"Eksyin" tänne sitten kuitenkin ja kommentoin.
En todellakaan halunnut alkaa huudattamaan. En todellakaan. Ei kai kukaan sellaista halua! Herran tähden! Mutta meidän oli pakko.
Tyttö on 7kk. Pieni vielä. Tiedän. Tyttö nukkui vaan tissi suussa ja heräili puolen tunnin, tunnin tai maksimissaan kahden tunnin välein. Ja tissi suussa tarkoittaa tissi suussa. Siis jos tissi lipesi suusta loppui uni. Äiti herää ja tissi uudestan suuhun. Heräsin siis joka ikinen yö puolen tunnin välein. Jos ei siihe, että vauva heräsi, niin sitten niskasärkyyn. Tätä oli jatkunut pari kuukautta. Sitä ennen vauva saattoi joskus torkkua tunninkin ilman tissiä suussa. Ja kaikki keinot on yritetty. Tyhmää minusta kommentoida, että kannattaa ensin yrittää jotain muuta. No ihanko totta?
On kokeilu IHAN KAIKKI. Ei nuku ei. Jos yritettiin jakaa miehen kanssa vuoroja, nukkui vain kun kannettiin. Mies siis kantoi ja kantoi ja kantoi joskus yöt pitkät. Sitten kuudelta ylös ja töihin. Ja kerran nukahti tietokoneelle ja pomo uhkasi potkuilla. Minulle iski iltapäivisin niin kova väsymys, että itkin ja meinasin, että lähden parvekkeelta alas pian. Miksi en nukkunut päivällä? No kun vauva heräsi silloinkin puolen tunnin välein. En ehtinyt yliväsyneenä edes nukahtaa ennen kuin jo piti olla vaunuja heijailemassa. Ja jos ehdinkin, niin vartin unipätkä oli KIDUTUSTA.
Kuuden kuukauden tultua täyteen, käytiin vielä kerran lääkärissä. Sitä ennen oltiin ravattu lääkärissä monet monet kerrat. Korvat katseltiin miljoonasti ja allergiat ja kaikki tutkittiin. Ei löydy vikaa. Terve kuin pukki lääkärit sanoivat. Ei vaan osaa nukkua. Unikoulua suosittivat kaikki. Kävimme viimein unihäiriöihin erikoistuneella lääkärillä, jonka kanssa todettiin päivärytmi (unet ja ruokailut) ihanteellisiksi. Ei siis sieltäkään ratkaisua. Kun kiinteitä alkoi tulla kuvioon, odotin että kyllä se nyt alkaa ilman tissiä nukkumaan. Ei. Söi vaan lopulta itsensä öisin niin ähkyksi, että alkoi oksentelu. Meillä ei ollut mitään muuta keinoa alkaa opettaa vauvaa kuin unikoulu.
Tiesin, ettei tassuttelusta tule mitään. Sitä oli jossain määrin jo kokeiltu, kun oli yritetty tietenkin useasti nukuttaa vauvaa omaan sänkyyn. Huuto alkoi välittömästi. Silti yritettiin tassutella alkuun. Kun halusin ehdoin tahdoin pitää kiinni lempeästä unikoulusta. Ei onnistunut ei. Tyttö kiljui raivoaan entistä enemmän kun häneen yritti koskea tai nostaakin sängystä. Meillä "huudattamiseksi" on mennyt kaikki kokeilut. Ihan kaikki. Huutaa kuules pää punaisena sivuvaunussakin. Hei haloo. Jos se olis noin yksinkertaista, että sivuvaunuun vaan, niin kyllä nukuttais meilläkin jo. Enkä minä odota täyttä yötä. Minä odotan edes kahta tuntia ilman, että vauvan suu on tississä kiinni. Minusta se ei ole kohtuutonta. Ilmeisesti monista on.
Kiitos kaikille niille, jotka vaivautuivat vastaamaan kysymykseeni tai lohduttamaan ja puolustamaan. En lopettanut kouluilua. Viime yönä vauva itki yhteensä koko yön aikana tunnin. Ei "huutanut" vaan itkeskeli. Vauva nukkui pisimmillään kuusi tuntia putkeen. Se on enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella.
No niin. Olen puhunut. Nyt on aika oikeasti poistua

En tule enää tänne lukemaan, sillä tiedän, että joku yrittää vieläkin pahoittaa mieleni. Tiedän olevani ihan hyvä äiti. Vaikka nyt jouduinkin opettamaan vauvani nukkumaan rankemman kautta.