Ekaluokkalainen ei suostu vieläkään nukkumaan omassa sängyssä. En jaksa enää!

[Kyllä]

Itsekin nukuin varmaan 10 vuotiaaksi saakka vanhempien huoneessa, koska pelkäsin nukkua vanhan talon yläkerrassa yksin. Sitten kun tuolta muutettiin pois, niin siirryin aivan oma-aloitteisesti nukkumaan yksin. Ei tuossa tilanteessa ainakaan pakottaminen olisi auttanut yhtään. Oletko selvittänyt lapselta, että mikä siinä omassa huoneessa nukkumisessa on niin vastenmielistä?

 

["Leen"]

Me asumme kerrostalossa ja lapsen huone on meidän huoneen vieressä. Olen ehdottanut, että voisin nukkua lapsen huoneessa tai vaikkapa vieressä lapsen sängyssä. Ei vain halua. Joskus vetoaa siihen, että pelottaa, mutta huomaan heti ettei se ole oikea syy. Lapsi on muutenkin maailman periksi antamattomin tyyppi. Siis saattaa oikeasti valvoa vaikka kaksi yötä huutaen, että haluaa jonkun lelun ja jaksaa vinkua sitä vaikkapa kuukauden joka päivä ja ilta ja antaa periksi silloin, kun keksii jonkun toisen, minkä haluaisikin mieluummin.

 

[tuota]

Lapselle oma sänky/patja tms sellainen teidän huoneeseen. Siitä se lähtee. Meidän 4v ja 5v nukkuvat omissa sängyissään parisängyn molemmin puolin ja hyvin nukkuvat ja nukahtavat. Ei ne siinä ikuisesti ole. Tämä vaihe on hetki elämässä, pääasia, että kaikki nukkuvat! Seksiä harrastetaan muualla kuin makkarissa, tämäkään ei ongelma,

 

["Sara"]

[QUOTE="Leen";29176206]Me asumme kerrostalossa ja lapsen huone on meidän huoneen vieressä. Olen ehdottanut, että voisin nukkua lapsen huoneessa tai vaikkapa vieressä lapsen sängyssä. Ei vain halua. Joskus vetoaa siihen, että pelottaa, mutta huomaan heti ettei se ole oikea syy. Lapsi on muutenkin maailman periksi antamattomin tyyppi. Siis saattaa oikeasti valvoa vaikka kaksi yötä huutaen, että haluaa jonkun lelun ja jaksaa vinkua sitä vaikkapa kuukauden joka päivä ja ilta ja antaa periksi silloin, kun keksii jonkun toisen, minkä haluaisikin mieluummin.[/QUOTE]

Itsepä olette opettaneet, että huutamalla ja vinkumalla saa periksi. Huonon kasvatuksen tulosta, sanon minä.

 

["Sara"]

[QUOTE="vieras";29176162]Ymmärrätkö sanaa "väkisin"...? Entä käsitettä "itkeä nukkumaanmenoa"...?[/QUOTE]

Itkuahan lapset ovat käyttäneet kautta aikojen, kun haluavat saada tahtonsa jossakin asiassa läpi.

 

[tuota]

[QUOTE="Sara";29176228]Itsepä olette opettaneet, että huutamalla ja vinkumalla saa periksi. Huonon kasvatuksen tulosta, sanon minä.[/QUOTE]

Nukkumisasiat ei ole näin yksiselitteisiä. Nukkuminen on monille hyvin herkästi sekaisin menevä asia ja silloin, kun ei nukkuminen suju, niin ei suju mikään muukaan. Aikuisistakin hyvin moni on herkkäunisia, mikä lie syynä? Nukkumaan ei voi kasvattaa tai pakottaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Sara";29176235]Itkuahan lapset ovat käyttäneet kautta aikojen, kun haluavat saada tahtonsa jossakin asiassa läpi.[/QUOTE]

Itku on ihmiselle ikään katsomatta täysin luonnollinen reaktio, jos pelottaa tai on suru, jopa viha.

 

["Leen"]

[QUOTE="Sara";29176228]Itsepä olette opettaneet, että huutamalla ja vinkumalla saa periksi. Huonon kasvatuksen tulosta, sanon minä.[/QUOTE]

Eikä saa. Meillä ei todellakaan saa periksi helposti. Siksi ihmettelenkin, mistä lapsi on moisen tavan oppinut. Toisaalta..mä olen kuulemma ollut lapsena samanlainen.

 

["Utelias"]

Itsekin nukuin varmaan 10 vuotiaaksi saakka vanhempien huoneessa, koska pelkäsin nukkua vanhan talon yläkerrassa yksin. Sitten kun tuolta muutettiin pois, niin siirryin aivan oma-aloitteisesti nukkumaan yksin. Ei tuossa tilanteessa ainakaan pakottaminen olisi auttanut yhtään. Oletko selvittänyt lapselta, että mikä siinä omassa huoneessa nukkumisessa on niin vastenmielistä?

Mikäs siellä vanhan talon yläkerrassa pelotti?

 

["Nuuh"]

Lapsi omaan sänkyyn nukkumaan ja vanhempien ovi lukkoon. Kun tulee kolkuttamaan ovelle niin taluita takaisin, älä puhu mitään. tuskin kovin montaa viikkoa jaksaa valvoa, älä anna nukkua päiväunia.

 

["vieras"]

Kuulostaa erityislapselta. Onko tutkittu onko normaali?

 

[Nukkushakkimatti]

Yksi mikä saattaa auttaa on se että telkkari jätettiin päälle hiljaisella.. Telkkarista kuuluva puhe rauhoittaa, eikä tule oloa että on aivan yksin. Itsellänikin oli turvaton olo lapsena nukkua yksin, ja tämä auttoi ainakin omalla kohdalla.

 

[Meillä]

Meillä 7-vuotias nukkuu keskellä eikä asiassa ole mitään ongelmaa. Tuskin hän armeijaan mennessään enää siinä on ja jos on, niin armeijassa asiaan tulee muutos. On suloista nukkua perhepedissä.

 

["vieras"]

Meillä nuorimmainen on erityislapsi ja hänen kanssaan sai olla tiukkana nukkumisasian kanssa. Olimme opettaneet, että vanhempien sänkyyn ei tulla, mutta lattialle sai tulla patjalle nukkumaan. Lasten täti oli hoitamassa lapsia ja hän antoi lasten nukkua vieressään. Siitä seurasi, että puolen vuoden ajan lapsi (ikää silloin 7 vuotta) pyrki viereen. Eli tiukkuus on välttämätöntä eikä erityiselle ( =periksiantamattomalle) saa antaa yhtään poikkeusta, koska hän osaa käyttää sitä hyväkseen.

 

["eräs"]

Minä nukuin yläasteikäiseksi vanhempien makuuhuoneessa lattialla patjalla, koska pelkäsin aivan järjettömästi pimeää ja nimenomaan yksin nukkumista. Jos nukuin omassa huoneessani, makasin kippurassa peiton alla ja yritin hengittää mahdollisimman huomaamattomasti jotta minua ei "huomattaisi".

Ei siihen pelkoon mikään vanhempien toimesta toteutettu kaapin paikan näyttäminen auttanut, ei yövalot eivätkä palkinnotkaan - näitä keinoja toki välillä kokeiltiin. Minä nyt vain satuin olemaan herkempi lapsi. Rohkeuteni yksin nukkumisen suhteen kasvoi OMAA tahtiaan, hitaammin kuin muilla. Onneksi vanhempani ymmärsivät tämän ja antoivat loppujenlopuksi minun nukkua siinä patjalla kunnes itse tiesin olevani valmis omaan huoneeseen.

Sen pelon tunteen edelleen muistaneena, olen päättänyt että oma lapseni saa hakea öisin vanhemmistaan turvaa niin kauan kuin sitä tarvitsee - minä en päätä hänen puolestaan milloin hänen tulisi kyetä nukkumaan omassa huoneessaan.

Aloittajalle antaisin neuvoksi että kokeilkaa silloin tällöin omassa huoneessa nukkumista -mutta ainoastaan positiivisella asenteella. Jos lapsestanne idea tuntuu pahalta, unohtakaa kokeilu ja yrittäkää myöhemmin uusiksi. Ehkä lapsenne on "erilainen nukkuja", kuten minä.

PS. Pelkään edelleenkin hieman pimeää ja yksin nukkumista mutta unen päästä saatuani nukun kuin tukki. Ne pahimmat pelot laimenivat ajan myötä.
Tsemppiä!

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";29176468]Kuulostaa erityislapselta. Onko tutkittu onko normaali?[/QUOTE]

Meilläkin erityislapsi 7v nukkuu vanhempien makuuhuoneessa....muut lapset (isompia ja pienempiä) omissa huoneissaan. Ihan saman unikasvatuksen kaikki saaneet...tuo yks vaan ei suostu omaan huoneeseen...on siis sänky kiinni vanhempien sängyssä

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29176050]Tietämättömän puhetta.

Niistä lapsista, keitä on väkisin viety omaan sänkyyn/huoneeseen ja jotka ovat itkeneet nukkumaanmenoa, niistä nuo uniongelmaiset tulee.

Meillä on vauvat nukkuneet perhepedissä. 2v iässä on varovasti alettu harjoitella omaan sänkyyn nukahtamista niin, että vanhempi makaa vieressä nukahtamisen ajan (laspi kuitenkin tiennyt, että vanhempi sitten lähtee pois). Kun tuo on sujunut, on alettu harjoitella yksin nukahtamista (iltasadun jälkeen) niin, että vanhempi aina kurkistelee vähän väliä ovesta. Aina on kuitenkin saanut tulla vanhempien väliin, jos yöllä on alkanut pelottaa tms. Kuopus täyttää keväällä neljä ja nukkuu aamuyölle asti omassa sängyssä. Esikoinen nukkuu koko yöt kuin tukki, tulee aamulla seitsemän aikoihin herättelemään. Nukkumaanmenoa ei koskaan ole meillä itketty ja lapset nukahtavatkin alle 5 minuutissa.[/QUOTE]

Meillä vauvat nukkuneet omissa sängyissä alusta asti. 1-vuotiaina laitettu omaan huoneeseen nukkumaan. Kumpikaan ei ole koskaan huutanut/valvottanut. Ihan itsestään kauniisti ilman kitinöitä ovat käyneet nukkumaan ja aamulla heränneet 12h yö unien jälkeen iloisina. Kyllä, olen tyytyväinen lasteni puolesta, että ovat noin hyviä nukkujia.

Eivät siis ole uniongelmaisia, vaikka omissa sängyissään ovat nukkuneet.

 

["Arska vaan"]

Täytyy kyllä ihmetellä miten kivikovia ja kylmiä jotkut voivat lapsilleen olla. "Laitat vaan, ovi lukkoon, et puhu mitään, kannat vaan omaan sänkyyn" ei ole ihme jos lapsista kasvaa tunnevammaisia, empaattiakyvyttömiä aikuisia.

 

["Äityli"]

Lapsella on edelleen turvallisuuden tarve iltaisin. Älkää raastako pakolla omaan huoneeseen nukkumaan. Meillä tuli nuorin kouluikään asti aamuyöllä väliin. Loppui toisen lapsen syntyessä kun ei enää mahtunut vauvan kanssa samaan väliin. Mielestäni olet saanut hyviä toteuttamisen arvoisia neuvoja. Oletko jutellut kouluterveydenhoitajan kanssa? Unikouluun?

 

["susu"]

[QUOTE="vieras";29176088]Lapsi ei kyllä opi tällaisesta toiminnasta muuta kuin sen, että vanhemmat voivat hylätä hänet eivätkä hänen tarpeet ja tunteet tule kuulluksi.[/QUOTE]
Ei hitto mitä pösilöitä täällä on, nää on näitä epävarmojen, mistään mitään tietävien kommentteja....

 

[Ööööideaa]

Miksi teistä kukaan ei taas puhu sen lapsen kanssa? Olisi ideaa esim. Kysyä että "miksi sä et halua nukkua omassa sängyssä?" Lapsi luuktavimmin vastaisi tähän. Aitten keskustelisit ja kertoisit että susta tulee vihainen ja väsynyt. Siksi hänen pitää nukkua omassa sängyssä.
Helvettikun te ette kukaan ikinä keskustele lapsienne kanssa!

 

["lintu"]

minä nukuin vanhempeni välissä 11-vuotiaaksi, sitten isä sahasi sängyn kahtia koska en muuten pysynyt poissa
.. tämän jälkeen aloin nukkua omassa huoneessani, mutta yövalon lisäksi eteisen valon oli oltava päällä & oven auki! olin erittäin herkkä & vilkkaan mielikuvituksen omaava lapsi, vaikka asuimme kerrostalossa & vanhempien makuuhuone oli ihan seinän takana. vielä nykyäänkin nukun tiukasti peittoon kääriytyneenä ja kun vauvalle pitäää hakea maitoa, räpsin valoja päälle (en tietenkään makkariin, mutta eteiseen keittiöön & olohuoneeseen jonka ohin kuljen) koska en halua hiipiä pimeässä!

 

[vierailija]

Miten tuohon on päädytty? Miksi lasta ei opetettu omaan sänkyyn jo kaksivuotiaana vaikka?

tai miksi ei heti syntyessään laitettu omaan huoneeseen?

 

[vierailija]

Kyllä mä annoin lapsen nukkua vieressä 10-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen on nukkunut ihan vapaaehtoisesti omassa sängyssään. Kannattaa tehdä lapsen huoneesta mahdollisimman mukava ja luokseen kutsuva.

vaihtaa sängyt ja itse nukkuu jollakin ilmapatjalla yhden yön