eikö kahden lapsen kanssa kerkiä oikesti ulos?

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Jos ap olisi tehnyt aloitteen vaikka, että eihän kahden lapsen kanssa tarvitse ehtiä ulos. Jos siihen kaikki vastaisivat samoin, kuin tähän aloitukseen, se olisi piikittelyä ja ap:n vähättelyä. Nyt ap kuitenkin kysyi, että ehtiikö hän sitten ulos, kun toinen syntyy.

 

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Niin. Vastasin vain, että en koe yhtään hankalaksi ulkoilla lasteni kanssa...ja pikkuisen takaraivossa käy ajatus että onko se lasten pukeminen ihan varmasti niiiiiiin hankalaa, tuo viitseliäisyys asia siis

 

hyvin on ehitty aina kahden samanikäisen kanssa ulos..Ulkoillaan kahdesti päivässä....

 

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Öööh, siis mä en nyt ihan ymmärtänyt sinua. Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa. Eikä mua kaivele yhtään, jos naapurin Elmeri ei ole joka päivä ulkona, se on heidän asiansa.

 

Kerkee varmaan, mutta jos esikoinen ulkoilee yksin ja kuopus nukkuu ulkoiluajat, niin eihän siinä joka päivä äitiä tarvita.

 

Kyllä kerkiää ulos kun vaan lähtee. Mulla 2,5v. ja 4kk tytöt ja ulkoillaan lähes joka päivä!

 

minäki kerkeen kolmen pienen kanssa ulos ja kerkeen myös eskarilaisenki viemään kävelemällä kouluun. ja ehimpä vielä pitää kodin kunnossa ja ruuat tehä sekä lukea päivän lehdetki...

 

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Öööh, siis mä en nyt ihan ymmärtänyt sinua. Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa. Eikä mua kaivele yhtään, jos naapurin Elmeri ei ole joka päivä ulkona, se on heidän asiansa.

Tottakai sen saa sanoa ääneen, minusta sen pitäisi aina saada sanoa ääneen, jos itselle joku asia on helppoa. Mutta yleensä täällä palstalla ei koskaan saa sanoa, että itselle joku asia on helppoa, jos se kaikille ei ole. Siitä saa rekkalastillisen kakkaa niskaansa. Siksi vaan ihmettelin että miten tämä ketju onkin niin yksimielinen ja ainakin harmaat tyypit pistivät kyllä ihan maan rakoon ne, jotka eivät halua ulkoilla tai kokevat sen hankalaksi.

 

käydään ulkona lasten kanssa. joskus enemmän joskus vähemmän. Helpottaa vähän kun on oma piha jossa saa temmeltää rauhassa :wave:

 

Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa.

Noniin, sanoithan itsekin että et aina jaksa etkä viitsi.. Vaikka ensin mainostit miten viitsit..

Luulisin että kaikilla äideillä on päiviä, ettei mene ulos, kuten sanoin jo, minä käytän pientäkin sadetta tekosyynä. Meillä kun on kivaa sisälläkin, voidaan leipoa tai askarrella rauhassa. Pitäisikö minun muuten nyt haukkua kaikki äidit uusavuttomiksi ja laiskoiksi jotka eivät esim. leivo lastensa kanssa? (okei, vähän pahoitin mieleni..)

 

en jaksa lukea koko ketjua.. MEIDÄN ON PAKKO käydä ulkona VÄHINTÄÄN KERRAN päivässä. Meistä tulee hulluja sisällä. Mä en kestäisi tuota isompaa ,josta muuten tulee varsin lapsellinen lapsi jos ei pääse ulos

 

Silloin kun kuopus oli alle 2 kk:nen mä en jaksanut lähteä ulos joka päivä.

 

Minä leivon melkein joka päivä lasten kanssa, askartelenkin lähes joka toinen päivä. Minen ymmärrä miten muut ovat niin laiskoja että eivät tee samoin.

(ei ulkoilu ole sen kummempaa kuin muukaan tekeminen, jostain syystä siitä on tullut suomalaisille jotain ihmeellistä. Ei muuualla ulkoilla koskaan. Ei kuulu esim. kiinalaisen päiväkodin ohjelmaan ulkoilu, shakki ym. sen sijaan kyllä).

 

Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa.

Noniin, sanoithan itsekin että et aina jaksa etkä viitsi.. Vaikka ensin mainostit miten viitsit..

Luulisin että kaikilla äideillä on päiviä, ettei mene ulos, kuten sanoin jo, minä käytän pientäkin sadetta tekosyynä. Meillä kun on kivaa sisälläkin, voidaan leipoa tai askarrella rauhassa. Pitäisikö minun muuten nyt haukkua kaikki äidit uusavuttomiksi ja laiskoiksi jotka eivät esim. leivo lastensa kanssa? (okei, vähän pahoitin mieleni..)

Siis??? Kun alunperin kysyttiin sitä, että kerkiääkö kahden lapsen kans ulos. No en oo ainakaan ketään haukkunut laiskaksi tai uusavuttomaksi. Mun puolesta muut saa tehdä ihan miten lystää. Mitä se muille kuuluu, kun itse on tyytyväinen.

 

Eiköhän sitä kerkiä, vaikkei se aina niin helpoa ole.

Meillä esikoinen oli kuopuksen syntyessä 1v3kk, ihan täysi vauva vielä itsekin. Onneksi oli kesä, joten menemiset olivat helppoja ja totuttiin jo kesä reissaamaan niin ettei syksystä yksi uloslähteminen paljoa painanut. Toisaalta ihminen sopeutuu kaikenlaiseen. Silloin koira teki sen että ulos lähdettiin, jaksoi tai ei enkä muista että se olisi sen raskaammalta tuntunut. Toinen ulkoilua tukeva juttu oli se että mies teki yötyötä eli nukkui päivät. Oli jo helpompi pakata lapset ulos aamupäiväksi kuin yrittää pitää hissukseen sisällä...

Tosin ulkoilun lisäksi harrastettiin paljon avointa päiväkotia ym, eli pukemisensa ja lähtemisensä siinäkin. Kuopus oli 7kk kun esikoinen aloitti päiväkodisssa, eli siitä asti on pitänyt arkisin saada lapsi vietyä sinne yhdeksäksi, siitä ollaan sitten kuopuksen kanssa jatkettu ulos leikkimään tai kerhoilemaan.

Enemmän kuin lähtemiset hankalaksi koin välillä itse ulkoilun, esim tuon leikkikentällä olon. esikoinen kun tarvitsi jatkuvasti apua siirtymisiin, kiipeämisiin, liukumäen laskuihin, keinumisiin ym ja kuopus taas huusi jos ei saanut olla sylissä. Varmaan muut puistoilijat huokasivat toisnaan helpotuksesta kun lähdettiin kotiin.

Mutta siis en pidä tuota mahdottomana, tänäpäivänä elämän helpotuttua olen jo monessa asiassa laiskempi kuin tuolloin.

 

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Öööh, siis mä en nyt ihan ymmärtänyt sinua. Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa. Eikä mua kaivele yhtään, jos naapurin Elmeri ei ole joka päivä ulkona, se on heidän asiansa.

Nyt näet asiat hieman liian mustavalkoisina. Kyse voi olla muustakin kun viitseliäisyydestä. Joskus asiat vaan kasaantuu. Meillä on monesti käynyt niin, että pukemisvaiheessa vauva on murjassut kakat vaippaan, no nehän on pestävä. Sen jälkeen vauva alkaa itkeä tissiä (siitä huolimatta että sai sitä puoli tuntia aikasemmin).Mikäs siinä, seuraavaksi toinen lapsi saa tietenkin raivarit, kun sillä on jo kuuma talvitamineissaan, joten ne on autettava pois. Lopulta kun vauva on imetetty on sama ruljanssi alotettava alusta ja huomattava että puolen tunnin päästä alkais olla jo ruoka-aika. Joten mennäänkö ulos vai aletaanko kokkaamaan
Saati nyt kun meillä on 2 kiukuttelevaa pentua sen vauvan lisäksi.

 

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Öööh, siis mä en nyt ihan ymmärtänyt sinua. Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa. Eikä mua kaivele yhtään, jos naapurin Elmeri ei ole joka päivä ulkona, se on heidän asiansa.

Nyt näet asiat hieman liian mustavalkoisina. Kyse voi olla muustakin kun viitseliäisyydestä. Joskus asiat vaan kasaantuu. Meillä on monesti käynyt niin, että pukemisvaiheessa vauva on murjassut kakat vaippaan, no nehän on pestävä. Sen jälkeen vauva alkaa itkeä tissiä (siitä huolimatta että sai sitä puoli tuntia aikasemmin).Mikäs siinä, seuraavaksi toinen lapsi saa tietenkin raivarit, kun sillä on jo kuuma talvitamineissaan, joten ne on autettava pois. Lopulta kun vauva on imetetty on sama ruljanssi alotettava alusta ja huomattava että puolen tunnin päästä alkais olla jo ruoka-aika. Joten mennäänkö ulos vai aletaanko kokkaamaan
Saati nyt kun meillä on 2 kiukuttelevaa pentua sen vauvan lisäksi.

Voi jeesus, anna mun kaikki kestää. Pysy vaan sisällä tai olisit hankkinut ehkäisyn.

 

Meillä on tytöillä kaksi vuotta ikäeroa ja hyvin päästiin ulos, vaikka puin molemmat neitoset... Kyllähän kaksi vee nyt jotain osais pukea, mutta nopeemmin päästiin lähteen, kun minä puin...
Minustahan oli IHANAA lähtee pihalle tyttöjen kanssa... :heart:
Oli toki niitäkin päiviä, kun teki mieli vaan OLLA KOTONA.

Poikamme syntyi, kun tytöt oli 3 ja 5 vuotiaat. Edelleen lähdin ulos lasten kanssa. Vaikka asuimme kerrostalossa ykköskerroksessa, johon piti raahata vaunut rappuja pitkin... Alhaalla ei saanut säilyttää, paitsi vaunuvarastossa, joka oli KAUKANA... Molempi hankala, raahata ylös kotiin tai viedä kauas vaunuvarastoon...

Ja tytöt ovat 2½ vuotiaista kerhoilleet, eli on tullut vietyä sitä mukaa neitosia kerhoon, kun ikä on sallinut... Oma rumbansa sekin... Kun siis ei ole ajokorttia minulla ja kaikki reissut tein kävellen tai bussilla.
Baletissakin neidit kävi ja sinne olikin matkaa...

Tällä hetkellä käyn töissä ja lapset viedään tarhaan ja isoin kouluun. Baletti on tauolla. Näin viikonloppuisin käymme tarhan pihalla leikkimässä (on kaksi eri pihaa, missä käydään)...

Tulipahan lörpöteltyä... B)

 

Ulkoileminen onnistuu hyvin kolmen lapsen kanssa meillä, nykyään. Mutta ymmärrän hyvin myös niitä jolle se on hankalaa. Meillä oli syksyllä se tilanne että vauva alkoi huutaa täysillä kun laittoi ulkovaatteet päälle eikä millään meinannut rauhoittua. Ja vaunut ne vasta olikin kauhea paikka. Meille muille tuli siinä vaiheessa hiki. Monesti en halunnut mennä ulos sen takia koska se oli kyllä sellaista rumbaa. Nykyään vauva nukkuu ja viihtyy muutenkin vaunuissa joten ulkoilu ja pukeminen on helpompaa.

 

Mä ehtisin ulos kaikkien kolmen kanssa, mutta en jaksa lähteä. Mutta, jaksan ne kyllä arkipäivisin pukea ja viedä hoitoon, ja yleensä haen ne niin aikasin hoidosta etteivät ole ehtineet pukea. Eli kyllä siinä saa pukea ihan tarpeeks...
Tuo pukemisjuttu on kyllä hyvä organisoida etukäteen kunnolla, kun on monta pientä lasta. Muuten se menee kauheen hankalaksi...

 

Miksiköhän tällaisessa asiassa saa päteä, korostaa omaa viitseliäisyyttään ja haukkua muita laiskoiksi, mutta menepäs jossain muussa asiassa kertomaan että lasten kanssa joku asia on helppoa, niin pääsee kyllä sellaiseen piikittelysateeseen.

Öööh, siis mä en nyt ihan ymmärtänyt sinua. Tietenkään haukkua ei saa mutta minusta se vaan on viitseliäisyydestä kiinni ja siitä mitä arvostaa ja mistä ite ja lapset tykkää. Onhan tuossa hommaa tietty pukea vauva ja taapero, että usein laiskottaa jo ajatuskin mutta säälittää pikku poju jos ei pääse ulos, kun kerran tykkää niin kovasti siellä olla. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, että minä nyt viitsin sinne raahautua, vaikka se ei niin helppoa aina oiskaan? Joskus en vaan kehtaa, en jaksa, enkä viitsi, senkin voin tunnustaa. Eikä mua kaivele yhtään, jos naapurin Elmeri ei ole joka päivä ulkona, se on heidän asiansa.

Nyt näet asiat hieman liian mustavalkoisina. Kyse voi olla muustakin kun viitseliäisyydestä. Joskus asiat vaan kasaantuu. Meillä on monesti käynyt niin, että pukemisvaiheessa vauva on murjassut kakat vaippaan, no nehän on pestävä. Sen jälkeen vauva alkaa itkeä tissiä (siitä huolimatta että sai sitä puoli tuntia aikasemmin).Mikäs siinä, seuraavaksi toinen lapsi saa tietenkin raivarit, kun sillä on jo kuuma talvitamineissaan, joten ne on autettava pois. Lopulta kun vauva on imetetty on sama ruljanssi alotettava alusta ja huomattava että puolen tunnin päästä alkais olla jo ruoka-aika. Joten mennäänkö ulos vai aletaanko kokkaamaan
Saati nyt kun meillä on 2 kiukuttelevaa pentua sen vauvan lisäksi.

Voi jeesus, anna mun kaikki kestää. Pysy vaan sisällä tai olisit hankkinut ehkäisyn.

Voi perkele, henkinen/fyysinen ikäsi taitaa olla 15.

 

Kyllä me keretään ulos jossain vaiheessa päivää aina. Kummatkin kyllä osaa riisua itsensä kun sisälle tullaan ja aika hyvin esikoinen jo saa ulkokampetta päälleen ite.