Ekaluokkalainen ei suostu vieläkään nukkumaan omassa sängyssä. En jaksa enää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Leen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Leen"

Vieras
Lapsi 7v ja edelleen nukkuu välissä. En jaksa vuodesta toiseen enää yrittää. Mä en tiedä mitä teen?
Lapsi alkaa olla jo niin iso, että en saa nukuttua kun liikkuu öisin. Niin ja mikä seksielämä?
 
Nyt on koulu vasta alkanut eli elämässä on muutenkin isoja muutoksia. Anna rauha asiasta joulun yli. Se ei ole enää pitkä aika. Sitten tehkää yhdessä vaikka uuden vuoden lupaus, että lapsi alkaa nukkua omassa huoneessa. Hankitte (tammikuussa on alennusmyynnitkin) jotain uutta kivaa nukkumiseen, vaikka uudet lakanat tai unikaverin.

Sitten vaan nukkumaan. Ja viereen ei tulla. Palautetaan heti omaan sänkyyn, vaikka se itsellä keskeyttääkin unet. Mutta keskeytyy ne siitäkin, jos noin iso nukkuu vieressä. Meillä myös vasta koululainen oppi nukkumaan omassa sängyssä.
 
Puolisen vuotta taisteltiin, että nukahtaisi omaan sänkyyn. Alkoi jäädä lapsen yöunet jopa 2h mittaisiksi, joten siirryttiin siihen, et nukahtaa meidän sänkyyn ja sitten kannan omaan. Kipittää pian pian takaisin.
Kesästä asti ollut kauheaa taistelua. Yleensä aamuyöstä luovutan väsyneenä.
 
[QUOTE="vieras";29175987]Mitä jos laitatte sen patjan taikka sängyn teidän sänkynne viereen?[/QUOTE]

Minusta tää ei auta tilannetta parempaan. Tiedän lapsia, jotka yläkouluikäisiksi saakka nukkuivat vanhempien huoneessa. Mitä isommaksi tulee, sitä vaikeampi on muutos. Ootko sä ap aikuisena yksin tässä tilanteessa?
 
[QUOTE="vieras";29175994]Olen kuullut kun tuttujen lapset nukkuvat vieressä vaikka ikää 11v. Noin siinä käy kun lapsi otetaan viereen alusta asti. Itteänsä saa syyttää[/QUOTE]

Meillä toinen nukkui 2-vuotiaaksi asti vieressä, sitten siirrettiin omaan sänkyyn ja sitten omaan huoneeseen. Toinen nukkui 7kk-ikäiseksi asti vieressä, nyt nukkuu pinniksessä meidän sängyn vieressä ja kohta siirretään toisen kanssa samaan huoneeseen.

Mikään ei ole ihanampaa, kuin vieressä tuhiseva vauva :) ja helppoa on ollut siirrot omaan sänkyyn. Vanhemmista se vaan on kiinni.
 
[QUOTE="vieras";29176005]Kunnon palkinto jos on omassa sängyssä. Esim. viikon päästä hoploppiin.[/QUOTE]

Jep. Ja lapsi ajoissa nukkumaan niin, että vanhemmat on vielä hereillä esim. olkkarissa katsomassa telkkaa. Ei tule turvatonta oloa. Yövalo voi auttaa tai taskulamppu, jos tarttee yöllä yksin mennä vessaan.
 
[QUOTE="vieras";29175994]Noin siinä käy kun lapsi otetaan viereen alusta asti. Itteänsä saa syyttää[/QUOTE]

Tietämättömän puhetta.

Niistä lapsista, keitä on väkisin viety omaan sänkyyn/huoneeseen ja jotka ovat itkeneet nukkumaanmenoa, niistä nuo uniongelmaiset tulee.

Meillä on vauvat nukkuneet perhepedissä. 2v iässä on varovasti alettu harjoitella omaan sänkyyn nukahtamista niin, että vanhempi makaa vieressä nukahtamisen ajan (laspi kuitenkin tiennyt, että vanhempi sitten lähtee pois). Kun tuo on sujunut, on alettu harjoitella yksin nukahtamista (iltasadun jälkeen) niin, että vanhempi aina kurkistelee vähän väliä ovesta. Aina on kuitenkin saanut tulla vanhempien väliin, jos yöllä on alkanut pelottaa tms. Kuopus täyttää keväällä neljä ja nukkuu aamuyölle asti omassa sängyssä. Esikoinen nukkuu koko yöt kuin tukki, tulee aamulla seitsemän aikoihin herättelemään. Nukkumaanmenoa ei koskaan ole meillä itketty ja lapset nukahtavatkin alle 5 minuutissa.
 
Yksittäinen palkinto tuskin ratkaiseee tätä tilannetta, sillä yksin nukkuminen ja yöllä uudelleen nukahtaminen heräämisen jälkeen ovat asioita, jotka tulee oppia. Lapsen on tunnettava olo turvalliseksi omassahuoneessa sekä illalla nukkumaan mennessä että yöllä herätessään. Aloittaisin kyllä harjoittelun siirtämällä sängyn teidän sängyn viereen, jolloin lapsi yöllä herättyään voi itse rahoittua nukkumaan teidät nähdessään.
 
komennat vaan omaan sänkyyn ja itse koitat kestää kiukuttelut. Muutaman yön jaksaa venkoilla, mutta pidät vaan pintasi niin kyllä se siitä. Tsemppiä ja johdonmukaisuutta, älä luovuta! :)
 
Nukkumisasia tulisi myös kääntää positiiviseksi asiaksi eikä hermoja raastavaksi ongelmaksi. Lapsi voisi valita sänkyynsä esim. vuodevaatteet ja unilelut, jolloin hän olisi itse mukana valmistelemassa tätä mukavaksi tehtyä siirtymistä. Vasta myöhemmin sänky siirrettäisiin omaan huoneeseen kun lapsi olisi siihen valmis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja söörduke;29176074:
komennat vaan omaan sänkyyn ja itse koitat kestää kiukuttelut. Muutaman yön jaksaa venkoilla, mutta pidät vaan pintasi niin kyllä se siitä. Tsemppiä ja johdonmukaisuutta, älä luovuta! :)

Lapsi ei kyllä opi tällaisesta toiminnasta muuta kuin sen, että vanhemmat voivat hylätä hänet eivätkä hänen tarpeet ja tunteet tule kuulluksi.
 
[QUOTE="vieras";29176050]Tietämättömän puhetta.

Niistä lapsista, keitä on väkisin viety omaan sänkyyn/huoneeseen ja jotka ovat itkeneet nukkumaanmenoa, niistä nuo uniongelmaiset tulee.
[/QUOTE]

Eikä tule. Meillä molemmat lapset muuttivat omaan huoneeseen alle 2 vuotiaina. Kumpikaan ei ole sen jälkeen pyrkinyt vanhempien makuuhuoneeseen nukkumaan. Vain pari kertaa on otettu viereen lapsen ollessa sairas pienenä.
 
[QUOTE="vieras";29176088]Lapsi ei kyllä opi tällaisesta toiminnasta muuta kuin sen, että vanhemmat voivat hylätä hänet eivätkä hänen tarpeet ja tunteet tule kuulluksi.[/QUOTE]

Eihän, vaan lapsi oppii itsenäiseksi, kun häntä siihen vähän tuupitaan.
 
Kyllä mä annoin lapsen nukkua vieressä 10-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen on nukkunut ihan vapaaehtoisesti omassa sängyssään. Kannattaa tehdä lapsen huoneesta mahdollisimman mukava ja luokseen kutsuva.
 
Minä nukuttaisin muksun omaan huoneeseen/sänkyyn ja nukkuisin itse patjalla lapsen huoneessa. Ehkä hän sitten oppisi nukahtamaan uudelleen, kun huomaisi vanhemman olevan lähettyvillä. Ja kun tarkistusherääminen jää pois, vanhempi voi luopua patjasta ja alkaa nukkua omassa sängyssään.
 
  • Tykkää
Reactions: njp
[QUOTE="Leen";29175957]Puolisen vuotta taisteltiin, että nukahtaisi omaan sänkyyn. Alkoi jäädä lapsen yöunet jopa 2h mittaisiksi, joten siirryttiin siihen, et nukahtaa meidän sänkyyn ja sitten kannan omaan. Kipittää pian pian takaisin.
Kesästä asti ollut kauheaa taistelua. Yleensä aamuyöstä luovutan väsyneenä.[/QUOTE]
Kuulostaa, että lapsella on joku oikea ongelma. Itse olen nukkunut 7-vuotiaaksi saakka vanhempien vieressä eikä omaan sänkyyn siirtymisessä ollut ongelmia. Ensiksi tosin protestoin, mutta kun näin vanhempien olevan tosissaan, niin annoin periksi. Sain kylläkin nukkua edelleen vanhempien kanssa samaan huoneeseen. Oletteko kokeilleet sitä, että lapsella on sänky tai patja samassa huoneessa?
 
[QUOTE="Sara";29176098]Eikä tule. Meillä molemmat lapset muuttivat omaan huoneeseen alle 2 vuotiaina. Kumpikaan ei ole sen jälkeen pyrkinyt vanhempien makuuhuoneeseen nukkumaan. Vain pari kertaa on otettu viereen lapsen ollessa sairas pienenä.[/QUOTE]

Ymmärrätkö sanaa "väkisin"...? Entä käsitettä "itkeä nukkumaanmenoa"...?
 

Yhteistyössä