Eikö teillä ikinä ole kriisejä perhessä?

Kun tuntu että koko palsta on niin täydellinen?

Onko se enää normaalia kun joka ketjussa olen sekopää,tuntuko teistä Se normaalilta?

Miksi on niin vaikea sanoa että tein oikein kun en halua että lapsille huudetaan mutta tein väärin että löin?Ok,vaikka löin,niin mitä sitten,kun se miehelle autoi ainakin,miten vielä mun piti toimia jos ihminen ei ymmärrä?
Mäkin olen stressaantunut,eikä se tarkoita että pakko nyt lapsille huuda,mä mielummin purkkan jonnekin tai otan rauhoitava....

Mua oikeasti alkoi jo kauan sitten ärsyttää miten täällä haukutaan,kaikki mun diagnoosit mitä sain,se on niin ärsyttävä,että mun on pakko provosoida takaisin,sanokaa mitä sanotte.....

Lisään sen etti kukaan olisi ajattellut että muutin väkivaltaiseksi,että se ei ole ensimäsitä kerta,mutta jos suuttun niin suttun,olen tommonen ihminen ja jos joku tai vaikka mies ei mua kestää,niin ovi on aina aukki.
Me ollan jo 6v yhdessä ja hän tiedä kans mitä mä kestän ja mitä EI....

 

on kriisejä meillä, on kuule hermot kireellä ja stressiäkin...
:hug:

 

Ei meillä oo kriisejä. Hetkellisiä vastoinkäymisiä ja erimielisyyksiä kylläkin.

Mulla ei oo aavistustakaan mistä nyt on kyse, ja missä sua taas on haukuttu sekopääksi, mutta sen sanon että et sä sekopää ole... :hug:

 

Muuta ookkaan kun kriisiä :/

 

Tokihan kaikilla kriisejä on, mutta harva niistä täällä kertoo noin yksityiskohtaisesti. Ja jos näin tekee, mielestäni kritiikki siitä täytyy myös ottaa vastaan.

 

miksi kirjoitat tänne kaiken??mä en ymmärrä sitä,ei kaikkea tarvitse täällä jakaa jos ei ole valmis myös negatiivisiin kommentteihin.

 

Olihan niitä.Ei ole enää kun ollaan erottu.

 

On meillä ollut kriisejä, todella pahojakin. Ja minusta on hyvä, että purat turhautumista tänne ennenmin kuin lapsiin!

 

haluan lisäätä että joo meillä on pitkä aikainen kriisi vaikka välillä on helpotusta,mutta en mä siihen mitään voi,ei ole vain ja ainoastaan mun syy

 

Tokihan kaikilla kriisejä on, mutta harva niistä täällä kertoo noin yksityiskohtaisesti. Ja jos näin tekee, mielestäni kritiikki siitä täytyy myös ottaa vastaan.

aivan niin.

 

voi, kriisiä kriisin perään, mutta perisuomalaisena niitä ei riepotella kaiken kansan nähden, ei edes keskustelupalstalla :xmas:

 

No en tiedä, kun koko viimeinen puolivuotinen on ollut yhtä kriisiä. :|

 

Sen mä vaan sanon et jos tilanne olisi toisinpäin, mies lyönyt vaimoa koska "ei muuten saa vaimoa ymmärtämään" niin täällä olisi jokainen palstailija kehottanut sitä naista häipymään ja jättämään miehen.

Ihan niinkuin miehesi ei saa purkaa stressiä huutamalla lapsille, sä et saa purkaa stressiä lyömällä miestä.

 

PURKAN,kun en halua purkata siitä kotona,anteeksi oikeasti hirveästi että olen niin sekopää ja haen huomiotta ja kerron kaikki tänne!

 

olen aika uusi täällä, mutta hieman jo ehtinyt seuraamaan. Yritä olla välittämättä muiden mielipiteistä, sulla on kuitenki paljon kannustajiakin, vai mitä

sanoo täällä mitä tahansa, niin aina löytyy niitä jotka mollaa :hug:

enempää en lähde kommentoimaan, koska en tiedä kenenkään tilanteita..

 

PURKAN,kun en halua purkata siitä kotona,anteeksi oikeasti hirveästi että olen niin sekopää ja haen huomiotta ja kerron kaikki tänne!

senkus kerrot ja lauot kaiken elämästäsi tänne..mutta älä ruikuta ettet kestä kun joku siitä asiasta alkaa sulle sanomaan..

 

on ollut kriisejä.. avioeroa , rahahuolia jne. mä en tunne sua, mutta tuntuu että teille kaikki pienetkin asiat on kamalia kriisejä ja joka asia on kamalaa sotkua ja sähläämistä.. tarkoitan jotain parturia, täitä tms. kaikki pikkuasiat nousee kamaliin mittasuhteisiin. ymmärrän että rakentaminen kiristää mieltä, mutta sun on pakko oppia rentoutumaan.

 

En oikein ole itselleni määritellyt mitä tuo kriisi meinaa.

Ehkä jonkinlainen kriisi oli kun saatiin kuulla esikoisen vammaisuudesta. Siis sellainen tilanne kun tuntui joutuneensa tyhjänpäälle piti jotenkin saada elämä taas kasaan. Siitä kyllä selvittiin hienosti yhdessä ja parisuhde lähinnä syveni.

Toinen vaihe mitä voisin kriisinä pitää oli pikkuveljeni itsemurha. Siitä ei selvitty yhtä hienosti, tietysti tilannekin paljon vaikeampi eikä siitä löytänyt etsimälläkään mitään positiivista tai eteenpäin kantavaa. Samalla siinä tuli esiin väsymys molemmilla kun omassakin perheessä ja lasten kanssa oli juuri ollut kaikkea vaikeaa. Monta kertaa oli hermot kireällä ja tunteet pinnassa eikä toinen ymmärtänyt... Noita on sitten saanut selvitellä kerran jos toisenkin ja pikkuhiljaa löytynyt toisesta niitä positiivisiakin uusia puolia.

Muuten ei oikeastaan kriisejä ole ollut vaan ihan tavallisia vastoinkäymisiä joista ollaan selvitty joskus paremmin ja toisinaan taas heikommin. Väsymystä ja erimielisyyksiä mutta siinä ohessa sopuunpääsemisiä ja uuden rakentamista. =)

 

Me mentiin naimisiin viiden tunnin tuttavuuden perusteella ja ollaan viimeset kolme vuotta soviteltu kaks todella erilaista kulttuuria yhteen + poika joka synty kun oltiin oltu vuos yhdessä joten on niitä kriisejä ollu ja väärinkäsityksiä ja riitoja ja mykkäkouluja. Mulla ei vaan ole minkäänlaista tarvetta tulla tänne kertomaan mun parisuhteesta palstalle. Mä aika valikoidusti puhun meidän suhteesta edes kavereille koska meidän parisuhde on mun ja mun miehen välinen asia, ei se kuulu kellekkään muulle.

 

En oikein ole itselleni määritellyt mitä tuo kriisi meinaa.

Ehkä jonkinlainen kriisi oli kun saatiin kuulla esikoisen vammaisuudesta. Siis sellainen tilanne kun tuntui joutuneensa tyhjänpäälle piti jotenkin saada elämä taas kasaan. Siitä kyllä selvittiin hienosti yhdessä ja parisuhde lähinnä syveni.

Toinen vaihe mitä voisin kriisinä pitää oli pikkuveljeni itsemurha. Siitä ei selvitty yhtä hienosti, tietysti tilannekin paljon vaikeampi eikä siitä löytänyt etsimälläkään mitään positiivista tai eteenpäin kantavaa. Samalla siinä tuli esiin väsymys molemmilla kun omassakin perheessä ja lasten kanssa oli juuri ollut kaikkea vaikeaa. Monta kertaa oli hermot kireällä ja tunteet pinnassa eikä toinen ymmärtänyt... Noita on sitten saanut selvitellä kerran jos toisenkin ja pikkuhiljaa löytynyt toisesta niitä positiivisiakin uusia puolia.

Muuten ei oikeastaan kriisejä ole ollut vaan ihan tavallisia vastoinkäymisiä joista ollaan selvitty joskus paremmin ja toisinaan taas heikommin. Väsymystä ja erimielisyyksiä mutta siinä ohessa sopuunpääsemisiä ja uuden rakentamista. =)

:hug: Toi on kamala että pikkuveli teki sellaista

Mutta sun lapsi ,mä olen nähnyt kuvassa,suloisempi ei voi olla :heart: :hug:

 

Tottakai on kriisejä, kuuluu kuvioon.

 

Juu on varmaan joka perheessä, mutta harva meistä niin yksityiskohtaisesti niistä täällä kertoo.
Ja toisekseen harva meistä tulee tänne kertomaan että löin tuossa miestäni ja puolustelee vielä sillä.

 

Eiköhän jokaisella ole kriisejä,eriasia on miten niitä haluaa käsitellä.Kirjoitustyylilläkin on aika iso merkitys.Jos jokaisesta asiasta tekee kauhean ison jutun,niin siinä tulee sellainen ennakkoasenne,että no mikäs nyt taas on vialla.

 

Juu on varmaan joka perheessä, mutta harva meistä niin yksityiskohtaisesti niistä täällä kertoo.
Ja toisekseen harva meistä tulee tänne kertomaan että löin tuossa miestäni ja puolustelee vielä sillä.

sorry,mutta olen liian avoin ihminen ja kärsin itsekin tästä

 

Miksi taas uusi aloitus?
Kohta varmaan poistetaan tämäkin.