Eilinen mielenhäiriö, miten tässä nyt toimia?

Jotensaki kirpaisee, kun tunnistaa niiiin itsensä sekä tuosta "mä en pettäis ikinä!", että "kärsi, senki pettäjäpaska!" -ajattelusta. Siis tunnistaa oman, nuoremman itsensä. Nyt kun kilometreja alkaa olla mittarissa hiukan enemmän, on alkanu nähdä mustan ja valkoisen välissäkin vähän värisävyjä. Että elämässä on harvoja asioita, jotka on ehdottomia, lopullisia ja varmoja. En ole ihan varma, onko niitä enempää kuin yksi. Se, joka meitä kaikkia joskus odottaa.

Eipä mulla muuta. Carry on.

Ja kun niitä kilometrejä on tullut, oppii myös yleensä arvostamaan niitä kaikkein tärkeimpiä piirteitä ihmisessä. Eli luottamusta ja rehellisyyttä.

 

Jos ap olis jutellut sen tyypin kanssa syvällisiä, kokenut hengenheimolaisuutta ja paljastanut hänelle itsestään salaisuuksia, joita edes miehelleen ei ole voinut kertoa, muttei fyysisesti edes koskenut tähän, se olis ollut vaan hieno homma eikä kukaan puhuisi petollisuudesta ja suhteen pilaamisesta mitään.

Mutta kun antoi römpsää, niin jo on maailma romahtanut.

Mikä v***u siinä v**ussa on, kun se on suunnilleen pyhistä pyhin?

 

[QUOTE="vieras";28725929]Ja kun niitä kilometrejä on tullut, oppii myös yleensä arvostamaan niitä kaikkein tärkeimpiä piirteitä ihmisessä. Eli luottamusta ja rehellisyyttä.[/QUOTE]

Noh, kuten varmaan huomasit, en ottanut kantaa itse ongelmaan, kertoako, vaiko eikö tai onko pettäminen väärin / loukkaavaa / tuomittavaa. Enkä ota, koska en tarkemmin tämän tapauksen taustoja ja tilannetta tunne. Totesinpahan vaan, että tuo ehdottomuus ja mustavalkoisuus -oli asia sitten mitkä tahansa- on ainakin itsellä tässä vuosien varrella hiukan hioutunut kulmistaan.

 

porvoosta tämäkin....

 

Ikinä en ole miestäni pettänyt. Suhteen alussa kävimme aiheesta keskustelua ja pyysin ettei koskaan tule minulta anomaan pettämistään anteeksi. Se mitä en tiedä ei voi minua satuttaa, mutta kiinni jäämisestä seuraa ero 99% varmuudella.
Jos voit asian kanssa elää, jatka kertomatta. Jos et, nimimerkin miehestäsi, kerro ettet ole hänen luottamuksensa arvoinen. Älä silti riko hänen itsetuntoaan vai omatuntoasi puhdistaaksesi.

 

Millä tavalla se pettämisen salaaminen on "vastuun kantamista"!? Todellakin ihmettelen, että näin monen mielestä ap:n pitäisi olla vaan hiljaa ja jatkaa onnellista perhe-elämää autuaan tietämättömän miehen kanssa, vaikka todellisuudessa on mennyt miehen luottamuksen pettämään. Onhan ne omantunnon tuskat varmasti ap:lla valtavat (ajan myötä nekin tietysti varmaan laimenisi), mutta ei se silti korvaa sitä, että ap:n miehellä on oikeus tietää mitä on tapahtunut ja olla osallisena päättämässä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ap:n miehellä on oikeus teitää millaisen naisen kanssa hän elämäänsä jakaa.

Itse kyllä haluaisin, että oma ukkoni tulisi heti kertomaan, jos moista pääsisi käymään. Keskusteluiden ja katumuksen ym kautta voisi hyvinkin olla, että meidän parisuhde siitä edelleen jatkuisi. Ehdottomasti olisi eduksi asian käsittelyssä, jos mies rehellisesti asian tunnustaisi ja kantaisi siitä seuraukset. Kyllä minua loukkaisi huomattavasti enemmän se, että moinen olisi tapahtunut ja mies kaikessa hiljaisuudessa vain palaisi sen jälkeen perhe-elämän pariin ja olisi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mielestäni omanlaistaan pettämistä on se kertomatta jättäminenkin. Siinä nimenomaan yritetään päästä helpolla, kun ei ole sitä vaaraa että asioita joutuu oikeasti käsittelemään ja kohtaamaan tai suhde kariutuu siihen jne. "Mistä ei tiedä, se ei voi satuttaa" -tyyppinen ajattelu sallii teille aika paljon. Tuolla perusteella pettäminen on siis ihan hyväksyttävää niin kauan kun ei kiinni jää.. Huhhuh..

 

Tässäpä nähdäänkin tämä ei enää niin mustavalkoinen ajatusmaailma. Itse en ole mustasukkainen enkä vaivaa päätäni sillä mitä mieheni touhuaa silloin harvoin kun yksin on liikenteessä. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä että en halua yhtäkään tunnusta kuulla ja niin kauan on elämä mallillaan kun suhde voi hyvin. Miten se nyt menikään: "Se mikä tiellä tapahtuu, se tielle jää!"

 

Sut on tunnistettu!

 

Itse en kertois. Enkä ole kertonut. Enkä haluais et mieskään kertois tuollaisesta yhdestä yöstä. Miksi pilata kaikki jos aikomus ei ole tehdä toiste. Koska suhde ei ole koskaan sama jos kerrot. Se on ikuisesti teidän välissä. Aika haalistaa muiston.
Itse aikoinaan vietin kuuman yön ja jatkoin elämääni. Joskus käy tmieles mut vain harmituksena etmiks olinkin niin tyhmä et menin pettään. Mut koska päätin ettei koskaan enää ni päätin olla asiasta hiljaa. Enikinä koskaan halua menettää puolisoani. Varsinkaan yhden typerän panon takia.

 

Olen viimeisen 5 vuotta odottanut, että kohtaan tämän ihmisen. Piti kohdata jo pari vuotta sitten, mutta hän ei tullutkaan luokkatapaamiseen, oli jonkinnäkönen järkytys minulle. En halua asiaa auttaa sen enempää, mutta kauanko jaksan odottaa ja petynkö lopulta tulokseen vuosien jälkeen?

 

Minun mietteitä tällaisesta:

1. Ihmistä voi tavallaan rakastaa ja hänestä välittää vaikka pettäisi, mutten usko että kyseessä on siinä vaiheessa enää kunnioittava, intohimoinen rakkaus. Jos toista rakastaa häntä EI petetä.
2. Tiedän sen ettei KUKAAN voi sanoa 100% varmuudella ettei toinen IKINÄ pettäisi. Sehän on ihan älytöntä. Itsestä kyllä EHKÄ voi sanoa jos varma on mutta EI toisesta ihmisestä.
3. Jos pettää, siitä on kannettava vastuu! Eli kerrot miehellesi! Hänellä on oikeus tietää! Muuten parisuhteenne rakentuu kulissille ja valheelle. Miehesi sitten päättää mitä teet.
4. Pettäjän kuuluukin kiehua liemissään.
5. Mä en voisi ikinä katsoa miestäni silmiin jos olisin hänelle valehdellut tai häntä pettänyt tai olisin jonkun merkittävän asian jättänyt hänelle kertomatta.

 

Mustavalkoista ja naiivia jos tietää aivan varmasti, ettei tule pettämään rakastamaansa ihmistä Kyllä mä itseni tunnen sen verran hyvin, että tiedän tällaisen asian. Samoin tunnen mieheni ja hän tuntee itse itsensä.

Tiedän miten käyttäydyn tietyissä tilanteissa ja tiedän, ettei ikinä alkaisi edes pussailemaan kenenkään kanssa.

Ikävää jos sinä et voi olla täysin varma itsestäsi. Tai miehestäsi.. Mut onks se ihan kauheeta jos joku muu on?

Luottaminen on hieno asia ja niin kuuluukin olla. Että luotetaan kunnes toisin todistetaan. Mutta et sinä oikeasti voi olla noin tyhmä että kuta kuinkin vannot TOISESTA ihmisestä 500% pettämättömyyttä?
En sano etteikö näin olisi ja etteikö suhde voisi olla täysin luottamuksellinen, mutta et silti voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

[QUOTE="vieras";28725964]Jos ap olis jutellut sen tyypin kanssa syvällisiä, kokenut hengenheimolaisuutta ja paljastanut hänelle itsestään salaisuuksia, joita edes miehelleen ei ole voinut kertoa, muttei fyysisesti edes koskenut tähän, se olis ollut vaan hieno homma eikä kukaan puhuisi petollisuudesta ja suhteen pilaamisesta mitään.

Mutta kun antoi römpsää, niin jo on maailma romahtanut.

Mikä v***u siinä v**ussa on, kun se on suunnilleen pyhistä pyhin?[/QUOTE]

Henkinen pettäminen pahempaa monen mielestä, etenkin naisten, jos tutkimuksia katsoo.

 

Naisilla on aina tyypillisesti taipumus toteuttaa näitä fantasioitaan hetken mielijohteesta. 5min jutun takia ollaan valmiita pilaamaan koko loppuelämä.

No eihän se naisen logiikka koskaan ole ollut mitään huippulaatua.

Tässäkin aloittaja on harvinaisen typerä tapaus.

 

[QUOTE="Kimmo";28726694]Naisilla on aina tyypillisesti taipumus toteuttaa näitä fantasioitaan hetken mielijohteesta. 5min jutun takia ollaan valmiita pilaamaan koko loppuelämä.

No eihän se naisen logiikka koskaan ole ollut mitään huippulaatua.

Tässäkin aloittaja on harvinaisen typerä tapaus.[/QUOTE]

Tälle peesiä. Ja sitten oikeutetaan omassa mielessä tapahtunut vaikka sillä, että Pertti ei ole huomioinut enää kukkapuskalla kerran viikossa

Miehelle se yleensä on niin, että nainen kun jakaa muille, se on jo pilaantunutta tavaraa.

 

Tälle peesiä. Ja sitten oikeutetaan omassa mielessä tapahtunut vaikka sillä, että Pertti ei ole huomioinut enää kukkapuskalla kerran viikossa

Miehelle se yleensä on niin, että nainen kun jakaa muille, se on jo pilaantunutta tavaraa.

Eipäs pojat saivarrella. Ihan samalla tavalla miehet oikeuttaa pettämistään jos minkälaisella syyllä. Ja ei se sen vähempää ole koko elämän pilaamista hetken ilon takia.
Nainen voi toki ajatella että Pera nyt ei ole enää huomioinut tarpeeksi jos pettää, mutta samalla tavalla Perat sitten perustelee pettämistään vaikka sillä että Liisan perse on vähän levinnyt lasten myötä liikaa Pertsan makuun.

 

Eikö teillä suhteen alussa ole puhuttu rajoja selviksi? Ainakin me puhuimme suhteen alussa asiat halki, sen mitä siedämme ja mitä emme. Ja molemmat sanoimme että pettämisestä se on kerralla poikki, molempiin suuntiin.

Joten jos menisi pettämään miestäni, niin tietäisi jo seuraukset. Ja hän tietäisi samoin. Olemme myös luvanneet että jos on tyytymättömyyttä seksielämään tms. suhteeseen liittyvään, siitä pitää kertoa ensin ja yrittää ratkoa ongelma suhteen sisällä.

Eikö teille ole pettäminen koskaan tullut puheeksi? Onko miehesi sanonut ettei kertakaikkiaan sitä hyväksy?

Tehtyä on vaikea saada tekemättömäksi. Ja tosiaan, käyttämäsi taktiikka on melko läpinäkyvää, sanot ettet osaa näytellä/valehdella hyvin. Todennäköisesti syyllisyytesi saa sinut jossain vaiheessa laukomaan sammakoita, ja paljastut kuitenkin. Klassisia virheitähän pettäjiltä on vastaavasti toisen osapuolen syyllistäminen pettämisestä ja epänormaali huomion antaminen (kokkaaminen, hellittely, lahjojen osto) oman syyllisyyden laannuttamiseksi.
Voit valita kerrotko itse avoimesti vai annatko miehen hiljalleen arvata tapahtuneen.

 

Miehelle se yleensä on niin, että nainen kun jakaa muille, se on jo pilaantunutta tavaraa.

Neitsytkö sulle vaan kelpaa, siis?

 

[QUOTE="vieras";28726962]Neitsytkö sulle vaan kelpaa, siis?[/QUOTE]

Lue uudestaan, ja mieti sitä sisältöä vielä kerran.

 

Olit työkavereiden kanssa baarissa, olette miehesi kanssa samalla alalla jolta on yhteisiä tuttuja.

Petit miestäsi miehen kanssa jonka miehesi tuntee työn kautta.

Petit tilanteessa, jossa yhteiset tuttunne on nähnyt sun vehtaavan tän miehen kanssa ja todennäköisesti myös lähtevän samaa matkaa baarista.

Miehesi saa tietää, ei ehkä sulta, mutta jotain kautta. Jos haluat pelastaa liittosi, kerrot itse. Huomattavasti parempi keino kuin odotella että työkaverisi kertoo kollegallenne joka kertoo eteenpäin. Tai että tämä yhden yön rakkautesi humalaspäissään koulutuspäiville menee pyytämään mieheltäsi anteeksi kun pani sen muijaa, tai jotain vastaavaa.

 

[QUOTE="jatka";28726222]Itse en kertois. Enkä ole kertonut. Enkä haluais et mieskään kertois tuollaisesta yhdestä yöstä. Miksi pilata kaikki jos aikomus ei ole tehdä toiste. Koska suhde ei ole koskaan sama jos kerrot. Se on ikuisesti teidän välissä. Aika haalistaa muiston.
Itse aikoinaan vietin kuuman yön ja jatkoin elämääni. Joskus käy tmieles mut vain harmituksena etmiks olinkin niin tyhmä et menin pettään. Mut koska päätin ettei koskaan enää ni päätin olla asiasta hiljaa. Enikinä koskaan halua menettää puolisoani. Varsinkaan yhden typerän panon takia.[/QUOTE]

Tuo viestin loppuosa kiteyttää hyvin sen miksi moni täällä jättäisi kertomatta: puhtaasti itsekkäistä syistä. Sitten sillä muka "ajatellaan puolison parasta". Vähän kieroutunut ajatusmaailma sanoisinko..

 

Minä erehdyin kerran tekemään saman kamalan virheen, kun ap. Morkkis oli valtava, ja kauan yritin olla kertomatta miehelleni, mutta muutaman kuulauden kuluttua kerroin kuitenkin. Siinä vaiheessa olin itse päässyt pahimman shokin yli, ja mielestäni mieheni ansaitsi saada itse päättää haluaako antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, vai päättää meidän avioliiton.
Kertominen oli vaikeeta, mutta miehen reaktion katsominen oli vielä miljoona kertaa kamalampaa.
Kriisihän siitä tuli, mutta mieheni oli sitä mieltä, että olemme päättäneet elää yhdessä, niin kyllä me tuosta selviämme.
Je me selvittiin! Aikaa tuosta on nyt 3-4 vuotta, ja olemme todella onnellisia. Olen saanut anteeksi ja miehen luottamuksen takaisin, ja itse opin virheestäni enkä koskaan enää satuta rakastani noin.

Tsemppiä siis ap:lle vaikeisiin aikoihin!

 

Miehenä en ikipäivänä haluaisi kuulla vaimoni pettäneen. Pitäisi asian vaan salassa ja varoisi tekemästä uudestaan. Ei se pillu siitä pilalle ole mennyt ja jos en asiasta tietäisi, niin yhdessä jatkettaisiin. Jos taas kertoisi, niin sitten pahoittaisin mieleni ja joutuisin miettimään jatkoa.

Älä ihmeessä kerro ja pilaa miehen elämää. Lapsennekin kärsisi valtavasti mahdollisesta erosta.

 

Mä en kertoisi. Sinun taakkasi on kantaa tieto yksin..ja siinä on sinulle varmasti ihan tarpeeksi rankaisua. Jos mies saa asian joskus kuulla..sinulta tai joltain muulta..suuttuu hän joka tapauksessa. . Lapsen takia pitäisin mölyt mahassani..ja eläisin elämää eteenpäin.. Ota ekasta kerrasta opiksesi ja osoita rakkauttasi miehellesi entistä enemmän.

 

[QUOTE="maamu";28727115]Mä en kertoisi. Sinun taakkasi on kantaa tieto yksin..ja siinä on sinulle varmasti ihan tarpeeksi rankaisua. Jos mies saa asian joskus kuulla..sinulta tai joltain muulta..suuttuu hän joka tapauksessa. . Lapsen takia pitäisin mölyt mahassani..ja eläisin elämää eteenpäin.. Ota ekasta kerrasta opiksesi ja osoita rakkauttasi miehellesi entistä enemmän.[/QUOTE]

Niin, mutta miltä miehestä tuntuisi saadessaan asiasta tietää muualta? Tuplasti pahemmalta. Vaimo ei vain pettänyt, myös valehteli eikä kertonut asiasta -> vaimo kykenee pettämään, ja pettäessään ei tule kertomaan asiasta -> häneen ei voi luottaa. Näin varmaan järkeilisi asian.