Toggle sidebar

Eka yö unikoulua - kuinka paljon itkua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epätoivoinen kouluttaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

Epätoivoinen kouluttaja

Vieras
Vasta ensimmäinen yö unikoulua takana! Olen ihan poikki ja pelkään jo ensi yötä. Haluaisin luovuttaa...

Ekan yön saldo 10,5 tuntia "nukkumassa", josta 5 tuntia hereillä itkien!!! Pisin unijakso 1,5 tuntia.
En osannut odottaa, että vauva itkisi NOIN paljon, eikä rauhoittuisi. Vaikka tytteli onkin varsin tempperamenttinen ja sitkeä. Tyttö on tottunut nukkumaan tissi suussa ja heräillyt aina 1-2 tunnin välein.

Viime yönä annoin unihäiröihin erikoistuneen lääkärin ohjeiden mukaan rintaa vasta 6.15 aamulla. Nyt mietityttää, että olikohan tuokaan järkevää, sillä rinnan jälkeen tyttö nukkui vielä kahdeksaan, jolloin herätimme (sekin lääkärin ohjeita noudattaen).

Mitä ensi yönä odotettavissa? Onko muilla unikouluilu alkanut näin itkuisesti ja vähäunisesti?
 
Meillä kaksi lasta "koulutettu" tassuttamalla n. 8 kk iässä ja eka yönä itkeneet vajaa 2 h, toisena 45 min, kolmantena n. 10 min ja sen jälkeen ovat yleensä rauhoittuneet kun laittaa tutin/silittää tms.

Onko teillä meneillään huudatusta vai tassuttelua? Minkä ikäinen vauva?

Muista olla pitkäjänteinen, ettei mene turhaan koko homma. Sanon vaan kun jotkut "huudattaa" yön-kaksi ja sitten luovuttaa. Se on sääli kun vauva on huutanut turhaan ja seuraavalla yrityksella on varmaan vielä vaikeampiaa kun oli "opetettu" että kun tarpeeksi huudat niin palataan entiseen.
 
Itse en alle 1v lasta ole alkanut unikouluttaa.

Meidän 1v unikoulu meni niin että eka yönä itki 15min, tokana ei yhtään, kolmantena 3h ja sit taas 15min, kunnes alkoi nukkua yöt läpeen.
 
Meillä ei kouluilla ellei ole pakko, ainakin tuonne 1,5-vuotiaaksi odotellaan... Nyt vauva 11kk ja edelleen nukahtaa tissi suussa yöunille ja syö yöllä pari kolme kertaa. Eikö se itkun kuunteleminen saa jo äidinkin itkemään??
 
Voi että. En yleensä kommentoi näitä tällaisia keskusteluja, mutta nyt nyppii sen verran, että pakko. Eli kommentti jaa-a-a:lle. Nämä sivut ovat pullollaan mielipiteitä unikouluttamisesta. Alkuperäinen kirjoittaja ei kysynyt mielipidettä unikoulusta, joten miksi pitää pahoittaa toisen mieltä, kun muutenkin on jo vaikeaa? En ymmärrä. Sinun vauvasi syö yöllä pari kolme kertaa yössä, alkuperäisen tunnin kahden välein. Etkö näe, että siinä on suuri ero. Syöttöjä tulee varmasti pahimmillaan ainakin viisi, joskus varmasti enemmänkin.

Mekin ollaan ensi viikolla aloittamassa kymmenkuisten yövieroitus. Ei ole siis vielä kokemusta, eikä siten neuvoja, mutta kovasti toivottelen jaksamista alkuperäiselle.
 
Tsemppia sulle! Jaksa eteenpain, ala keskeyta missaan tapauksessa - se hammentaa vaan vauvaasi, eika luo vauvalle turvaa. Ensimmainen yo on pahin, ainakin meilla. 3 yon jalkeen huomaat jo suurta parannusta. Meilla ei ihan noin paljon itketty, mutta vauvamme ei koskaan nukahtanutkaan tissille, vaan tissin jalkeen oli selkea tauko ennen nukahtamista. Unikoulutimme 13kk iassa, on paljon helpompaa unikouluttaa viela kun vauva on pinniksessa, jos lapsi kasvaa lahemmas 2 vuotta eika ole koskaan opetettu nukahtamaan yksin, voi edessa olla vaikeaakin vaikeampi nukkuja!

Tsemppia sinulle
 
No kun olet aloittanut huudatuskoulun niin vedä se loppuun asti.Että lapsesi tajuaa että hänen itku ei merkitse mitään.
Ettei hänen tarpeisiin vastata.Kyllä se menee viikossa perille sinnikkäämmällekin lapselle ja äiti saa unensa.
Lapsen perusturvallisuuden tunteesta viis.Se voidaan rikkoa ja tuhota.
Näin aikamme lapset kasvaa itsenäisiksi,nukuttavat itsensä eivätkä itke.
Eivätkä tarvitse äitiään.
 
no niin. Kiitokset vaan kesselillekin. Nyt jätän tämän palstan ja lupaan olla palaamatta enää koskaan. Onko kesselilläkin vauva? Toivottavasti tyttärestäni ei tule sinun lapsesi kaveria, jos on äitinsä kaltainen.
 
Meillä ollut useampi unikoulu esikoisella.

Maidon vähentäminen öisin eli ei maitoa ennen kuutta, ikää 8kk:
Muistaakseni yritin maidon sijaan tarjota vettä. Muutamana yönä oli itkeskelyä. Kuukautta myöhemmin näköjään (selailen vanhoja kirjoituksia) seisomaan oppimisen myötä kouluiltiin uudelleen. Ilman maitoa yritettiin, mutta jos tunnin huusi, niin se oli rajana maidon saantiin. Hiljalleen saatiin aina yksi syöttö pois. Lopulta kerran saattoi syödä, joskus piti antaa hiukan yöllä vettä janoon. Tässä unikoulussa olin aina läsnä.

Maitopullo öistä pois, poika noin vuoden: Ekana yönä ensimmäisen heräämisen jälkeen meni tunti ennen kuin sain uudelleen nukkumaan (15min ensin selättämistä sänkyyn ja sitten oli vielä 45min itkua). Toisena yönä oli itkua 20min. Kolmantena yönä kaksi herätys (itkut 2+4min). 4. yö kaksi heräämistä (itkut 4+6min). viidentänä yönä alkoi olemaan flunssaisuutta, poika heräsi 6-7 kertaa, tosin nukahta aina heti.

Itsestään nukahtaminen: Kun tuo edellinen alkoi sujumaan, niin jokusen viikon päästä alettiin opettelemaan itse nukahtamista. Aikaisemmin nukahti iltaisin vain pullolle. Metodina oli "huudatus". Tosiaan huudatus oli ainoa vaihtoehto, kun tassuttelusta poika hermostui entistä enemmän. Käytin 5min systeemiä, eli ensimmäinen tarkastus 5min päästä, sitten 10min, sitten 15min... Toki pitää tunnistaa millaisesta itkusta kyse. Eka ilta nukahtaminen 2min, toisena iltana 5min eli kerran kävin kurkkaamassa. Tokanailtana tosin heräsi tovin jälkeen ja sitten nukahtamiseen meni 5+10+10min. Yöllä vielä oli 5+2min. Kolmantena iltana 3min. Neljäntenä iltana nukahtaminen ilman itkuja, tosin yöllä itkeskelyä 2min. Sitten sujuikin.
 
Ja meilläkin syödään joskus 4-5 kertaa yössä ja vielä kuukausi sitten heräiltiin muutenkin juuri tunnin kahden välein, joskus meni vain muutama minuutti. Aika tekee kuitenkin ihmeitä ja odottelen itsekin koska saan nukkua koko yön. Tuskin kouluikäinen enää montaa kertaa yössä herää. Tsemppiä kaikille kouluilijoille ja muillekin. Kaikki taaplaavat tavallaan, eri mieltä saa olla.
 
Ja kesselillä taitaa olla yksi ainoa lapsi, jonka pieneenkin inahdukseen vastataan välittömästi sylillä, halauksin ja suukoin? Meillä ainakaan ei kahden lapsen kanssa ole mahdollista päivälläkään vastata heti molempien huutoihin(siis jos samaan aikaan on jotain vailla...eli tosi usein). Meillä yöllä nukutaan. Ei seurustella, ei leikitä, ei jutella...Ja huudattamalla puolen vuoden paikkeilla unikouluiltiin. Siihen pitää oikeesti olla ite valmis ja pysyä päätöksissään. Ja mun mielestä yks tärkein, ettei sano sanaakaan, vaikka lapsi huutaa. Ei hyssytellä eikä jutella, jos huuto on aivan sekopäistä, rauhotetaan hiljaa sylissä ja sitte takasin sänkyyn. Kesseli taitaa olla sama tyyppi, joka aiemmassaki unikoulu keskustelussa toi oman kantansa esiin, ettei niillä ainakaan unikouluteta ja just samoista syistä.
 
eli kesselille. Toivottavasti olet aito provo etkä oikeasti ole noin asiaton ja ajattelematon.

Kaipa tässä tapauksessa ja muutenkin unikouluissa halutaan LAPSELLE parempi ja keskeytyksettömämpi uni, eikä vain vanhemmat itselleen.
 
Kesseli,olet idiootti. Ei kai kukaan huvikseen huudata lasta! Ja se,etta kay siella lapsen luona kuitenkin antaa lapselle turvaa. Onko se parempi, etta aiti ei saa nukuttua ikina edes kohtuullisesti. Tunnetustihan vasymys tekee kiukkuiseksi, masentuneeksi, unohtelevaiseksi, huolimattomaksi, saamattomaksi jne listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkaan. Lasta voi opettaa pois tavoista,jotka hairitsee koko perheen nukkumista, mita vaaraa siina on???
 
Hei ap, vastasin sulle heti ekana ja kävin katsomassa sun kuulumisia. Harmi, ettet ollut laittanut mitään vaan annoit tuon kesselin "voittaa". Kysyinkin sulta että minkä ikäinen on vauvasi ja millä metodilla koulutatte jos minä tai joku muu olisi voinut auttaa...

 
Meillä on juuri unikoulutus takana. Kuukausi sitten aloitettiin jo toista kertaa. Eka kerta meni mönkään tytön sairastuttua. Vastaus kysymykseesi: kyllä voi huutaa juuri noin paljon. Meillä opetettiin suoraan täysin tissittömään yöhön, koska olin niin lopen uupunut jatkuvasta valvomisesta. En luottanut siihen, että tyttö tietää milloin on aamuyö, vaan vasta kun laitettiin valot päälle aamulla, annettiin maitoa. Kaksi viikkoa meni ennen kuin voin sanoa mielialani jälleen nousseen normaalitasolle, niin alakuloiseksi olin jatkuvasta herilystä ja unen puutteesta muuttunut. Enkä ole ikinä ollut masentumiseen taipuva ihminen. Pikemminkin päin vastoin.

Mies tassutteli tytön uniin ensimmäiset kaksi viikkoa. Alussa heräsi puolen tunnin välein ja huusi 1-1,5h. Aina oltiin vieressä ja välillä nostettiin syliin. Tärkemipänä ohjeena oli, että periksi ei anneta. Samat toistuvat kaavat rauhoittamisessa ja kaikissa muissakin rutiineissa niin pikku hiljaa lapsi oppii mitä häneltä toivotaan. Mutta teillä varmasti on hyvät lääkrin ohjeet. Voisitko itseasiassa kertoa niitä täällä, jos vielä käyt katsomassa tätä palstaa? Nyt kun kuukausi on mennyt, tyttö nukkuu lähes koko yön heräämättä kertaakaan ja ilta nukuttaminen on siirtynyt aamuyöstä tuonne klo 21 paikkeille. Nyt jopa saatiin vihdoin lapset (poika 2v) samaan huoneeseen ja pääsimme mieheni kanssa muuttamaan olohuoneesta makuuhuoneeseen :) Että kyllä meillä on nyt rauha laskeutunut ja kaikilla parempi olla. Päiviin tuli selkeämpi rytmi ja tyttö on muutenkin pirtsakampi ja jaksavaisempi, kun nukkuu hyvin yönsä. Aiempi jatkuva heräily verotti syömistä todella paljon. Nyt ruokaa menee kunnolla.

Lempeällä ja rakastavalla otteella ei voi saada kuin hyviä tuloksia aikaan - voimia teille!
 
Mulla 4 lasta ja ketään ei ole huudatettu.Anteeksi asiattomuuteni,mua niin ottaa aivoon tuo huudattaminen.kaveri piti lapselleen 7 kk ikäisenä huudatuskoulun ja mua niin sattui pojan puolesta.On nykyään jo 3 vuotias,mutta ujo,hiljainen ja arka.Menen ja tiiä mistä johtuu,mä näen sen kyllä siitä huudatuksesta johtuvan ison osan.

Käsitän kyllä että väsyttää,mulla tyttö nro 2 roikkui tississä myös.En huudattanut,isä oli öitä lapsen kanssa ja näin saatiin pois tissitä.Sitä ennen tarjosin syliä ja vesipulloa.Tuttia ei syönyt tämä tapaus,2 muuta söi.
Eli vastaan kyllä joka inahdukseen-kyllä mutta se on mun tapani.Uskon että ensimmäisen vuoden kun jaksaa,perusturvallisuudentunne on niin hyvä että sitten lapsi kestää vähän enemmän elämän kolhuja.

Ja todella lapsikin tarvii unensa,mutta millä hintaa???

Mä todella komppaan tuota lempeää ja rakastavaa otetta,en mitenkään huudattamista ja täällä lienee sallittua ilmaista mielipiteensä!!

 
Minä en ymmärrä, miten sen unikoulun voi aloittaa niin, ettei lasta yks kaks enää otetakaan syliin tai tissille tai mihin hän nyt sitten onkaan tottunut? Eikö etenemisen pitäisi tapahtua jotenkin pikku hiljaa?

Meillä on opetettu vauvaa nukahtamaan itsekseen parin kuukauden ajan ihan mukavalla menestyksellä ilman itkuja. Joskus vieläkin käy niin, että otan hänet syliin ja nukutan siihen, mutta lähes keikki nukahtamisensa hän nukahtaa jo itsekseen. Soitan enää unimusiikkia, keinutan vähän aikaa ja siirrän sitten omaan sänkyynsä nukahtamaan. Öisin en ole havahtunut enää lainkaan, vauva voi heräillä, mutta minä en tiedä siitä mitään.

En ole mitään unikoulukirjoja lueskellut, mutta minusta ei ole järkeenkäypää tehdä mitään äkkinäisiä muutoksia, eikä varsinkaan lapsen unen kustannuksella. Pääasia kuitenkin on, että lapsi saa tarvitsemansa levon, vaikka eteneminen itsekseen nnukahtamiseen tapahtuisikin todella hitaasti.

Lapsethan ovat toki erilaisia ja tarvitsevat erilaiset otteet. Ystäväni piti parin yön huudatusunikoulun lapselleen nopein tuloksin, kun mikään muu ei auttanut. Tämä lapsi on kyllä aivan tasapainoisen oloinen.
 
Mielestäni kannattaa kokeilla muitakin juttuja ennen unikoulua. On tietenkin tärkeää ettei äiti ole kohtuuttoman väsynyt (ja siksi kiukkuinen, huolimaton ja mitä kaikkea...) ja varmaan lapsikin saa paremmat unet jos ei heräile yhtenään. Itselläni on vain yksi lapsi ja olen hoitovapaalla, joten voin tarvittaessa nukkua päiväunet. Se helpottaa enkä siksi kouluile ainakaan ennen 1,5-vuoden ikää (siihen ikään mennessä monilla nukkuminen paranee itsekseen). En usko huudatuksen aiheuttavan kovin dramaattisia seurauksia, mutta todellakaan en itse siihen ryhdy ja säälin vauvoja jotka sen joutuvat kokemaan. Ja tassutteluunhan moni vauva hermostuu täysin.

Meillä oli huippu viimeyö, tehtiin vauvan sängystä sivuvaunu omaan sänkyymme ja se teki ihmeitä! Syötin vain kerran aamuyöstä! Ja minä siis syötän heti kun kuuluu hiukankin itkua tai edes sen tapaista ;) ja tähän mennessä on yleensä pitänyt syöttää 4-5 kertaa yössä ja lisäksi joskus kanniskella ympäriinsä... Ennenkin vauvan sänky oli oman sänkymme vieressä, mutta pinnojen poisto väliltämme olikin näköjään se ihmeen tekevä asia. Toivottavasti myös tulevat yöt ovat yhtä ihania!

Toisilla auttaa viereen ottaminen ja toisilla omaan huoneeseen siirtäminen. Kokeilisin noita ensin... Ja se sivuvaunu oli menestys meillä sikälikin, että vauva nukahti sinne itsekseen kun muuten on nukahtanut vain ja ainoastaan tissi suussa! Olen nyt ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen, katsotaan miten seuraavat yöt ja nukahdukset menevät. Pikkuhiljaa hyvä tulee!
 
Ymmärtämättömille ja muille voin kertoa oman kokemuksen "huudattamisesta". Meillä poika oli hieman yli 5kk, kun rupes heräämään joka ilta ½-1 tunti nukkumaan menosta. Ei auttanu tissit, tutti eikä sylit. Kun takas sänkyyn laitto, alko möykkääminen heti uudestaan. Tietenkin olisin voinu valvoa yöt pitämällä vauvaa sylissä, mutta haluaisin kuitenki itekki nukkua edes joskus. Päivällä kun se ei ole mahdollista. Päätin siis alkaa antaa vaan huutaa.

Ensimmäisenä iltana 19.50 nukahtanu. 20.20 alkanu huuto, johon on annettu tuttia, rättiä ja peittoa paremmin. Viiden minuutin välein oon käyny antamassa tuttia ja rättiä. 21.15 oon antanu itkien periks ja antanu tissiä. Poika söi 10 minuuttia, jonka jälkeen tapitti suoraan silmiin ja hymyili aivan ku sanoen, että "voitinpas"! Yhden kerran käyny vielä antamassa tuttia ja lopulta nukahtanu kymmeneltä. Ensimmäisen kerran heränny tissille "vasta" puol kaks.

Toinen ilta, nukkumaan 20.00, heränny 20.45. 21.30 otettu syliin ja rauhoteltu 21.40asti hiljasta ja alkanu huutaa. Todellista nukkumaanmenoaikaa en oo merkinny.

Kolmas ilta, nukahtanu vasta 21.20, mutta huutanu vaan kerran, tissille heränny vasta 4.30!

Neljäs ilta, nukkumaan 20.00 ja heränny 20.45 huutamaan. 21.25 mennessä käyty 4 kertaa antamassa tuttia ja laittamassa rättiä lähemmäs. Kymmenen aikoihin nukahtanu.

Sitten en ikävä kyllä oo tehny merkintöjä, mutta alko oikeesti nukkumaan heräämättä näin ja alko myöskin heräämään tissille vasta 5.30-6.30. Reilu viikon päästä yritti palata vanhaan heräilyyn, mutta huudatettiin ja nyt toimii! Ja nyt siis meillä nukutaan 20.00-5(tai6).30. Eikä se huudattaminen vaikuta mihinkään luonteeseen. Esikoinen ei "joutunu" huutamaan. Aina oltiin sylittelemässä, välillä jopa tunti (!) keinuteltiin sylissä. Valvoin sängyn vieressä parhaimmillaan neljä tuntia tai pidin vieressä, että nukahtais. Silti on arka ja erittäin varovainen. Hämmentävissä tilanteissa myös ujo. Kun taas tää meijän 7 kuinen on todella villin olonen rämäpää :) Oikeesti, jos on vaikka kaksoset, kolmoset jne. ei yksinään oo välttämättä mahdollista tyydyttää kaikkien tarpeita heti. On pakko huudattaa niin päivällä kun yöllä. Ja ihan yhtä täyspäisiä niistä lapsista silti tulee. Joten kannattaa hieman miettiä, ennen ku kirjottaa sitä omaa mielipidettään. Ja siis jos tissivierotusta tehdään, on se mahdoton lopettaa pikkuhiljaa. Se täytyy lopettaa kerralla. Ei se lapsi ymmärrä, että tänä yönä saan sen tissin kolmelta, huomenna neljältä ja sitte en enää ollenkaan.
 
"Eksyin" tänne sitten kuitenkin ja kommentoin.

En todellakaan halunnut alkaa huudattamaan. En todellakaan. Ei kai kukaan sellaista halua! Herran tähden! Mutta meidän oli pakko.

Tyttö on 7kk. Pieni vielä. Tiedän. Tyttö nukkui vaan tissi suussa ja heräili puolen tunnin, tunnin tai maksimissaan kahden tunnin välein. Ja tissi suussa tarkoittaa tissi suussa. Siis jos tissi lipesi suusta loppui uni. Äiti herää ja tissi uudestan suuhun. Heräsin siis joka ikinen yö puolen tunnin välein. Jos ei siihe, että vauva heräsi, niin sitten niskasärkyyn. Tätä oli jatkunut pari kuukautta. Sitä ennen vauva saattoi joskus torkkua tunninkin ilman tissiä suussa. Ja kaikki keinot on yritetty. Tyhmää minusta kommentoida, että kannattaa ensin yrittää jotain muuta. No ihanko totta?
On kokeilu IHAN KAIKKI. Ei nuku ei. Jos yritettiin jakaa miehen kanssa vuoroja, nukkui vain kun kannettiin. Mies siis kantoi ja kantoi ja kantoi joskus yöt pitkät. Sitten kuudelta ylös ja töihin. Ja kerran nukahti tietokoneelle ja pomo uhkasi potkuilla. Minulle iski iltapäivisin niin kova väsymys, että itkin ja meinasin, että lähden parvekkeelta alas pian. Miksi en nukkunut päivällä? No kun vauva heräsi silloinkin puolen tunnin välein. En ehtinyt yliväsyneenä edes nukahtaa ennen kuin jo piti olla vaunuja heijailemassa. Ja jos ehdinkin, niin vartin unipätkä oli KIDUTUSTA.
Kuuden kuukauden tultua täyteen, käytiin vielä kerran lääkärissä. Sitä ennen oltiin ravattu lääkärissä monet monet kerrat. Korvat katseltiin miljoonasti ja allergiat ja kaikki tutkittiin. Ei löydy vikaa. Terve kuin pukki lääkärit sanoivat. Ei vaan osaa nukkua. Unikoulua suosittivat kaikki. Kävimme viimein unihäiriöihin erikoistuneella lääkärillä, jonka kanssa todettiin päivärytmi (unet ja ruokailut) ihanteellisiksi. Ei siis sieltäkään ratkaisua. Kun kiinteitä alkoi tulla kuvioon, odotin että kyllä se nyt alkaa ilman tissiä nukkumaan. Ei. Söi vaan lopulta itsensä öisin niin ähkyksi, että alkoi oksentelu. Meillä ei ollut mitään muuta keinoa alkaa opettaa vauvaa kuin unikoulu.
Tiesin, ettei tassuttelusta tule mitään. Sitä oli jossain määrin jo kokeiltu, kun oli yritetty tietenkin useasti nukuttaa vauvaa omaan sänkyyn. Huuto alkoi välittömästi. Silti yritettiin tassutella alkuun. Kun halusin ehdoin tahdoin pitää kiinni lempeästä unikoulusta. Ei onnistunut ei. Tyttö kiljui raivoaan entistä enemmän kun häneen yritti koskea tai nostaakin sängystä. Meillä "huudattamiseksi" on mennyt kaikki kokeilut. Ihan kaikki. Huutaa kuules pää punaisena sivuvaunussakin. Hei haloo. Jos se olis noin yksinkertaista, että sivuvaunuun vaan, niin kyllä nukuttais meilläkin jo. Enkä minä odota täyttä yötä. Minä odotan edes kahta tuntia ilman, että vauvan suu on tississä kiinni. Minusta se ei ole kohtuutonta. Ilmeisesti monista on.

Kiitos kaikille niille, jotka vaivautuivat vastaamaan kysymykseeni tai lohduttamaan ja puolustamaan. En lopettanut kouluilua. Viime yönä vauva itki yhteensä koko yön aikana tunnin. Ei "huutanut" vaan itkeskeli. Vauva nukkui pisimmillään kuusi tuntia putkeen. Se on enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella.

No niin. Olen puhunut. Nyt on aika oikeasti poistua :) En tule enää tänne lukemaan, sillä tiedän, että joku yrittää vieläkin pahoittaa mieleni. Tiedän olevani ihan hyvä äiti. Vaikka nyt jouduinkin opettamaan vauvani nukkumaan rankemman kautta.
 
HYVÄ! ...ettet antanu näitten "maailman parhaiden äitien" kommentten lannistaa itseäsi! Totta, aina löytyy näitä toisin ajattelijoita jotka eivät ilmeisesti osaa lukea suomen kieltä vaa tuputtavan toinen toistaan parempia neuvoja... Onneksi oli sentään muutama, jolta tuli ihan asiallisia kommentteja ja VASTAUKSIA kysymykseesi =)

Tsemppiä!
 
Harmi, jos et tule enää lukemaan...Olisin vain halunnut kertoa, että hyvin teet kun koulutat lastasi. Meillä ei ihan noin tissiaddikti ollut poika mutta tuohon suuntaan kuitenkin. Nukahti siis vauvanakin ainoastaan tissille, ei koskaan ole nukkunut pitkiä päiväunia ja illalla kun lapsen sai nukkumaan niin sai olla 15min-puolen tunnin välein "nukuttamassa". Tähän ajauduttiin sen pikkuvauva-ajan huonon nukkumisen seurauksena. Yhdeksänkuisena yritettiin tassutella; ei onnistunut. Luovutin ja kymmenkuisena yritettiin uudestaan. Sitten onnistuikin ihan suht hyvin. Tarkoitti kuitenkin sitä, että jätin imetyksen kokonaan pois. Meillä ne päivän tisuttelut jotenkin vissiin muistutti liikaa menneestä ja ilta olikin sitten tosi vaikeaa ilman.

Nyt siis ollaan oltu muutama viikko ilman tisuöitä. Yöt menee nyt jo hyvin aamu kuuteen asti. Sitten alkaa kitinä, joka talttuu vain syömällä. Päiväunia nukkui tänään ensimmäistä kertaa kaksi tuntia (liikkuvissa vaunuissa). Täyty oikein tarkistella, että hengittääkö :).

Eli eiköhän se teilläkin elämä voita. Jaksamista sinulle ja miehellesi!!!
 
Okei...Alkustoorisi oli vaan vähän vajaavainen.Ootte yrittänee ja tehneet parhaanne.
Meni vaan hermot,kun aattelin että joku pikkuäiti taas itkee uniaan.
Kuulostaa kyllä hyvälle,lapset on erilaisia.
Kuten äiditki ja onneksi!!=)

Hienoa että vauva nukkui paremmin.KAto silti hus.fi sivut...
Jos satut täällä pyörähtämään!=)
 
Hyvä kun alkuperäinen selvitti asiaansa paremmin. Toivottavasti sen nyt lukee moni sellainen joka ensimmäisenä olisi syöksymässä unikouluun, sellaisia kun on (liian?) paljon! Alkuperäisen tapauksessa unikoulu on varmasti tarpeellinen koko perheen kannalta. Tsemppiä alkuperäiselle! (alkuperäinen kun kuitenkin käy vielä lukemassa nämä - sellainen on ihmisluonto ;))
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa