Eka yö unikoulua - kuinka paljon itkua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epätoivoinen kouluttaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
meillä on aivan sama meno kuin alkuperäisellä! tyttö kohta 6kk ja heräilee öisin vähintään kerran tunnissa. ei syö tuttia, nukkuisi vai tissi suussa. olisin halukas tietämään mitä ohjeita "unilääkäri" teille antoi. meillä ei myöskään tassuttelu auta. En ole metsästämässä koko yön unia, kun saisi joskus edes kaksi tuntia putkeen nukuttua... tyttö syö neljä kiinteää ateriaa päivässä. päivisin nukkuu puolen tunnin pätkiä. kotona myös yksi uhmaikäinen sisar, joten en todellakaan voi "levätä" päivisin.

olen oikeasti todella väsynyt, en ole kohta puoleen vuoteen nukkunut yli kahta tuntia. mielestäni meillä äideillä on oikeus olla väsyneitä - helvetti soikoon!
 
miten vee-mäisiä lapsia. Onneksi itse on tajunnut opettaa molemmat naperot jo laitoksella nukkumaan hyvin. Ja niin ne on nukkunut, 3kk:n ikäisestä kellon ympäri.

"mageaaa unta"
 
Kyselin tässä kerran neuvolassa, että miksi tissiä syövät vauvat heräilevät öisin huomattavasti enemmän, kuin korvikkeella olevat ja vastaus oli, että luonto on hoitanut asian niin, että vauva imee rintaa suht tiheästi pitääkseen maidon tulon yllä, tästä ei tarvitse pullosta syövien vauvojen murehtia! Eli kai se imettämisen lopettaminen sitten vähentää noita yöheräilyjäkin aikanaan...
 
Ei imetys vaikuta.Meillä ollut ihan tosinpäin,imetysvauva on nukkunut hienosti ja korvikevauvat heräilleet.Sama peli täällä poika 8 kk ja heräilee tunnin välein.
Meillä mies on ollut koko ajan pojan kanssa,eli mä en ole väsy mutta ukkeli on.

Tä aika menee kyllä ohi,se tiietään mutta aikansa ja voimansa vie.

Tuossa vuoden ikäisenä helpottaa.
En kahlannut kaikkia viestejä läpi,mutta tuohon imetysasiaan sanon mielipiteeni taikka kokemukseni.
Samoin kaverini vauva nukkui hienosti ihan synnäriltä asti ja oli tissivauva.
TOinen kaveri lopetti imetyksen 6 kk iässä ja vauva alkoi heräilemää...No,se voi olla muustakin johtuvaa,taidoista ym.

Ja tän ikäisen vauvan ei tarvii maidontulosta enää "huolehtia" jos vielä imee niin sitä kyllä tulee.Tuo voi päteä 3-4 kk iässä kun maitoa pitääkin nostattaa.
 
Olen vastaillut sulle aiemmin ja huomasin lisäviestisi. TODELLAKIN unikoulu on teille tarpeen ja hyvä että jatkoit. Kuten huomaat, tulosta tulee :)

Sille joka "valitteli" samanlaista tilannetta suosittelen, että googlaat "tassutus" (tai "tassuttelu"). Sinuna kokeilisin ensin lempeää unikoulut (itse siis kahdesti sillä keinolla unikouluttanut niin että 5 yö nukuttiin!).

 
Meidän vauvaamme imetettiin 6kk.Silloin heräsi puolen tunnin-tunnin välein syömään. Nyt on sitten pullosta juotettu tunnin parin välein. Poika on jo 1v.4kk ja tosiaan, syö edelleen sen 4-5 kertaa..

Unikoulua on kokeiltu n. 1v iässä. Poika nukahti sänkyynsä illalla itsekseen ja heräsi parin tunnin kuluttua, eli n. 10 aikaan illalla..Tassuttelin, yritin rauhoitella, mutta huuto vai yltyi. Lapsi itki aamuun saakka, sylissäni tai sängyssä ja itku oli paniikinomaista. En lopettanut, koska sanotaan, että vauva menee vain enemmän sekaisin, jos annetaankin yhtäkkiä maitoa. Tällaista jatkui viikon ja poika siis itki joka yö 6-7 tuntia. Sitten tuli naapurit kysymään, että mitä täällä tapahtuu ja oli pakko lopettaa.

En ole enää uskaltanut kokeilla koulua, mikä hemmetti voisi meitä auttaa!!!!
 
On tosi kiva, jos pehmeämmät unikeinot auttavat, mutta kaikilla ne eivät kerta kaikkiaan auta. Meillä vauva sai mielettömät raivarit, jos vain tassuttelin tai kävin vain katsomassa, että kaikki on OK. Kun yritin saada tissittelyn sijasta vauvan syömään tuttia, niin kävi samalla lailla eli heti jos tutti putosi suusta, vauva heräsi ja aloitti huudon. Lopulta siis jouduin käymään 10-20 kertaa yössä nostamassa tuttia. Voitte vain arvata, miten kuolemanväsynyt olin. Mietin myös sitä, että miten paha vauvalla on olla, koska hän huutaa tunteja päivässä!!!

Pidin vauvalle unikoulun 6 kk:n iässä. Mielestäni tuo ikä on siinä mielessä hyvä, että vauva ei pääse itse sängystä pois (tämä kyseinen vesseli nimittäin oppi jo reilun vuoden ikäisenä kiipeämään pinnasängyn laidan yli pois!) ja unentarve on kuitenkin tosi suuri.

Meillä unikoulumuoto oli huudatusunikoulu. Etsin sitä varten tietoa ja sain tukea terveydenhoitajaltamme, joka kannusti siihen, sillä olin jo henkisesti romahtamispisteessä (mies teki keikkahommaa ja oli vain vähän kotona eikä tukijoukkoja hoitamiseen ollut).

Vein vauvan nukkumaan, tutti suuhun ja huudatin. Ekana yönä hän huuti reilut 2 tuntia, tokana yönä enää vartin ja sen jälkeen nukkui yönsä kuin enkeli. Totta kai oli kamalaa kuunnella vauvan itkua, sillä en saanut tietenkään nukuttua ja itkin itse oven toisella puolella.

Lohdutuksena voin sanoa, että tämä huudatettu vauva on nykyään komea, salskea murrosikäinen poika. Hän on aina saanut paljon huomiota, syliä ja tukea lukuunottamatta tuota kahtena yönä tapahtunutta huutamista. Poika on valittu luokaltaan hymypojaksi, hänellä on paljon kavereita, pärjää koulussa, nukkuu edelleen yönsä sikeästi ja pärjää kaikin puolin niin elämässä kuin koulussakin. Haluan siis tarinallani kertoa, että lyhyt radikaali unikoulu ei tarkoita sitä, että lapsesta automaattisesti tulee mielenterveystoimiston potilas isompana, jos hän kuitenkin saa muutoin hoivaa ja rakkautta.

Nuorempaan lapseen tehosi lempeämpi unikoulu, jossa auttoi tutin nostaminen aina minuuttia myöhemmin kuin edellisellä kerralla. Tällä systeemillä noin viikossa hän oppi nukahtamaan ilman tuttia.

Saa nähdä, millainen nukkuja tästä tulevasta vauvelista oikein tulee...
 
Tuolla HUSin sivujen unikouluartikkelissa lukee mm. seuraavaa:

"Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä. "

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2547,6444,6445,7649
 
Hyvät nimimerkit jaa-a-a ja kesseli! ÄLKÄÄ PUHUKO ASIOISTA, JOISTA TEILLÄ EI OLE TARKEMPAA TIETOA!

Tasan samasta HUS:n artikkelista;
lastenlääkäri Timo Vartia, joka virkatyönään toimii Peijaksen sairaalassa lastentautien poliklinikalla ja on yhdessä erikoissairaanhoitaja Jaana Pajusen kanssa luonut unikoulu-hoitopaketin yksityiselle lääkäriasemalle, Pikkujättiin

Me kävimme juuri tuolla! Tilanteemme oli hyvin samantapainen kuin ap:n. Tapasimme juuri kyseisen Vartian sekä Pajusen. Meille nimenomaan suositeltiin ihan huudatusunikoulua, jossa vartin välein käydään moikkaamassa vauvaa. Vauva siis 6,5kk nyt. Pajusen mukaan, traumoja voi syntyä VAIN JA AINOASTAAN pitkäaikaisessa huudatusprosessissa. Pitkäaikaisella tarkoitetaan yli kuukautta. Ei TODELLAKAAN esim. kolmea päivää tai edes yhtä viikkoa.

Toiset tosiaan hoksaa nämä asiat... toiset ei.
 
Laitoin suoran sitaatin artikkelista, niinpä siellä lukee. Kaikki ei varmaan ole totta mitä mistäkin voidaan lukea jne. mutta vaikeapa on tutkia mikä jotain noin pienelle vauvalle aiheuttaa ja mikä ei ja vauvatkin ovat kovin erilaisia. Edelleen olen sitä mieltä, että alkuperäisen tapauksessa unikoulu on varmaan hyväksi koko perheelle ja ainoa vaihtoehto, mutta haluaisin että monet perehtyisivät asiaan edes kykyjensä mukaisesti ennen huudatuksia. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että toiset huudattavat ensimmäisenä vaihtoehtona (jota on todella vaikea käsittää...). Minua kiinnostaisi tietää minkä ikäisistä äideistä on kyse ... Käykäähän nyt kahlaamassa tuo HUSin artikkeli läpi, ei se tosin kovin lyhyt tai helppolukuinen ole ;)
 
Kun tästä pitää yrittää taas tehdä tällanen juupas eipäs-, huono äiti hyvä äiti- väittely, niin kertokaapas nyt VIISAAMMAT ja Te jotka olette hoksanneet, että mitä sitte pitää tehä kun ei saa huudattaa? Esimerkiksi meijän tapauksessa, kun siis lapsi huusi, otettiin syliin ja alko "juttelemaan", laitettiin sänkyyn ja alko huutamaan. Annettiin tuttia, otti tutin pois, jonka kanssa alko leikkimään ja hetken päästä alko huutamaan, kun kukaan ei leikkinykkään sen kanssa. Eli teijän VIISAAMPIEN mielestäkö mun olis pitäny leikkiä vauvan kanssa illalla ja yöllä. Alkuun vauva valvo jopa kahteentoista asti aivan yliväsyneenä, kunhan sai olla sylissä. Sitä vauvaa kun ei huudatuskoulussa jätetä yksin. Ohje taitaa olla, että kellosta katotaan 15 minuuttia aikaa ja sitten vasta mennään rauhottelemaan (ei hyssytellä vaan tuttia, rättiä ja peittoa kohennetaan ja sitte pois). Meillä ekana iltana käytiin viiden minuutin välein, tokana kymmenen. Jos siinä perusturvallisuus on kärsiny niin sittenpähän ei voi mitään. Jännä juttu, miten ystävän kaksoset ihan unikoulussa osaavan ammattilaisen opastuksella saatiin nukkumaan nimenomaan huudattamalla. Kaikki ei vaan oo niin vitun täydellisiä, että jaksaa pitää koko yön sylissä tai pitää väkisin kättä vauvan päällä koko yötä. Eikä kaikki oo niin tyhmiä, että antaa tissiä monta kertaa yössä yli vuoden ikäselle! Nyt meen asiattomuuksiin itekki, mutta alkaa oikeesti ottaa päähän nää vänkääjät.
 
No,niin...JOkainen tekee tavallaan.Mulla on henk koht vaikeuksia kuulla itkua ja yritän välttää sitä.Ehkä on onni että mulla 5 vähäitkuista lasta ollut ja meillä tosiaan kannettu sylissä jos herää.Ei ole tuttia kahella ollut käytössä eikä kolmella tissiä ees vuoden ikään asti.

Ap:lle,heillä tilanne ollut aika sietämätön.Ehkä lapsi on eri "pituudella" kuin äiti.Sanotaan että onnellisella lapsella on sensitiivinen äiti joka ymmärtää lapsensa tarpeet.
Joskus lapsen tarpeita on todella vaikea käsittää.

Tuo Hussin artikkeli on todella mielenkiintoinen.Olen sitä itsekin kahlannut aika ajoin läpi.
Mulla on joka lapsi oppinut nukkumaan sylissä kantamisesta huolimatta itse ja koko yön omanssa sängyssä mutta vasta noin vuoden ikäisenä.

Itse olen sitä mieltä että pieni lapsi saa olla pieni ja tarvita aikuisen apua nukahtamiseen kuin muuhunkin.
Olen tuota vuoden ikää pitänyt vähän rajapyykkinä,siihen menessä kun oppii tiettyjä taitoja on vaan meidän vanhempien venyttävä.

Käsittämätöntä että jo puolivuotiaan pitäisi osata nukkua ja herätä aikuisen mielen mukaan.
Eihän kaikki aikuisetkaan nuku samaan tahtiin,toiset valvoo ja heräilevät milloin sattuu.

No,saivartelua.JOkainen tuntee lapsensa parhaiten ja tekee parhaansa.

Mutta musta ei ole sama kantaa lasta kuin että leikkisi yöllä lapsen kanssa.En koe että leikin poikani kanssa jos hän herää itkuun ja otan syliin.
Ensin koitan tassuttaa ja jollei siihen tyydy -saa syliä.Siihen tyytyy noin 5 minsassa ja nukkuu takaisin.
 
KATA: Ap:lle,heillä tilanne ollut aika sietämätön.Ehkä lapsi on eri "pituudella" kuin äiti.Sanotaan että onnellisella lapsella on sensitiivinen äiti joka ymmärtää lapsensa tarpeet.
Joskus lapsen tarpeita on todella vaikea käsittää.

Aika törkeesti sanottu! Ettäs kehtaat.

KATA; Käsittämätöntä että jo puolivuotiaan pitäisi osata nukkua ja herätä aikuisen mielen mukaan.
Eihän kaikki aikuisetkaan nuku samaan tahtiin,toiset valvoo ja heräilevät milloin sattuu.

No ei tietenkään tarvitse! Ei siitä ole unikoulussakaan kyse! Tietysti lapsi heräilee just miten sattuu. ideana on se, että oppii nukahtamaan itsekseen uudestaan.

KATA; Ensin koitan tassuttaa ja jollei siihen tyydy -saa syliä.Siihen tyytyy noin 5 minsassa ja nukkuu takaisin.

Niin. SINUN lapsesi tyytyy pelkkään kantamiseen ja nukkuu tosiaan 5 minsassa uudestaan. Etkö nyt hyvänen aika tajua, ettei kaikilla se mene näin helposti.

Ajatelkaa hyvät ihmiset ja kirjoittakaa vasta sitten, jooko!
 
Siis täh??
Joo,olinpa törkee...Että kehtaan niipä...Nyt tuli sapiskaa kirjoittamisistanivoi ejjjjj!!!
=-)
Eiköhän ihan mielipidepalsta ole ja kerroin kuinka meillä asiat hoituu..Ja todella MINUN lapseni tyytyy kantamiseen ja näin se meillä menee.

Mitähän pahaa sulle Edellinen sanoin???

Kuten tuossa lainasit,ap:lle kirjoitin että heillä varmasti ihan aiheellinen tuo unikoulu.Ovat yrittäneet paljon ja kaikkensa.
Voimia ja jaksamisia hälle.
 
No, vaikka ei omia kokemuksia kait kannatat täällä tuoda julki (tulee näköjään ryöppy niskaan)
niin meillä auttoi kyllä tassuttelu.Poika nukkui mahallaan ja tyytyi käteen selässä.Ei annettu ihan syvään uneen koskaan nukahtaa jotta oppi itse tuon.

Kaksi tyttöä nukkuivatkin paljon huonommin,tiiä pitääkö paikkaansa että pojat nukkuu paremmin,näin oon kuullut.
Meillä oli esikoisella koliikki ja todellakin olin neuvoton tytön kanssa.
Kun lakkasi se koliikkihuuto,jatkui muunlaisena pojuna ja itkuna.
Tosi itkkuinen oli tyttö ihan koko vuoden.Silloin kannettiin ja kannettiin.

Huudatuskoulua ei täälläkään ole pidetty,mies on ollut vielä herkempi itkuille-eli kannettu vuoronperään,varsinkin noita tyttöjä.

VOimia kaikille äideille itkuisten lasten kanssa.Meidän lapset on kaikki viimeistään 2 vuotiaina nukkuneet yönsä!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miksei meillä sitten auta?:
Meidän vauvaamme imetettiin 6kk.Silloin heräsi puolen tunnin-tunnin välein syömään. Nyt on sitten pullosta juotettu tunnin parin välein. Poika on jo 1v.4kk ja tosiaan, syö edelleen sen 4-5 kertaa..

Unikoulua on kokeiltu n. 1v iässä. Poika nukahti sänkyynsä illalla itsekseen ja heräsi parin tunnin kuluttua, eli n. 10 aikaan illalla..Tassuttelin, yritin rauhoitella, mutta huuto vai yltyi. Lapsi itki aamuun saakka, sylissäni tai sängyssä ja itku oli paniikinomaista. En lopettanut, koska sanotaan, että vauva menee vain enemmän sekaisin, jos annetaankin yhtäkkiä maitoa. Tällaista jatkui viikon ja poika siis itki joka yö 6-7 tuntia. Sitten tuli naapurit kysymään, että mitä täällä tapahtuu ja oli pakko lopettaa.

En ole enää uskaltanut kokeilla koulua, mikä hemmetti voisi meitä auttaa!!!!


Valitettavasti luulen, että teillä unikouluillaan liian myöhään. Unikoulujen suosittajat nimenomaan suosittavat tuota 6-9 kuukauden ikää kouluiluun. Entä miten olette unikoulujen aikana huolehtineet päivärytmistä? Sen tulee olla siis pilkulleen samanlainen joka päivä. Uni- ja ruokailurytmit ovat ne normaalit oli vauva kuinka väsynyt tahansa. Eli ei saa antaa nukkua normaalia enempää päiväunia tms. sillä silloin jaksaa taas huutaa yöllä.
Soita ensikotiin tai varaa aika tuonne Pikkujätin unikouluun (siis jos asut pk-seudulla tai lähellä). Älä lue tai mieti liikaa tämän palstan neuvoja. Täällä sinua suositellaan väsyttämään itsesi kuoliaaksi kunnes vauvasi tulee kouluikäiseksi ja nukkuu vihdoin. Hae apua.
 
Itse olen ns. huudatusunikoulua käyttänyt yhdelle lapselleni ja sitä ennen olin tosi huolissani juuri sen vaikutuksesta vauvan psyykkiseen kehitykseen. Kuitenkin sain tukea SEKÄ lastenlääkäriltä ETTÄ neuvolasta, sillä kummassakin paikassa korostettiin, että on VAUVAN JA KOKO PERHEEN ETU, että äiti jaksaa. Pahimmillaanhan äidin krooninen vaikea univelka varsinkin jos ei ole tukiverkostoa, voi aiheuttaa masennusta ja sitä kautta jopa aiheuttaa äidille ajatuksia vauvan fyysisestä kurittamisesta.

Neuvolan terveydenhoitaja sanoikin, että syntymästä asti vauvoilla on erilaisia temperamentteja ja tietysti myös erilaisia fyysisiä ominaisuuksia. Oma esikoispoikani oli (ja on yhä!) erittäin energinen ja temperamenttinen. Kuulemma sellaiset vauvat ovat vaikeita nukkumaan, koska heillä energiaa riittäisi vielä yölläkin. Tällaiset saattavat esim. konttaamaan opittuaan kontata pitkin pinnasänkyä yöllä kovalla tohinalla! Samoin tietysti vatsavaivoja toisilla on ja toisilla ei ole. Juniorilla taas oli kovasti vaikeuksia röyhtäistä, jolloin ilma jäi vatsaan kiertämään aiheuttaen kipuja ja sitä kautta unettomuutta.

Unikoulu on käytännössä helpointa järjestää silloin, kun vauva on 6-9 kk:n ikäinen. Normaalisti kehittynyt, täysiaikaisena syntynyt vauva pystyy ravitsemuksen kannalta nukkumaan koko yön 6 kk:n ikäisenä, jonka vuoksi sitä ennen ei unikoulua saa vauvalle tehdä. Jos lapsi osaa itse kävellä ja puhua, radikaali unikoulu ei käy, vaan radikaali systeemi sopii vain juuri tuolle 6-8 kk ikäiselle. Tuon ikäisellä huudatusunikoulukin tarkoittaa todella vain sitä, että herätessään 2-3 ekana yönä vauva huutaa ja sitten hän on oppinut uuden taidon eli nukahtaa ilman rituaaleja (tissiä, tuttia, heijaamista tms).

Kannattaa suhteellistaa näitä asioita. Jos oma vauvasi nukkuu ongelmitta, niin hyvä juttu. Kaikilla valitettavasti näin ei ole. Jos oppiminen väärästä tavasta ei millään onnistu, niin unikoulu on vaihtoehto marttyyriäitiydelle. Omalla kohdallani unikoulu oli pakko pitää senkin takia, että jouduin menemään töihin heti äitiysloman jälkeen, kun esikoinen oi 10 kk:n ikäinen, joten vauva oli ihan pakko saada senkin takia nukkumaan yöunet katkottomasti, jotta kykenin selviytymään arjesta.
 
Nyt ei ehdi enempää kirjoittaa (monen mielestä hyvä niin) vaikka asiaa olisi, mutta kyllä vauvalla voi yöllä olka myös nälkä, oli sitten 6kk tai 10kk, itsellänikin on joskus yöllä nälkä vaikka vuosia(kin) on jo paljon! Toki varmasti selviää ilman ruokaa (kun sen oppii) jos saa päivällä riittävän monta ateriaa. Jos täysimettää 6kk asti (nykyinen suositus) niin varmasti silloin unikoulua ruokailun kannalta voi kokeilla vasta joskus 8kk iässä jolloin päiväsyöminen lienee vakiintunut.

Sitten tuohon kuka suosittelee ja mitä... Kaikki lääkärit eivät seuraa uusia tutkimuksia ym. Huudatusmenetelmä mainitaan ainakin jo vuonna 1956 kirjoitetussa kirjassa. Meille lääkäri suositti jatkamaan yösyöttöjä (8kk lääkärineuvola) ja unohtamaan kouluilut mikäli äiti jaksaa. Jos äiti ei jaksa, niin minkäs sille sitten voi. Toiset jaksaa ja toiset ei, voi voi. Ei siinä ole kyse mistään marttyyrinä olosta tai superäitiydestä, myös aikuiset ovat erilaisia, perhetilanne voi olla erilainen, parisuhde on ehkä erilainen ja isät töissä/kotona ym., vauvojen erilaisuudesta nyt puhumattakaan!

Ja kata todella kirjoitti omista kokemuksistaan ja sai (ylläri täällä!!) kauhean ryöpyn niskaansa.
 
Juuh,ryppy tänne vaan!!
En silti huudata penskojani...
Mutta ihan naulan kantaan,niin meitä on erilaisia ja se on todellakin ihanaa!!

Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua,koittakaa nukkua hyvät äidit minkä pystytte ja nauttikaa ihanista lapsistanne!!!=)
 
ihan pakko sivusta seuranneena kommentoida, että saa ryöppyä niskaansa juu, kun kertoilee juttuja, mitkä ei mitenkään liity alkuperäiseen kysymykseen. Ei teiltä kukaan mitään kokemuksia kysynyt jaa-a-a ja kata. Joten älkäähän tulko tänne löpisemään tai päätänne aukomaan. Laittakaapa oma ketju. Ap pyysi kokemuksia niiltä, jotka OVAT unikouluttaneet vauvojaan. Aihe siis oli; Eka yö unikoulua - kuinka paljon itkua? Opetelkaa lukemaan olkaatte niin hyvät.
Ja kata, olet himppusen jäävi kommentoimaan, että et huudata tai, että toiset jaksaa ja toiset ei. Sinä kun kerroit, että et valvo vauvan kanssa vaan, että mies valvoo. No on siinäkin...
 
Katopa ystävällisesti ylöspäin ketjua,kommentoin vaikuttaako imetys heräilyihin ja siihen omakohtaisen kokemukseni.
Sekä miten muut lapset on saatu nukkumaan yöt.

Ja tuohon komenttiisi etten ees heräile öisin, mies valvoo-oot tainnut todella seurata mun juttuja-oikein faniko???=)
Meillä sattuu olemaan erittäin paljon sairastava reilu 2vee tyttö ja heräilen hänen tahtiinsa edelleen.
Monet yöt on mennyt ihan 2-3 h unilla,kuten edellisyö kun kuumepiikki iski ja tyttö tärisi ja vapisi.
TÄn varmaan tiesitkin jos vähänkin mun juttuja seuraat.



Ihme äitejä,todella nainen on naiselle susi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kata...:
Ei imetys vaikuta.Meillä ollut ihan tosinpäin,imetysvauva on nukkunut hienosti ja korvikevauvat heräilleet.Sama peli täällä poika 8 kk ja heräilee tunnin välein.
Meillä mies on ollut koko ajan pojan kanssa,eli mä en ole väsy mutta ukkeli on.

En tod. ole fanisi, mutta tässä annoit sellaisen kuvan, että et valvo.
 
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
 
kiitos sinulle ap. kesseli ja jaa saivat mitä ansitsivat. miten voi laittaa noin loukkaavaa tekstiä kun ei tidä mitä on herätä 10 kertaa yössä .yö toisensa jälkeen kun vauva itkee. ja ky
no niin. Kiitokset vaan kesselillekin. Nyt jätän tämän palstan ja lupaan olla palaamatta enää koskaan. Onko kesselilläkin vauva? Toivottavasti tyttärestäni ei tule sinun lapsesi kaveria, jos on äitinsä kaltainen.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä