eikö koti ole lastenkin?

Tuossa "kyläilettekö koiraperheessä" ketjussa monet kirjoittavat, että heillä lapset saavat leikkiä vain lasten huoneessa ja "riehua" vain siellä ja että sisällä ei saa juosta missään.

Heräsin huomaamaan, että meidän perhe on ilmeisen boheemi, koska ei ole tullut mieleenikään että lapset eivät saisi leikkiä koko asunnossamme ja myös riehua sisällä.

Meillä pompitaan sohvilla, juostaan ympyrää seinäpalkkien ympäri, kiljutaan ja sotketaan. Minä olen aina ajatellut, että sellaista se on 3 v kaksosten perheessä ja muissakin pikkulapsiperheissä.

Miksi teillä lapset eivät saa leikkiä muualla kuin omassa huoneessaan? Ettekö muista omaa lapsuuttanne? Parhaimmat sisäleikit olivat jotain muuta kuin ns. aikuisten tarkoittamia oikeita leikkejä. Muistan monet majan rakennukset keittiön pöydän alle, vanhempien sängyssä harjoitellut kuperkeikat ja hypyt sekä piilos- ja hippaleikit olohuoneessa.

-Ja asian vierestä: Parhaat ulkoleikit olivat myöskin ns. sotkuisia leikkejä kuten veden ja kuran kanssa löträämistä ja muuta.
 
Samoilla linjoilla olen sun kanssa, kyllä mun tulevan lapsen leikit saa olla koko kodissa ja sohvillakin saa hyppiä ja majoja rakentaa vaikka vessaan. Lapsuuden sotkuleikit kyllä muistan ihanina enkä aio omalta lapselta sellaisia kieltää. Lapsuuden muutenkin pitäisi olla huoletonta, rentoa ja hauskaa leikkiä eikä mitään tiukkapipojen kieltoja ja rajoituksia.
 
Mun mielestä sängyillä tai sohvilla ei tartte hyppiä, eikä sisällä riehua muutenkaa, ei tää huusholli ole mikää leikkikenttä, ulkona voi sit hyppiä,pomppia, juosta ja melskata sydämmensä kyllyydestä, sisällä ei niin tehdä vaan leikitään niitä vähän rauhallisempia leikkejä..
 
"vieras"
Kyllä meillä saa ainakin leikkiä missä tahansa vaikka vessassa :) Ja saajuosta, kiljua, hyppiä sängyllä tietyin rajoin. Ei aina mutta esim jos se kuuluu leikkiin niin ok.
 
"eräs"
meillä saa myös leikkiä ihan missä keksii. ainoa paikka, minne en halua vieraita ihmisiä on meijän sänky, saan sätkyn jos lapsen kaverit on meidän sängyllä....
peesi. Lisäksi sohvalla pomppimiset on kielletty syystä, että yksi sohvan pohja uudehkona saivat räsäksi. Mutta majoja saa tehdä misä vaan. Jostain syystä saunan lauteiden alla on paras leikkipaikka..huuu..hämyistä :LOL:
 
"vieras"
Kyllä meilläkin riehutaan sisällä. Jos riehuminen ja kova mökä kiellettäisiin niin saisin olla jatkuvasti kyttäämässä ja kieltämässä - olisiko siinäkään sitten enää järkeä? Olen ajatellut asiaa näin, että nuo 1v ja 2v vilkkaat ja energiset pojat nyt ovat vaan tuollaisia ja kyllä nuo leikit tuosta rauhottuu kun oppivat pikkasen pitkäjänteisyyttä.
 
Miksi teillä lapset eivät saa leikkiä muualla kuin omassa huoneessaan? Ettekö muista omaa lapsuuttanne? Parhaimmat sisäleikit olivat jotain muuta kuin ns. aikuisten tarkoittamia oikeita leikkejä. Muistan monet majan rakennukset keittiön pöydän alle, vanhempien sängyssä harjoitellut kuperkeikat ja hypyt sekä piilos- ja hippaleikit olohuoneessa.
Muistan. Meillä oli tosi tarkkaa siitä, että leikit pidettiin omissa huoneissa. Vain jouluna sai luvan leikkiä olkkarissa. Vanhempien sänkyyn ei ollut mitään asiaa, eikä majoja rakennettu sisätiloihin lainkaan.

Meillä muksuilla on oma valtakunta yläkerrassa. En pahastu, jos leikit leviävät alakertaankin, kunhan leikit siivotaan pois sitten kun lopetetaan. Meidän sänkyyn ei mennä pomppimaan, eikä kavereita viedä meidän makkariin muutenkaan.
 
"vieraana"
[QUOTE="vieras";22050979]Meillä lapsi paskantaa lattialle ja yhdessä sitten iloitaan sotkuleikeistä. Kakkamaalauksia seiniin jne. Sotkuleikit on niin ihania.[/QUOTE]

Se koira älähti, johon kalikka kalahti?


Ja meillä ei saa juosta sisällä (ihan vaan loukkaamisvaaran vuoksi), mutta tottakai lapset saa tuoda lelujaan pois huoneestaan! Tämä on lastenkin koti ja se kyllä näkyy :D
 
Mä en rajoita. Nytkin meillä on koko olohuoneen kiertävä junarata sivuraiteineen jonka yli harpotaan kun kuljetaan keittiöön ja vessaan. Milloin pyykkikasa sylissä milloin muuten vaan. :D
Yöllä muistan että korkein silta sijaitsee just tässä ja nostan jalkojani vähän korkeammalle laahaamisen sijasta.

Koti on meittin kaikkien, mun käsitöitä on jokapuolella keskeneräisinä eikä vain mun työhuoneessa, lasten leikkejä ja kissalla pääsy kaikkialle. Mies ei pahemmin jättele muuta pyykkiä pitkin taloa... ja kuitteja ja kyniä.
 
Meillä taas on omia tiloja. Keittiö ei ole leikkipaikka, sänky ei ole trampoliini. Itse olen sellainen että häiritsee epäjärjestys ja sotku, joten kyllä ne kodin säännöt menee siihen suuntaankin. Kun kyläilemme jossain, lapset siivoaa siellä levitetyt leikit ja on tullut paikkoja vastaan jossa kuuluu ettei heijen omat muksut kyllä tee ees riidan kanssa vastaavia hommia. Sitten kehutaan ja kiitetään ja lapset on tyytyväisiä. Yksi rinsessa arvostaa siisteyttä ja kauneutta pelottavankin paljon ikäisekseen ja ei halua itse että vieraat näkee sotkua.

Kaikilla on omat tavat omissa kodeissaan. Harmi ettei kodin lähellä ole sellaisia ulkoilupaikkoja kuin omassa lapsuudessa oli. Oli niin mielettömiä mahdollisuuksia leikkiä, rakentaa, puuhata.
 
"vieras"
On tämä koti miehenkin, muttei hän silti pura ja kokoa moottoria olohuoneessa/keittiössä/makuuhuoneessa. Sitä varten on autotalli ja varastotila. Eri huoneet kun ovat eri tarkoitusta varten. Emme myöskään nuku keittiössä emmekä syö saunassa.
 
Khimaira
Meillä saavat leikkiä kaikissa huoneissa, paitsi aikuisten makkarissa. Makkarissa saavat joskus katsoa dvd:n ja se onkin heillä aikamoista luksusta, isin ja äitin sänky on kuulemma pehmein ja lämpimin :saint:
Leluja on alakerrassa ja lastenhuoneissa, keittiössäkin on palapelit + lautapelit valmiina koska yleensä pelaillaan keittön ison pöydän äärellä.

Ainoa rajoitus on: kaikki lasten tavarat pitää olla raivattuna omiin huoneisiin, omille paikoilleen illalla ennen nukkumaan menoa ( tai karkipäivänä ennenkuin leffa alkaa ). Tämä toimii yllättävän hyvin =) Minusta olisi tylsää jos se vähä aika mikä ollaan yhdessä ariksin menisi siihen että kaikki olisivat omissa huoneissaan yksinään.
 
Keittiönoita
Mä muistan oikein hyvin oman lapsuuteni. Ei todellakaan saatu riehua sisällä. Ja mitä tulee omiin lapsiini, niin ne on teloneet itseään ihan riittävästi ilman sisällä riehumistakin. No, kuopus kerran kiellosta huolimatta 4-vuotiaana riehui koiranpennun kanssa yläkerran käytävällä ja meni lasivitriinistä läpi. Ja usko pois, se ei ollutkaan enää kuopuksen mielestä hauskaa.
 
Meillä on myös näemmä moniin perheisiin verrattuna vähän boheemia. :D Toisaalta muullainen tuntuisi tässä tilanteessa hankalalta.

En itsekään tykkää kovin sängyilla ja sohvilla pomppimisesta, toisaalta kun on noita motorisia ongelmia omaavia lapsia niin kieltämättä se tunne kun näkee 4v.n vihdoin oppineen pomppamaan tuossa ilmaan niin kieltämättä enemmän tulee mieleen helpotus ja ilo kuin tuo "täällä ei sitten sohvilla ja sängyillä pompita!!!". Aikas harvoin tyttö tuota on edes harrastanut, olisiko yhden käden sormissa laskettavissa ne kerrat mitä on sitä tehnyt. Toisaalta isä myös leikittää ja riehuttaa lapsia sängyllä(hypyttämistä, kuperkeikkaa, "painimista" jne), kontakti-puolessa kun on ongelmia niin olen myös tuota katsellut sormien läpi.

Leikin ja treenaamisen ero on joskus veteen piirretty viiva. monet harjoitukset tehdään ns. leikin keinoin enkä suinkaan ole itse aina halukas, varsinkaan nyt kokoajan kasvavan mahan kanssa tekemään akikkea lastenhuoneen ahtaammissa tiloissa kun samalla pystyy hyödyntämään olohuonettakin. Osa harjoituksista taas sujuu parhaiten keittiön pöydän ääressä jne.

Siitä en tykkää että leluja kasataan hirveät koet olohuoneen puolelle tai siihen ruvetaan jotain rakentelemaan, tuollaiset leikit ohjaan mielummin lastenhuoneeseen. Mutta kyllä tyttö saa nukkeaan kanniskella, hoidella ja rattaissa työnnellä ihan ympäri asuntoa, samoin en mene pojalta ottamaan kädessä olevaa lelua pois hänen tullessa ulos lastenhuoneesta.

Pojan motoriikka on myös ollut sitä ja tätä, tällä hetkellä 5v ikäisenä hän on kuin ylivilkas taapero jota on mahdoton saada kävelemään kokoaikaa rauhallisesti. Siksi ollaan tehty asuntoa lapsiturvallisemmaksi jotta hänkin saisi kaikesta huolimatta liikkua. Asunnon rauhoittaminen kun hänen kohdallaan tarkoittaisi käytännössä sitä että lapsi pitäisi 90% ajasta pitää joko rattaisiin sidottuna tai sylissä.
 
Vaikeaa voi olla kieltää hyppimästä sohvalla tai sängyllä ko teen sitä itekki.

Eikä minua meteli häiritte, saa riekkua ja kiljua päiväaikaan niin paljon ko jaksaa, mut kesällä varsinki pääsääntösesti vain ulkona. Sotkea saa jos ossaa siivota, ja se on varma että minun napero sen homman taitaa, olen veljenki tytöt siihen opettanu. Majan saa rakentaa mut äiti tullee kans käymään kylässä sielä.
 
"minä"
kyllä meillä saa leikkiä jokapaikassa. ainut vaan et leikit raivataan pois kun lopetetaan ja tavarat viedään paikoilleen. junanradat ym poika voi koota omaan huoneeseensa josta niitä ei tarvitse purkaa leikin loputtua. en minäkään levittele omia tavaroita ympäri kotia. kesken eräiset neuletyöt on siististi korissa josta ne helppo ottaa kun alkaa neuloa.
meillä ei sisällä juosta eikä hypitä ihan jo siitä syystä että asutaan kerrostalossa. ja sisällä juostessa sattuu helposti vahinkoja.
 
Mun mielestä on eri asia purkaa moottoria keittiönpöydällä kuin rakentaa leikkejä...

Leikit ja lapset ja koti on mulle yhtä. Ompeluhommat mäkin keskitän yhteen paikkaan- siis kaikki missä on työvälineenä neuloja ja saksia joista olen tarkka ettei kukaan vain lainaa luvatta ties mihin tarkoitukseen.

Keittiö meillä on yks rajattu tila jossa ei lapset koskaan edes yritä leikkiä, hyvä niin. Sieltä mä komentaisin kyllä muualle legoineen ja bratzeineen.
 
"mie"
Kyllä meillä saa leikkiä kaikissa huoneissa ja rahdata leluja paikasta toiseen, mutta lopuksi kaikki kerätään takaisin lastenhuoneeseen. Vanhempien sängyssä saa hyppiä, mutta ei omissa sängyissä (terävät reunat) eikä sohvassa (ikkuna takana), koska se on vaarallista. Kylpyhuoneessa saa vapaasti lutrata vesileikkejä, mutta vettä ei saa kantaa mihinkään muuhun huoneeseen.
 

Yhteistyössä