Eivätkö teidän miehenne tosiaan ota toiveitanne huomioon esim. lahjoissa?

[Huom]

Taas on pakko kysäistä, että millaisissa parisuhteissa palstamammat oikein elävät, kun sain haukut päälleni siitä, kun ei valmiskakku äitienpäivänä kelpaa. Kun en todellakaan halua syödä mitään valmiskakkup*skaa lisäaineilla (ja mies on onneksi samoilla linjoilla) vaan olen ilman ennemmin. Harvoin kakkua kyllä syön muutenkaan...

Onko tosiaan niin, että kaikki se, mitä mieheltä saa, pitää ottaa ilolla ja kiitollisuudella vastaan? Jos olette ateisteja ja mies tuo lahjaksi raamatun tai jos ette voi sietää kissoja ja mies tuo silti kissan lahjaksi, niin pitääkö olla kiitollinen? Saatteko te tosiaan niin harvoin mitään että kaikesta pitää olla kiitollinen, vaikka lahja olisi vastoin periaatteitanne? Vai tuntevatko miehenne makunne tosi huonosti ja vaikka tuntisivatkin, niin jättävät toiveenne huomiotta?

Tässäpä päivän viisain kysymys ; )

 

[Meritähti]

Onko täällä joku ateisti saanut raamatun?
Vertauskuvissasi on parantamisen varaa.

 

[Maniac]

Minä en saanut koskaan mitään eksältä.Poika sentään antaa aina jotain.Jokainen syö sellaista kakkua mitä haluaa.Mulle ja pojalle riittää valmiskakku.Eikä mua huvita leipoa.

 

[IamWeasel]

No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

 

[Huom]

Onko täällä joku ateisti saanut raamatun?
Vertauskuvissasi on parantamisen varaa.

Miten niin?
Samalla tavalla pahojen valmisruokien vältteleminen ja itse tehdyn suosiminen on periaate kuin uskonnon välttäminenkin...Eikö?

 

[Pessi]

Onneksi olen yhtä moukka ja sivistymätön kuin miehenikin. Mulle nääs kelpaa valmiskakkukin, jonka joudun ehkä jopa itse ostamaan :xmas:

 

[gissavem]

Mä olisin TODELLA iloinen jos se ylipäätään muistais äitienpäivänä, hääpäivänä tai synttäreinä. Ei sillä niinkään ole mitään väliä mitä se tuo kunhan tuo edes jotain. Korttikin kelpaisi,se olisi jo iso saavutus

 

[Ottaa.]

ottaa se huomioon. On ihanan höhlä silti ostamaan lahjoja, viime vuonna sain äitienpäivälahjaksi mieheltä kirjan "Kissa, se tekee sinut hulluksi.". (Kissan oisin halunnut.) Se oli minusta niin söpö lahja, kun meillä on jo 4 kissaa.

Oikeasti, minun mies menee takalukkoon kun sen pitää ostaa mulle lahja. Ehkä ne sen takia onkin maailman parhaita lahjoja?

 

[Nalkuttava Talonmies]

No en minä täydellisyyttä vaadi, kaikki ei ole aina täydellistä ja ajatus on tärkeintä. Mitä nyt aamupalaan tulee. Helppous kuitenkin on meilläkin tärkeätä. Mutta tietty jos on erittäin nipo, niin ... Ps. mä olen itsekin nipo. Mutta lahjan suhteen annan tarkat ohjeet - ei kyllä mieskään viitsisi käyttää enempiä aikoja täydellisen lahjan etsimiseen.

 

[Huom]

No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

 

[vieras]

Mä olisin TODELLA iloinen jos se ylipäätään muistais äitienpäivänä, hääpäivänä tai synttäreinä. Ei sillä niinkään ole mitään väliä mitä se tuo kunhan tuo edes jotain. Korttikin kelpaisi,se olisi jo iso saavutus

niimpä

 

[duh]

Kun en todellakaan halua syödä mitään valmiskakkup*skaa lisäaineilla (ja mies on onneksi samoilla linjoilla) vaan olen ilman ennemmin.

Jos olette molemmat samoilla linjoilla niin eihän siinä sitten mitään ongelmaa. Ongelmia on parisuhteissa joissa toinen ei tiedä mitkä ne linjat on!

 

[vieras]

Jos tuosta avauksen sekoilusta nyt jotain ymmärrän, olisiko miehesi pitänyt leipoa sinulle kakku? Jos teidän elämänkatsomukset menevät noin ristiin, niin olisitte puhuneet niistä jo vähän aikaisemmmin. Sanoit myös miehesi olevan samoilla linjoilla, niin että mikä tämän älyvapaan purkauksesi pointti oikein oli ?

 

[Meritähti]

Onko täällä joku ateisti saanut raamatun?
Vertauskuvissasi on parantamisen varaa.

Miten niin?
Samalla tavalla pahojen valmisruokien vältteleminen ja itse tehdyn suosiminen on periaate kuin uskonnon välttäminenkin...Eikö?

Ei. Ei ole sama asia että mies ostaa kissanvihaajalle kissan,
kun että tuo valmiskakun kun ei tajua opetella leipomaan...

Eikä ole sama asia olla ateisti ja suosia kotiruokaa...

 

[Huom]

Mä olisin TODELLA iloinen jos se ylipäätään muistais äitienpäivänä, hääpäivänä tai synttäreinä. Ei sillä niinkään ole mitään väliä mitä se tuo kunhan tuo edes jotain. Korttikin kelpaisi,se olisi jo iso saavutus

Minä olen kyllä tämän asian kanssa sillä linjalla, että en ole mieheni äiti, joten hänen ei tarvitse minulle mitään hankkia. Poika tekee jotain päiväkodissa ja se riittää minulle hyvin. Varmaan saan sänkyyn pojan tekemän aamupalan myös, kun poika on nyt siitä niin innostunut.
Enkä tosiaan tarvitse tai halua mitään muuta. Näin on hyvä.

 

[Safran]

Tulee mieleen että mun oma isä sai aikanaan äidiltä aina huonoa palautetta lahjoista. Ei se reppana osannut ikinä hankkia mitään mikä olis miellyttänyt, ja äiti sitten vielä kertoili näistä vitsikkäitä anekdootteja tuttavilleen. Lopulta isä ei enää ostanut sille lahjoja, mutta enpä tiedä olisko se sitten tyytyväinen. Pieni vaiva olis ollut osoittaa ilahtumista kun toinen tosissaan yrittää ilahduttaa.

 

[Huom]

Jos tuosta avauksen sekoilusta nyt jotain ymmärrän, olisiko miehesi pitänyt leipoa sinulle kakku? Jos teidän elämänkatsomukset menevät noin ristiin, niin olisitte puhuneet niistä jo vähän aikaisemmmin. Sanoit myös miehesi olevan samoilla linjoilla, niin että mikä tämän älyvapaan purkauksesi pointti oikein oli ?

Ei meidän elämänkatsomuksemme mene ristiin ja mies kunnioittaa minun ajatuksiani. En muunlaista ottaisikaan. Miten niin älyvapaa purkaus?

 

[Micosa]

Itseasiassa antaa lahjaksi kaiken mitä haluan.
Minä joudun kieltäytymään kun ei aina tarkistele tavaroiden hintoja ja itse olen tajunnut vasta jälkikäteen katsoa mintä maksaa kyseinen pyytämäni.
En todellakaan anna maksaa itseään kipeäksi vain minun turhuuksieni tyydyttämiseksi.

 

[...]

Huoh.... Mä olisin aivan onnessanin jos ja kun saisin valmiskakun... Olen saanut myös "oikean" itsetehdyn kakun synttäreiksi joskus... en napise tietenkään (jos nyt ei sitte mene ihan päin p.... lahjan valinta... siis todella että kiusallaan ostais jotain / lahja ois ostettu ärsytys mielessä tms) koska tärkeintä on se ajatus ja se tunne millä sitä lahjaa haettu kaupasta...

 

[Huom]

Onko täällä joku ateisti saanut raamatun?
Vertauskuvissasi on parantamisen varaa.

Miten niin?
Samalla tavalla pahojen valmisruokien vältteleminen ja itse tehdyn suosiminen on periaate kuin uskonnon välttäminenkin...Eikö?

Ei. Ei ole sama asia että mies ostaa kissanvihaajalle kissan,
kun että tuo valmiskakun kun ei tajua opetella leipomaan...

Eikä ole sama asia olla ateisti ja suosia kotiruokaa...

No, minä olen ateisti ja suosin kotiruokaa. Minusta kyse on suhtkoht samasta asiasta.

Ja mies kyllä osaa leipoa...Tekee sitä oikein mielellään ; )

 

[vaimo]

sun miehenä oleminen on varmaan rankkaa. Minusta esimerkkisi olivat aika kärjistettyjä ääripäitä. Minä itse ihmettelen näitä vaimoja jotka tekevät listaa miehelle mitä saa ostaa lahjaksi ja heti napistaan jos ei ole just se 500 euron arvoinen kultaketju minkä olisi halunnut.
esim. olimme viettämässä joulua siskoni perheen luona ja vaimo avasi pienen paketin jonka sisältä paljastui joku kalevalan koru,hieno, sellainen minkä itse olisin ilomielin kietonut kaulaani. Vaan mitä teki siskoni,minulla nolotti hänen puolestaan kun hän näytti pettymyksensä niin selvästi. Laski lahjan pöydälle ja alkoi ihastelemaan muita lahjoja.

 

[wertti]

Tulee mieleen että mun oma isä sai aikanaan äidiltä aina huonoa palautetta lahjoista. Ei se reppana osannut ikinä hankkia mitään mikä olis miellyttänyt, ja äiti sitten vielä kertoili näistä vitsikkäitä anekdootteja tuttavilleen. Lopulta isä ei enää ostanut sille lahjoja, mutta enpä tiedä olisko se sitten tyytyväinen. Pieni vaiva olis ollut osoittaa ilahtumista kun toinen tosissaan yrittää ilahduttaa.

Surullinen tarina, ja ah niin opettavainen

 

[Huom]

Huoh.... Mä olisin aivan onnessanin jos ja kun saisin valmiskakun... Olen saanut myös "oikean" itsetehdyn kakun synttäreiksi joskus... en napise tietenkään (jos nyt ei sitte mene ihan päin p.... lahjan valinta... siis todella että kiusallaan ostais jotain / lahja ois ostettu ärsytys mielessä tms) koska tärkeintä on se ajatus ja se tunne millä sitä lahjaa haettu kaupasta...

Eli pitää siis olla kiitollinen siitä, mitä saa? Vaikka rahat olisi tuhlattu asiaan, johon et usko? Tässä esimerkissä kyse on toki pienestä asiasta, mutta tätä periaatetta hain.

 

[IamWeasel]

No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

Ei vaan kaikki ei viitsi nalkuttaa ja vaatia joka hiton pikkuasiaa. Äitienpäivä on se päivä, jonka lapset miehen avustuksella mulle järjestää, enkai minä mene sinne naputtamaan että miten kaiken kuuluu mennä :headwall:

 

[Micosa]

Ottaako ap huomioon miehensä toiveet?
Ostaako miehen toiveiden mukaan lahjat vai vähän sinnepäin?