A
ap
Vieras
Lain puitteissa nyt tietenkin.
Mistä sikiää ihmisiä, jotka näkevät oikeudekseen aukoa päätään raskaastikin toisen tavasta elää?
Onko oikeasti olemassa se Ainoa Oikea tyyli elää?
Jos on, niin miksi sitä ei opeteta jossain koulussa kaikille telluslaisille?
Huokaus.
Olin eräässä elämäntilanteessa monesta syystä johtuen aivan kuoleman väsynyt. Pyöritimme silti elämäämme ihan tavallisesti ja olimme ihan perusonnellisia väsystä huolimatta.
Tämä tyyli nyt ei kuitenkaan kaikille sopinut.
Sukulaiseni nostivat kamalan haloon elämäntavastamme, jossa kaikki tekemiset ja työt on jaettu aika tasaisesti minulle ja miehelle. Teemme siis tavallaan kaiken yhdessä ja aina se, kumpi ehtii ja jaksaa paremmin, oli homma sitten mikä tahansa. Tämä sopii meille erittäin hyvin ja olemme tyytyväisiä.
Sukulaisille tämä tyyli ei kuitenkaan tuntunut sopivan ja minut tultiin tästä syystä haukkumaan pataluhaksi, kuinka olen "laiska ja saamaton", "enkä hoida niitä tehtäviä, jotka naiselle kuuluu", vaan "teetän ne miehelläni" jne.jne. jne. Siis eikä tämä ollut mikään pieni ryöpytys.
Jotain aivan järkyttävää -ja sairasta.
Siinä sitten umpiväsyneenä sietokyky oli aika vähissä muutenkin
-olisin tehnyt itsarin, jos minulla olisi ollut jotain, jolla olisin sen kätevästi voinut silloin tehdä. Tuntuu nyt aivan kamalalta asialta, mutta se oli silloin täyttä totta. Se oli niin sairasta.
Mietin vaan nyt, et eikö ihmisten sikamaisuudella ole mitään rajaa?
Mistä sikiää ihmisiä, jotka näkevät oikeudekseen aukoa päätään raskaastikin toisen tavasta elää?
Onko oikeasti olemassa se Ainoa Oikea tyyli elää?
Jos on, niin miksi sitä ei opeteta jossain koulussa kaikille telluslaisille?
Huokaus.
Olin eräässä elämäntilanteessa monesta syystä johtuen aivan kuoleman väsynyt. Pyöritimme silti elämäämme ihan tavallisesti ja olimme ihan perusonnellisia väsystä huolimatta.
Tämä tyyli nyt ei kuitenkaan kaikille sopinut.
Sukulaiseni nostivat kamalan haloon elämäntavastamme, jossa kaikki tekemiset ja työt on jaettu aika tasaisesti minulle ja miehelle. Teemme siis tavallaan kaiken yhdessä ja aina se, kumpi ehtii ja jaksaa paremmin, oli homma sitten mikä tahansa. Tämä sopii meille erittäin hyvin ja olemme tyytyväisiä.
Sukulaisille tämä tyyli ei kuitenkaan tuntunut sopivan ja minut tultiin tästä syystä haukkumaan pataluhaksi, kuinka olen "laiska ja saamaton", "enkä hoida niitä tehtäviä, jotka naiselle kuuluu", vaan "teetän ne miehelläni" jne.jne. jne. Siis eikä tämä ollut mikään pieni ryöpytys.
Jotain aivan järkyttävää -ja sairasta.
Siinä sitten umpiväsyneenä sietokyky oli aika vähissä muutenkin
-olisin tehnyt itsarin, jos minulla olisi ollut jotain, jolla olisin sen kätevästi voinut silloin tehdä. Tuntuu nyt aivan kamalalta asialta, mutta se oli silloin täyttä totta. Se oli niin sairasta.
Mietin vaan nyt, et eikö ihmisten sikamaisuudella ole mitään rajaa?