidän ymmärtää että asia hoituu edelleen vaivihkaa.

mutta mielestäni tekin olette tehneet karhunpalveluksen pojalle kun asiaa ei ole otettu normaaliksi jutuksi jo päiväkodissa, eskarissa, ekalla luokalla jne. Näin toimimalla se kaikkein parhaiten onnistuu. alusta asti on koko porukan tiedossa että jannikalla on silmälasit, petrillä on kuulokoje ja kaapolla ruskeat hiukset. kaikki normaaleja asioita joita tarvittaessa otetaan huomioon.

Se on vielä pieni mitä lapsilla voi olla. Hyviin tapoihin tietysti kuuluu että kysytään voiko kertoa.

 

["pop"]

Juu EI SAA, todellakaan. Napakasti sanoisin tästä, ihan omankin tulevaisuutensa kannalta, joku muu saa sen nimittäin viralta hyvin nopeasti.

 

[waninka]

Ehdottomasti opettaja ei olisi saanut kertoa, mutta minä kyllä rohkaisisin lasta kertomaan asiasta luokkatovereilleenkin, ei ole hävettävä asia jota tarvitsisi salailla muilta.

 

[waninka]

Meillä tytöllä vaihtui juuri koulu ja samassa rytäkässä myös todettiin epilepsia.
Opettaja ilmoitti heti alkuun tiukasti, että tämä on nyt sitten sellainen asia joka täytyy puhua läpi koko luokan kanssa. Ope sanoi että toisilla on oikeus tietää. Tämä tietenkin johtuu siitä, että voivat joutua todistamaan kohtausta tai soittamaan ambulanssia jne. Opettaja sanoi keskustelevansa tytön kanssa kuinka asia tuodaan luokassa esille.

Pointtinani nyt kuitenkin se, että sain sen käsityksen että asiaa ei voisi salailla vaikka niin jostain syystä haluttaisiinkin. sain sen käsityksen ettei vaitiolovelvollisuus koulussa päde ihan niinkuin työpaikoilla tai muualla.

Mutta a.p:lle sen verran, että tyhmästi ope asian kuitenkin möläytti. Olisi voinut teidän kanssa asiasta ensin jutella. Olisi varmaan syytä jutella edes nyt jälkikäteen jotta osaa jatkossa varoa möläyttelemästä.

Itse epileptikkona olen kyllä kertonut työpaikoillakin. On ihan turvallisuus kysymys. Kohtauksen tullessa olet toisten avun varassa+omassa tapauksessani ambulanssin soitto olisi turhaa, minkä kuitenkin moni ensimmäisenä tekisi. Ainakin lapsen läheisimpien kavereiden olisi hyvä tietää epilepsiasta ja osata antaa ensiapua, mutta toisaalta ei voi mielestäni pakottaa kertomaan noin intiimiä asiaa. Ala-asteella kuitenkin lapset ovat aikuisten valvonnassa niin paljon että riittää kun he tietävät ja osaavat toimia tilanteessa. Toisaalta tässäkään tapauksessa en näe syytä salailulle, epilepsiaa(kaan) ei tarvitse hävetä.

 

["pop"]

Siis todella vaikeasti salattavia asioita joudutaan välillä salaamaan kun vanhemmat ei anna lupaa. Esim. erään luokan asperger poika jonka käytös li toisia kohtaan hyvinkin haastavaa, vanhemmat ei antaneet lupaa leimautumisen pelossa (vaikka leimautumista kyllä tapahtui, nyt se vaan leimattii kusipääksi). Toisella luokalla epilepsiaoppilaan vanhemmat eivät halunneet luokan tietävän. Perusteena taas tuo leimautuminen. Opettaja ehdotti että turvallisuuden puolesta voisi olla tärkeää, vanhemmat sanoivat tähän, että silloin koko koululle olisi järjestettävä tiedotustilaisuus, koska kuka tahansahan sen voi sitten välitunnilla todistaa, ja paikalla on aina koulussa aikuisia...

Joten ei todella saa, ja nämä vanhemmat, tiedän sen koska taivutella yritettiin monta kertaa, olisivat todella menneet koulutoimenjohtajalle ja saaneet opettajalle varoituksen jos ope olisi luokalle kertonut. Joten todella,m ei saa. Sano asiasta opelle, siltä menee vielä joskus työpaikka jos ei opi kysymään lupaa.

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Ei saa.

Eri asia, jos oppilas - tai te vanhemmat - itse haluaisitte, että asiasta informoidaan muuta luokkaa. Joskushan tällainen informointi voi olla hyödyksi ja ihan paikallaan.

Ikävästi tehty opettajalta kumminkin, ymmärrän kyllä ettei poika halua asioitaan kaikkien tietoon. Jos asia vaivaa, opettajaan voi tietysti olla yhteydessä, vaikka eipä sille asialle enää oikein mitään voi kun se vahinko on jo tapahtunut.

 

["mude"]

Ope ei hoitanut ihan oikein asiaa, mutta:

mitä aiemmin luokkakavereiden kanssa luontevasti käydään läpi kuulo- ja näköongelmat, epilepsiat, vaaralliset allergiat, keliakiat, narkolepsiat ynnä muut helposti hämmennystä aiheuttavat sairaudet tai ominaisuudet sen vähemmän sitten myöhemmin tulee kiusaamista tai pahoja puheita.

 

[Jellonainen]

[QUOTE="vieras";26968280]kertoi luokalle miksi hän saa istua siinä missä istuu. Ehkä ei ajatellut eikä kysynyt pojalta voiko kertoa. Opettaja oletti että näin voi sanoa.[/QUOTE]

Voisin kuvitella, että uusi opettaja ei tajunnut asian olevan salaisuus, vaan oletti koko luokan jo tietävän (ja joku kysyi kun ei muistanut koko asiaa). Tuo nyt on sellainen perusjuttu, että ilman muuta minäkin olettaisin koko luokan tietävän. Omalla lapsellani on sama juttu, toisessa korvassa on kuulovamma ja se vaikuttaa sijoittamiseen luokassa. En vetäisi hernettä nenääni, jos opettaja sanoisi jollekin että "Mira" istuu tuossa, koska ei kuule toisella korvalla hyvin. Eikä tyttökään siitä mitään ajattelisi.

Ja tiedän kyllä, että periaatteessa opettaja teki väärin, luultavasti ihan ajattelemattomuuttaan. Teidänkin toimintanne on ajattelematonta, kun lapsen ominaisuudesta on tehty häpeiltävä asia.

 

["pop"]

[QUOTE="mude";26969091]Ope ei hoitanut ihan oikein asiaa, mutta:

mitä aiemmin luokkakavereiden kanssa luontevasti käydään läpi kuulo- ja näköongelmat, epilepsiat, vaaralliset allergiat, keliakiat, narkolepsiat ynnä muut helposti hämmennystä aiheuttavat sairaudet tai ominaisuudet sen vähemmän sitten myöhemmin tulee kiusaamista tai pahoja puheita.[/QUOTE]

En näe, miten ap:n tapauksessa asiasta kertominen ei tulisi olla pojan itsensä päätettävissä. Rohkaista voi, siihen pitäisi jättää. Poika kyllä itse tietää, miten pahalle tuntuu kun joku välkällä kiusaa asiasta, tai käyttää sitä riidassa vastaan. Tekoja, joista tuskin tulee edes jälkkäriä koulussa ja sattuvat pahimmillaan todella syvään.Jokainen tulee näiden kanssa sujuksi omaan tahtiinsa, pakottaa ei pitäisi jos ei ole turvallisuus tms. kysymys. Lupa pitäisi vanhemmilta kysyä.

Muistan miten pahaa aikanaan teki kun kaveri kertoi luokalle että kastelen sänkyni edelleen ekalla. Eipä siinä paljon kenenkään aikuisen diplomaattisuus asiaan auttanut,syvät arvet jäivät. Lasten maailma on raaka pahimmillaan.

 

[jiooo]

Opettajalta on opetustyön lainsäädännön perusteet-kurssin anti jäänyt heikoksi.

 

[Rehtori]

Opettaja ei olisi saanut kertoa asiasta, tietenkään.

Rohkaisisin avoimuuteen. Lapset kyllä ymmärtävät. Muistavat hetken, ja sitten asia on toisarvoinen. Oikea tieto hämmentää vähemmän kuin arvailu ja kummalliset tilanteet. Monesti opettajat kertovat luokalle oppilaiden sairauksista jos lupa on annettu ja jos vamma/sairaus vaikuttaa koulutyöskentelyyn. Kannustan tähän ehdottomasti

Ota yhteys rehtoriin, jos asia vaivaa sinua.

Tiesitkö muuten, että koululla on mahdollisuus hankkia luokkaan akustiikkalevyjä. Tätä varten pitää olla lääkärintodistus. Sairaalasta tulee henkilö arviomaan tiloja ja tehtäviä parannuksia.

 

[mamilu]

Kokemuksesta voin kertoa että opettaja teki virheen. Hän ei olisi saanut kertoa tuota asiaa ilman teidän/oppilaan lupaa. Itse sairastin lapsuudessani epilepsiaa ja vaikka itse kerroin luokalleni niin sen piti jäädä siihen. Vuosia myöhemmin sain kuulla että ala-asteen rehtori oli käyttänyt biologian tunnilla minua esimerkkinä kun kerrottiin epilepsiasta. Kun menin asiasta hänelle puhumaan niin hän vastasi että luuli että siitä saa puhua kaikille kun olin itse luokalleni asiasta kertonut :headwall: Hän pyysi anteeksi ja asia jäi siihen (hän tosin vaihtoi koulua tuon tapauksen jälkeen, sattumaa vai ei tiedä häntä).

Mutta kuten jo silloin selvisi ja asia pitää vieläkin pakkaansa, tuollaisista EI SAA kertoa ilman lupaa. Toisaalta nytpä tuosta sitten kaikki tietää...Kannattaa sanoa sille opettajalle tuosta ihan kasvotusten ja jos ei ymmärrä tehneensä vääriin tee valitus.

 

["..."]

No ei ole oikeutta, mutta mielestäni fiksumpaa tuollainen avoin suhtautuminen kuin mitä teidän salailu. Sinun kannattaisi miettiä miten vahvistat lapsen itsetuntoa ja opetat suhtautumaan kuurouteen luontevammin sen sijaan että tuet tuota häpeilyä.

 

["pop"]

[QUOTE="...";26969652]No ei ole oikeutta, mutta mielestäni fiksumpaa tuollainen avoin suhtautuminen kuin mitä teidän salailu. Sinun kannattaisi miettiä miten vahvistat lapsen itsetuntoa ja opetat suhtautumaan kuurouteen luontevammin sen sijaan että tuet tuota häpeilyä.[/QUOTE]

Häpeily on kenties hiukan raju sana. Onhan poika lähipiirilleen asiasta kertonut. Minua myös häiritsee ajatus siitä, ettei kouluikäinen saa mitään hävetä. Että tuossa kohtaa jo on oltava itsensä kanssa vikoineen päivineen ihan sujut, niin että kaikki voidaan kertoa jopa koulukiusaajille, ihastuksille jne. halusi koululainen sitä tai ei. Suurimalta osalta aikuisia ei tälläistä vaadita.

Minusta tuollaisen hyväksyminen osaksi itseä voi kestää eikä siinä ole mitään pahaa. Vanhemmat voivat myös kunnioittaa lapsen toivetta, ilman että "tukevat häpeilyä ja salailua".Myös luokkatoverit voivat oppia kunnioittamaan järjestelyjä, joita heille ei aina voi selittää. Minusta vanhempien toiminta voi parhaimillaan tällöin tukea terveen itsetunnon ja itseluottamuksen kehittymistä, rohkaista voi, pakottaa ei pidä.

Tosiaan muistuvat mieleen ne omat kauhunhetket siellä luokkaretkellä kolmannella luokalla, kun kaikki tiesivät yökastelusta. Pilkkaa tuli osaksi armotta, sitä ennen olin ollut asian kanssa melko sujut. En tiedä miksi toisille oppilaille olisi tarvinnut selittää miksi minun on saatava nukkua lähellä vessaa ja alapedillä, niin olisi vain voinut tehdä, kyllä muut olisivat sen vääryyden paremmin kestäneet kuin minä sen mitä selityksestä aiheutui.