eihän minulle koskaan niin käy

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Jx:
Alkuperäinen kirjoittaja Kerro sitten:
Mistä sitten?

En vain pysty syömään enkä käsittelemään sipulia. Ei sillä mitään sen kummempaa nimeä ole tietääkseni.

Minä olen tottuttanut sipulikammoiset hyvällä menestyksellä sipuliin laittamalla paistinpannulle pienen tilkan vettä ja kiehauttamalla sipulit siinä. Samalla vesi haihtuu pois, sitten tilkka öljyä ja kuullotus. Mausteeksi aromisuolaa. Kastikkeen siitä saa lisäämällä ruokakermaa.
Sipulin voi kuoria veden alla, jos ärsyttää haju.

Pidän sipulista, se on terveellistä ja parantaa potenssia:))

 
Viha, katkeruus, välinpitämättömyys. Oma pettäminen.

Näin kävi meillä. Mies suhtautui tekosiinsa välinpitämättömästi tuhahdellen, enkä päässyt asiasta yli.. jatkoin kuitenkin suhdetta, mutta lopulta mua ei enää kiinnostanut mitä ukko tekee tai ei tee. Kaikesta ajattelin, että "jaa-a, onkohan asia taaskaan noin" eikä luottamusta enää tullut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eija:
Akalle: On pakko salata tää ajatus ukolta, ettei vaan suutu. Tulee vielä ulkonaliikkumis kielto...;)

Hih-hih.
Ei ajatuksista rokoteta. Saaha sitä ajatella. Sitten kun pistää toimeksi käy käry. Enkä oikein usko että järkimies riskeeraa kertaluonteiseen panoon. Kyllä silloin jaksaa kestää kotiin asti. No, leikki sikseen.
Ei tarvitse olla ajatustenlukija jos 20 v jälkeen huomaa että nyt on piru irti.
Eikä meillä mitään ulkonaliikkumiskieltoja harrasteta. On työkin niin liikkuvaista ettei se olisi mahdollista.
Uskollisuuden näkee kyllä meidän ukosta pelkästään "korvien asennosta".
 
älä tee hätiköidysti päätöksiä. keskustelkaa asiasta avoimesti. ettei jää kaiveleen.
muista, että et ole miehesi tekemisistä vastuussa. hän itse on.
kaksi ekaa vuotta otti koville, sitten alkoi helpottaan... yhdessä jatketaan, päivä kerrallaan. menneet on menneitä, huomisesta ei tiedä.
etsi käsiisi kirja läsnä ja lähellä (kaija maria ja lari junkkari)
voimia sulle!
 
Huokaus, miten jakselet? Täällä mennään päivä kerrallaan, mutta olo alkaa jo vähän helpottamaan. Ainakin silloin kun ajattelee asiaa järjellä (tällaista tapahtuu, hän katuu, haluamme olla yhdessä jne..). Mutta kun tunteet tulee peliin, sattuu niin pirusti. Tulevaisuus pelottaa.
 
Nyt tuntuu että tästä voi jatkaa, mutta tulevaisuus pelottaa..Joka päivä vielä asioita mietin ja miestäni katsoessa mietin joka kerta puhuuko hän varmasti totta(vaikka kuinka haluaa uskoa niin en voi olla miettimättä)
Kuitenkin jatkamme yhdessä katseet kohti tulevaisuutta. Mieheni tietää että asian sulattaminen vie kauan ja auttaa kyllä kaikin tavoin minua elämään asian kanssa ja on valmis juttelemaan asioista aina kun on tarvis. Kunpa vaan ei tarvisi enää pettyä.
 
Voimia ja jaksamista sinulle ap, olen itse vastaavassa tilanteessa ja yritän myös selvitä päivä kerrallaan, vaikka vaikeata välillä on. Halaus sinulle:)
 
?[/quote]
Luulen, että naiset monesti ottavat tämmöset asiat paljon raskaammin kuin miehet.
Myönnän, että tällainen asia loukkaa toista osapuolta, mutta usein tämmönen toiminta on miehelle vain pieni viaton leikki...ei tässä heti olla vaimoa hylkäämässä.
Mikäli mukana on ollut vielä humalatila niin teko on vieläkin harmittomampi...toivottavasti on harrastettu turvaseksiä...[/quote]

Naiset ottavat raskaammin, koska seksi ja tunteet kulkevat useimmilla naisilla käsi kädessä! Miehellä toimii vain alapää ja siinä sitten eksytään vieraisiin pesiin jos milloinkin... ja se on "vain naimista". Eli "seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta", ajattelee moni mies eikä näin ollen kykene oivaltamaan miten seksuaalinen pettäminen satuttaa ja loukkaa naista!

Sitten taas jos kuvio on toisin päin, että nainen pettää... johan ovat maailmankirjat sekaisin; eihän sellaista kukaan itseään kunnioittava mies voi sietää saatika anteeksi antaa!!!

Suo siellä, vetelä täällä!

 
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
vaan kävikin, mies petti.
Onko tästä selviytymistä? onko asioita jotka lieventää pettämistä? voiko ihminen oppia virheistään vai pettääkö ihminen toisenkin kerran jos kerran on pettänyt?
Miten saada takaisin luottamus?vai saako sitä ikinä?
Mitä tehdä? miten jatkaa? yhdessä vai erikseen?
Kokemuksia?

Minä petin.
Akka alkoi valittaa, ruikuttaa, vittuilla, naputtaa.
Muistuttaa vähänpäästään ja piikittelee.
Mitäs jätti miehensä omanonnensa nojaan, sitten kun mies petti, heräsi myös hänen mielenkiinto.
Vittuako hän sit rimpuilee vierellä, lähtis matkoihinsa, vaan eipä lähde, tietää että parempaa ei saa, siksi jää.
Onkohan pakko kuunnella ruikuttajaa ja piotäisköhän nostaa kytkintä?
 
ei ikinä ole toisen syy, se on aivan pettäjän oma valinta. Suhde saattaa olla solmussa mutta järkikin sanoo, että ei se vieraisiin menemällä parane vaan huononee.

Miesten kannattaisi ehkä ihan ensimmäiseksi katsoa peiliin jos seksiä ei tipu koska seksi on juuri se asia mihin suhteen ongelmat heijastuvat ensimmäisenä ja niitä ongelmia kannattaisi selvitellä jotenkin muuten kuin menemällä vieraisiin sillä sen jälkee parilla aivan vuorenvarmasti on ongelma josta ei ehkä päästä eteenpäin koskaan.

Sinulle "mitä tästä opimme.." vaimosi ei tule pystymään jättämään pettämistäsi taakseen ennenkuin sinä myönnät ymmärtäväsi miten paljon olet häntä loukannut ja tuottanut hänelle tuskaa mutta miten minusta tuntuu, että et ole sitä ymmärtänyt...



 
Alkuperäinen kirjoittaja Akka:
Pettämisen raja kulkee siinä että tekee jotain mikä pitää EHDOTTOMASTI salata vaimolta tai mieheltä.

Mites tuonkin nyt ottaa... Täytyy tunnustaa et joskus sängyssä kuvittelen mieheni tilalle jonkun muun... Joskus jonkun ihan kasvottoman, joskus jopa tutun. Onko se pettämistä, koska haluan ehdottomasti salata sen mieheltäni?

P.S. Jaakko kuulostaa aika ihanalta tyypiltä, ehkä haaveilen hänestä seuraavaksi.... ; D
 
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Nyt tuntuu että tästä voi jatkaa, mutta tulevaisuus pelottaa..Joka päivä vielä asioita mietin ja miestäni katsoessa mietin joka kerta puhuuko hän varmasti totta(vaikka kuinka haluaa uskoa niin en voi olla miettimättä)
Kuitenkin jatkamme yhdessä katseet kohti tulevaisuutta. Mieheni tietää että asian sulattaminen vie kauan ja auttaa kyllä kaikin tavoin minua elämään asian kanssa ja on valmis juttelemaan asioista aina kun on tarvis. Kunpa vaan ei tarvisi enää pettyä.


Huh huijaa, puhut kuin minun suulla!!! Ihan samanlaisia ajatuksia täälläkin. Voimia (meille kaikille...)


 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm....:
Alkuperäinen kirjoittaja Akka:
Pettämisen raja kulkee siinä että tekee jotain mikä pitää EHDOTTOMASTI salata vaimolta tai mieheltä.

Mites tuonkin nyt ottaa... Täytyy tunnustaa et joskus sängyssä kuvittelen mieheni tilalle jonkun muun... Joskus jonkun ihan kasvottoman, joskus jopa tutun. Onko se pettämistä, koska haluan ehdottomasti salata sen mieheltäni?

P.S. Jaakko kuulostaa aika ihanalta tyypiltä, ehkä haaveilen hänestä seuraavaksi.... ; D

Tarkoitin ihan konkreettisia asioita, en korvien välissä tapahtuvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mr:
ei ikinä ole toisen syy, se on aivan pettäjän oma valinta. Suhde saattaa olla solmussa mutta järkikin sanoo, että ei se vieraisiin menemällä parane vaan huononee.

Miesten kannattaisi ehkä ihan ensimmäiseksi katsoa peiliin jos seksiä ei tipu koska seksi on juuri se asia mihin suhteen ongelmat heijastuvat ensimmäisenä ja niitä ongelmia kannattaisi selvitellä jotenkin muuten kuin menemällä vieraisiin sillä sen jälkee parilla aivan vuorenvarmasti on ongelma josta ei ehkä päästä eteenpäin koskaan.

Sinulle "mitä tästä opimme.." vaimosi ei tule pystymään jättämään pettämistäsi taakseen ennenkuin sinä myönnät ymmärtäväsi miten paljon olet häntä loukannut ja tuottanut hänelle tuskaa mutta miten minusta tuntuu, että et ole sitä ymmärtänyt...

Minä sanoin heti kun tuli seksiongelmia että pielessä on. Selitin miehelle että millä lailla on pielessä. Mies sanoi ettei hän muutu eikä muuta tapojaan. Minä en sitten vähitellen enää halunnutkaan kun ei auttanut selitykset eikä valitukset. Mies alkoi käydä vieraissa joista viimeisimmän tunnustikin, katui ja valitti. Päätin vielä yrittää. Selitin taas mistä vähäinen seksihalukkuus johtui ja johtuu. Mies sanoo edelleen ettei muuta kuviota eikä muutu. Tässä sitä taas ollaan. Nyt taitaakin käydä niin että minä menen vieraisiin. Parikymmentä vuotta on mennyt ja seksi on mykkää p-kaa. Teenkö oikein?

 

Yhteistyössä