Esim. ne joiden lasten toinen huoltaja on kuollut, eivät saa elatustukea. Saavat sitten tietysti sossusta jotakin tukea jos on tarvis. Mutta elatustuki ei ole ihan samanlainen asia kuin lapsilisä, että sen ns. minimin saisi aina kaikki. Itse asiassa mitään virallista minimiä ei edes ole olemassa. Laki on epämääräinen.
Lapsella on aina oikeus elatukseen molemmilta vanhemmiltaan, mutta jos lähivanhempi on varakas ja etävanhempi köyhä, niin kyllä hyvin voidaan sopia (tai jopa oikeudessa päättää) että elatumaksu on alle 118,15 euroa tai mitä nyt onkaan.
Kun Kelan maksama elatustuki on pitkälti veronmaksajien rahaa, niin mikä järki sitä olisi maksaa sikarikkaalle yh:lle? Vanhemmat sopivat elatutuesta keskenään tai sitten sossu/tuomioistuin määrittelee sen. Lähivanhempi ei voi etukäteen luopua lapsensa elatusavuista, eli oikeus elatusapuun säilyy, mutta voidaan silti sopia, että sitä ei makseta ollenkaan. Mutta sitä voi siis alkaa vaatia myöhemmin siihen asti, että lapsi täyttää 18.
Joskus elatusapu maksetaan kertamaksuna. Esimerkiksi voi olla, että pois yhteisestä kodista muuttava vanhempi luopuu osuudestaan ja sillä kuitataan elatusapu.
Ap:n alkuperäinen kysymys meinasi unohtua: En oikein osaa kuvitella mitään tilannetta, missä Kelan elareita karhuttaisiin saajaltaan. Maksuvelvolliseltahan niitä karhutaan. Sillä tosiaan halutessaan (ja ellei oikeus ole toisin päättänyt) lapsi saa yleensä sen "minimielarin" vaikka lähivanhempi olisi varakaskin.
Kelahan on sen maksamansa rahan itse määritellyt. Jos et ole sinne mitään valehdellut ja uudet tiedot olet toimittanut (verotiedothan ne saa automaattisesti) niin tuskinpa suurta takaisinperintää tulee... Ja jos tulisi, niin ei ne rahat sille isälle kyllä menisi.