eihän minulle koskaan niin käy

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mitään syytä ei pettämiselle kuulemma ole. kännissä ja homma vaan jotenkin meni niin, omien sanojen mukaan katumus on suuri ha haluaa hyvittää asian keinolla millä hyvänsä. mutta järkeeni ei käy"ei mitään syytä" katumusta en epäile mutta pelkään kauan se kestää ja jos vain annan olla olettaako hän että näin voi tehdä ja se sitten taas unohtuu...
 
Kun sain mieheni kiinni pettämisestä, mietin lähes vuoden mitä teen. Puntaroin asioita monelta kantilta ja päädyin eroon. Luotan ihmisiin ja ihmiseen, mutta kun luottamus on mennyt, sitä ei saa enää takaisin - ikävä kyllä. Olen ns. yhden miehen nainen ja itse ns. uskollista tyyppiä. Kun olen jonkun kanssa suhteessa, olen vain hänen kanssaan, olin sitten vaimo, kihlattu tai vain seurustelukumppani.

Ehdotan kaikille vielä pettämättömässä suhteessa oleville aina välillä kysymään suoraan missä mennään? Tuntuuko, että aidan toisella puolella on vihreämpää ja onko sinne hinkua? Onko uskollisuustunne yhä voimakas? Voiko alkoholi teettää tuhoa? Jos kumppani vastaa vältellen tai myöntää sortumismahdollisuuden kasvaneen, miettikää valmiiksi mitä uskottomuudesta seuraa kummankin osapuolen kohdalla. Näin teette etukäteen selväksi mitä "pieni" hairahdus saa aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
mitään syytä ei pettämiselle kuulemma ole. kännissä ja homma vaan jotenkin meni niin, omien sanojen mukaan katumus on suuri ha haluaa hyvittää asian keinolla millä hyvänsä. mutta järkeeni ei käy"ei mitään syytä" katumusta en epäile mutta pelkään kauan se kestää ja jos vain annan olla olettaako hän että näin voi tehdä ja se sitten taas unohtuu...



Juuri näin! Ei tuokaan varsinaista syytä osannut sanoa, vähän vaan maalaili, kun yritin hänen senhetkistä ajatuksenjuoksua selvittää. Hän lupasi, ettei ikinä enää tee sitä, on valmis tekemään mitä vaan että suhteemme palautaa yhtä hyväksi kuin se joskus oli, mutta..

En ymmärrä miten voi edes kiinnostua jostain toisesta, jos todella rakastaa niin paljon kuin hän sanoo rakastavansa. Minä haluan vain häntä niin paljon, että ajatuskin esim. suudella jotain toista on täysin vieras. Miten joku hetken hurmio voi ajaa kaiken sen ohi, mitä meillä oli?

 
Ja lisäisin vielä, että minä (ja uskon että poikaystävänikin) ajatteli aina että kylläpä meillä on asiat hyvin. Lueskelin näitä pettämisjuttuja usein mm. tältä palstalta, ja myhäilin itsekseni, että noista asioista meidän ei onneksi tarvitse ikinä huolehtia. Välillä ehkä olin vähän huolissani, koska pettäminen näyttää olevan aivan liian yleistä, mutten sitä koskaan kuitenkaan uskonut kohdalleni TÄSSÄ suhteessa sattuvan. Vaan kuinka kävi. Emme enää ikinä palaa siihen viattomaan, "meillä on kaikki hyvin" -tilaan. Me tulemme aina olemaan pettäjä ja petetty.
 
Kipeimmin sattuu silloin kun on ajatellut: meille (minulle) ei voi niin käydä. Ja näinhän me useimmiten ajattelemme. Omasta kokemuksestani sanoisin: Jotkut selviytyvät pettämisestä, jos molemmilla osapuolilla on riittävästi aitoa tahtoa, ja jos pettäjä katuu syvästi ja näytöt puhuvat käyttäytymismuutoksen puolesta. Monet eivät koskaan selviydy. Aika pitkään ilmitulon jälkeen petetyn mielessä vallitsee tuo monien täälläkin kuvaama ailahtelu: välillä tuntuu paremmalta, enimmäkseen huonommalta. En kehottaisi ketään kiirehtimään anteeksi antamisessa - tunteiden tasaantuminen vie aikansa. Vasta myöhemmin selviää itselle, pystyykö antamaan anteeksi. Ilmiselvää on, että entiseen tilaan ei koskaan päästä takaisin. Petos ei unohdu. Jos uusi aloitus onnistuu, mikäs siinä. Petetyn ei kannata sensuroida omia tunteitaan. Ei ole mitään syytä sillä perusteella tukahduttaa tuntemuksiaan, että maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita, mihin jotkut täällä näyttävät vetoavan. Kyllä jalan katkeamisesta on lupa kärsiä vaikka joku muu sairastaakin syöpää.
 
Jotenkin tökeröä verrata pettämistä syöpään tai maailman tapahtumiin. Siinä viedään huomio pois itse asiasta.
Joku antaa pohjia myöten pettämisen anteeksi, toinen ei siihen pysty.Tähänkin vaikuttavat elämän muut kokemukset, halu yrittää uudestaan ja tietenkin parisuhteen kesto. Varmasti moni muukin asia.
Jos haluaa irti huonosta parisuhteesta, eikä sen voi tehdä kauniimmin kuin pettämällä? Vai onko kyse vain leikkimisestä monen ihmisen kustannuksella?
Miten miehenne jäivät kiinni ? Kertoivatko itse vai narahtiko muuten?
Useinhan se vaimo saa tietää viimeisenä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
vaan kävikin, mies petti.
Onko tästä selviytymistä? onko asioita jotka lieventää pettämistä? voiko ihminen oppia virheistään vai pettääkö ihminen toisenkin kerran jos kerran on pettänyt?
Miten saada takaisin luottamus?vai saako sitä ikinä?
Mitä tehdä? miten jatkaa? yhdessä vai erikseen?
Kokemuksia?

Vastaukset kysymyksiisi: On. On. Kyllä voi, ei petä. Luottamuksen saa takaisin kun päättää luottaa. Se on itsestä kiinni mitä päättää. Jatkat niinkuin ennenkin. Yhdessä. Sanot että kerran annat anteeksi toista kertaa et.
Noin on käynyt monelle, minullekin. Oltiin oltu naimisissa yli 20v kun se tapahtui. Siitä on nyt 6 v. Ei ole tarvinnut toista kertaa edes epäillä. Joskus tulee mieleen, niin vain käy joskus, kukaan ei ole täydellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Akka:
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
vaan kävikin, mies petti.
Onko tästä selviytymistä? onko asioita jotka lieventää pettämistä? voiko ihminen oppia virheistään vai pettääkö ihminen toisenkin kerran jos kerran on pettänyt?
Miten saada takaisin luottamus?vai saako sitä ikinä?
Mitä tehdä? miten jatkaa? yhdessä vai erikseen?
Kokemuksia?

Vastaukset kysymyksiisi: On. On. Kyllä voi, ei petä. Luottamuksen saa takaisin kun päättää luottaa. Se on itsestä kiinni mitä päättää. Jatkat niinkuin ennenkin. Yhdessä. Sanot että kerran annat anteeksi toista kertaa et.
Noin on käynyt monelle, minullekin. Oltiin oltu naimisissa yli 20v kun se tapahtui. Siitä on nyt 6 v. Ei ole tarvinnut toista kertaa edes epäillä. Joskus tulee mieleen, niin vain käy joskus, kukaan ei ole täydellinen.

Oletpa akka harvinaisen kypsä ihminen..noinhan se menee.
En halua puolustella pettureita, mutta ihminen voi vain joskus hairahtua, juuri siksihän me ollaan vain ihmisiä...

 
voin vain toivoa että asiat menisi niin hyvin kuin akalla.vaatii se minulta aika paljon. ei tietenkään ihmiset ole täydellisiä ja kaikki erehtyy joskus. vaikka olisikin vannomatta paras mutta itsestäni voin aina vannoa etten tule pettämään ikinä.
 
Meillä oli kyllä vähä semmonen tilanne ettei oikein hyvin menny, ei huonosti mutta ei hyvinkään. Jos ihan rehellinen oon itselleni, olis ollu ehkä lähellä pettäminen minullakin jos olisin tilaisuuden saanu. Harmi vaan että vähä ennen kun sain selville että mies pettää, jotenkin tajusin missä mennään ja että haluan saada tän toimimaan. Ikävä kyllä oli liian myöhäistä..
Päätettiin nyt muuttaa erilleen, kattoo ajan kanssa miten tästä selvitään. Yritetään alottaa vähän niinku puhtaalta pöydältä. Se luottamus on vaan tosi vaikeeta saada takas vaikka kuinka yrittäs päättää.
 
luottamusta minäkin mietin. se on vuosia vievä asia että sen saa takaisin ja pahalta tuntuu ruveta rakentamaan kaikkea sitä uudestaan. eli vuosien työ yhden pienen hetken huuman takia..mutta toki haluan nähdä vaivan ja haluan yrittää enkä vaan heitä kaikkea hukkaan. kunhan en vaan turhaan tekisi niin. toista kertaa tämä tapahtuma ei minun elämässäni toistu!
 
Kyllä, tiedän kokemuksesta, että tuo luottamisjuttu on vaikeaa, t-o-d-e-l-l-a vaikeaa. Minun mielestäni se vain menee niin, että jos pettäjä haluaa saada luottamuksen takaisin niin hänen on pelattava täysin avoimin kortein, ihminen jolla ei ole salattavaa ei salaa mitään, siis hänen on oltava ehdottoman rehellinen kaikessa.

Meillä ainakin kävi niin, että pettänyt osapuoli alkoi salata sellaisiakin asioita joita ei olisi tarvinnut salata vain siksi, etten minä vaan alkaisi luulla, että siinä on jotain hämärää.
Minäkin olen omalta osaltani tehnyt päätöksen, että elän normaalisti ja luotan ja otan vastaan mitä tulee, en suostu myrkyttämään omaa elämääni enkä puolisonkaan elämää pelkäämällä pahinta vaan ratkon asian vasta sitten jos tilanne taas eteeni tulee.
 
Entäs kun sitä pettämistä on jatkunut viisi vuotta ennenkuin toinen myöntää asian Meillä kävi näin mies väitti että olen vain mustasukkainen ja vainoharhainen kun häntä edes epäilen.

Nyt kelpaisin kun hän huomasi ettei se rakkaus ollutkaan kovin suurta.

Nyt mietin voinko jatkaa.... ilmeisesti en.
 
Mistähän se muuten johtuu, että vaikka oltaisiin oltu 20 vuotta yhdessä, niin pettäminen on aina se _ensimmäinen_ ja viimeinen kerta, kun jäädään kiinni? Onko kyse huonosta tuurista, kun heti narahdetaan?

Jollakin voi oikeastikin olla ensikerta, mutta eiköhän todella moni pettäjä vanno kyseessä olevan ensi kerta kun jää kiinni?
 
todellakin huomaan etten ole ainoa tällaisista asioista kärsivä ja syyt ja sanomisetkin ovat ovat aika tarkalleen samoja....laittaa hieman miettimään...miehet ehkä ymmäerävät sanan rehellisyys jotenkin kierosti..??
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli:
Mistähän se muuten johtuu, että vaikka oltaisiin oltu 20 vuotta yhdessä, niin pettäminen on aina se _ensimmäinen_ ja viimeinen kerta, kun jäädään kiinni? Onko kyse huonosta tuurista, kun heti narahdetaan?

Jollakin voi oikeastikin olla ensikerta, mutta eiköhän todella moni pettäjä vanno kyseessä olevan ensi kerta kun jää kiinni?

Se johtuu siitä että kun on oltu 20 v yhdessä tuntee toisen ja hänen rutiininsa jo niin hyvin että huomaa heti jos toinen yrittää salata jotain tai jos toisella on "huono omatunto". Ei se ole vaistoa se on vain sellainen tunne että oho, mitähän nyt on meneillään mitä pitää lusmuilla. Mies jäi kiinni muutamassa viikossa. Se oli niin hermona ettei tarvinnut kuin vähän ärsyttää muutaman kerran, niin sieltähän se tunnustus tuli. Katumus ja ähky myös. Selitykset ja valitukset.
En puolustele miestä yhtään, mutta opin sen että koskaan ei voi sanoa ei koskaan, ei itsestäänkään.
Silloin kuitenkin päätin että kostamaan en ryhdy, miksi minä likaisin itseni siksi että toinen teki niin.
Luota vaan mieheesi. Nykyään erotaan liian helposti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Akka:
Alkuperäinen kirjoittaja tuli:
Mistähän se muuten johtuu, että vaikka oltaisiin oltu 20 vuotta yhdessä, niin pettäminen on aina se _ensimmäinen_ ja viimeinen kerta, kun jäädään kiinni? Onko kyse huonosta tuurista, kun heti narahdetaan?

Jollakin voi oikeastikin olla ensikerta, mutta eiköhän todella moni pettäjä vanno kyseessä olevan ensi kerta kun jää kiinni?

Se johtuu siitä että kun on oltu 20 v yhdessä tuntee toisen ja hänen rutiininsa jo niin hyvin että huomaa heti jos toinen yrittää salata jotain tai jos toisella on "huono omatunto". Ei se ole vaistoa se on vain sellainen tunne että oho, mitähän nyt on meneillään mitä pitää lusmuilla. Mies jäi kiinni muutamassa viikossa. Se oli niin hermona ettei tarvinnut kuin vähän ärsyttää muutaman kerran, niin sieltähän se tunnustus tuli. Katumus ja ähky myös. Selitykset ja valitukset.
En puolustele miestä yhtään, mutta opin sen että koskaan ei voi sanoa ei koskaan, ei itsestäänkään.
Silloin kuitenkin päätin että kostamaan en ryhdy, miksi minä likaisin itseni siksi että toinen teki niin.
Luota vaan mieheesi. Nykyään erotaan liian helposti.

Mitä silmä ei näe ja korva ei kuule, sitä sydän ei itke....
Ja missä sitten kulkee pettämisen raja, vieraan ajattelu, silmänisku, käsi liivin sisään, suudelma, suihinotto...?veteen piirretty viiva vai mikä.
Ihminen on eläin jolla on yhtenä perustarpeena seksintarve, ei ihminen siitä mihinkään pääse..

 
Jaakko, eipäs nyt saivarrella. Pettämisen raja kulkee siinä että tekee jotain mikä pitää EHDOTTOMASTI salata vaimolta tai mieheltä. Silloin on rikottu yhdessä sovittua. Salailu on pettämisen merkki. Ihmisellä on myös järki ja omatunto.
 
Akka, muutamassa viikossa tarkka puoliso varmastikin huomaa erilaisen käytöksen, mutta kuinka mahtaa olla kertaluontoisissa "jutuissa", joissa ei tapahdu ihastumista eikä katumusta?

En minäkään luultavasti heittäisi 20 vuoden liittoa menemään yhden pettämisen takia, mutta edelleen olen sitä mieltä, että harvalla on eka kerta kyseessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Akka:
Jaakko, eipäs nyt saivarrella. Pettämisen raja kulkee siinä että tekee jotain mikä pitää EHDOTTOMASTI salata vaimolta tai mieheltä. Silloin on rikottu yhdessä sovittua. Salailu on pettämisen merkki. Ihmisellä on myös järki ja omatunto.

Järki ja omatunto sumenevat monissa tilanteissa. Omatuntoakin voi venyttää melkoisesti.
 

Yhteistyössä