Eikö -70 -80 luvulla äidiksi tulleet enään muista sitä,että aika on muuttunut?

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.

katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia.. jotkut ei kestä eikä jaksa yksin vaan tarvitsevat apua.

 

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.

katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia.. jotkut ei kestä eikä jaksa yksin vaan tarvitsevat apua.

Sitten ei kannata lapsia kasvataa jos ei normaalia elämää kestä. On parempi antaa ne pois ja koittaa selvitä itse edes välttäväksi yhteiskunnan jäseneksi.

 

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.

katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia.. jotkut ei kestä eikä jaksa yksin vaan tarvitsevat apua.

Sitten ei kannata lapsia kasvataa jos ei normaalia elämää kestä. On parempi antaa ne pois ja koittaa selvitä itse edes välttäväksi yhteiskunnan jäseneksi.

no niinhän se olikin. :kieh:

 

Hyvä kun päästiin yhteisymmärrykseen tässä asiassa. ( ;

 

En tiedä niistä kodinhoitajista. Äitini synnytti neljä lasta vuosina 77-83, sai sektiolla viidennen v-85 (oli ihan pakko ) ja adoption kautta kuudennen 87. Mitään kodinhoitajia meillä ei koskaan ollut, tosin en tiedä olisiko saanut jos olisi haluttu. Äiti tuskin olisi sellaista ikinä huolinut, mutta en kyllä muista puhuttaneen että missään tuttavaperheissäkään olisi tuota tukimuotoa käytetty. Liekö hieman liioiteltuja nuo kodinhoitaja-joka pirtissä jutut?

En ole noita tukia sen enempää kysellyt, mutta en kyllä haluaisi tuohonkaan aikaan vaihtaa. Käytännössä meillä äiti oli kotona lasten kanssa, mutta se tarkoittikin sitä että isä oli jatkuvasti töissä. Ihan positiiviset lapsuusmuistot kaikkiaan, mutta en siihen äidinrooliin kyllä haluaisi. Ja siis sukulaisistakaan ei tuolloin ollut apua, yksin sai äiti kodin ja lapset sekä lemmikit hoitaa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, äidilleni noista vuosista jäi kauniit muistot.

Positiivista varmaan oli se ettei kaikesta oltu niin pikkutarkkoja ja äideillä oli lupa käyttää omaa luovuuttakina asioissa.

 

90-luvulla muistan että meillä kävi sillon tällön kodinhoitaja päivän tai pari. Niitä piti aina kiusata. Mut meitä oliki paljon...

 

paitsi että nyt on isyysloma! Mitä ennen ei ollut.

Mun mies ei pitänyt kummaltakaan lapselta, kun ei onnistunut. Esikoisen syntyessä oli opiskelija ja kuopuksen syntyessä pätkätyölälinen, oli saanut sairaslomansijaisuuden, joten ei onnistunut isyysloma. Mitään apua ei ollut. Yksin synnytin esim.

 

paitsi että nyt on isyysloma! Mitä ennen ei ollut.

Mun mies ei pitänyt kummaltakaan lapselta, kun ei onnistunut. Esikoisen syntyessä oli opiskelija ja kuopuksen syntyessä pätkätyölälinen, oli saanut sairaslomansijaisuuden, joten ei onnistunut isyysloma. Mitään apua ei ollut. Yksin synnytin esim.

Vessaanko lapsi syntyi vai miksi ei mitään apua ollut?

 

paitsi että nyt on isyysloma! Mitä ennen ei ollut.

Mun mies ei pitänyt kummaltakaan lapselta, kun ei onnistunut. Esikoisen syntyessä oli opiskelija ja kuopuksen syntyessä pätkätyölälinen, oli saanut sairaslomansijaisuuden, joten ei onnistunut isyysloma. Mitään apua ei ollut. Yksin synnytin esim.

Vessaanko lapsi syntyi vai miksi ei mitään apua ollut?

Kätilöllä oli toinen synnytys samaan aikaan, joten käytännössä olin yksin lähes koko ajan minkä olin sairaalassa, ihan sitten lopussa tuli huoneeseen. En edes tuntenut enää tarvetta ponnistaa, se oli jo ohi, kun en ollut saanut lupaa siihen aiemmin kun oli hoitamassa toista synnytystä joka alkoi samaa aikaa kuin omani, mutta ehti pyytää ilmeisesti hoitajan ensin, kun hänellä mieskin huoneessa.

 

paitsi että nyt on isyysloma! Mitä ennen ei ollut.

Mun mies ei pitänyt kummaltakaan lapselta, kun ei onnistunut. Esikoisen syntyessä oli opiskelija ja kuopuksen syntyessä pätkätyölälinen, oli saanut sairaslomansijaisuuden, joten ei onnistunut isyysloma. Mitään apua ei ollut. Yksin synnytin esim.

Vessaanko lapsi syntyi vai miksi ei mitään apua ollut?

Kätilöllä oli toinen synnytys samaan aikaan, joten käytännössä olin yksin lähes koko ajan minkä olin sairaalassa, ihan sitten lopussa tuli huoneeseen. En edes tuntenut enää tarvetta ponnistaa, se oli jo ohi, kun en ollut saanut lupaa siihen aiemmin kun oli hoitamassa toista synnytystä joka alkoi samaa aikaa kuin omani, mutta ehti pyytää ilmeisesti hoitajan ensin, kun hänellä mieskin huoneessa.

Eikä edes kodinhoitajaa paikalla...
miten tämä sun yksin synnyttäminen liittyi aiheeseen?

 

Pyykkikoneet sentään oli, ja niissä samanlainen linko kuin nykykoneissa, mutta kuivausrumpuja en muista kellään olleen.

--- nämä nyt aluksi tulee mieleen, Ja kun nuori äiti olin, kavereitakin oli, toisia nuoria äitejä. Muutama vanhempi äiti kuului minun tuttavapiiriini, en karsastanut ketään iän perusteella, kuten nykyään tehdään. että nuoret äidit eivät huoli joukkoonsa "iäkkäämpää" äitiä.

Muuten kyllä peesailen sun kirjoituksia, mutta mutta ...tänä päivänä uudemmissa koneissa on jo tuplasti parempi linkousnopeus kun -80 luvulla

...tänä päivänä ne vanhemmatkin äidit hylkii nuorempia äitejä, kyllä! eli tätä päivää on olla oman ikäistensä seurassa, auta armias jos olet yli 5 vuotta vanhempi tai nuorempi ...ei hyvää tiedä.



Mutta aika aikansa kutakin, nykyään toiset asiat paremmpi kuin ennen ja toiset asiat ennen parempia kuin nykyään....riippuu niin asiasta ja ihmisestä.

 

Musta suurin ero noihin aikoihin on se, että yhä vähemmän asutaan enää samalla paikkakunnalla tai lähellä isovanhempia ja muita sukulaisia. Monet lähtevät isoihin kaupunkeihin opiskelemaan ja muuttavat kauas omien vanhempiensa luota töiden perään.

Eli sanalla sanoen: tukiverkostot. Jos omaan äitiini vertaan, niin se sai mut mummilaan hoitoon ihan koska tahansa ja olin muutenkin (mielelläni!) harvasen viikonloppu siellä öitä. Monet ovat nykyään vailla mitään apua arkeen. Kyllähän niinkin pärjää, mutta joku jolla tukiverkostot on, eivät voi ymmärtää, miten raskasta se on kun niitä ei ole.

Toinen suuri muutos on se, miten yhteiskunta ja lapsen hoitoon liittyvät "normit" ovat muuttuneet. On turvattomampaa ja lasten perään katsotaan paljon tarkemmin kuin ennen. Ja tässäki korostuu taas se, ellei niitä tukiverkostoja/ yhteisöllisyyttä ole.

Mutta en valita. Paljon enemmän on paremmin kuin ennen

 

Kaupassa ei ollut valmiiksi pakattua ja valmiiksi suikaloitua lihaa. Ei ollut marinoituja broileinsuikaleita. Ei ollut pakastepullia, että senkus uuniin laitat, pakastepussi-munkeista puhumattakaan. Ei ollut valmiita piirakkapohjia. Kaikki tehtiin itse. Alusta loppuun asti, Myös se lihan marinadi. Ja se liha marinoitiin.

Tukiverkostoja tai auttajia ei ollut ympärillä sen enempää kuin nykyäänkään, mutta erona tietysti se, ettei voinut etukäteen sopia mitään kyläilyjä, kun ei kännyä ollut, vaan vain se lankapuhelin.

Noi muutokset ruuissa eivät ainakaan meidän elämään vaikuta mitenkään. Emme käytä eineksiä emmekä osta pullia. Marinoitua lihaa en osta ikinä! Hyi hemmetti. No joo, valmiiksi pakattua lihaa kyllä ostetaan. Muistan itsekin sen lapsuudesta, kun oli vielä palvelua lihatiskillä.. Se oli silloin paremmin

Uskallan väittää, että tukiverkostoa todellakin on ollut paremmin esim. 30 vuotta sitten kuin nykyään. Syynä ihan se, että ennen asuttiin todennäköisemmin lähellä esim. isovanhempia kuin nykyään. Omalla kohdallasi tilanne on voinut olla toinen, mutta on tästä tutkimuksiakin, miten juuri esim. kaupungistuminen on lisääntynyt (eli ihmiset muuttavat pois lapsuudenkodin paikkakunnalta kauaksikin töiden ym perään).

 

Jokaisessa ajassa on miinuksensa.

70-80-luvulla vähänkään varakkaammat perheet eivät olleet oikeutettuja kunnalliseen päivähoitoon. Varakas ei edes tarkoittanut mitään ökyä vaan ihan tavallista perhettä. Ei niitä lapsia viety virikehoitoon kun alkoi pää pehmetä kotona.

Toisaalta silloin elämä oli paljon perhekeskeisempää ja yhteisöllisempää. Naapuritkin hoitivat toisten lapsia.

Ehkä suurin asia mikä on muuttunut nykyäitien hyväksi on hoitovapaat ym. ja isien panos. Jos ei puhuta yksittäisistä perheistä vaan yleisesti, niin 20-30 vuotta takaperin oli paljon tavallisempaa, ettei mies tehnyt yhtään mitään lasten- tai kodinhoitoon liittyvää.

 

naiset ihan itse tekee näitä "täydellisen tai hyvän äidin tavoitteita". ottakaa oppia miehistä, he ottavat tämän vanhemmuuden paljon rennommin.

 

. Ei niitä lapsia viety virikehoitoon kun alkoi pää pehmetä kotona.

Ei kai tarvinnutkaan mitään virikekerhoja, kun lapset voi heittää pihalle - joku katsoi perään tai ei katsonut, ei se niin tarkkaa, ei niille yleensä mitään sattunut. Tai kuten mun äiti sai miljoona hengähdytaukoa siinä, kun laittoi mut isovanhemmille viikonlopuksi (enkä valita, kivaa se oli). Tuollainen on tosi harvinaista luksusta nykyään. Meilläkin isovanhemmat ovat vielä työelämässä, joten tarvitsevat hekin leponsa viikonloppuisin

Vähän vain musta ikävään sävyyn sanottu tuo kommenttisi...

 

Plussaa nykyään on tosiaan se, että miehet ovat paljon enemmän mukana lasten elämässä ja kodin pyörittämisessä :flower: Eli tasa-arvo on lisääntynyt. Kun molemmat käyvät usein töissä, molemmat tekevät myös kotona jotain.

 

. Ei niitä lapsia viety virikehoitoon kun alkoi pää pehmetä kotona.

Ei kai tarvinnutkaan mitään virikekerhoja, kun lapset voi heittää pihalle - joku katsoi perään tai ei katsonut, ei se niin tarkkaa, ei niille yleensä mitään sattunut. Tai kuten mun äiti sai miljoona hengähdytaukoa siinä, kun laittoi mut isovanhemmille viikonlopuksi (enkä valita, kivaa se oli). Tuollainen on tosi harvinaista luksusta nykyään. Meilläkin isovanhemmat ovat vielä työelämässä, joten tarvitsevat hekin leponsa viikonloppuisin

Vähän vain musta ikävään sävyyn sanottu tuo kommenttisi...

Ei se ollut ikävään sävyyn tarkoitettu. Olen itsekin ollut kotona ja tiedän, että se pää todellakin saattaa alkaa pehmetä.

70-80-luvulla oli aivan tavallista, että isovanhemmat asuivat kaukana. Olihan muuttoliike kaupunkeihin jo silloinkin olemassa ;-) Jos mennään ajassa enemmän taaksepäin, päästään aikoihin, jolloin sukulaiset asuivat useammin lähellä toisiaan.

En tiedä oliko silloin todellakin tavallista heittää pienet lapset pihalle oman onnensa nojaan, kyllä meilläpäin pienistä lapsista pidettiin huolta. Isommat leikkivät keskenään, oli turvallista liikkua ympäriinsä.

 

Eli sanalla sanoen: tukiverkostot. Jos omaan äitiini vertaan, niin se sai mut mummilaan hoitoon ihan koska tahansa ja olin muutenkin (mielelläni!) harvasen viikonloppu siellä öitä. Monet ovat nykyään vailla mitään apua arkeen. Kyllähän niinkin pärjää, mutta joku jolla tukiverkostot on, eivät voi ymmärtää, miten raskasta se on kun niitä ei ole.

niin no... meillä oli lähimmät sukulaiset 200 kilometrin päässä.... Meitä oli 6. Ekoja kertoja päästiin sukulaisten luo "kyläilemään" kun olin yli 10 eli pystyin jo hieman hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Ja ei toki kaikki kerralla, vaan 2 tai 3 kerralla.
Mummolassa emme ikinä olleet hoidossa, tai mummo meitä hoitamassa...

 

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.

katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia.. jotkut ei kestä eikä jaksa yksin vaan tarvitsevat apua.

ja jotkut saa täältä diagnoosin heti. Kun vähän vinkuu et väsyttää ja itkettää niin saa kymmeniä vastauksia et heti lääkäriin, toi on masennus, hankit lääkkeet niinku minäki niin heti helpottaa. Samoin joka helvetin päivä joku ulisee et tukiverkko eli (ilmainen ja aina saatavissa oleva lastenhoitaja) puuttuu, siihen vielä teilataan ne äidit jotka ei halua sitä "omaa aikaa". Ne on sit idiootteja ja kyl jokaisen on pakko päästä lapsistaan eroon et jaksaa... Joo, jotkut ei jaksa eikä kestä ja tää palsta tarjoaa hyvät eväät siihen et se joka jaksaa ja kestää tuntee olonsa idiootiks kun sellaseksihan täällä leimataan.

 

. Ei niitä lapsia viety virikehoitoon kun alkoi pää pehmetä kotona.

Ei kai tarvinnutkaan mitään virikekerhoja, kun lapset voi heittää pihalle - joku katsoi perään tai ei katsonut, ei se niin tarkkaa, ei niille yleensä mitään sattunut. Tai kuten mun äiti sai miljoona hengähdytaukoa siinä, kun laittoi mut isovanhemmille viikonlopuksi (enkä valita, kivaa se oli). Tuollainen on tosi harvinaista luksusta nykyään. Meilläkin isovanhemmat ovat vielä työelämässä, joten tarvitsevat hekin leponsa viikonloppuisin

Vähän vain musta ikävään sävyyn sanottu tuo kommenttisi...

.
70-80-luvulla oli aivan tavallista, että isovanhemmat asuivat kaukana. Olihan muuttoliike kaupunkeihin jo silloinkin olemassa ;-)

Olihan muuttoliike olemassa jo silloinkin ja kaupungistuminen vauhdissa, mutta nyt se on vain Vielä todennäköisempää, että asutaan kauempana omasta suvusta kuin mitä ennen oli. Onhan yhteisöllisyyden ja tukiverkostojen väheneminen ajan myötä ihan totta..

 

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.

katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia.. jotkut ei kestä eikä jaksa yksin vaan tarvitsevat apua.

ja jotkut saa täältä diagnoosin heti. Kun vähän vinkuu et väsyttää ja itkettää niin saa kymmeniä vastauksia et heti lääkäriin, toi on masennus, hankit lääkkeet niinku minäki niin heti helpottaa. Samoin joka helvetin päivä joku ulisee et tukiverkko eli (ilmainen ja aina saatavissa oleva lastenhoitaja) puuttuu, siihen vielä teilataan ne äidit jotka ei halua sitä "omaa aikaa". Ne on sit idiootteja ja kyl jokaisen on pakko päästä lapsistaan eroon et jaksaa... Joo, jotkut ei jaksa eikä kestä ja tää palsta tarjoaa hyvät eväät siihen et se joka jaksaa ja kestää tuntee olonsa idiootiks kun sellaseksihan täällä leimataan.

No no, otapa ihan rauhallisesti. Eiköhän meitä ihan hyvin lasten kanssa jaksavia ole suurin osa äideistä.

Mielialalääkkeitä popsitaan kyllä ahkeraan kaikissa ikäryhmissä nykyään. Se kertoo yleisesti ajan hengestä, ei nyt ihan vain nykyajan äitiydestä. Munkin mielestä pitäisi kestää paremmin ohimeneviä "epämukavuustiloja" sen sijaan, että heti popsitaan pilleriä purkista. Liittyvät ne epämukavuudet sitten vauva-aikaan tai elämään yleensä. Aina ei ole pelkkää juhlaa..

Olen pitkälti samaa mieltä kuin sinä, mutta ymmärrän myös niitä, jotka tarvitsevat apua. Ja miksei sitä silloin pitäisi saada.

 

Muuttoliike kaupunkeihin alkoi -70-luvulla ja oli jo olemassa -80-luvulla! -70-luvulla rakennettiin niitä kerrotalolähiöitä kaupunkeihin. -80-luvulla niissä asuttiin jo täyttä päätä.

Tuntuu omituiselta lukea että noin monen mielestä -80-luku oli jotain esihistoriallista ja agraariaikaa, jolloin elettiin kyläyhteisöissä itse viljellen ja vähän alkeellisestikin.

-80-luvulla minun maailmassani oli ihan tavallista, että lapset olivat keskenään ulkona ja vanhemmat tekivät ne kotihommansa sisällä. Asuin kylläkin rivitalossa, paikkakunta oli pieni. Itse en isomman perään edes joka käänteessä ennättänytkään, kun oli vauva katsottavana.
Kun muutimme kaupunkiin, keskustaan, laitoin aivan huoletta 5-vuotiaan läheiseen leikkipuistoon. Mummot ihmetteli, kun niin pieni siellä yksin (oli pienikokoinen ikäisekseen) ja lapsi heille reippaana selitti, että asuu tuossa, pikkusisarus on päiväunilla ja äiti on siksi sisällä... ei sitä kukaan heittellejättönä pitänyt. Tänä päivänä olisi muksu viety puistosta pois sosiaalitoimen huostaan.
Kun -80-luvulla lapsi teloi itsensä ja mentiin näyttämään haavaa tai vammaa lääkäriin, ei tarivnnut pelätä lastensuojeluilmoitusta tai huostaanottoa. Tänä päivänä tämä vaara on olemassa, ollaan hysteerisisempia, vanhemmat ovat ikään kuin vaaraksi ja uhkana omille lapsilleen.
Ei -80 luvulla lööppien otsikoissa lukenut, miten julkkiksen tenava murtaa koipensa tai kätensä, ja vanhemmat selittävät tapahtunutta "tästä on kielletty ja kyllä me vahdittiin...". Silloin elettiin vielä aikaa, jolloin lapsille sattui vaikka vieressä miten vahtisi..


Ja niin, se marinoitu liha ja lihasuikaleet.
Oli tarkoitus tuoda esille, miten helppoa on nykyään ruuan laitto. Ei tarvitse kahta tuntia silputa ja pilppoa jokaisia aineksia, keittää ja paistaa ja hauduttaa, kun on hyviä eineksiä ja puolivalmisteita.
Kaikki ei näitä käytä, mutta meille laiskoille äideille se on melkein pelastus.

 

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.

katsos kun me ihmiset ollaan erilaisia.. jotkut ei kestä eikä jaksa yksin vaan tarvitsevat apua.

ja jotkut saa täältä diagnoosin heti. Kun vähän vinkuu et väsyttää ja itkettää niin saa kymmeniä vastauksia et heti lääkäriin, toi on masennus, hankit lääkkeet niinku minäki niin heti helpottaa. Samoin joka helvetin päivä joku ulisee et tukiverkko eli (ilmainen ja aina saatavissa oleva lastenhoitaja) puuttuu, siihen vielä teilataan ne äidit jotka ei halua sitä "omaa aikaa". Ne on sit idiootteja ja kyl jokaisen on pakko päästä lapsistaan eroon et jaksaa... Joo, jotkut ei jaksa eikä kestä ja tää palsta tarjoaa hyvät eväät siihen et se joka jaksaa ja kestää tuntee olonsa idiootiks kun sellaseksihan täällä leimataan.

No no, otapa ihan rauhallisesti. Eiköhän meitä ihan hyvin lasten kanssa jaksavia ole suurin osa äideistä.

Mielialalääkkeitä popsitaan kyllä ahkeraan kaikissa ikäryhmissä nykyään. Se kertoo yleisesti ajan hengestä, ei nyt ihan vain nykyajan äitiydestä. Munkin mielestä pitäisi kestää paremmin ohimeneviä "epämukavuustiloja" sen sijaan, että heti popsitaan pilleriä purkista. Liittyvät ne epämukavuudet sitten vauva-aikaan tai elämään yleensä. Aina ei ole pelkkää juhlaa..

Olen pitkälti samaa mieltä kuin sinä, mutta ymmärrän myös niitä, jotka tarvitsevat apua. Ja miksei sitä silloin pitäisi saada.

Nykypäivänä myös läiskitään masennusdiagnooseja aika hepposin perustein.
Ja näitä diagnosointeja eivät suinkaan tee lääkärit tarkkojen tutkimusten ja haastattelujen perusteella, vaan esim. terveydenhoitajat tai vastaavat.

Synnytyksen jälkeinen masennus KUULUU olla kaikilla, ja jos ei ole, tivataan sitä jokaisella neuvolakäynnillä: oletko, no olisikto nyt, miltä olo tuntuu, masentaako, mitä mieltä itse olet.
Ja tämä vain sillä perusteella, että äiti erehtyy kertomaan vaikkapa yksinäisyydestä, vauvasta joka valvottaa, tiúkasta taloudellisesta tilanteesta, muuten vain raskaasta elämäntilanteesta ja/ tai ihmissuhdesotkuista ja / tai parisuhdeongelmista. Heti ollaan masentuneita.Lääkettä vaan nassuun. Heti ollaan kyvyttömiä huolehtimaan kodista ja lapsista, me laitamme nyt kuule lastensuojeluilmoituksen sinusta.

 

Muuttoliike kaupunkeihin alkoi -70-luvulla ja oli jo olemassa -80-luvulla! -70-luvulla rakennettiin niitä kerrotalolähiöitä kaupunkeihin. -80-luvulla niissä asuttiin jo täyttä päätä.

Tuntuu omituiselta lukea että noin monen mielestä -80-luku oli jotain esihistoriallista ja agraariaikaa, jolloin elettiin kyläyhteisöissä itse viljellen ja vähän alkeellisestikin.
.

Kyllä mä sen tiedän, että muuttoliike oli olemassa jo tuolloin! Sanon vain, että nykyään se on VIELÄ YLEISEMPÄÄ, että asutaan kaukana omasta suvusta - ollaan muutettu töiden perässä kauas. Tästä löytyy varmasti ihan tilastotietoakin, jos joku on eri mieltä.

En viittaa yhteisöllisyydellä agraariaikaan, vaan että sitä oli ENEMMÄN kuin nykyään jopa niinkin vähän aikaa sitten kuin 70- ja 80-luvulla. Esim niissä kerrostalolähiöissä (-70 ja -80 -luvulla) katsottiin vähän muidenkin muksujen perään. Ei jokaisen lapsen vanhempi patsastellut siinä vieressä kuten nykyään.