eikö koti ole lastenkin?

Kyllä, kotimme on myös lasten koti, mutta koti ei ole mielestäni sama asia, kuin melukylä jossa saa riekkua kuin mitkäkin apinat.

Mä en hypi sohvilla, joten ei hypi lapsetkaan, ihan jo turvallisuussyistä. Mä en sotke lastenhuoneita, joten lapset ei sotke mun makkaria jne.

 

pitää [/B]lapsia lastenhuoneissa. Olohuoneessa voi katsoa telkkaria, kuunnella musiikkia, lukea kirjaa tai soittaa sähköurkuja. Keittiössä voi syödä. Kylpyhuoneessa voi käydä pissalla tai pesemässä kädet. Asunnossa voi halutessaan vaellella mielin määrin. Mutta ei juosta, riehua eikä tuoda leluja muihin huoneisiin. Jos minä haluan syödä, niin en mä silloin mene vessaan istumaan. Jos minä haluan katsoa telkkaria, niin en mä silloin mene keittiöön. Samalla tavalla mun lapseni kun ovat halunneet leikkiä, niin silloin eh eivät ole menneet saunaan, keittiöön eikä olkkariin. Eikä mun makkariin. Leikit on lastenhuoneissa tai ulkona.

Just näin, lisään että sohvat ja sängyt eivät ole trampoliineja (tuo yhdellä pojan kaverilla oli vaikea ymmärtää ), ja kaikkien viihtyvyyden takia kiljumisen ja huutamisen voi säästää pihaleikkeihin.

 

Meillä tämä koti on meidän perheen yhteinen koti. Kun asuin teininä vielä äitini ja isäpuoleni kanssa talossa jonka äitini ja isäpuoleni rakensivat, niin äitini mielestä minun huoneeni ei ollut minun huone, koska sen rakentamisesta en ollut mitään maksanut vaan asuin siellä väliaikaisesti. Siitä syystä äitini sai tulla huoneeseen koputtamatta ja ihan milloin halusi.