Eivätkö teidän miehenne tosiaan ota toiveitanne huomioon esim. lahjoissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huom
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vaimo:
sun miehenä oleminen on varmaan rankkaa. Minusta esimerkkisi olivat aika kärjistettyjä ääripäitä. Minä itse ihmettelen näitä vaimoja jotka tekevät listaa miehelle mitä saa ostaa lahjaksi ja heti napistaan jos ei ole just se 500 euron arvoinen kultaketju minkä olisi halunnut.
esim. olimme viettämässä joulua siskoni perheen luona ja vaimo avasi pienen paketin jonka sisältä paljastui joku kalevalan koru,hieno, sellainen minkä itse olisin ilomielin kietonut kaulaani. Vaan mitä teki siskoni,minulla nolotti hänen puolestaan kun hän näytti pettymyksensä niin selvästi. Laski lahjan pöydälle ja alkoi ihastelemaan muita lahjoja.

Usko pois, ei se ole rankkaa, kun jakaa elämänsä ihmisen kanssa, joka ajattelee samalla tavalla asioista kuin itse. Toki esimerkit ovat kärjistettyjä, koska ne yleensä toimivat parhaiten. Itse en muuten koskaan nolaisi miestäni julkisesti. Sen verran pitää tapoja olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

Ei vaan kaikki ei viitsi nalkuttaa ja vaatia joka hiton pikkuasiaa. Äitienpäivä on se päivä, jonka lapset miehen avustuksella mulle järjestää, enkai minä mene sinne naputtamaan että miten kaiken kuuluu mennä :headwall:



Minusta olisi moukkamaista alkaa nalkuttamaan ja neuvomaan mitä ja miten pitää toimia jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

Ei vaan kaikki ei viitsi nalkuttaa ja vaatia joka hiton pikkuasiaa. Äitienpäivä on se päivä, jonka lapset miehen avustuksella mulle järjestää, enkai minä mene sinne naputtamaan että miten kaiken kuuluu mennä :headwall:

Hei, älä suotta iske päätäsi seinään, voi sattua. En minä ole kertaakaan naputtanut mistään. Ei tarvitse, kun mies tietää, mistä pidän ja ottaa sen huomioon. Se oli se pointti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

Ei vaan kaikki ei viitsi nalkuttaa ja vaatia joka hiton pikkuasiaa. Äitienpäivä on se päivä, jonka lapset miehen avustuksella mulle järjestää, enkai minä mene sinne naputtamaan että miten kaiken kuuluu mennä :headwall:



Minusta olisi moukkamaista alkaa nalkuttamaan ja neuvomaan mitä ja miten pitää toimia jne.


Mistä tämä ajatus nalkuttamisesta oikein lähti? Mielenkiintoista kuinka täällä aina alkavat keskustelut elää omaa elämäänsä sivujuonteilla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

Ei vaan kaikki ei viitsi nalkuttaa ja vaatia joka hiton pikkuasiaa. Äitienpäivä on se päivä, jonka lapset miehen avustuksella mulle järjestää, enkai minä mene sinne naputtamaan että miten kaiken kuuluu mennä :headwall:

Hei, älä suotta iske päätäsi seinään, voi sattua. En minä ole kertaakaan naputtanut mistään. Ei tarvitse, kun mies tietää, mistä pidän ja ottaa sen huomioon. Se oli se pointti.

eli sun miehesi tietää että sä haluat just pilkulleen jotain tiettyä? No mitäs jos mies nyt sitten kumminkin ihan ajattelee yllättävänsä sinut ja on itse täydestä sydämestään innoissaan ostamastaan lahjasta (eikä siis tiedä etukäteen mielipidettäsi) , joka onkin sun mielestä jotain muuta kuin mitä olit toivonut. Sä et sitten kirjoittamasi perusteella sitä lahjaa ota ilolla ja kiitollisuudella vastaan, mitä sitten teet?

tai se kakku. mies on varannut sulle ihanan kylpyläviikonlopun äitienpäivälahjaksi ja ajattelee, että varmaan vähän halvempi kakku sitten tällä kertaa kelpais ja hakee valmiskakun. kyllä meni perseelleen koko äitienpäivä!
 
Mieheni tuntee minut hyvin joten tietää miten minua ilahduttaa, ilman että minun tarvitsee vihjata toiveistani.

muoks. ja jos kävisi niin että mieheni hankkisi minulle jonkun lahjan tms josta en pitäisi, niin en häntä tyrmäisi, on kuitenkin ajatellut minua hankintaa tehdessä ja osaan arvostaa sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Huoh.... Mä olisin aivan onnessanin jos ja kun saisin valmiskakun... Olen saanut myös "oikean" itsetehdyn kakun synttäreiksi joskus... en napise tietenkään (jos nyt ei sitte mene ihan päin p.... lahjan valinta... siis todella että kiusallaan ostais jotain / lahja ois ostettu ärsytys mielessä tms) koska tärkeintä on se ajatus ja se tunne millä sitä lahjaa haettu kaupasta...

Eli pitää siis olla kiitollinen siitä, mitä saa? Vaikka rahat olisi tuhlattu asiaan, johon et usko? Tässä esimerkissä kyse on toki pienestä asiasta, mutta tätä periaatetta hain.

Mun mielestä on kohteliasta kiittää ja näyttää iloista naamaa oli lahja oikeasti ihan mikä vaan. Se, joka alkaa äitienpäivänä kiukuttelemaan liian tyhmistä/huonoista lahjoista ja surkeista valinnoista, niin on oikeasti rasittava ihminen, ilonpilaaja ja käytöskyvytön. Ei kaiken tarvitse olla aina niin vimpan päälle täydellistä, että asioiden kanssa voi elää. Tärkeintä on mielestäni ihmisten välinen kunnioitus ja leppeä ilmapiiri kuin että lahja on niin viimeisen päälle.

Välillä tää tuntuu tällaiselta prinsessameiningiltä, niin kertakaikkisen pilalle hemmotellulta. JOllei kaikki ole viimeistä yksityiskohtaa myöden prinsessan aivoitusten mukaan, niin nostetaan metakka.

Jos joku menee lahjan suhteen pahasti pieleen, niin kohteliasta kai ois olla kohtelias, hallita tunteensa ja tarvittaessa vaihtaa vaikka lahja jälkikäteen.

Mulle ainakin jo se on arvokasta, että olen saanut lahjan rakkaalta perheeltäni, vaikka ei olisi aivan 100 % kohdalleen osunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No mä en ainakaan osaa olla ilonen, jos mies tuo mulle jonkun korun tai jotain muuta, mistä se tietää, että inhoan.

Mutta jos se on luullut, että tykkäät, mutta et tykkääkään?

Ai niin mutku teidän symbioosissa semmoinen ei ole mahdollista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Huoh.... Mä olisin aivan onnessanin jos ja kun saisin valmiskakun... Olen saanut myös "oikean" itsetehdyn kakun synttäreiksi joskus... en napise tietenkään (jos nyt ei sitte mene ihan päin p.... lahjan valinta... siis todella että kiusallaan ostais jotain / lahja ois ostettu ärsytys mielessä tms) koska tärkeintä on se ajatus ja se tunne millä sitä lahjaa haettu kaupasta...

Eli pitää siis olla kiitollinen siitä, mitä saa? Vaikka rahat olisi tuhlattu asiaan, johon et usko? Tässä esimerkissä kyse on toki pienestä asiasta, mutta tätä periaatetta hain.

No jos ei ole montaa sataa euroa tuhlattu ihan minua mielyttämättömiin lahjoihin (ilman palautus oikeutta) vaan kysymys on lähinnä just kortista / kakusta / illallisesta tms .pienestä. niin joo-o mun mielestä ajatus sen lahjan takana on se tärkein...

Mun mielestä se menee niin et se mikä on "sydämellä" hankittu niin se myös sydämmellisesti vastaan otetaan...

Mun mieheni tosin aina sanoo että jos et tykkää tästä lahjasta niin voidaan käydä vaihtamassa ja siis tiedostaa sen että lahjaa toiselle on vaikea valita... joten joskus ollaan käyty vaihtamassa koru kaupassa... näin puolin ja toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No mä en ainakaan osaa olla ilonen, jos mies tuo mulle jonkun korun tai jotain muuta, mistä se tietää, että inhoan.

Mutta jos se on luullut, että tykkäät, mutta et tykkääkään?

Ai niin mutku teidän symbioosissa semmoinen ei ole mahdollista.

Osaan puhua, kerron kyllä mielelläni itsestäni, joten kyllä mies minut tuntee, jos vaan kuuntelee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
No ensinnäkin toi kakkuasia, aika pikkumaista on niuhottaa jostain kakusta, kauheeta ihan jos kerran vuodessa joutuu palan valmiskakkua syömään!

Ja se mies varmaan osaa vähän edes aivoja sen lahjan kanssa käyttää, että siinä mielessä noi sun esimerkkis vähän kusee.

Vaan miksi pitäisi syödä se pala edes kerran vuodessa? Minusta on parempi jättää sekin raha tuhlaamatta roskaan. Juu, onneksi mies tosiaan osaa jättää ne ostamatta. Ihmettelin vaan että eikö muiden miehet sitten osaa kuunnella vaimojensa mielipiteitä asioista vai eivätkö vaan välitä?

Ei vaan kaikki ei viitsi nalkuttaa ja vaatia joka hiton pikkuasiaa. Äitienpäivä on se päivä, jonka lapset miehen avustuksella mulle järjestää, enkai minä mene sinne naputtamaan että miten kaiken kuuluu mennä :headwall:

Hei, älä suotta iske päätäsi seinään, voi sattua. En minä ole kertaakaan naputtanut mistään. Ei tarvitse, kun mies tietää, mistä pidän ja ottaa sen huomioon. Se oli se pointti.

eli sun miehesi tietää että sä haluat just pilkulleen jotain tiettyä? No mitäs jos mies nyt sitten kumminkin ihan ajattelee yllättävänsä sinut ja on itse täydestä sydämestään innoissaan ostamastaan lahjasta (eikä siis tiedä etukäteen mielipidettäsi) , joka onkin sun mielestä jotain muuta kuin mitä olit toivonut. Sä et sitten kirjoittamasi perusteella sitä lahjaa ota ilolla ja kiitollisuudella vastaan, mitä sitten teet?

tai se kakku. mies on varannut sulle ihanan kylpyläviikonlopun äitienpäivälahjaksi ja ajattelee, että varmaan vähän halvempi kakku sitten tällä kertaa kelpais ja hakee valmiskakun. kyllä meni perseelleen koko äitienpäivä!


Hei, ei tässä ole kyse mistään ydinfysiikasta vaan siitä, että mieheni tietää että en pidä valmiskakuista ja ottaa sen huomioon...
Jos hän ostaa minulle jotain lahjaksi, niin tottakai otan sen vastaan. Tosin jos se on täysin toiveideni vastainen ja vaikkapa erittäin kallis, niin minusta on kuitenkin fiksumpaa kertoa se miehelle kauniisti ja pyytää vaikka vaihtamaan kuin sallia hänen tehdä sama kallis virhe seuraavana vuonna uudelleen, koska luulee, että pidän esim. saamastani korusta. Tämä siis harkinnan mukaan eikä todellakaan nolaten tms.

Tuskin kenenkään muuten kannattaa lähteä hakemaan kaupasta valmiskakkua, koska se on halpa. Itse tehty tulee kuitenkin halvemmaksi. Ja halvimmaksi tulee se, että jättää kakun kokonaan tekemättä tai ostamatta (kuten itse toivon tapahtuvan).
 
Mun mies kyllä ainakin osaa ottaa huomioon toiveeni. Jopa niin hyvin, että se tietää melkein paremmin kuin minä mitä haluan. Aina se yllättää ja aina on mieluinen tai sitäkin mieluisampi yllätys. Mulla onkin loistomies... <3
 
[quote="vierasVälillä tää tuntuu tällaiselta prinsessameiningiltä, niin kertakaikkisen pilalle hemmotellulta. JOllei kaikki ole viimeistä yksityiskohtaa myöden prinsessan aivoitusten mukaan, niin nostetaan metakka.

.[/quote]

God, mistä ihmeestä nämä aina tulevat? Prinsessalinja? Mikään ei kelpaa?

Halojaa, kyse on nyt kumminkin vaan yhdestä kakusta ; )
 
Ja siis todellakaan miehelleni ei tulisi mieleen tuoda valmiskakkua meille. Eipä silti, se onkin ite niiden fanaattisempi vastustaja kuin minä... ja kaiken lisäksi julmetun hyvä leipomaan :P
 
Noh... En mä napisisi jos toisi jotain mikä ei olisi mieleen. Olisin kiitollinen.

Mutta mun mies on jotenkin kauhean katala, se salaa selvittää mistä haaveilen ja mitä haluan, joten toivettakaan ei tarvitse esittää kun sitten saan juuri mitä toivoinkin, salaa. Joskus ikuisuuksia sitten ihastelin kaunista Samsungin vaaleanpunaista puhelinta, en tainnut miehelle muuta mainita kuin että on kyllä niin kaunis puhelin ja harmi ettei ole varaa nyt ostaa... Niin pari kuukautta sitten sain sen syntymäpäivälahjaksi. Sama kävi kun joskus kävimme Ikeassa ja mietin muutamia maljakkoja jotka olisi sopineet meille, mutta emme sitten raaskineet silloin ostaa, niin kerran kun tulin töistä niin mies oli hakenut juuri ne mistä haaveilin.

Mutta juu, en napisisi vaikka toisi valmiskakun, tai villasukat. Tyytyväinen olen ja onnellinen siitä että edes huomioi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja V-ivian:
Noh... En mä napisisi jos toisi jotain mikä ei olisi mieleen. Olisin kiitollinen.

Mutta mun mies on jotenkin kauhean katala, se salaa selvittää mistä haaveilen ja mitä haluan, joten toivettakaan ei tarvitse esittää kun sitten saan juuri mitä toivoinkin, salaa. Joskus ikuisuuksia sitten ihastelin kaunista Samsungin vaaleanpunaista puhelinta, en tainnut miehelle muuta mainita kuin että on kyllä niin kaunis puhelin ja harmi ettei ole varaa nyt ostaa... Niin pari kuukautta sitten sain sen syntymäpäivälahjaksi. Sama kävi kun joskus kävimme Ikeassa ja mietin muutamia maljakkoja jotka olisi sopineet meille, mutta emme sitten raaskineet silloin ostaa, niin kerran kun tulin töistä niin mies oli hakenut juuri ne mistä haaveilin.

Mutta juu, en napisisi vaikka toisi valmiskakun, tai villasukat. Tyytyväinen olen ja onnellinen siitä että edes huomioi.


Mutta pointti onkin se, että miestäsi ilmeisesti kiinnostaa, mistä pidät ja toimii sen mukaisesti. Niin on hyvä.
Joskus tuntuu, että monen kohdalla ei näin ole.
 

Yhteistyössä