Eikö lapsen mielipidettä tarvitse kuunnella, jos ottaa uuden puolison?

[rtee]

En koskaan ole ymmärtänyt jotain isä-tai äitipuolta, järkkyä..

Mun elämä olisi ollut paljon köyhempää ilman mun ihania äitipuolta ja siskopuolia. Olen saanut heidän ansiostaan paljon rakkautta, uusia kokemuksia, mahtavia ihmisiä ja laajemman tukiverkon. Ei äiti- tai isäpuoli ole mitenkään automaattisesti huono asia.

 

[saa]

mies ei suostunut siihen, että lapset olisivat vain minulla. Hän vaati vuoroviikkosysteemin. En usko hänen suostuvan.

Soitin heti miehen vanhemmille ja miehen oma äitikin totesi, että oli luullut tämän välittävän lapsistaan, mutta eipä hän välitä.

Anteeksi suora puhe, mutta tuo ongelma on nyt selkeästi aika pitkälti ihan sinun itsesi rakentama. Olet sitä mieltä, että toinen nainen on syy eroonne ja nyt tämä toinen nainen tekee lasten elämästä vaikeaa. Yritä päästä tuosta katkeruudesta eroon ja tajuta se, että jos avioliitto toimii hyvin, sitä ei kukaan ulkopuolinen pysty hajottamaan, eli syy ei ole tuon toisen naisen. Se mitä sinun nyt pitäisi tehdä, on miettiä, miten helpotat lastesi sopeutumista.
Ja siinä ei auta se, että siirrät katkeruuttasi heihin, vaan se, että yrität kannustaa ja rohkaista heitä tutustumaan ja sopeutumaan uusiin näihin uusiin ihmisiin ja uuteen tilanteeseen, niin vaikeaa kuin se onkin.

 

["Kenguru"]

Mun elämä olisi ollut paljon köyhempää ilman mun ihania äitipuolta ja siskopuolia. Olen saanut heidän ansiostaan paljon rakkautta, uusia kokemuksia, mahtavia ihmisiä ja laajemman tukiverkon. Ei äiti- tai isäpuoli ole mitenkään automaattisesti huono asia.

Kiva kuulla välillä tältäkin kantilta, vaikka varmasti monilla muillakin on hyvä olla uusien puolisoiden kanssa.

Ja ap:lle, kyllä se mielestäni teillä selvästi näkyy ettei tuo vuoroviikosysteemi toimi teidän lapsille.

 

[Phoebsi]

Minä en käsitä sitä, että lapset teilataan näissä asioissa ihan täysin. Aikuisella on toki oikeus rakkauteen ja uuteen suhteeseen, mutta lapsella taas on oikeus tulla kuulluksi, ja oikeus saada aikaa sopeutua vanhempien eroon. Se ei ole lapselle mikään pikku juttu, eikä uusi puolisokaan sitä ole. Lapsen tasokin pitäisi ottaa huomioon, ja antaa hänenkin tunteilleen tilaa vaikka ne jopa loukkaisivat vanhempia.

 

[LLM]

Nainen muuttaa liian nopeasti sinne. Kysy neuvoa lastensuojelusta. Lapsia pitää myös ajatella eikä vain sitä "uutta" avosiippaa.

 

[Non compos mentis]

Miksi lapset on vuoroviikkosysteemillä? Itse protestoin isäni valintaa ja meni pari vuotta, etten isääni edes tästä syystä tavannut. Isäni on kuitenkin ollut ko. naisen kanssa naimisissakin jo liki 20 vuotta. Toki vanhempieni erosta oli vierähtänyt kauemmin aikaa. Onneksi isäni vaimo on ollut ymmärtäväinen ja on mm. auttanut minua urallani eteenpäin, vaikka teininä en hänestä pitänytkään.

 

[LLM]

Millä perusteella mies voi vaatia vuoroviikko systeemin? Kysyn vaan.

 

[Sinkkuäiti]

En koe olevani marttyyri, vaikka pidänkin lasteni tunteet omieni etusijalla. Jos lapseni ei hyväksyisi uutta miesystävää, sellaista tuskin perheenjäseneksi tulisi. Tosin lapseni ovat pitäneet aina niin nais- kuin miespuolisista kavereistani ja esikoinen on ollut sitä mieltä, että voisin ottaa miehen, niin tuskin hyväksymisongelmaa tulisi. Mutta jos sellaisia olisi, lapselle kuuluisi antaa aikaa sopeutua eikä vaan väkisin tuoda toista aikuista lapsen elämään.

 

["Huoh"]

Mitäs teitte lapsia. Säälittävää pukata ensin kakaroita ja erota muutaman vuoden päästä.

 

[Mummeliisa]

Minä näen niin, että vaikka luonnollisesti rakastava vanhempi pyrkii ottamaan lapsensa kannustavasti huomioon jatkaessaan elämäänsä eron tai leskeytymisen jälkeen, hän ei sälytä lapselle sellaisia päätöksiä, jotka kuuluvat itselleen.
Lapsen ei siis tarvitse valita tai kelpuuttaa äidin tai isän uutta puolisoa vaan valinta ja vastuu valinnoista on aikuisen itsensä.

 

[Lopettakaa se hyysäys]

Sanonpahan vain sen että liian pitkälle on menty jos lapsella pitää uudet suhteetkin hyväksyttää!

 

[Phoebsi]

Sanonpahan vain sen että liian pitkälle on menty jos lapsella pitää uudet suhteetkin hyväksyttää!

Ai lapsen tunteiden huomioon ottaminen on tuollaista? Aika kurjaa, siis lapselle, että häntä ei oteta huomioon kun rynnitään uusiin suhteisiin. Yksi iso elämänmuutos kerrallaan, ja aikaa sopeutua toiseen, se olisi monelle ollut todella tärkeää. Ja tulee olemaan.

 

["sama"]

Ai lapsen tunteiden huomioon ottaminen on tuollaista? Aika kurjaa, siis lapselle, että häntä ei oteta huomioon kun rynnitään uusiin suhteisiin. Yksi iso elämänmuutos kerrallaan, ja aikaa sopeutua toiseen, se olisi monelle ollut todella tärkeää. Ja tulee olemaan.

On ihan normaalia että lapsi tuntee alussa mustasukkaisuutta äidin tai isän uutta kumppania kohtaan. Se, että tämän tullen epävarma ja syyllisyydentuntoinen äiti tai isä lopettaa suhteen kun pikku prinsessa mutristaa suutaan ja osoittaa mieltään, ei pidemmän päälle kannata.

Pitää luottaa omaan arviokykyynsä niin, että jos tietää et TÄMÄ hemmo on mulle just sopiva ja ihana ja aah niin kyllä ne lapsetkin siihen sopeutuu ajan mittaan..

Jos se hemmo on läpimätä paska, sä näät sen kyllä ja silloin se ei sovi sulle eikä lapsille.
Jos sä et nää sitä vaaleanpunaisilta laseiltasi, et todennäköisesti välitä lapsesi kiukuttelustakaan koska olet niiiiiiiiiiiiiiin rakastunut.

Get it?

 

[MorbidMama]

Mitä luulet, jospa aika kuitenkin tasottaa tilannetta kun otatte ihan rauhallisesti vaan ja katsotte miten hommat sujuu. Ainakaan ei kannata lietsoa lapsiin mitään negaa uutta tilannetta kohtaan.

 

[MorbidMama]

Minä näen niin, että vaikka luonnollisesti rakastava vanhempi pyrkii ottamaan lapsensa kannustavasti huomioon jatkaessaan elämäänsä eron tai leskeytymisen jälkeen, hän ei sälytä lapselle sellaisia päätöksiä, jotka kuuluvat itselleen.
Lapsen ei siis tarvitse valita tai kelpuuttaa äidin tai isän uutta puolisoa vaan valinta ja vastuu valinnoista on aikuisen itsensä.

Jep, erittäin hyvin sanottu.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="sama";23764690]On ihan normaalia että lapsi tuntee alussa mustasukkaisuutta äidin tai isän uutta kumppania kohtaan. Se, että tämän tullen epävarma ja syyllisyydentuntoinen äiti tai isä lopettaa suhteen kun pikku prinsessa mutristaa suutaan ja osoittaa mieltään, ei pidemmän päälle kannata.

Pitää luottaa omaan arviokykyynsä niin, että jos tietää et TÄMÄ hemmo on mulle just sopiva ja ihana ja aah niin kyllä ne lapsetkin siihen sopeutuu ajan mittaan..

Jos se hemmo on läpimätä paska, sä näät sen kyllä ja silloin se ei sovi sulle eikä lapsille.
Jos sä et nää sitä vaaleanpunaisilta laseiltasi, et todennäköisesti välitä lapsesi kiukuttelustakaan koska olet niiiiiiiiiiiiiiin rakastunut.

Get it?[/QUOTE]

Mitä luulet, sopeutuuko lapsi uuteen tilanteeseen paremmin ja pysyvämmin, jos kokee että myös hän on tullut kuulluksi ja että myös hänen tunteensa ovat tärkeitä, vaikka eivät aikuisen päätöksen sinällään vaikuta?

 

[err]

Mitä luulet, sopeutuuko lapsi uuteen tilanteeseen paremmin ja pysyvämmin, jos kokee että myös hän on tullut kuulluksi ja että myös hänen tunteensa ovat tärkeitä, vaikka eivät aikuisen päätöksen sinällään vaikuta?

Uskoisin että tuossa päinvastoin aloittajan tulisi sopeutua paremmin tilanteeseen ja sitä myöten auttaa lapsiaan sopeutumaan. On selvää, että lapsilla on ongelmia sopeutua tilanteeseen, kun äidille tilanne on vaikea ja aiheuttaa koko ajan ongelmia. Jos äiti pystyisi neutraalimmin suhtautumaan asiaan ja kannustamaan lapsiaan tutustumaan uusiin perheenjäseniin, sopeutuisivat lapset paljon paremmin.

 

[Phoebsi]

Uskoisin että tuossa päinvastoin aloittajan tulisi sopeutua paremmin tilanteeseen ja sitä myöten auttaa lapsiaan sopeutumaan. On selvää, että lapsilla on ongelmia sopeutua tilanteeseen, kun äidille tilanne on vaikea ja aiheuttaa koko ajan ongelmia. Jos äiti pystyisi neutraalimmin suhtautumaan asiaan ja kannustamaan lapsiaan tutustumaan uusiin perheenjäseniin, sopeutuisivat lapset paljon paremmin.

Totta kai aloittajankin pitää sopeutua, mutta vie se aikaa aikuiseltakin. Enkä minä tiedä, miten hän lapselleen asiasta puhuu. Puoli vuotta uutta elämäntilannetta on lyhyt aika. Haavat on auki aikuisellakin, eikä ap:n osa ole se helpoin. No tietenkin tämä saatiin käännettyä ap:n ongelmaksi, mutta minä haluaisin että ap:n lapsi saisi tuntea olevansa tärkeä myös. Hänellä on siihen oikeus.

 

[rtee]

[QUOTE="sama";23764690]On ihan normaalia että lapsi tuntee alussa mustasukkaisuutta äidin tai isän uutta kumppania kohtaan. Se, että tämän tullen epävarma ja syyllisyydentuntoinen äiti tai isä lopettaa suhteen kun pikku prinsessa mutristaa suutaan ja osoittaa mieltään, ei pidemmän päälle kannata.[/QUOTE]

Peesi. Kyllä minäkin olin silloin alussa mustasukkainen isäni uudelle naisystävälle ja en olisi millään halunnut häntä kuvioihin mukaan. Mutta voi mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos isäni olisi tämän takia tämän ihanan naisen jättänyt. Vaikka he lopulta erosivatkin muutama vuosi sitten, olen yhä erittäin hyvissä väleissä tämän naisen ja hänen perheensä kanssa.

 

[Phoebsi]

Miten se on lapsen opettamista pikku prinsessaksi tai prinssiksi, jos ottaa lapsen tunteet huomioon, ts. antaa niille tunteille luvan?

Miten on, saako ap tilittää tuntemuksiaan vaikka ystävälleen? Jos kyllä, miksi ap:n lapsi ei saisi?

 

[Huom harmaana]

Minusta on kokolailla sairasta olettaa että lapset sopeutuisivat uuteen "äitiin" puolen vuoden kuluttua erosta ja että heidän pitäisi vaan hyväksyä tilanne, koska aikuisilla "on oikeus onneen". Kaikenlaisia k*sipäitä sitä vanhemmiksi rupeaakin. Ja tässä ketjussa niitä vaikuttaisi olevan monta lisää.

 

["vieras"]

Musta on ihan kamalaa, että vanhempi voi halutessaan tuoda lasten kotiin kenen tahansa asumaan, vaikka lapset ei haluaisi, välittämättä lasten mielipiteistä. Musta se on itsekästä, omaa onneaanhan se vanhempi siinä ajattelee. Lapset ei kuitenkaan ole lapsia ikuisesti ja uutta kumppania voi tavata muutenkin ilman että tarvii asua yhdessä. Jos lapset saa totutella eroon ja siihen uuteen kumppaniin ilman että heidän kotiin tunkee ketään vierasta asumaan, voi olla, että he myöhemmin vastustamisen sijaan jopa haluaisivat sen uuden kumppanin saman katon alle.

 

[Sulphur]

Anteeksi suora puhe, mutta tuo ongelma on nyt selkeästi aika pitkälti ihan sinun itsesi rakentama. Olet sitä mieltä, että toinen nainen on syy eroonne ja nyt tämä toinen nainen tekee lasten elämästä vaikeaa. Yritä päästä tuosta katkeruudesta eroon ja tajuta se, että jos avioliitto toimii hyvin, sitä ei kukaan ulkopuolinen pysty hajottamaan, eli syy ei ole tuon toisen naisen. Se mitä sinun nyt pitäisi tehdä, on miettiä, miten helpotat lastesi sopeutumista.
Ja siinä ei auta se, että siirrät katkeruuttasi heihin, vaan se, että yrität kannustaa ja rohkaista heitä tutustumaan ja sopeutumaan uusiin näihin uusiin ihmisiin ja uuteen tilanteeseen, niin vaikeaa kuin se onkin.

Olet osittain oikeassa. Olet oikeassa siinä, että pidän toista naista syynä eroomme. En toki syytä siitä sitä naista, vaan ex-miestä. Ja miestä en syytä siitä, että avioliitossamme oli jotain pielessä. Miestä syytän siitä, että hän ei halunnut pariterapiaan ja hän valitsi suoraan tämän toisen naisen. Miestä siis syytän siitä, että hän ei edes lasten takia halunnut yrittää.

Ajattelen, jos sinulle on lapset tärkeitä, niin sinä yrität parantaa avioliittosi. Jos se ei parane yrittämällä, niin sitten tilanne on eri. Koska mies ei sitä halunnut, niin ajattelen automaattisesti, että lapset ovat hänelle elämässä vasta kakkossijalla.

Onko tässä ajatusmallissa jotain omituista?

 

[Sulphur]

Millä perusteella mies voi vaatia vuoroviikko systeemin? Kysyn vaan.

Millä perusteella minä olisin voinut vaatia lapset itselleni? Jos kerran isä haluaa vuoroviikon?

 

["Vieras"]

Millä perusteella minä olisin voinut vaatia lapset itselleni? Jos kerran isä haluaa vuoroviikon?

No ei kai se isä sitä sentään yksin saa päättää!