Eikö abortti olekin tässä tapauksessa paras kaikille?

Olen tapaillut erästä miestä nyt kaksi kuukautta, tuttu kyllä jo ennestään. Ehkäisy petti (kortsu hajosi), jäliehkäisyn sai olosuhteiden sanelemana haettua vasta liian myöhään ja eihän se toiminut, nyt olen raskaana. Olen 27, mies 28 ja opinnot kesken molemmilla, rahasta tiukkaa ja juttu nyt on ollut muutenkin lähinnä kevyttä kesäromanssia ilman sen kummempia sitoomuksia.

Mä en ole vielä uskaltanut sanoa miehelle mitään. Tiedän, että hän on vastuuntuntoinen mies ja haluaa lapsia ehkä jossain vaiheessa, mut se aika ei ehkä olisi nyt, eikä minullakaan. Ja kun ollaan tunnettu vasta niin vähän aikaa (tai siis muutamia vuosia, mut suhteen tynkää ollut vasta pari kk). Ihan kamala tilanne..

 

paras kelle? varmasti helpoin mutta että paras vaihtoehto?

 

jos et itse halua pitää anna adoptioon

 

Sähän olet kohta kolmekymppinen, et enää mikään nuori... :| Ei se abortti mun mielestä ole vastuunkantamista, vaikka tietysti päätös on ihan yksin ja vain sinun.

 

Voi v****

 

Kyllä jos siltä tuntuu.

 

paras kelle? varmasti helpoin mutta että paras vaihtoehto?

Niinpä :/

 

Sun pitää kertoa miehelle ja yhdessä teette sitten ratkaisun suuntaan tai toiseen. Tsemppiä

 

jos et itse halua pitää anna adoptioon

Samaa mieltä!

 

Teet abortin tottakai. Vahingot on vahinkoja. Korjaathan sinä muutkin vahinkosi! Minä tein vastaavassa tilanteessa abortin ja olen myöhemmin saanut kaksi lasta suunnitellusti. Tuntuis kamalalta ajatukselta että olisin halki elämäni kuskannut mukanani vahinkoa!

 

Ei, mutta tarkoitin nyt kaikkien kannalta. Meillä opinnot kesken, ei olla oltu kummoistakaan aikaa yhdessä, kaikki levällään. Yrittäkää pliis ajatella nyt kokonaisuuden kannalta.. Ja juu, tiedän etten ole enää kovin nuori, mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän. Sit jos meillä ei homma toimikaan, niin en tahdo jäädä alle 3-kymppiseksi yh-opiskelijaksi, joka kärsii burn outista eikä valmistu ikinä, kun on tehtävä hanttihommi, jotta lapselle saa ruokaa pöytään. Ihan oikeasti, ei se ole niin suoraviivaista. Ja adoptio ei tule mun kohdalla kyseeseen.

 

Selviät kyllä lapsen kanssa vaikka yksinkin. Et pysty suunnittelemaan kaikkea valmiiksi, aina välillä Elämä yllättää. Anna Elämälle tilaisuus, olethan jo aikuinen nainen.

 

Tekisitpä mitä tahansa, kerro ensin isälle - hänellä on oikeus tietää

 

Ei, mutta tarkoitin nyt kaikkien kannalta. Meillä opinnot kesken, ei olla oltu kummoistakaan aikaa yhdessä, kaikki levällään. Yrittäkää pliis ajatella nyt kokonaisuuden kannalta.. Ja juu, tiedän etten ole enää kovin nuori, mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän. Sit jos meillä ei homma toimikaan, niin en tahdo jäädä alle 3-kymppiseksi yh-opiskelijaksi, joka kärsii burn outista eikä valmistu ikinä, kun on tehtävä hanttihommi, jotta lapselle saa ruokaa pöytään. Ihan oikeasti, ei se ole niin suoraviivaista. Ja adoptio ei tule mun kohdalla kyseeseen.

Minkä takia adoptio ei tule kysymykseenkään?

 

Mikäs olosuhde siinä oli, ettei jälkiehkäisyä saanut haettua?

 

Selviät kyllä lapsen kanssa vaikka yksinkin. Et pysty suunnittelemaan kaikkea valmiiksi, aina välillä Elämä yllättää. Anna Elämälle tilaisuus, olethan jo aikuinen nainen.

Mä en halua ryhtyä yh:ksi, ihan oikeasti. Tämä tilanne on hullu, asia olisi eri, jos olisimme tunteneet kauemmin, mutta nyt tilanne ei ole se.

 

Ei, mutta tarkoitin nyt kaikkien kannalta. Meillä opinnot kesken, ei olla oltu kummoistakaan aikaa yhdessä, kaikki levällään. Yrittäkää pliis ajatella nyt kokonaisuuden kannalta.. Ja juu, tiedän etten ole enää kovin nuori, mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän. Sit jos meillä ei homma toimikaan, niin en tahdo jäädä alle 3-kymppiseksi yh-opiskelijaksi, joka kärsii burn outista eikä valmistu ikinä, kun on tehtävä hanttihommi, jotta lapselle saa ruokaa pöytään. Ihan oikeasti, ei se ole niin suoraviivaista. Ja adoptio ei tule mun kohdalla kyseeseen.

Minkä takia adoptio ei tule kysymykseenkään?

En halua olla raskaana ja synnyttää "turhaan". Sosiaalinen häpeä olisi myös mulle liian iso, monta syytä. Ihan pähkähullu ajatus mun kohdalla.

 

kuinka pitkällä raskaus on? oletko miettinyt kertoa lapsen isälle?

 

Ei minusta.
Kun sit, jos sua alkaakin kaduttaa, et voi asialle mitään.

Entäs, jos jokin meneekin keskeytyksessä pieleen, mies saa tietää ja pahimmassa tapauksessa ette saa ikinä lapsia?

 

Mikäs olosuhde siinä oli, ettei jälkiehkäisyä saanut haettua?

Mökkireissu, ei päässyt apteekkiin millään ajoissa.

 

Toisaalta. Jos oikeasti pidät valmistumista lasta tärkeämpänä, niin et kyllä ole valmis äidiksi.

 

Vaikea tilanne...Juttele sen miehen kans, sillä on oikeus tietää. Päätätte sitten mitä teette. Mutta loppukädessä kuiten sinun päätös, jos ette jatka suhdettanne...

Ehkä itse oisin tuollaisessa tilanteessa tehnyt abortin. Silloin kun ei ole vielä lapsia itsellä, niin voi vielä tuotakin vaihtoehtoa ajatella.

 

Mä olin 26-vuotias, kun mulla kävi noin. Yliopisto-opintoja oli takana vasta kaksi vuotta. En tehnyt aborttia, koska jostain syystä halusin lapsen kaikesta huolimatta. Miestä olin tapaillut muutaman kuukauden.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, meillä on kaksi lasta, ja valmistuin juuri yliopistosta. Vakituisen työnkin ehdin hankkia.

Pärjäät kyllä, jos haluat. Mutta en aio valehdella: hemmetin rankkaa tämä on ollut!

 

Tietenkin teet abortin! Jos niin kerta haluat!

Hirveitä syyllistäjiä täällä taas.
Miksi IHMEESSÄ pitäisi jaksaa 9 kk olla vauva vatsassa ja käyttäytyä terveellisesti ja antaa se sitten adoptioon?? Miksi pitäisi jaksaa.
Jos se kerta oli puhdas vahinkokin..

Aborttia kehiin! Älä huoli!

 

Mikäs olosuhde siinä oli, ettei jälkiehkäisyä saanut haettua?

Mökkireissu, ei päässyt apteekkiin millään ajoissa.

Ei päässyt 24 tunnin sisällä apteekkiin?