Toggle sidebar

Eilen musta tuntui siltä että kahlaan tuonne järveen ja uin niin pitkälle etten enää jaksa takaisin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tehimiini harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Laskin tuohon kolmanneksi pelon siitä, että ette pysty pitämään asuntoanne. Sovitaan siis, ettei muuta vastoinkäymistä ole enää tulossa!

Diakoniasta voi kyllä vielä kysyä. Minä järjestin ystävälleni ajan diakoniatyöntekijälle maanantaiksi, tiukka taloudellinen tilanne hänellä. Vaikka kynnys avun pyytämiseen on korkea, niin kannattaa silti kysyä.

Onnistuisikohan sukulaisten kanssa se, että vietätte joulun teillä, mutta kukin tuo ruokaa tullessaan?
Click to expand...

Täytyy maanantaina soittaa ja tiedustella. Joulusta oli alunperinkin sovittu että kukin tuo jotain mukanaan, siis syömäpuolesta. Mutta nyt kun meillä ei ole varaa ostaa edes joulukuusta tai poikamme srkuille lahjoja, niin musta tuntuu etten kehtaa ketään tänne pyytää. Toisaalta en kehtaisi peruakaan, ja vielä vähemmän kehtaan kertoa miksi, mitä on tapahtunut. Mulla on muutenkin paljon näitä kehtaamis ongelmia, olen entinen koulukiusattu ja se juontaa juurensa sieltä. Lisäks mun oma perhe on tosi köyhia johtuen vanhempieni päihdeongelmista, ja sen takia en ole edes esitellyt omia perheenjäseniäni mieheni perheelle, ja nyt musta tuntuu että jos kerron äkillisestä köyhtymisestäni, ihmiset ajattelee että mä olen samanlainen luuseri kuin vanhempani. Tyhmää, tiedän, mutta en voi tälle mitään.
 
[QUOTE="vieras";25155010]Fantasiassako olet elänyt? Ei tuo tilanne pitäisi olla yllätys kun kummallakaan ei ole ollut vakituista työpaikkaa.

Nyt lopetatte itkemisen ja muutatte takaisin kaupungin vuokraluukkuun kunnes teillä on kaksi aikuista oikeissa töissä, siitä on sitten hyvä ponnistaa uudelleen.[/QUOTE]

Kiitos hei, toivottavasti sulle tuli hyvä mieli tästä kommentistasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tehimiini harmaana:
Täytyy maanantaina soittaa ja tiedustella. Joulusta oli alunperinkin sovittu että kukin tuo jotain mukanaan, siis syömäpuolesta. Mutta nyt kun meillä ei ole varaa ostaa edes joulukuusta tai poikamme srkuille lahjoja, niin musta tuntuu etten kehtaa ketään tänne pyytää. Toisaalta en kehtaisi peruakaan, ja vielä vähemmän kehtaan kertoa miksi, mitä on tapahtunut. Mulla on muutenkin paljon näitä kehtaamis ongelmia, olen entinen koulukiusattu ja se juontaa juurensa sieltä. Lisäks mun oma perhe on tosi köyhia johtuen vanhempieni päihdeongelmista, ja sen takia en ole edes esitellyt omia perheenjäseniäni mieheni perheelle, ja nyt musta tuntuu että jos kerron äkillisestä köyhtymisestäni, ihmiset ajattelee että mä olen samanlainen luuseri kuin vanhempani. Tyhmää, tiedän, mutta en voi tälle mitään.
Click to expand...


Sä et ole vastuussa muiden asioista ja ongelmista. Niistä ei tarvitse häpeää tuntea, eikä tarvitse hävetä että elämä joskus potkii päähän.
Ne eivät nitoudu toisiinsa.
Älä peru vaan vietätte joulun, mutta kerrot rehellisesti missä mennään jne.
 
Kiitos oikeasti tosi paljon kaikille näistä ystävällisistä viesteistä, ette edes arvaa kuinka tärkeitä nämä on mulle. :) Enkä kirjoittanut siis tänne siksi että kaipaisin sääliä, vaan siksi että saisin edes jonnekin purkaa tätä ahdistusta. Ajattelin aluksi ettei kukaan varmaan edes jaksa vastata kun kirjoitin niin pitkästi.

Mä käyn nyt hakemassa pullaa ja kuumaa kaakaota, nyt kun tuollaisia ylellisyyksiä on vielä jäljellä, tulen pian takaisin. :)
 
Meidän elämämme on ollut tuollaista ties kuinka kauan. Elämä on katastrofista toiseen selvitymistä. Viimeisin kriisikausi on edelleen kesken. Esikoisemme syntyi vuoden 2010 alussa ja minä jäin puoleksi vuodeksi hoitovapaalle, kun en kerta kaikkiaan raskinut pistää 1-vuotiasta hoitoon. Nostimme kaikki luottomme tappiin ja luottokortit myös. Ideana oli, että kun minä palaisin syksyllä töihin, hommat alkavat rullata. No, mieheni kuitenkin lomautettiin aivan yllättäne siihen saumaan ja hän oli ollut se hyvätuloisempi meistä. Lomautusta kesti onneksi vain pari kuukautta ja selvisimme hirveällä vyön kiristyksellä ja sukulaisilta lainaamalla siihen kunnes työt alkoivat. Sen jälkeen meillä kotona todettiin massiivinen homevaurio ja talous on edelleen kuralla. Pitäisi maksaa sukulaisille ja muita luottoja pois & oman asunnon vastikkeen ja lainan lisäksi tilapäisasunnon vuokraa. On täysi arvoitus mistä löydämme asunnon pariksi kuukaudeksi ja millä maksamme sen. Muita kuluja voi myös tulla, vaikka taloyhtiö käsittääksemme maksaa homeremontin. Mitään rahaa emme saa mistään, kun miehellä on paljon velkaa ja laskennallisesti pärjäisimme ihan hyvin ilman sitä. Nyt on pakko asua homeisessa kämpässä niin kauan kunnes asiat saadaan jollain lailla järjestymään.

Meillä kaikki lähti menemään pieleen kun jäin puoleksi vuodeksi kotiin hoitamaan pikkuista...tai oikeastaan siitä lähtien kun tapasin velkaisen mieheni. En osaa kuitenkaan katua noita asioita. Vaikka välillä tulee itkettyä, hyperventiloitua ja valvottua, niin sitten taas tulee sellaisia normaaleja jaksoja elämässä, jolloin on vaan taloudellisesti tiukkaa, mutta ei eletä ihan veitsi kurkulla. Päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin elämässä, sitä suosittelen ap:lle. Kiva että teidän suhde on hyvä, se on todella tärkeä asia elämässä. Asunnot, autot ja muut ovat vain maallista, uusia saa tilalle, vaikka elämään tietysti toivookin pysyviä asioita.
 
[QUOTE="vieras";25155124]Toivottavasti noudat asiallisen neuvon. Miksi pitäisi paijata ja voivotella kun joku on tietoisesti elänyt yli varojen.[/QUOTE]
Vaikka tuossa onkin ihan asiaa taustalla, niin juuri tällä hetkellä ap ei ehkä jaksaisi kuunnella tuollaista. Kun on kovin paha mieli.

Jokainen aikuinen ihminen varmaan tiedostaa sen, että ei voi asua kovin suuressa ja hulppeassa lukaalissa, jos ei ole rahaa jolla asumistaan maksaisi. Ei sellaista tarvitse välttämättä ääneen sanoa, ei ainakaan ilkeään sävyyn, ei juuri nyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Tehimiini, Kastanja, Leenuliinukka ja 3 muuta
Oikein paljon jaksamista teille. Nyt vaan kaikki apu vastaan mitä saatte ja ilman häpeää. kyllä te varmasti siihenkin asuntoon tuen saatte ja tekevä saa töitä joten pystytte sen jatkossakin pitämään. muuttaminen ahdistaa vielä lisää. olisiko kirpparille jotain viedä niin saisitte vähän ekstraa jostain. vaikkapa tammikuussa sitten. synkillä pilvillä on se kultaisempikin reuna, mutta se vaatii hiukan katseen suunnan muuttamista. helposti kun takertuu niihin odotuksiin, mitä elämässä on, vaikka voisi löytää sitä onnea niistä pienemmistäkin asioista. kuten lapsestasi ja miehestä sekä muusta perheestä
 
[QUOTE="vieras";25155124]Toivottavasti noudat asiallisen neuvon. Miksi pitäisi paijata ja voivotella kun joku on tietoisesti elänyt yli varojen.[/QUOTE]

En mä tiedä ollaanko me nyt niin varsinaisen tietoisesti eletty yli varojemme. Ethän sä tiedä meidän nykyisestä tai entisestä tilanteestamme juuri mitään. Aina ei asiat mene ihan niin kuin on suunnitellut, ja jos nyt meinaat tuota miehen ulosottosotkua vuoden alusta, niin se johtui ihan miehen edellisen työpaikan pomosta että mieheni menetti luottotietonsa ja joutui maksamaan ulosottoon osan palkastaan. Pitkä juttu, mutta sanottakoon nyt vaikka niin että ei kannata kenenkään koskaan ottaa "työpaikkaansa varten" luottokorttia omiin nimiinsä sen takia ettei liian nuori yritys saa sellaista omiin nimiinsä, ei vaikka kuinka olisi kaverin firmasta kyse.

Silloin kun tähän muutimme, mies oli ihan ok-palkkaisessa työssä ja meillä oli todellakin varaa asua tässä. Rahankäytön vahtiminen viime kuussa johtui lähinnä siitä että sitä ennen ei oltu koskaan edes ajateltu säästämistä, ei koskaan katottu kaupassa mitä ostettiin, ja muutenkin shoppailtiin kaikki ylimääräinen raha, mutta ei koskaan velaksi. Miehen isäle oltiin velkaa, koska hän halusi välttämättä maksaa loput miheni ulosotossa olleista veloista pois, jotta päästäis muuttamaan pois betoni-jupoop-narkkari-lähiöstä. Rästissä olleet laskut käsitti jopa 400e ylimääräistä maksettavaa, jotka siis kaikki maksoin viime kuun alussa pois.

E tiedä kuinka järkevää on selitellä raha-asioitaan näin "julkisesti", mutta ärsyttää ihan suunnattomasti tuollainen lyttääminen kun et asioista sen tarkemmin tiedä.
 
Mä en tiedä, mä olen kamalan hämmentynyt. Kai mun pitäisi oikeasti sanoa kaikille täälläkin apuaan tarjoaville "kiitos, olette ihania" ja ottaa kaikki tarjottu vastaan, mutta mä en vaan jotenkin kehtaa. Tuntuu ettei tuntemattomien kuulu mua/meitä joutua auttamaan. :( Mä olen vähän hölmö tässä asiassa, mutta en mä muutakaan osaa.

Ajattelin että vien pojan pieneksi jääneet vaatteet tammikuussa kirpparille, nyt ei ilmeisesti juurikaan kannata sitä yrittää. Lisäks meillä on yks turha astianpesukone joka voidaan myydä, ja ennen kuin löydetään kumpikaan töitä, mun täytyy kovasti koittaa markkinoida hiustenpidennyksiä täällä päin, niistä saan edes jotain tuloa ja ovat melkeen ainoita mitä mun on järkevää kotona koittaa tehdä. :)

Eniten mua harmittaamun miehen puolesta. Hän on niin kovasti yrittänyt meidän eteemme, ja ottanut hirvittävän suuren vastuun meidän elättämisestä. Mä olen monta kertaa ennenkin sanonut että voin kyllä palata töihin kun häntä on työtilanne ja raha-asiat stressanneet, mutta hän on ollut kamalan painokkaasti sitä vastaan. Hänelle on ollut suorastaan kunnia-asia että minä saan hoitaa poikamme kotona, ja hän käy töissä. Ja viimeksi kun hänen työasiansa kosahtivat (tuo luottokorttiselkkaus jne.), hän masentui tosi pahasti moneksi kuukaudeksi, ei tehnyt muuta kuin itki peiton alla. :( Mua sattuu jo valmiiksi sieluun ajatella jos hän taas alkaa kärsimään omasta riittämättömyyden tunteestaan yhtä paljon. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tehimiini harmaana:
E tiedä kuinka järkevää on selitellä raha-asioitaan näin "julkisesti", mutta ärsyttää ihan suunnattomasti tuollainen lyttääminen kun et asioista sen tarkemmin tiedä.
Click to expand...

Ihan järkevin mahdollinen teko sinulta!
Hyvä että erittelet tätä, niin saat sen ensin käsiteltyä, niin on mahdollisuus tunkea nuo raha-asioiden ajattelut sitten vaikka p...een, joulun ajaksi.

Että voisit vapautua noista ajatusmyllyistä, ja saisit päätettyä, että joulustasi tulee hyvä.
Jokainen elämän ylellisyys on muuten JUURi sINUA VARTEN, eikö näin olekin?
:) Niitä pikkuylellisyyksiä pystyt vielä tänä jouluna nauttimaan, jos vaan saat peikot käsiteltyä ensin...sitten häädettyä...

Mielelläni voisin itse lahjoittaa esim. kuusen, mutta taidan olla eri puolella Suomea. Joku ehkä voisi. ? Nämä pikkujutut toisivat juuri sitä "en luovuta, vaan aion nauttia kaikista noista asioista, mistä ennenkin nautin."-henkeä..

ja yksi toinen juttu, kaivan sen tuolta kun olen ensin lähettänyt tämän viestin.
 
  • Tykkää
Reactions: Tehimiini
Alkuperäinen kirjoittaja Tehimiini harmaana:
Silloin kun tähän muutimme, mies oli ihan ok-palkkaisessa työssä ja meillä oli todellakin varaa asua tässä. Rahankäytön vahtiminen viime kuussa johtui lähinnä siitä että sitä ennen ei oltu koskaan edes ajateltu säästämistä, ei koskaan katottu kaupassa mitä ostettiin, ja muutenkin shoppailtiin kaikki ylimääräinen raha, mutta ei koskaan velaksi.
Click to expand...

Eli mies teki keikkatyötä ilman vakituista työsopimusta, et ollut töissä eikä teillä ollut säästöjä. Kun tähän lisää isohkon vuokran niin ei ole kuin ajan kysymys ennen kuin päädytte juuri tähän tilanteeseen missä nyt olette?

Ei ole tarkoitus olla ilkeä, en vaan näe syytä itsemurhapuheille koska tilanne oli ennustettavissa ja siihen on ratkaisu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lusikka:
Luinko oikein, että olet kotihoidontuella? Saisiko liitosta paremmin rahaa, jos ilmoittautuu työnhakijaksi?

oikein kovasti voimia ja jaksamista!!
Click to expand...

Mä olen vähän hölmö noissa liittoasioissa, mä kyllä kuuluin liittoon kun vielä olin töissä, mutta irtisanoin itseni odottavasta työpaikasta kun muutimme pois Helsingistä. En siis tiedä kuulunko enää liittoon nyt kun mulla ei ole työpaikkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Jokainen aikuinen ihminen varmaan tiedostaa sen, että ei voi asua kovin suuressa ja hulppeassa lukaalissa, jos ei ole rahaa jolla asumistaan maksaisi. Ei sellaista tarvitse välttämättä ääneen sanoa, ei ainakaan ilkeään sävyyn, ei juuri nyt.
Click to expand...

Kun masentunut alkaa puhua itsemurhasta on parempi nostaa kissan pöydälle ja miettiä mitä tilanteeseen voi tehdä ja todeta että tilanne ei ehkä olekaan niin poikkeuksellinen. Silloin kun oikein rypee itsesäälissä ei näe mittasuhteita.
 
[QUOTE="vieras";25155313]Eli mies teki keikkatyötä ilman vakituista työsopimusta, et ollut töissä eikä teillä ollut säästöjä. Kun tähän lisää isohkon vuokran niin ei ole kuin ajan kysymys ennen kuin päädytte juuri tähän tilanteeseen missä nyt olette?

Ei ole tarkoitus olla ilkeä, en vaan näe syytä itsemurhapuheille koska tilanne oli ennustettavissa ja siihen on ratkaisu.[/QUOTE]

Voi luoja. ANteeksi sinulle henk. koht. kun kirjoitin että eilen tuntui hetken siltä että tapan itseni kun en jaksa. Ilmeisesti heikkous on nykyään laissa kiellettyä?

Mies on ollut freelancerina alalla josta vain murto-osa saa vakituisen duunin, tai edes osa-aikaisen. Se kuitenkin on hänen alansa, ja nyt tästä edeltävästä duunista on puhuttu koko ajan että töitä on ainakin 2012 vuoden loppuun asti. Ehkä ei vaan pitäis uskoa kehenkään, etenkään työnantajaan, ja jäädä vaan ikuisiks ajoiksi sinne oikeasti kamalaan räkä-lähiöön siihen kaksioon kasvattamaan lastaan narkkareiden keskellä. Anteeksi kun mekin halusimme tarjota lapsellemme paremman lähtökohdat elämään ihanamman asuinympäristön muodossa. Me ei ihan totta tosiaan nähty tämän työttömyyden olevan tulossa.
 
Viimeksi muokattu:

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

S
Tuntuu siltä etten jaksa tuota miestä enää :(
Viestiä
2
Luettu
296
Aihe vapaa
pikkusmurffi
P
A
Nyt musta tuntuu siltä, että en jaksa enää hetkeäkään :´(
Viestiä
12
Luettu
625
Aihe vapaa
kolmen äiti
K
V
Oletin etten palaa tänne enää
Viestiä
1
Luettu
487
Aihe vapaa
vielä yksi?
V
R
Mä oon ihan loppu. En jaksa enää tällaista.
Viestiä
3
Luettu
327
Aihe vapaa
varpunen
V
H
Ei jaksa enää naurattaa
Viestiä
20
Luettu
409
Aihe vapaa
TOTTA
T

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa