Eikö toista naista loukkaa se kun mies roikkuu vaimossaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämmästynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hämmästynyt

Vieras
Mä en hyväksy pettämistä mutta voin ymmärtää että joskus sitä rakastuu vaikka on varattukin. Jopa pettää. Olen jo aiemmin miettinyt miltä tuntuu toisestanaisesta kun mies kuitenkin samalla jatkaa perhe-elämää vaimona kanssa. Voiko tuossa tilanteessa olla onnellisesti rakastunut?

Ok, ehkä jollekin sitten uppoaa jutut siitä vaimosta mikä kiristää milloin milläkin ja että lasten takia on pakko esittää onnellista perheenisää. Mutta entä sitten kun tämä toinen nainen tulee raskaaksi eikä mies vieläkään ole eroamassa vaimostaan? Ja kun toinen nainen päättää jouduttaa asiaansa kertomalla vaimolle suhteestaan tämän mieheen ja tulevasta lapsesta, vaimo heittää miehen pihalle ja mies jää anelemaan takaisin pääsemistä. Vielä pari kuukautta mies lupaa vaimolleen kuin ja tähdet taivaalta jos tämä vaan huolii hänet takaisin, vannoo ettei ole ikinä tekemisissä tämän naikkosen ja tulevan lapsensa kanssa kunnes sitten joutuu uskomaan ettei vaimo enää huoli häntä takaisin.

Siinä vaiheessa kun se mies sitten kerää tavaransa kaverinsa kämpiltä ja ilmestyy tämän toisen naisen oven taakse, tämä on naisen elämän onnellisin päivä. He ovat kovia kokenut pariskunta jotka ovat selvinneet kriiseistä ja voivat nyt vihdoin aloittaa yhteisen elämän sen elämänsä rakkauden kanssa.

Eikö siinä missään vaiheessa oikeasti tule olo että on miehelle vain se kakkosvaihtoehto?
 
[QUOTE="jep";30514341]Voit sä olla toinen nainen vaikka luuletkin olevasi ensimmäinen.[/QUOTE]

Juuri pääsin toisessa ketjussa sanomasta että onneksi olen niin naivi että uskon että on miehiä jotka eivät petä. Sillä tavalla elämä on paljon yksinkertaisempaa. :)

Ja joo, mä tiedän olevani ykkönen ja ainoa. Mieheni palvoo vain minua eikä pidä muita naisia. Toki jos haluaa vaihtaa niin koska tahansa sen saa tehdä, onhan maailma mahdollisuuksia täynnä.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
[QUOTE="jep";30514341]Voit sä olla toinen nainen vaikka luuletkin olevasi ensimmäinen.[/QUOTE]

Niin... niihän sitä voi joillekkin käydä.
Joissain suhteissa, kuten omassani, ihmetyttäisi, että missäköhän välissä mun kumppani oikein kävisi vieraissa?
Että siis omasta puolestani olen aika vakuuttunut olevani se ainut ja ensimmäinen. Mikäli en olisi, joutuisin kumoamaan nykyisen käsitykseni ajasta.
 
Eikös tuossa ap:nkin tilanteessa ole ihan selvää, kuka on ensimmäinen. Siis on asuttu vuosia yhdessä ja ehkä ollaan jo naimisissakin. Ja eron tullessa vielä itketään perään.
 
musta tossa tilanteessa kummatkin tulee loukatuksi. ei ole ykkönen sen parempi kuin se toinenkaan. mies on kaikista surkein tossa tilanteessa. en ottais heti sitä ukkoa sen vaimon luota, vaan sen pitäis osottaa joten osaavansa olla omillaan ja sen jälkeen voitais katsoa tuleeko meistä jotain. toinen nainen on kanssa se surkee osapuoli koska se tietää kun pettää kerran pettää toisenkin kerran.
 
[QUOTE="kokenut";30514466]musta tossa tilanteessa kummatkin tulee loukatuksi. ei ole ykkönen sen parempi kuin se toinenkaan. mies on kaikista surkein tossa tilanteessa. en ottais heti sitä ukkoa sen vaimon luota, vaan sen pitäis osottaa joten osaavansa olla omillaan ja sen jälkeen voitais katsoa tuleeko meistä jotain. toinen nainen on kanssa se surkee osapuoli koska se tietää kun pettää kerran pettää toisenkin kerran.[/QUOTE]

Onhan se sen miehen silmissä parempi kuin toinen. Siis ensisijainen valinta.
 
[QUOTE="kokenut";30514466]musta tossa tilanteessa kummatkin tulee loukatuksi. ei ole ykkönen sen parempi kuin se toinenkaan. mies on kaikista surkein tossa tilanteessa. en ottais heti sitä ukkoa sen vaimon luota, vaan sen pitäis osottaa joten osaavansa olla omillaan ja sen jälkeen voitais katsoa tuleeko meistä jotain. toinen nainen on kanssa se surkee osapuoli koska se tietää kun pettää kerran pettää toisenkin kerran.[/QUOTE]

En mä tässä tarkoittanut vertailla kumpi on parempi osa, enkä edes miettiä sitä (ex-)vaimoa sen enempää. Kunhan selitin tilanteen.

Mä vaan mietin sitä toista naista, näitä kun on tuttavapiirissä ollut viime vuosina useampia. Että kokeeko se toinen nainen oikeasti olevansa onnellisessa parisuhteessa kun mies vielä asuu, kaikesta tietämättömän, vaimonsa kanssa? Riittääkö ne miehen lupaukset elämänrakkaudesta unohtamaan nuo tosiasiat?

Entä sitten kun se yhteinen lapsi on tulossa eikä mies vieläkään ole valmis eroamaan ja lopulta kun vaimo heittää pihalle jää vielä itkemään tämän perään. Tulee uuden naisen luo vasta kun huomaa ettei ex enää ota takaisin.

Jaksaako siinä säilyä se usko tosi rakkauteen ja kokeeko tuon miehen käytöksen vain ulkopuolelta tulleina haasteina suhteelle? Voiko oikeasti olla ikionnellinen kun se mies sitten ilmestyy kamoineen ovelleen?
 
En mä tässä tarkoittanut vertailla kumpi on parempi osa, enkä edes miettiä sitä (ex-)vaimoa sen enempää. Kunhan selitin tilanteen.

Mä vaan mietin sitä toista naista, näitä kun on tuttavapiirissä ollut viime vuosina useampia. Että kokeeko se toinen nainen oikeasti olevansa onnellisessa parisuhteessa kun mies vielä asuu, kaikesta tietämättömän, vaimonsa kanssa? Riittääkö ne miehen lupaukset elämänrakkaudesta unohtamaan nuo tosiasiat?

Entä sitten kun se yhteinen lapsi on tulossa eikä mies vieläkään ole valmis eroamaan ja lopulta kun vaimo heittää pihalle jää vielä itkemään tämän perään. Tulee uuden naisen luo vasta kun huomaa ettei ex enää ota takaisin.

Jaksaako siinä säilyä se usko tosi rakkauteen ja kokeeko tuon miehen käytöksen vain ulkopuolelta tulleina haasteina suhteelle? Voiko oikeasti olla ikionnellinen kun se mies sitten ilmestyy kamoineen ovelleen?

Ja voiko olla varma ettei mies taas vähän ajan päästä kyllästyttyään siirry jälleen seuraavaan....
 
En tunne toisia naisia. Mutta joskus heistä tuli joku dokkari, ja aika onnetontahan se touhu oli. Odotettiin ukkomiehen soittoa ja petyttiin kun sillä oli vaimon kanssa jotain tms. Odotettiin parempaa huomista, turhaan. Naisille oli tosi vaikea irtautua näistä paskoista suhteista, vaikka oli ystävät ja terapeutit tukena. Kynsin hampain pidettiin kiinni jostain miehen hammasharjasta ja korusta jonka olivat ukkomieheltä saaneet. Kaikki miehet valitsi järjestelmällisesti lopulta sen oman vaimonsa.

Ja siis tässä puhuttiin nyt nimenomaan näistä "rakastuneista", ei pelkistä panoista. Toisena naisena voi periaatteessa olla varmaan hyväkin olla, mutta se vaatii naiselta tosi vankkaa omaa elämää muualla ja silloin suhteeseen ei liity rakkaus mitenkään, vaan se on pelkkä panosuhde ilman tunteita. Ukkomieheen rakastuminen on yleensä varmaan aika tuhoontuomittu ajatus. Lisäksi riski joutua itse vastaavalla tavalla petetyksi tulevaisuudessa on melkoisen suuri.
 
Me ollaan oltu eroamassa jo aika pitkään ja tiedän että miehelllä on uusi nainen odottamassa, ei ole tätä siis mitenkään peitellyt. Sitä vain ihmettelen etteipä äijä juuri mitään eron eteen tee..Minä oli se joka toi nenun eteen ne eropaperit, varasin ajan lastenvalvojalle. Seuraava askel on kämpän myyti jonka eteen äijäkin saa tehdä jotain.

Kauankohan se eukko jaksaa odotella, mennyt jo kuukausia, ja jos miehestä olis kiinni tulee menemaan vielä lisää kuukausia, ja kuukausia :D
 
Aloittajalla on varsin suppea käsitys toisista naisista. Meitä sellaisia on paljon, jotka eivät edes halua miehen eroavan. On kätevää, kun vaimo pyörittää huushollia, eikä itse tarvitse otta osaa arkihuoliin. Miksi ihmeessä, kuvittelet, että toiset naiset haluaisivat jakaa myös arkea miehesi kanssa. Ei siitä ole lainkaan kyse. Kunhan vain nautitaas seksistä toistemme kanssa.

Niin kauan suhde pysyy antoisana, kun siihen ei sisälly mitään velvollisuuksia. Mies tekee kaikkensa tyydyttääkseen minut. Siinä vaiheessa, jos alkaa puhumaan erosta oikeasti, niin häivyn takavasemmalle. En halua itselleni mitään lahkeessaroikkujaa riesaksi.
 
Toi on kyllä hauska miten toiset naiset esittää kuinka he muka saisi miehestä ne "parhaat palat" ja vaimo sitten passaa sitä "lahkeessaroikkujaa". Kai se joku defenssi on. Niinkuin se ukkomies olisi aina maailman paras rakastaja mutta jostain kumman syystä ei kelpaa omalle vaimolle - ja kaikessa muussa kuin sängyssä mies on sitten ihan onneton. Uskoo ken tahtoo, onnettomia räpellyksiä tollaset suhteet on.
 
Aloittajalla on varsin suppea käsitys toisista naisista. Meitä sellaisia on paljon, jotka eivät edes halua miehen eroavan. On kätevää, kun vaimo pyörittää huushollia, eikä itse tarvitse otta osaa arkihuoliin. Miksi ihmeessä, kuvittelet, että toiset naiset haluaisivat jakaa myös arkea miehesi kanssa. Ei siitä ole lainkaan kyse. Kunhan vain nautitaas seksistä toistemme kanssa.

Niin kauan suhde pysyy antoisana, kun siihen ei sisälly mitään velvollisuuksia. Mies tekee kaikkensa tyydyttääkseen minut. Siinä vaiheessa, jos alkaa puhumaan erosta oikeasti, niin häivyn takavasemmalle. En halua itselleni mitään lahkeessaroikkujaa riesaksi.

Niin, voihan näinkin olla, mutta tästähän ei ollut kyse ap:n kertomassa tilanteessa. Hänhän sanoi, että se on (toisen) naisen elämän onnellisin päivä, kun mies ilmestyy kamppeineen hänen ovensa taakse.
 
[QUOTE="...";30514573]Toi on kyllä hauska miten toiset naiset esittää kuinka he muka saisi miehestä ne "parhaat palat" ja vaimo sitten passaa sitä "lahkeessaroikkujaa". Kai se joku defenssi on. Niinkuin se ukkomies olisi aina maailman paras rakastaja mutta jostain kumman syystä ei kelpaa omalle vaimolle - ja kaikessa muussa kuin sängyssä mies on sitten ihan onneton. Uskoo ken tahtoo, onnettomia räpellyksiä tollaset suhteet on.[/QUOTE]

En minä ainakaan tyydy huonoon rakastajaan. Kyllä se vain niin on, että miehet panevat parastaan, kun pääsevät vieraaseen petiin. Otan ilon irti siitä. Ei siinä ole mitään onnetonta.

Toki mies voi omalle vaimollekin kelvata, ei missään ole toisin väitetty. Jos ei kelpaa, niin omapahan on häviönsä. En ole miestä myöskään väittänyt onnettomaksi sängyn ulkopuolella. Varmaan on ihan hyvä mies ja isä lapsilleen ja saa ollakin. Ei minua se arkipuoli kiinnosta. Minulla on oma arkeni elettävänä ja sitä en halua sekoittaa.
 
En minä ainakaan tyydy huonoon rakastajaan. Kyllä se vain niin on, että miehet panevat parastaan, kun pääsevät vieraaseen petiin. Otan ilon irti siitä. Ei siinä ole mitään onnetonta.

Toki mies voi omalle vaimollekin kelvata, ei missään ole toisin väitetty. Jos ei kelpaa, niin omapahan on häviönsä. En ole miestä myöskään väittänyt onnettomaksi sängyn ulkopuolella. Varmaan on ihan hyvä mies ja isä lapsilleen ja saa ollakin. Ei minua se arkipuoli kiinnosta. Minulla on oma arkeni elettävänä ja sitä en halua sekoittaa.

Juu juu... :D uskoo ken tahtoo niinkuin sanoin
 

Yhteistyössä